Orimattila 25.5.2013

Lauantaina oli taas vuorossa kilpailemista työvuorojen välissä. Tällä kertaa oli ruunikoiden kilpureiden sijaan ratsuvuorossa liinakot blondit eli Kerma ja Vilppu. Kummallekin oli valikoitunut luokaksi He C:2, jossa oli paljon vaikeita tehtäviä kummallekin tammalle.

Kerma oli lähtövuorossa ensimmäisenä ja se oli saanut jo hysterioida kisapaikalla ennen mun saapumistani paikalle, sillä sen paras kaveri Pulla oli startannut aamun raviohjelmassa. Kerma oli kuin olikin varsin hysteerisessä mielentilassa ja tohotteli menemään minkä ehti. Sen mitä se malttoi olla järkevä, se oli ihan supermukava, mutta supermukavuuden vastapainoksi se myös keuli ja pukitti ja nakkeli niskojaan ja huuteli ympäriinsä ja ties vaikka mitä muuta. Verryttely meni siis hysterian parissa, ainoastaan laukkatyöskentelyn ajaksi se relasi ja malttoi keskittyä ratsastajan pyyntöihin.

Radalle mennessä olin hieman ihmeissäni, että mitäköhän mahtaa tulla koko hommasta, mutta eipä auttanut kuin yrittää istua kyydissä ja luotsata poni läpi kurvien. Raviohjelma peruutukseen asti oli kaikin puolin kohtuukatastrofaalinen, sillä tahti vaihteli jatkuvasti, välillä mentiin laukkaa, välillä nakeltiin niskoja ja välillä melkein jumituttiin paikalleen. Peruutuksen jälkeen oli vuorossa askeleenpidennykset lävistäjällä ja ne olivat selkeästi jääneet Kermalle mieleen alkuviikon harjoituksista, sillä niissä se toimi erittäin hyvin ja palkittiinkin hyvin pistein. Käynti oli kiireistä tökötystä, mutta sen jälkeen päästiin asiaan eli laukkaohjelmaan. Laukkaohjelma oli tämän radan ehdoton kohokohta, sillä siinä päästiin etenemään hyvässä tahdissa, kivalla energialla ja hyvällä kaulalla. Toinen lävistäjä palkittiin toisen tuomarin toimesta jopa arvosanalla 8. Siirtymisissä oli tosin edelleen sanomista, mutta ehkei ihan niin paljon kuin radan ensimmäisessä puoliskossa... Ja sitten lopputervehdykseen ja pois paikalta vähin äänin. :) Prosentteja kertyi tällä kertaa 58,64% ja jokaisesta prosentista olen hyvin onnellinen, sillä niitä annettiin myös roppakaupalla pois turhalla hötkyilyllä ja hysterialla.

Kerma kärsii selkeästi rutiinin puutteesta ja tarvitsee huimasti harjoitusta kisatilanteista. Se on niin ihmeissään kaiken kisahälinän keskellä, ettei muista keskittyä suorittamiseen senkään vertaa kuin mitä kotona on jo totuttu saamaan harjoituksissa irti keskittymistä tästä ponista... Mutta harjoitukset jatkuu. :)

Kuvaaja ei ole vielä ehtinyt Kerman kuvia katsoa läpi ja laitella, joten tyydytään vieraan kuvaajan kuviin tällä kertaa. Kiitos hänelle! Kunhan meno saadaan näyttämään koko ajan tältä kuin näissä kuvissa, voidaan siirtyä kilpailemaan hieman vaativammalle tasolle. :)

Kerman jälkeen oli vuorossa Vilppu. Suuntasin Vilpun kanssa verryttelyyn hyvissä ajoion ja oli kiva huomata heti alkuunsa, että jälleen kerran Vilppu oli paljon mukavamman ja yhteistyöhaluisemman oloinen vieraassa paikassa kuin kotona. Kotona se saattaa pienistä asioista ottaa nokkiinsa ja heittäytyä hankalaksi, mutta vieraassa paikassa se antaa paljon enemmän anteeksi ja siihen saa vaikuttaa paljon paljon paremmin kuin kotikentällä.

Verkkailtiin pikkuhiljaa kaikessa rauhassa vähitellen. Välillä aina pieni pätkä hommia ja sitten taas kävelyä. Vilppu on hitaasti vertyvä, joten se tarvitsee aika paljon verryttelyä, mutta kuitenkin ehdottomasti niin, ettei se pääse yhtään väsähtämään. Alkuverryttely tehtiin maneesissa ja Vilppu tuntui pitävän maneesin pohjastakin, sillä se myös liikkui siinä varsin hyvin sen lisäksi, että se oli kivasti ratsastettavissa.

Verryteltiin sitten vielä hetki ulkonakin ja lopulta radalle. Radalle päästyämme Vilppu oli kuin vanha tekijä, vaikkei se siis koskaan ollut ollut valkoisten aitojen sisäpuolella aiemmin. Se mennä pötkötteli läpi ohjelman kuin olisi aina ollut koulukilparatsu. :)

Raviohjelma oli yllättävän tasainen ja tuntui kivalta ja helpolta lukuun ottamatta pieniä kaarteita, joissa oli vähän tekemistä... Askeleen pidennyksiä en varsinaisesti ratsastanut sen kummemmin, ettei Vilppu lähde juoksemaan, mutta niihinkin saatiin vähän eroja aikaiseksi. Pysähdys ja peruutus olivan hieman väkinäiset vilppumaiseen tyyliin, mutta tulivat kuitenkin suoritettua, sekin on jo aika paljon! Käyni oli vähän alavireistä, mutta onneksi sen jälkeen päästiin Vilpun suosikkiosioon eli laukkaan. Laukan nostot tehtiin aivan superisti, sillä nostoja ilman keppiä ei ole vielä päästy suorittamaan kovinkaan usein ja laukkakuviotkin mahtuivat radalle ja jopa laukkalävistäjät olivat kohtuuonnistuneet. Hieno Vilppu! Sitten lopputervehdykseen ja pois. Vilppu sai radastaan 60,91% ja olin siitä huisin ylpeä! Tämä onnistuminen oli täysin odottamaton, sillä Vilpun kanssa kuitenkin pääosin on ollut aika vaikeaa. Onneksi kuitenkin uskaltauduttiin kilpailuihin, sillä nyt on hyvä mieli ja Vilppukin on varmasti tyytyväinen kun pääsi esiintymään! Onhan Vilppu sentään filmitähti!

Kyseessä oli siis oikein onnistunut kisareissu ja varsin hyvät kokemukset kummallekin ratsulle. Kummallakin on paljon harjoiteltavaa, mutta on kiva nähdä, että niiden kanssa pystyy tekemään radalla myös paljon oikeita asioita. Kiitokset jälleen kisapäivästä sekä asianomaisille että kilpailujen järjestäjille!

Alkava viikko onkin taas tupaten täynnä hevostelua, ihanaa!

Reeneistä

Hohhoijaa, mikä viikko. Maanantaina ja tiistaina oli Nipsun reenit, niistä yritän tehdä taas ihan oman postauksen kera kuvien. Siellä oli mukana siis Purde.

Omat hepat ovatkin olleet nyt sitten loppuviikon työkiireiden ja kisoihin valmistautumisen jäljiltä kevyemmällä. Ensi viikolla niillä onkin sitten taas täysi reeniviikko, etenkin Purdella, joka starttaa sitten sunnuntaina Järvenpäässä kauden ensimmäisissä aluekilpailuissa. :)

Akun ratsastin pari kertaa tällä viikolla, keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikko oli vähän alavireisempää suorittamista, vaikkakin ihan hyviä pätkiäkin saatiin toki aikaiseksi. Aloitettiin pitkästä aikaa taas työstämään laukanvaihtoja käynnin kautta silmällä pitäen Savijärven kesäkuun kilpailuita. Ne eivät olleet mitenkään hirvittävän hyviä, mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Kun sain ne kivalle mallille, oli aika lopetella, jotta seuraavana päivänä pääsisin jatkamaan vireällä hevosella. Ja kuten osasin toivoakin, torstaina Aku oli ihan super. Se oli alusta asti hyvin kuulolla, reagoi kivasti pohkeeseen ja pidätteeseen ja toimi erittäin hyvin. Ratsastin lopuksi läpi He A:0-ohjelman siltä osilta kun sen muistin ja saatiin kaikki tehtävät aika kivasti suoritettua. Ohjelmassahan on niitä laukanvaihtoja käynnin kautta vaikka millä mitoin ja silti suoriduttiin mun mielestä hommasta aika kunnialla ja vielä on pari viikkoa aikaa suorittaa lisätreeniäkin. :) Vaihtoehtona Savijärvellä olisi ollut He A:10, mutta pidän itse paljon enemmän A:0 ohjelmasta, joten siihen tähdätään ja ollaan rohkeasti jo ilmoittauduttukin. Järvenpäässä ei valitettavasti ollut Akulle sopivaa luokkaa.

Vilpun kanssa työskentelyä oli myös ohjelmassa keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona tehtiin ihan kunnon reeni, kun Vilppu oli otollisessa mielentilassa. Työstettiin laukkaa enemmältikin, tehtiin laukasta seis - peruutus - laukannosto ja oli kuin olikin Vilpulle todella hyvä harjoitus. Se innostui laukannostoista, sillä laukka on Vilpun suosikkiaskellaji ja joutui tulemaan vähän kasaan, kun tehtiin laukasta seis. Loppuraveissa allani oli mukavan vetreä ja nöyrähkö ratsu, olin tyytyväinen. Torstaina tehtiin sitten viimeistelyharjoitus ennen viikonlopun kisoja. Ratsastin 4 kertaa läpi He C:2-ohjelman. Ensimmäiset pari kertaa oli aika pitkälti herran haltuun, mutta viimeiset kerrat olivat jo varsin lupaavia. Laukka on vielä vaikeaa ja etenkin laukkalävistäjät, mutta niistäkin kuitenkin selviydyttiin hengissä. Kuten keskiviikkona, myös torstaina oli loppuraveissa erittäin mukavan oloinen ratsu alla. Tämä kun ei ole ollut mikään itsestäänselvyys Vilpun kanssa koskaan, olin erittäin tyytyväinen!

Samin ja Kerman treenejä oli myös parit tällä viikolla. Samin kanssa oli ohjelmassa ihan perushölkkää ja vähän laukanvaihtoja. Lähinnä semmonen mukava väliviikko reeneissä, kun kisat oli ohi ja seuraavista ei ole tietoa. Tältä näytti hölkät perjantaina:

Kerman kanssa oli varsin antoisa treeniviikko. Laukkaaminen sen kanssa on yhtäkkiä loksahtanut kohdilleen ja se on todella helppoa ja mukavaa. Se odottaa, se kantaa itsensä ja laukka on pyörivää. Ravi on vielä se haasteellisempi askellaji, tahdin löytäminen on vaikeaa ja Kerma saattaa rullailla ja vatkata päätään minne sattuu. Alkuviikon treeneissä keskityimme pitkästä aikaa raviin ja harjoittelimme keskiravia lävistäjällä keventäen. Eli ei muuta kuin lyhyet sivut harjoitusravia, lävistäjällä lisäys keventäen. Alussa Kerma rikkoi usein laukalle, pysäytin, välillä jopa peruututin sitä ja sitten jatkoin ravissa. Lopuksi sain monen monta lävistäjää hyvässä keskiravissa ilman, että muoto tai tahti heilui. Tämän jälkeen poni sai palkinnoksi laukata. :) Perjantain viimeistelyreeneissä ratsastin radan läpi pari kertaa ja Kerma toimi kuin unelma. Se tuntui siltä, että niillä vedoilla olisi prosentit lähennelleet 70%, sillä kaikki vaan sujui. Kerma tuntui paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi kuitenkin tiesin, että kisoissa ei ihan niin hyvin sen kanssa voi olettaa menevän, sillä se osaa olla halutessaan varsinainen tättähäärä! :) Olin kuitenkin todella tyytyväinen Kermaan ja sen suorituksiin tällä viikolla, käytiinpähän sitten vielä vähän maastokävelylläkin...

Hyvä treeniviikko siis jälleen takana ja vielä kisatkin Kerman ja Vilpun kanssa! Kyllä kesä on vaan niin ihanaa aikaa...

Läsiterapiaa tarpeeseen

Maanantaina olin todellisessa läsiterapian tarpeessa, mutta onneksi apu löytyi läheltä:

Kukas muukaan kuin pienenpieni Ponpon astui apuun. Tosin kyllä se isompi läsikin oli aikamoinen terapeutti ensin kotosalla ja sitten vielä Nipsun reeneissä. Niistä lisää myöhemmin...

Tässä Purde kävi melkein meillä kotona, se olis halunnut olkkariin sohvalle, mut sinne se ei kyllä vielä päässyt:

 On se vaan niin luksusta kun läsiterapia löytyy kotipihasta. Kohta kolmen läsin voimin!

 

Vilppu

Reilu vuosi sitten otin projektikseni Vilpun, joka piti valmistella kevään laatuarvostelukarsintaan Harjuun.

Sinnehän sitä sitten laiteltiin parin kuukauden ajan ja ihan kunnialla suoriuduttiinkin Harjun reissusta. Vilppu teki kaikki pyydetyt asiat varsin mallikkaasti karsinnassa, vaikka valmistautuminen jäikin aika olemattomaksi kaiken maailman kengän irrottamisineen ja kaviopaiseineen.

Ratsastukset Vilpun kanssa sujuivat Harjun karsinnan jälkeen aina juhannukseen asti varsin positiivisissa merkeissä ja nousujohteisesti. Vilppu pyöristyi, vahvistui ja voimistui, ennen kaikkea sillä alkoi olla varsin mukava ratsastaa.

Juhannuksen jälkeen Vilppu lomaili, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa treenejä. Loman jälkeen Vilpulla kuitenkin alkoi varsinainen ongelmien kierre. Vilppu on varsinainen prinsessa ja jos joku asia ei sitä miellytä, se kertoo sen myös. Vilpun satula oli laidunloman kasvun jälkeen aavistuksen sille epäsopiva, ei niin, että se olisi siitä kipeytynyt, mutta niin, että se ärsytti sitä ja sehän me ratsastajat saatiin kyllä huomata. Vilppu juoksi päin seiniä ärsyynnyksessään ja oli hyvin haluton töihin. Nooh, se huomattiin ja ongelma ratkaistiin. Sen jälkeen Vilppua alkoi vaivaamaan mitä ilmeisimmin hampaat. Vilpulla oli ollut pieniä piikkejä, jotka toisia hevosia tuskin edes haittaisi, mutta Vilpun herkkä sielu ei sellaista kestänyt... ;) Ja tähän samaan syssyyn Vilppu myös vielä kasvoi ja selkeästi sen ollessa kesken kasvuvaiheissaan, se on ollut erittäin hukassa kroppansa kanssa...

Koko talvi meni siis erinäisiä ongelmia ratkaistessa ja Vilppua tunnustellessa. Onneksi oli paljon lunta ja hangessa kulkeminen oli Vilpun mieleen, joten peruskuntoa on kuitenkin pystytty koko ajan ylläpitämään, vaikka varsinainen oikea ratsutyöskentely onkin ajoittain ollut mahdotonta.

Nyt kuitenkin kevään koitteessa Vilppu on taas hyvässä vireessä. Se on levinnyt viime vuodesta ihan huimasti ja ehkä korkeuskasvuakin on vielä ollut ilmassa. Vuosi sitten keväällä sen etujalkojen väliin mahtui juuri ja juuri nyrkki, nyt mahtuu reilusti ainakin kaksi nyrkkiä. Vilppu on siis kehittynyt kropaltaan huimasti. Se onkin varsin raamikas suomenhevostamma näinä päivinä!!!

Viimeisen kuukauden ajan olemme päässeet ratsastuksessa eteenpäin. Olemme päässeet vihdoin työstämään laukkaa, laukannostoja, vähän käyntiväistöjä ja kaikenlaista muuta pientä hauskaa ilman, että Vilppu turhautuu, kun on sille liian vaikeaa. Tämä on ollut ihan mieletöntä. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tuntuu ihan suunnattomalta voitolta se, että voi mennä kaikkia askellajeja ja vaihdella omaan tahtiin niiden välillä. Vieläkään ei ratsastus Vilpulla ole suinkaan helppoa, mutta se on paranemaan päin ja hevonen tuntuu vihdoin olevan sinut kroppansa kanssa. Tässä hieman fiiliksiä alkukuun treeneistä:

Ehkä jonain päivänä Vilpustakin tulee vielä ihkaoikea ratsu!! :)

Lohja 18.5.2013

Huoh, ei millään meinannut huvittaa kirjoittaa Lohjan kisoista, sillä olen erittäin pettynyt itseeni Tokajin ratsastuksen osilta ja jotenkin tuntui siltä, että on ensin itse märehdittävä pettymys ennen kuin osaa laittaa sen järkevästi sanoiksi. Nyt kun kaksi työyötä on lähes takana, mutta on vielä sen verran työvuoroa jäljellä, että ehdin kirjoittaa, on sellainen tunne, että olen sisäistänyt virheeni ja tiedän taas, mitä pitää parantaa ja miten toimin seuraavalla kerralla.

Lauantaiaamuna työyön jälkeen siis tein kotona tallin, letitin Toksun ja pakkasin tavarat autoon. Sitten suunta Lohjalle. Onneksi jälleen kerran sain nauttia superhyvästä palvelusta ja sain nukkua autossa matkalla kisoihin kuljettajani huolehtiessa meidät turvallisesti perille.

Olimme hyvissä ajoin perillä ja seurailin hetken suomenhevosten suorituksia... Sitten pikkuhiljaa Toksu kuntoon ja verryttelyyn. Olin päättänyt kerrankin varata kunnolla aikaa verryttelyyn, jotta Toksun saisi vertymään oikein kunnolla ja liikkumaan läpi kroppansa. Se helposti vähän jäykistyy pidemmissä kuljetuksissa ja muutoinkin tarvitsee paljon aikaa saadakseen kropan lämpimäksi ja irtonaiseksi.

Kuten arvasinkin, oli Toksu verkan alussa jäykkä ja sipsutteleva ja lisäksi vielä jännityksestä tuli oma osansa siihen, ettei se ollut alkuunkaan rento selästään vaan kaikki liikkeet oli "kovia" ja käyntikin lyhyttä ja tököttävää. Laukkasin ensin pitkään tehden eteenratsastuksia ja vastalaukkoja, jotta sain hevosta lämpenemään. Sen jälkeen lähdin ratsastamaan taivutuksia läpi kumpaankin suuntaan sekä ravissa että laukassa.

Sain kuin sainkin Toksua vertymään ihan kivasti, mutta kun kokeilin ensimmäisiä lisäyksiä, huomasin, ettei se ollut vielä alkuunkaan parhaimmillaan. Lisää laukkaa ja kevyessä ravissa isoa ravia ympäri verkka-aluetta ja pikkuhiljaa alkoi löytymään hyvä vire päälle.

Verkan lopussa Toksu tuntui todella hyvältä ja olin lähdössä radalle varsin luottavaisin mielin. Viimeiset minuutit vaan pidin Toksua lämpimänä ravaillen ympäriinsä ja taivutellen ja fiilistellen, sillä allani oli hyvin työskentelevä hevonen. Mutta mihin tämä kaikki sitten katosi..?

Päästyämme kisaradan puolelle, lähdin ratsastamaan ympäri rataa ajatuksena, että säilytän ravissa hyvän fiiliksen ja teen vaikka jonkun lisäyksen vielä kevyessä ravissa ennen radan aloitusta. Toksu kuitenkin pysähtyi maneesissa olleen oviaukon kohdalle ja heittäytyi ihan mahdottomaksi. Se ei todellakaan ollut menossa lähellekään tuota oviaukkoa. Tämä tuli minulle aivan puskista, sillä Tokaj ei ole moisella tavalla kytännyt koskaan mitään missään. Yllätyin itse niin totaalisesti, että mulla meni ihan täysin pasmat sekaisin enkä osannut enää oikein tehdä mitään järkevää. Tänä aikana koko homma sitten lässähti, hevonen jäi jännityksestä pohkeen taakse ja sitä myöten sain heittää hyvästit hyvälle takaosan työskentelylle ja kokoamisasteelle, jonka olin juuri saavuttanut.

Jotenkin vaan livuin läpi radan tajuamatta mistään mitään ja aina kun tultiin kulmaan, saatiin isoja rikkeitä. Toksu myös selkeästi havaitsi mun uneliaisuuteni ja esim. ensimmäisessä vaihdossa sujautti epäpuhtaan vaihdon ennen mun apujani. Toisessa vaihdossa kohti mörkökulmaa tehtiinkin sitten ihan hyvä vaihto, mutta lisättiin sen jälkeen pari lisää kun uskalsin vihdoin töräyttää sitä vähän jalalla sinne kulmaan, missä se oli jo käynyt mun mielestäni riittävän monta kertaa mennäkseen sinne asiallisesti...

Pikkusievää nöpöhölkkää liiotellulla taivutuksella = avo vasemmalle

Puoliympyrä vasemmalle, nöpöhölkkä jatkuu

Keskiravin yritelmä

Keskiravin sinnepäin osio

Puoliympyrä oikealle

Keskilaukkaa keskiympyrällä

Huh, loppui tämäkin joskus!

Nooh, mutta jos jotain hyvää, niin tämä reissu jälleen kerran opetti todella paljon. Tokajin kanssa ei ole hirvittävästi taas kisoja alla ja se selkeästi näkyy. Tarvitsemme paljon ratarutiinia, jotta opin saamaan hevosesta enemmän irti radalla. Nyt verryttelyn ja radan välinen ero on aivan liian suuri. Onneksi seuraaviin kisoihin ei ole kuin pari viikkoa aikaa ja nyt on mielessä paljon ajatuksia, miten mahdollisesti pystyn tätä tilannetta parantamaan. Saa sitten nähdä, mikä on lopullinen tulos, mutta jospa ainakin vähän parempi kuin tämä tulos Lohjalta... Prosentteja kertyi siis 53.9% ja oltiin melkoviimeisiä... Kokemuksen piikkiin siis!

Toksun jälkeen oli onneksi kivasti aikaa nollata omat ajatukset ennen toista luokkaa Samin kanssa. Ohjelma oli onneksi sama Vaativa B:0, joten siten päivä oli mukavan helppo. Samin kanssa päätös osallistua 7-vuotiscupin ensimmäiseen osakilpailuun tuli aika viime hetkellä. Vielä kaksi viikkoa sitten puhtaita vaihtoja ei juurikaan ollut tyrkyllä ja vasta ihan parin viimeisen viikon aikana niistä on tullut sellaisia, että kehtasi harkita radalle lähtemistä.

Edellinen kilpailu Samin kanssa oli joulukuussa, jolloin kävimme Ypäjällä tekemässä kauden pohjanoteerauksen. Se oli viimeisimpänä kisakokemuksena mielessä ja ajatus kisoista etenkään vielä korkeammalla tasolla ei tuntunut kovinkaan kivalta ilman minkään sortin kisaharjoittelua. Myöskään mihinkään valmennuksiin emme ole päässeet pitkään aikaan, sillä aikataulut eivät vaan ole sopineet mitenkään kovinkaan kivasti yhteen. Joten olin siis melko tyhjän päällä sen suhteen, että missä mennään ja mitä on soveliasta mennä näyttämään kansallisiin kilpailuihin 7-vuotiaalla hevosella ja onko meidän tasomme lähelläkään sitä. Nooh, kun vaihdot melkein rupesivat onnistumaan juuri ennen ilmoittautumisajan umpeutumista ja hevonen tuntui hyvältä, päätin kuitenkin ilmoittaa Samin kilpailuihin. Ei kai siinä mitään hävittävääkään ollut...

Olin päättänyt, että verryttelen Samia vaan kymmenisen minuuttia, sillä muuten helposti terävyys katoaisi ja väsymys pukkaisi päälle. Sami taas on luonnostaan irtonainen, joten se ei tarvitse mitään hirvittävää höyläystä tullakseen parhaimmilleen, etenkään kun tehtävät eivät kuitenkaan kyseessä olleella radalla olleet mitenkään hirvittävän vaikeita. Verryttely kuitenkin vähän venähti jonkun sortin toimihenkilövajeen takia, mutta Samin kanssa on se etu, että se ei parane tai pahene kävelyllä vaan pysyy aika pitkälti samanlaisena... Verryttelin joka tapauksessa aika pitkälti suunnitelman mukaan, pari lisäystä, avot ja sulut kumpaankin suuntaan, laukkaa kumpaankin suuntaan ja yksi vaihto, jotta poni muistaa, mistä niissä oli kysymys. :) Verkka lupasi hyvää, kaikki oli kohdillaan.

Radalle päästyämme oli fiilis korkealla, mutta jo toisen kerran päivän aikana sain kokea mörön radan laidalla. Tällä kertaa en onneksi jähmettynyt yhtä totaalisesti, vaikka hieman huolissani olinkin tilanteesta. Sami nimittäin keksi, että ylemmissä kuvissakin näkyvä Lähitapiolan mainos on pelottava ja sen lähelle ei voi mennä. Hetken neuvottelun jälkeen onneksi tilanne hieman rauhoittui ja päästiin aloittamaan rata.

Alkutervehdykseen tultiin hyvin ja siitä lähdettiin liikkeellekin kivasti hyvällä linjalla, eka keskari meni ihan ok, ei ihan syttynyt mun makuun tarpeeksi ja tuli pieni tahtirikko keskellä, mutta silti tuomareilta seiskaa (tosin yksi näki kielen ulkona ja antoi 5,5, kukaan muu ei tätä kieltä ollut havainnut mistään suunnasta). Ekaan avotaivutukseen tulin vähän huonosti ja liian poikittaen enkä saanut sitä korjatuksi, sillä Sami oli edelleen hieman siinä moodissa, että jännitys oli sulkenut korvat eikä kuunteleminen ollut oikein mahdollista... Sitten puoliympyrälle kohti pelottavaa mörköä ja siinä jouduin vähän pitämään kiinni enemmän kuin toivottovaa ja Sami tuli hieman lyhyeksi edestä.

Sulku oli osittain aika hyvä, mutta taivutus ei ollut aivan tasainen. Siitä sitten läpi lyhyen sivun ihan kivalla ravilla ja kohti lisättyä ravia. Lisätty ravi onnistui paljon paremmin kuin ensimmäinen keskiravi, tosin poni painui ehkä aavistuksen matalaksi loppua kohden. Kaikilta tuomareilta kuitenkin tästä 7.

Sitten avo, puoliympyrä ja sulku oikealle. Ne olivat aavistuksen tasalaatuisemmat kuin vasemmalle, mutta yksi tuomari kaipasi vielä selkeämpää taivutusta niihin, joten niiden kanssa on työskenneltävä edelleen, jotta löydetään se optimaalinen asento. Ja toki niihin tarvitaan myös paljon lisää voimaa niin kuin kaikkeen työskentelyyn ylipäätään.

Sitten kohtalokas käyntipätkä. Käynti on meille aina vaikein ja huonoin osio, johon pitää kaikkien tähtien osua kohdilleen, että saadaan siitä järkevät pisteet. Nooh, nyt kaikki tähdet olivat pois kohdiltaan käynnin suhteen. Samaan aikaan kun mun ja Samin oli tarkoitus kävellä läpi lävistäjän lisättyä käyntiä ja sitä ennen ja jälkeen keskikäyntiä oli tuon yläpuolella olevassa kuvassa näkyvän pensasaidan takana kovaäänisesti puhiseva lähinnä lennossa oleva käsihevonen. Samihan tietenkin vakuuttui siitä, että jossain on joku hyökkäävä lohikäärme ja nosti pään pystyyn eikä kävellyt askeltakaan tai siltä se ainakin tuntui... Tästä ropisi paljolti pisteitä, sillä käytännössä koko käyntiohjelma oli rikkonainen.

Sitten pysähdys ja peruutus, jotka sujuivat ihan kohtuusiivosti ja ei muuta kuin laukkaa. Laukassa jostain syystä poni alkoi vaipumaan pikkuhiljaa kuolaimen alle enkä saanut sitä sieltä riittävästi pois. Ehkä väsymys alkoi vähän painamaan ja jännittyneenä sillä on taipumusta vähän tulla tyhjäksi edestä ja rullailla. Ensimmäinen keskilaukka meni kuitenkin vielä kohtuu ok merkeissä.

Sitten tultiin radan jännittävimpään osioon nimittäin vaihtoihin. Oli pakko tulla hieman kovassa laukassa sisään kohti vaihtoa, sillä Sami tarvitsee vaihtoon ylimääräistä voimaa, jotta sille on edes periaatteessa mahdollista selvitä siitä. Ihme kuitenkin tapahtui ja Sami teki puhtaan vaihdon superisti avusta!!!!!!!!!!!!! Tuomarit toki löysivät siitä paljon parannettavaa, mutta mä olin ikionnellinen, että saatiin puhdas vaihto suoritetuksi kilparadalla! Sitten kun on ylipäätään vakiinnutettu se, että vaihdot tapahtuu, voidaan ruveta kiinnittämään huomiota siihen, miten se tapahtuu. :)

Vaihdon jälkeen mä olinkin jo jossain hurmiotilassa ja seuraava keskilaukka meni täysin rullaillen enkä muista edes juuri, että yritinkö hirveästi korjailla, kun olin vaan niin onnellinen vaihdosta ja samalla keskittynyt seuraavan vaihdon valmisteluun. Toinen vaihto olikin sitten epäpuhdas, kuten arvattavissa oli, sillä se ei vielä ole kotonakaan onnistunut kovinkaan usein. Ennen uraa oli kuitenkin jo oikea laukka ja pääsimme keskihalkaisijalle kunnialla. Pysähdys tuli ponnettomasti ravin kautta, mutta ei haitannut. Ensimmäinen vaativan rata oli takana kunnialla! Olo oli kuin lottovoittajalla.

Pisteitä tuli kokonaisuudessaan 59.417%. Kaksi tuomaria olivat hyvin yhteneväisiä ajatustensa kanssa, yksi taas omilla linjoillaan. Tosin yhteneväisistä tuomareista toinen piti raviohjelmasta ja toinen ihastui laukkaan. :) Eriävä tuomari rankaisi istunnan pisteillä ison raapaisun, oli ensin ollut laittamassa seiskaa ja sitten onkin vaihtanu arvosanaksi 5,5. Toisilta tuomareilta samasta osiosta 6.5 ja 7. Nooh, näkemyksiä on niin monenlaisia. Onneksi oli kolme tuomaria...

Kisareissusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja oli ihanaa päästä kilpailemaan pitkästä aikaa ihan oikeissa kahinoissa! Kilpailuissa oli hyvä henki ja ne olivat varsin hyvin järjestetyt, kiitokset siis kilpailun järjestäjille! Ja kiitokset jälleen kerran myös kaikille ihanille tiimiläisilleni, jotka teitte tästä päivästä mahdollisen!