S.W. Summer's Dream Prince

S.W. Summer's Dream Prince eli tutummin Sami

Superkouluponin aihio!

tuli elämääni vuoden 2010 lopulla. Sami oli silloin 4-vuotias valjakkoponin alku, joka piti myös ratsastajan selässään tarvittaessa. Sillä oli kuitenkin taipumus rullata itsensä rullalle kaulastaan työskennellessään vaunujen kanssa ja siksi omistajansa etsi sille ratsastajaa, joka pystyisi työskentelemään tämän ongelman kanssa selästä käsin. Vaunuilta tällaisen ongelman korjaus on huomattavasti haastavampaa jalan ja istunnan vaikutuksen puuttuessa kokonaan. Lisäksi Sami oli luvattu esittää 5-vuotiaana laatuponikilpailussa, johon valmistautuminen tulisi aloittaa ajoissa.

Ihastuin Samiin heti ensimmäisellä ratsastuskerralla sillä sen kanssa kaikki oli helppoa. Se kuunteli ääniapuja lähes täydellisesti eli lähti liikkeelle kun pyydettiin ja pysähtyi kun pyydettiin. Välillä jopa hieman liiankin tehokkaasti. :)

Toista kertaa Samin selässä...

Syksyn ajan tehtiin ihan perustyöskentelyä, aloitettiin laukannostojen kanssa ja löydettiin kuin löydettiinkin kumpainenkin laukka, vaikka ajoittain usko meinasikin ehkä loppua kun Samin mielestä yhtenä päivänä pystyi menemään vain yhtä laukkaa. Talvella Sami alkoi myös olla sitä mieltä, että hän on täysinoppinut ratsu ja mun on enää turha selässä sanoa yhtään mitään mihinkään. Muistan olleeni kyydissä koko kentän pituisia peruutuksia Samin toimesta ja myös löytäneeni itseni kentän ulkopuolelta yrittämästä takaisin kentälle, kun Samia ei enää huvittanut kentällä pyöriminen. :) Talven ajan pahimpia kelirikkoja lukuun ottamatta Samia työstettiin ratsain noin 2 kertaa viikossa.

Jossain vaiheessa muistan, että poni alkoi tuntua koko ajan vain paremmalta ja sen cobimaiseen ylöspäin suuntautuvaan raviin alkoi löytyä venyvyyttä ja aloin ymmärtämään ponin laadun. Rupesin leikilläni sanomaan Leenalle, Samin omistajalle, että kyllä tällä on 5-vuotiscupiin tähdättävä osallistumaan kun on sen verran kiva... Silloin se oli vain sellainen kaukainen ajatus, joka kuitenkin koko ajan alkoi lähenemään totuutta.

Kevään aikana päästiin ensin Andreas Hessen valmennukseen, josta saatiin tärkeitä vinkkejä ihan nykypäivääkin ajatellen ja sen jälkeen jatkettiin lähes kuukausittain Nipsun kanssa työskentely. Ensimmäisellä kerralla kun mentiin Nipsulle, ei Sami osannut kuin edetä kaikissa kolmessa askellajissa ja kääntyä pyydettyyn suuntaan, mutta kevään aikana alkoi löytymään siirtymiset ja väistöt ja kaikenlaista ihan ratsun elämään liittyvää työskentelyä.

Pääsiäisen aikaan oli suuren päivän aika ja starttasimme Samin kanssa ensimmäisissä yhteisissä koulukilpailuissamme Kumpumäellä seurakilpailuissa. C-merkin koulukokeesta tuli valkoinen rusetti ja olimme onnesta soikeina kun kumpikin laukka nousi toivotusti ja poni käyttäytyi kuin kilpahevosen kuuluukin. Toisessa luokassa alkoi jo väsymys painamaan, mutta usko poniin vahvistui.

Ensimmäisissä kisoissa, jiihaa!

Kävimme vielä toisissa seurakilpailuissa kevään aikana Tuomarinkylässä, jossa jännitys oli enemmän läsnä ja tulokset huonompia kuin Kumpumäellä, mutta sen verran positiivisissa fiiliksissä kuitenkin oltiin, että otettiin toukokuun tavoitteeksi startata 5-vuotiscupissa Hämeenlinnassa.

Tuomarinkylässä harjoittelemassa

Kotiharjoituksissa näytti vähän toiselta... :)

Hämeenlinnassa pääsin ensimmäisen kerran ponilla ratsastamisen iloihin kiinni. Kävelin kentän reunaa pitkin verryttelyyn ja ihmisiä kääntyi katsomaan meitä ja kaikki järjestelmällisesti hymyilivät meidät nähdessään. Sitä fiilistä ei ihan joka puoliverisellä saakaan. ;) Suoritusta leimasi jännitys sekä varmasti ponin että ratsastajan, mutta selvisimme hengissä kansallisesta debyytistämme ja olimme luokan puolivälissä. Tuomaristoltakin tuli hymiö paperiin!

Ekat kansalliset Hämeenlinnassa, hui!

Kesäkuussa kävimme Järvenpäässä aluekisoissa mittaamassa tasoamme ja siellä oltiin hieman luokan puolivälin paremmalla puolella ja prosenteissakin päästiin vihdoin yli 60%.

Vielä vähän kanttaillaan menemään...

Hieno poni!

Tämän jälkeen Sami oli tauolla kouluratsastuskuvioista ja keskittyi valjakkoponeiluun hyvällä menestyksellä. Pääsin itsekin ensimmäistä kertaa elämässäni katsastamaan ihkaoikeita valjakkokilpailuita Savijärvelle ja varsin hauska kokemus olikin.

Eri meiningit!

Elokuussa tapahtui paluu kouluratsuksi Porvoon kansallisissa, jossa oli myöskin tarjolla 5-vuotiscupin osakilpailu. Tehtiin ehdottomasti paras ratamme siihen mennessä, mutta kollegiaalinen arvostelu ei ollut meille oikein soveltuva ja taidettiin päätyä toiseksi viimeiselle sijalle kilpailuissa. Poniin ja omaan ratsastukseeni olin kuitenkin hurjan tyytyväinen ja oli tämä myös meidän ensimmäinen He A-tasoinen ratamme. Blogin puolelta löytyy videokin tästä radasta elokuun 2011 arkistosta.

Suoraan yövuorosta radalle...

Sami ja taustalla astetta isompia ratsuja... :)

 Sitten oli enää viimeistely ennen kauden päätavoitetta eli laatuponikilpailua. Kävimme Tuomarinkylässä seurakisoissa suorittamassa vähän vaikeamman He B-ohjelman ja sieltähän irtosikin meidän ensimmäinen voittomme ja siihen astinen tulosennätys 65%.

Könötellään kuumuudessa menemään

Nousihan se nokkakin!

 Laatuponikilpailuun lähdimme aika pitkälti menestys mielessä. Tiesimme, että jos joku haluaa Samin ohi päästä, pitäisi olla ihan oikeasti todella hyvä poni. Laatuponikilpailussa arvioidaan ensin rakenne, joka myös sisältyy loppuarvosanaan. Rakenteen jälkeen emme olleet kovin vahvoissa asemissa, sillä paljon parempiakin rakennepisteitä jaettiin kuin Samin pisteet. Tiesimme, että kaikki oli laitettava peliin askellajikokeessa. Sami tuntui jo verryttelyssä hyvältä ja radalle mennessä tiesin, että tänään kaikki on mahdollista. Esitin ponin todella hyvin ja poni myös halusi esiintyä. Esityksemme Ruoveden maneesissa ei jättänyt ketään kylmäksi ja varmistimme voittomme! Suurella marginaalilla ei voitto tullut, mutta onneksi se kuitenkin irtosi! Kauden pääkilpailu ja voitto kotiin. Ei voinut kuin olla ihan mielettömän onnellinen ja tyytyväinen!

Rakennearvostelussa

Verryttelyä!

Mopo keulii

Voittajan on helppo hymyillä!

Sami on ihq!

Kausi ei kuitenkaan vielä ihan loppunut vaan vielä oli muutamat syyskilpailut edessä. Lokakuun alussa kävimme Järvenpään aluekilpailuista nappaamassa kolmannen perättäisen voittomme. Oi sitä onnen määrää, kun tajusimme, että laatuponikisan voiton jälkeen vielä tuli ihan oikeankin kilpailun voitto. Kausi oli jo tähän mennessä enemmän kuin onnistunut!

Verryttelyä

Kunniakierroksella kunniakkaasti!

Marraskuussa Sami sai olla ratsuni seuramestaruustaistossa Tuomarinkylässä ja sieltähän napsahti hopeamitali kaulaan, vaikka kilpailu käytiinkin meille uudella He A-tasolla. Mieltä lämmitti tämäkin ja oli kiva vihdoin päästä seuramestaruusmitalikantaan monien vuosien yrittämisen jälkeen.

Kohti seuramestaruushopeaa...

Joulukuussa järjestettiin vielä yhdet kansalliset kouluratsastuskilpailut Ypäjällä, joihin oli tavoite mennä nappaamaan sijoitus, jotta saisi kansallisen lupamaksun takaisin seuralta. Ihan ei onnistuttu tavoitteessamme, sillä pieni jännitys vei ponista sillä kertaa parhaan terän, mutta tuloksissa oltiin kuitenkin sijalla 11 kun 9 sijoittui eli ei se kauas jäänyt... :) Hyvä ja opettavainen reissu kuitenkin ja siitä oli hyvä jäädä ansaitulle joulutauolle!

Jänskää tähteilyä!

Sihteereillä oli tonttulakit, miksei tuomareilla?

Harvalla kouluratsulla pääsee Tapaninajelulle, mutta joulukuun kohokohtiin kuuluin Ypäjän kansallisiin osallistumisen lisäksi myös valjakkoajokokeilu. Aluksi kyllä hirvitti ajella isolla vaunulla "pienellä" kentällä, mutta pikkuhiljaa se alkoi tuntumaan jopa aika mukavalta ja Sami kulki aika kivastikin. Tämän jälkeen oli jopa ajatuksena, että voisin kokeilla ajaa joskus jonkun tarkkuuskisan ihan kokeilumielessä, mutta aikataulullisista syistä tätä ei ainakaan vielä kaudella 2012 päässyt tapahtumaan. Ehdottomasti jonain päivänä haluan kyllä sellaistakin kokeilla, kiitos Samin!

Hovikuvaajakin uskaltautui kyytiin!

Sainks mä vähän jotain lisäystäkin irti vahingossa?

Tammikuussa jatkui treenit ja vihdoin satoi luntakin niin, että päästiin hankeen reenailemaan. Oli ihanaa vaan mennä täysillä hangessa tällä maailman luotettavimmalla ponilla. Se vain intoa pihisten mennä porskutteli lumessa ne kerrat kun päästiin hankihommiin! Loppukuusta käytiin myös muistelemassa kisaelämää ja startattiin Tuomarinkylässä He B:0 ja sijoitus oli toinen, vaikka jälleen kerran oli hieman jännitystä ilmassa ja Sami jopa ensimmäistä kertaa uramme aikana yritti kieltäytyä menemästä yhteen kohtaan radalla... :)

Ojentaa, ojentaa!

Ja sit mennään!

Verkkaillaan taas.

Radalla...

Helmikuussa ei kilpailtu, mutta kävin näyttämässä Ypäjällä valjakkoihmisille Samin oikeaa osamista ja jo aiemmin meidät nähnyt Andreas Hessekin oli hieman ihmeissään, millä mallilla Sami olikaan! Ilohan sitä on näyttää, missä vaan, sillä se on niin toimiva ratsu ja tuolloin se oli talviharjoittelun jäljiltä todella hyvässä vireessä... Kyllähän se siellä myös joutui ihan ajohommiin ja oli niissäkin varsin vakuuttava!

Haimi-hallissa laukkailtiin.

Näytettiin me vähän raviakin.

Ja Leena sai kans vähän näyttää ravia!

Maaliskuussa piti saada Samille yksi harjoituskilpailu alle ennen kauden varsinaista alkua ja päädyttiin käymään Haarajoella Alhon tilalla kokeilemassa He A:2, joka oli myös Poni-Haassa kansallisen kauden avauksen ohjelmana. Sami oli yhtä tähti kuin aina ennenkin ja kruisailimme ohjelman läpi ja voitimme päivän He A ja yli -tasoiset ratsukot prosentein 63.1% huolimatta yhdestä isosta rikosta, joka mahtui mukaan rataamme.

copyright Mona Kandelin

Huhtikuussa se sitten alkoi, 6-vuotiskisakausi. Ahkeran Nipsun kanssa valmentautumisen jäljitä starttasimme Poni-Haassa kauden ensimmäisen kansallisen starttimme ja olimme ensimmäiset ei sijoittuneet varsin kelvollisella suorituksella, johon kuitenkin pari rikkoa mahtui mukaan ja poni ehti hieman väsähtääkin verrrytellessä. Tästä oli kuitenkin erittäin hyvä jatkaa, sillä huomasimme, että emme ole enää ollenkaan kaukana kärjestä. Treenit jatkuivat ja toukokuussa suunnattiin 6-vuotiscupin ensimmäiseen osakilpailuun.

Lauggaaaaaa

Jyväskylän reissu oli yksi kesäni kohokohtia. Lauantaina He A-luokasta irtosi ensimmäinen kansallinen sijoitukseni ja sunnuntaina 6-vuotiscupin ensimmäisestä osakilpailusta irtosi ensimmäinen kansallinen voittoni. Olin onneni kukkuloilla ja poni oli aivan tähti. Tämä kaikki oli paljon enemmän kuin mistä olin edes osannut haaveilla ennen kauden alkua.

Pötkittiin menemään minkä ehdittiin.

Kesäkuun alussa oli sitten Tampereen osakilpailun vuoro. Siellä sekä minä että poni olimme alavireisiä ja vaikka yli 60% tulokseen ylsimmekin emme todellakaan esittäneet parastamme ja vanha rullaamisongelmakin yhtäkkiä etsiytyi luoksemme. Tampereella oli kuitenkin eniten 6-vuotiaita liikenteessä ja oli kiva nähdä niiden tasoa ja paljon samanikäisiä, jotta sai vähän fiilistä, että mitä siinä vaiheessa kautta kuuluu suorittaa ja miten. Silloin tuo rata tuntui katastrofaaliselta ja pitkään myös videolta katsottuna näytti siltä, mutta nyt kun aika on kulunut ja pahin harmistus on laantunut, videolta katsottuna tämäkin rata näyttää kuitenkin ihan perussiistiltä suoritukselta, jota ei missään nimessä tarvitse hävetä.

Nokka oli jonkun askeleen todistetusti ylhäälläkin!

Tampereen jälkeen Sami kävi maailmalla matkaamassa ja osallistui Virossa valjakkoajon Baltic Cupin osakilpailuun mm. voittaen kouluosuuden! Kesäkuun lopussa reenasimme vielä Nipsun kanssa avoja ja sulkuja, sillä seuraavassa koitoksessamme piti moisia ihmeyksiä suoritella valkoisten aitojen sisäpuolella ja se oli kohtuullisen uutta minulle ja ponille aivan täysin uutta. Treeneissä nämä avot ja sulut menivät todella hyvin, mutta heinäkuussa Lappeenrannan nurmella niissä jäi selkeätä parantamisen varaa.

Kotiharjoittelua

Lappeenrantaan lähdettiin siis kuitenkin hyvällä fiiliksellä retkeilemään ja perjantaina osallistuttiin ensimmäiseen 6-vuotiaiden luokkaan ja sijoituttiin toiseksi. Mukana oli vastuksena ensimmäisen kerran tällä kaudella myös poneja, joten oli kiva kisailla myös samankokoisia vastaan. Vain tuttu kilpakumppanimme Faustinus ylsi edellemme tällä kertaa. Lauantaina oli sitten suuren koitoksen vuoro. Mua hirvitti ihan valtavasti, vaikkei periaatteessa ollut mistään sen kummemmasta kysymys kuin avoista, suluista ja kootuista askellajeista. ;) Saatiin kuitenkin rata suoritettua läpi, tuloksena joku 58% ja olikohan viides sija. Rutinoituneemmat ratsastajat menivät ohitsemme taidoillaan, ihan oikeutetusti siis. Yhdeltä tuomarilta tuli kuitenkin jopa yli 60% ja tästäkin jäi hyvä mieli ja etenkin suuri motivaatio harjoitella ennen finaalia, sillä sama rata olisi myös finaalissa ja tämän suorituksen jälkeen oltiin finaaliin kovasti menossa!

Perjantain palkintojenjako, lauantaina ei päästykään. :(

Ennen finaalia oli vain yhdet Nipsun tunnit, jolloin edelleen viilattiin avoja ja sulkuja ja toisena päivänä tehtiin vaihtotyötä. Sami tuntui hyvältä ja mieli oli korkealla.

Nipsun reenissä

Viikkoa ennen 6-vuotiscupin finaalia oli Samin kauden toinen kohokohta, valjakkoajon SM-kilpailu. Sami pyydysti sieltä urhoollisesti pronssimitalin ja samalla suoritti tähän astisen elämänsä kovimman valjakkoajokisan. Palautuminen kilpailusta ei kuitenkaan sujunut toiveiden mukaan sillä seuraavalla viikolla kun piti viimeistellä ennen Harjuun lähtöä, Sami ei liikkunutkaan puhtaasti. Finaali jäi siten kokematta, mutta suurin huoli oli silti ponin terveys.

Parin kuukauden tauko tuli sitten suunnitelematta siihen kohtaan, mutta ei siinä mitään, jos poni vaan tulisi kuntoon! Nyt marraskuussa aletaan olla jo lähes normaalissa reenirytmissä ratsastuksen osilta ja ensimmäiset kilpailut tauon jälkeen on takanapäin. Tasan 4 kuukauden kisatauon jälkeen palasimme Samin kanssa kilpuroinnin pariin ja starttasimme Tuomarinkylän seuramestaruuksissa. Olihan meillä mitali puolustettavanamme! Melkein itketti kun ratsastin niissä kisoissa, kun oli niin hieno fiilis siitä, että olin päässyt taas esittämään Samia kouluradalle. Sen kanssa radalla voi keskittyä esittämään hevosta ja tekemään parhaansa, kaikki on helppoa ja mutkatonta. Ilmeisesti se näytti siltä myös tuomareiden silmään, sillä ratamme palkittiin reilulla 66% ja voitimme TKR:n seuramestaruuskultaa! Niin poni, minä kuin tiimikin olimme kaikki hurjan onnellisia ja oli ihanaa palata kilpailujen maailmaan kera tämän täydellisen kilparatsun. Seuraava tavoite onkin sitten taas Ypäjällä järjestettävät joulukuun alun tähtikilpailut.

Tämä poni alkaa muodostumaan yhdeksi tärkeimmistä hevosista elämässäni. Poni on tehnyt minusta ratsastajan ja sen kanssa voin aina saada fiiliksen, että osaankin vähän ratsastaa! Kun ryhdyin laittelemaan tätä ponia, oli pääasiallinen kokemukseni seuratasolla kilpailemisesta, mutta tämän ponin kanssa olen saanut kasvaa jopa kansallisen tason voittajaksi. Tällaisia hevosia ei osu kohdalle kovinkaan montaa elämässä ja siksi haluan nauttia kaikista hetkistä tämän ponin kanssa. Sen syksyiset ongelmat muistuttivat, että hevosten kanssa mikään ei ole itsestään selvää ja pitää nauttia hyvistä hetkistä silloin kun niitä on tarjolla. Ponin lisäksi takanani on mitä parhain tiimi, joka mahdollistaa menestyksemme. Hovikuljettaja, hovigroomi, hovikuvaaja ja iso kasa faneja, jotka saavat minut suorittamaan vielä entistäkin paremmin juuri tämän pienensuuren ponin kanssa.

Ponittelu on parasta!

Ensimmäinen kilpailu tauon jälkeen Samin kanssa sai minut ymmärtämään, kuinka suuri rooli tällä pienellä ponilla on minun elämässäni ja siksi haluan jakaa meidän tarinamme ihan erillisenä itsenään tässä blogissani ja totesin myös, että Sami on ehdottoman oikeutettu omaan sivuunsa omien hevosteni lisäksi. Ilman Samia en olisi ratsastajana enkä ihmisenä sitä, mitä nyt olen.

Kisoissa voi ponista huolimatta olla joskus vähän vakavaakin...

Kohti 7-vuotiskautta jatketaan samoilla resepteillä kuin tähänkin asti. Pari kertaa viikossa työstetään näitä ratsujuttuja ja muutoin tehdään jotain muuta eli Sami käy ajelulla, maastossa, ohjasajetaan, irtojuoksee tms. Ponilla pitää olla hauskaa, jotta se jaksaa tehdä töitä ja kilpailla hyvällä mielellä!