Tämän blogin taustalla on reilu kolmekymppinen, tätä nykyä sipoolainen innokas hevosharrastaja sekä hevosalan yrittäjä.
Minä ja Murde helmikuussa 2012
Aloitin ratsastuksen vuonna 1993 Kilon tallilla ja jatkoin tuntiratsastajana ensin Kilossa Kikka Suomion opetuksessa ja myöhemmin Tuomarinkylän ratsastuskoulussa Minna Aaltosen opetuksessa. Lisäksi hoidin Tuomarinkartanon kilpatallissa asustelevia yksityishevosia, joiden kautta pääsin näkemään kilparatsastuksen maailmaa sekä este- että kouluratsastuksen puolella. Tärkeimpänä hoitohevosistani voin mainita puoliveriruuna Didden, joka Arto Vahteran kanssa hyppäsi vuosituhannen vaihteessa jopa kansainvälisillä areenoilla! Vuodet hevosenhoitajana opettivat minulle paljon hevosten päivittäisestä huolehtimisesta sekä varusteiden huollosta. Sain myös liikuttaa paljon kaikenlaisia hevosia, joka teki harrastuksesta entistäkin antoisampaa ja monipuolisempaa! Näitä vuosia en vaihtaisi pois mistään hinnasta, sillä on ollut tärkeää opetella perusasioit hevosten käsittelystä ja hoitamisesta huolella sekä kartuttaa kokemusta mahdollisimman paljon.
Vuonna 1999 lähdin vaihto-oppilaaksi Australiaan, jossa ratsastin useilla hevosilla, työskentelin laukkatallilla ja tein työharjoittelupätkän paikallisen kenttäratsastaja Simon Kalen tallissa. Australiassa hevoskulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomessa ja suhtautumisessani moniin asioihin näkyy edelleen myös Australian vuoden vaikutukset. Kenttäratsastus on siellä suuressa suosiossa ja opinkin hirvittävästi työharjoittelussani Simon Kalen ja Erica Jordanin kanssa, sain ratsastaa ja treenata hienoja kenttähevosia ja kävinpä niiden mukana kenttäkisoissakin hoitajana... Silloin oli vielä mukana stiippelit ja muut hupaisuudetkin! Oli se aika mieletöntä menoa.
Palattuani vuoden 2000 kesällä Australiasta, löysin ensimmäisen vuokrahevoseni Vietnamas Ltun. Sen kanssa aloin käydä Eevamaria "Nipsu" Porthanin tunneilla ja Nipsun lähdettyä Tanskaan opettajanani toimi myös Paula Nysten. "Poni" oli kohtuullisen haastava ratsu, mutta opetti minulle valtavasti. Sen kanssa koettiin paljon ilon ja surun hetkiä, mutta päällimmäisenä on mielessä ne mielettömän hienot fiilikset, kun askellajeihin alkoi löytyä sellaisia vaihteita, mitä en koskaan aiemmin ollut päässyt kokemaan!
Ponin siirryttyä uuteen kotiin, sain ratsukseni valtaisan FWB-ruuna Mazarinin. Mazarin oli elämäni hevonen ja on varmasti pääasiassa "Massen" ansiota, että olen jäänyt täysin hevostelun koukkuun. Massen kanssa minua valmensi pääasiassa Nipsu, mutta ajoittain myös edelleen Paula Nysten sekä Nina Pölönen. Massen kanssa opin ratsastuksesta todella paljon, sen kanssa pääsin piruettejen, sarjavaihtojen ja piaffinkin makuun. Sen kanssa sai kokea niin hienoja hetkellisiä elämyksiä ja kokemuksia, että niitä haen edelleen ratsastuksessani jatkuvasti.
Masse loukkaantui tapaturmaisesti keväällä 2004 eikä ehtinyt parantua vammastaan, kun jo loukkaantui uudelleen niin pahasti, että tämä upea hevospersoona oli päästettävä vihreämpien niittyjen laiduntajaksi. Massen loukkaantumisen jäljiltä elämässäni oli suuren suuri tyhjä aukko ja pohtiessani uutta tilannetta elämässäni, päädyin opiskelemaan ulkomaille muutamaksi vuodeksi.
Englannissa Kentin yliopistossa opiskellessani, pidin ratsastustaitojani yllä treenaamalla ja kilpailemalla koulun joukkueessa muita yliopistoja vastaan. Englannin vuosina jouduin myös hyppäämään sekä rataesteitä että maastoesteitä ja suoriuduin jonkun kerran jopa 105-110cm radasta. Siellä ratsastin paljon mitä erilaisimmilla hevosilla ja ne kolme vuotta olivat todella antoisia! Ajoittain kävin myös Tanskassa Nipsun luona ja siellä pääsin kokeilemaan, miltä todelliset maailmanluokan laatuhevoset tuntuvat! WAU! Tulipa tyypattua mm. myöhemmin USA:ta maailmanmestaruuksissa ja olympialaisissakin edustanut Calecto V eli "Nuuhku", jolla ratsastaminen on edelleenkin ratsastusurani kohokohtia.
Kesäisin lomaillessani kotona, minulla oli erinäisiä vuokrahevosia ja kotiuduttuani lopulta keväällä 2007, vuokrasin melkein vuoden verran friisiläis-ori Gatse fan Lutke Peinjumia. Gatse opetti minulle friisiläishevosten sielunelämää roiman annoksen. Ne eivät ole ihan mitään perusratsuja vaan niillä on aivan omantyyppinen mentaliteetti; mainioita tapauksia kylläkin, mutta eivät ehkä aivan minua varten.
Minä ja Gatse fan Lutke Peinjum, kevät 2007
Sinä talvena opetin myös jonkin verran Ratsutila Onnen Apilassa tuuraten hyvää ystävääni hänen käydessä koulussa opiskelemassa. Sieltä löytyi sitten ratsuiksi iki-ihania suomenhevosia, joista ehdottomasti tärkein oli ruuna Aiheen Poika eli Tuppu. Tupun kanssa aloittelin kisauraani ja saimmekin joitain sijoituksia aluetasolla. Starttasin myös ensimmäiset kansalliset kilpailuni pitkästä aikaa Tupun kanssa kesällä 2009. Kesällä 2008 voitimme myös Emma Kivimäen ja Tatjaanan kanssa ESRA:n suomenhevoscupin! Niinä kausina starttasin myös joitain kertoja sh-r Nyssen Lennolla ja sh-r Veto-Viktorilla.
Lopetettuani Gatsen vuokraamisen keväällä 2008, päädyin myös siihen, että on aika saada oma hevonen. Asiaa jonkin aikaa mietittyäni, ostin aikamoisena heräteostoksena 2-vuotiaan orivarsan Gallops Jamiron ystäviltäni Laura ja Katja Vataselta, joiden hevosia olin jonkun verran vuokraillut aiemmin ja jotka kasvattivat minua miellyttäviä hevosia. Miron eli Murun eli Murden läsi ja neljä sukkaa hurmasivat minut eräänä maaliskuun iltana ja se oli menoa sitten.
Murden kanssa olen sittemmin kokenut paljon kaikenmoista, se osallistui sekä 2- että 3-vuotiaana Kyvyt esiin-kilpailuihn ja 2-vuotiaana kvaalautui finaaliinkin. Myöhemmin olen sen sisäänratsastanut itse ja nyt 8-vuotiaana se on kohtuullisen toimiva ratsu. Murde on ollut erittäin hitaasti kasvava ratsu, jonka kanssa on edetty hitaasti ja varovaisesti. Murde on kohtuullisen lahjakas hyppääjä, tosin hyvin arka sellainen ja koulupuolellekin siitä pitäisi pikku hiljaa kuoriutua ihan näpsäkkä peli. Kaudella 2012 päästiin vihdoin kilpailujen makuun ja kilpailtiin aluetasolla he b-luokissa. Kaudella 2013 sen sijaan jo voitettiinkin alue he b-tasolla ja makusteltiin loppukaudesta hieman he a-ratoja. Murde on nyt 8-vuotiaana jo varsin osaava ratsu, mutta se ei vielä ole kilpailuissa parhaimmillaan. Sen osaaminen reeneissä alkaa yltää va b-tasolle, mutta kilpailuissa he a:nkin tehtävät saattavat olla vielä ylitsepääsemättömän vaikeita...
Minä ja Murde, syksy 2010
Minä ja Murde, syksy 2012
Minä ja Murde, kesä 2013
Murden ollessa vain kaksi eikä vielä ratsastusikäinen, sain sen tallitoverin ja samojen kasvattajien kasvatin Noel Nuudelmanin ratsastettavakseni. Noel Nuudelman vaikutti heti lahjakkaalta ratsulta ja kun hyvä ystäväni Kirsi kokeili vielä sen hyppylahjoja jonkun kerran, totesimme, että meidän on pakko saada se. Nuippa Nuudelman siirtyi siis omistukseemme keväällä 2009 ja puoli vuotta myöhemmin se kruunattiin ikäluokkansa lupaavimmaksi estehevoseksi! Nuipan kanssa jokainen päivä oli nautintoa ja sen toimivampaa ratsua en kyllä ole tainnut koskaan tavata. Kaikki oli helppoa ja Nuippa oli aina valmis hommiin, oli se sitten mitä tahansa, mitä siltä pyysi. Päädyimme kuitenkin Kirsin kanssa myymään Nuipan keväällä 2010 opetusmestariksi aloittelevalle harrastajalle ja ostimme tilalle vuotta nuoremman Rannikon Kaislan.
Kaislan kanssa työskenneltiin vuoden verran, kunnes luovuin omasta osuudestani ja Kirsi on jatkanut sen kanssa itse siitä lähtien. Kaislan jättämän aukon hevosteluihini täytin sittemmin 2-vuotiaalla wpb-ori Zorrolla. Zorro on eräiden oppilaideni kasvatti ja olen itse ollut aikanaan tammalle suosittelemassa oriakin ja siten se on minulle tuttu jo ihan alusta asti. Olen myös aina pitänyt ponien kanssa työskentelystä ja siten oma poni tuntui varsin luonnolliselta vaihtoehdolta. Zorro on tällä hetkellä hyvällä alulla ratsutyöskentelyssään, se on osallistunut sekä este- että kouluratsastuskilpailuihin varsin hyvällä menestyksellä sekä se on opetettu ajolle. Tälle ponille mikään ei tunnu mahdottomalta.
Minä ja Zorro, Laatuponikilpailu 2011
Ponde ja minä, RJL-päivä toukokuussa 2013
Kirsin kautta olin vuoden 2010 keväällä myös päätynyt ratsastamaan Idän ratsun sph-oria A.T. Jesperiä. A.T. Jesperin kanssa starttailin kaudella 2010 seura- ja aluetasolla. Treenattiin sen kanssa myös läpi viime talven ja tällä kaudella on startattu jälleen sekä seura- että aluetasolla. A.T. Jesperin kanssa olen myös oppinut nauttimaan maastoilusta... Ja se on tainnut opettaa myös Murdeni maastoilemaan! "Jöpö" on oman elämänsä herra ja hyvin oman arvonsa tunteva ratsu. Sen kanssa työskentely on kuitenkin useimmiten varsin mutkatonta, sillä herra on aina valmis hommiin!
Minä ja Jöpö, kesä 2011
Vuoden 2010 syksyllä ratsastukseeni siirtyi myös sh-tamma Suvi-Hermiina. Se on erittäin lahjakas suomenhevostamma, joka oli aiemmin kilpaillut Henna Arpalon kanssa. Sen kanssa oli tavoitteena suomenhevosten mestaruuskilpailuihin osallistuminen koulupuolella! Kaudella 2011 kärsimme kuitenkin terveydellisistä ongelmista ja alkukeväästä 2012 päädyin lopettamaan yhteistyön tämän lahjakkaan tamman kanssa. Kaudella 2012 tamma nähtiinkin kilpailevan Janne Berghin kanssa aina suomenhevosten mestaruustasolla asti ja nyt vuonna 2013 Suvi-Hermiina on astutettu ja tiine oriista Savelan Hemuli.
Suvi-Hermiinan kanssa Vihdissä keväällä 2011
Myöhemmin syksystä 2010 sain vielä ratsukseni A.T. Jesperin naapurista Sami-ponin eli S.W. Summer's Dream Princen. Murden ikäinen wd-ruuna on valjakkoponi, joka sivuroolissaan toimii myös kouluratsuna. Kaudella 2011 5-vuotiaana se oli Laatuponikilpailun askellajichampion, voitti aluekilpailun sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa sekä starttasi ensimmäiset helpot a:nsa yli 60% tuloksilla. Kaudella 2012 Sami otti ensimmäisen kansallisen voittonsa, kvaalasi 6vee-cupin finaaliin ja voitimme TKR:n seuramestaruuden. Kautta varjosti loukkaantuminen, jonka takia ennen seuramestaruuksia meillä oli 4 kuukauden tauko kilpailuissa. Kaudella 2013 debytoimme kansallisella vaativalla tasolla ihan kohtuullisella menestyksellä. Sami oli lisäksi mukana valjakkoajon PM-kilpailuissa Tanskassa sekä saavutti SM-hopeaa valjakkoajossa.
Minä ja Sami, Laatuponikilpailun Askellajichampion 2011
Samin kanssa 6vee-cupin osakilpailun palkintojenjaossa toukokuussa 2012
Minä ja Sami Lappeenrannassa Va B-radalla heinäkuussa 2013
Kesäkuussa 2013 pihaamme ilmaantui Samin veli Eemeli eli S.W. Red Charm. Eemelin tavoitteena on tulla isona kouluratsuksi ja sitä tavoitetta kohti kuljemme nyt. Eemeli on valloittava persoona, jonka kanssa meillä on vielä pitkä tie kuljettavana!
Eemeli elokuussa 2013
Kesällä 2011 ilmaantuivat elämääni myös Viivu ja Tokaj. Viivu on oppilaani, jonka kanssa työskentelemme ahkerasti tehdäksemme hänestä erittäin hyvän ratsastajan. Viivun hevonen Tokaj on viimeisen puolen vuoden aikana toiminut myös minun oppimestarinani, sillä Tokaj on koulutettu ainakin Pyhä Yrjö-tasolle asti ja on myös mitä miellyttävin ratsu. On pitkästä aikaa ollut kaikkien nuorten ja projektien keskellä päästä ratsastamaan myös "valmiilla" ratsulla. Tokajin kanssa startattiin kaudella 2012 sekä he a- että va b-luokissa jopa kansallisella tasolla asti. Kaudella 2013 meille kertyi huomattavasti vähemmän startteja, mutta lopetimme kautemme reilusti yli 60% suoritukseen va b-tasolla. Kehitystä on tapahtunut huimasti näiden kahden kauden aikana ja ensi kaudella on tarkoituksena parantaa suoritustasoa vielä entisestäänkin ja pitkän ajan tavoite on joskus päästä starttaamaan joku helppo vaativa a:kin. :)
Team Tokaj syksyllä 2013
Näiden lisäksi ratsuinani on kaudella 2012 nähty myös pv-ruuna Acrobat KS, wpb-tamma Pin Rock's Esmeralda sekä sh-ruuna Peri-Ville. Kaikki kolme ovat startanneet aluetasolla ihan mukavalla menestyksellä. Pin Rock's Esmeraldahan on myös alusta asti itse tehty ja kaudella 2012 voitti ensimmäisen aluekilpailunsa! Kaudella 2013 pääsin starttaamaan jälleen Akulla ja Esmeraldalla, mutta myös 5-vuotiaalla sh-tamma Hessin Näyttelijällä.
Acrobat KS Savijärvellä kesäkuussa 2013
Pin Rock's Esmeralda Savijärvellä 2013
Hessin Näyttelijä Ypäjällä syyskuussa 2013
Näiden ja muidenkin ratsujeni kanssa minua valmentaa edelleen Nipsu Porthan-Broddell. Lisäksi olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti myös Tiina Karkkolaisen sekä Piet Tijssenin tunneilla. Satunnaisesti minua on myös valmentanut Stella Hagelstam, Seppo Laine, William Matthew, Taina Rajala Rodrigo Matos sekä Andreas Hesse.
Piet valmentaa lokakuussa 2013
Nipsu työskentelee Eemelin kanssa marraskuussa 2013
Andreas Hessen tarkkoja ohjeita marraskuussa 2013
Rodrigo Matos avustaa Murdea maasta joulukuussa 2013
Tavoitteenani on edetä ratsastajana niin pitkälle kuin vain käytettävissä olevilla resursseillani on mahdollista. Nautin hevosten kanssa työskentelystä, mutten halua menettää sitä nautinnon fiilistä ratsastamalla kuitenkaan liikaa!
Tässä varmaankin ratsastushistoriani pääasiassa ja pähkinänkuoressa. Tällä hetkellän työstän omien hevosteni lisäksi muutamaa muuta hevosta tähtäimessäni kansalliset kilpailuareenat sekä ratsutan ja opetan pienimuotoisesti. Syksyllä 2012 omat hevoseni muuttivat meille kotiin Hagnäsin tilalle asettaen aivan uudenlaista haastetta hevosteluihini. Nähtäväksi jää, missä määrin homma lähtee laajentumaan ja tuleeko tästä vielä jonain päivänä minulle pääasiallinen ammatti.
Murden ensimmäinen aluesijoitus kesäkuussa 2013
Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä kanssani, ota ihmeessä yhteyttä vaikkapa sähköpostilla: rantamilja(at)gmail.com
Minä Vermon poninäyttelyssä Zorron palkinnot kourassa
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen paitsi Gatse fan Lutke Peinjumin kuvan copyright Marja Hirvonen