maanantai 25. toukokuuta 2015

Tokaj testasi W-Healing Wrapit!

Moikkamoi vaan kaikille!

Mä olen Toksu Tokaj ja teille kaikille Ratsuiluja-blogin lukijoille ehkä jo tuttu. Mähän kuulun Miljan ratsuissa osastoon "ruunikot tähti(pää)kilpurit", mutta tällä hetkellä en ole vielä ihan kisaiskussa, sillä toivun mun vuodenvaihteen mahanpuruista edelleen täällä Miljan kotipihassa. Onneks oon kyllä pikku hiljaa saanut ruveta tekemään hommia, sillä onhan toi jatkuva seisoskelu aika tositylsää. Mutta on siinä seisoskelussa hyvät puolensakin, sillä sit ehtii tekemään kaikkea tämmöstä muuta hauskaa.

Nyt mä sain nimittäin aika tärkeän tehtävän tossa pari viikkoa sitten. Mä sain kunnian testata semmosia W-Healing-merkkisiä tallisuojia eli W-Healing Wrapeja. Mun tähtikilpurikollegani Sami on näistä mulle joskus vinkannut. Sekin on niitä testaillut ja kertoo omia kokemuksiaan nettisivullaan. Ja koska meitä tähtikilpureitahan tulee huoltaa tolkuttoman hyvin (niin kuin kaikkia huippu-urheilijoita) mäkin sain tällaiset vihdoin käyttööni sillä ehdolla, et kerron vähän, et miltä ne tuntuu ja et mitä noi mua hoitavat ihmiset niistä sanoo.

Laitetaan tähän nyt kuvakin siitä kun mä oon ollut sellainen tähtikilpuri, et kaikki muistaa, kuinka hieno mä ihan oikeesti oon. Ja välillä pitää tietty myös muistutella itselleni, sillä tässä vaiheessa kun on ollut 4 kuukautta toipilaana, ei aina jaksa uskoa, että on ollut tollainen timmissä kunnossa oleva atleetti. Mut siihen kyllä pyritään taas pikapuolin! #kesäksikuntoon2016


Ensin ihan muutama virallisempi sana näistä suojista. Oon oppinut tässä saikun aikana vähän surffailemaan netissä ja meiän yhteistyökumppanin (joka siis on mulle nää testiin toimittanut) Hippodome.comin sivuilta löyty tällainen informaatio näistä suojista:

"W-Healing Wrap tuotteet on valmistettu edistyneellä kaksivaikuttaisella tekniikalla.
Tämä tarkoittaa, että sekä hevosta vasten oleva keraamista ainetta sisältävä materiaali ja samaa ainetta sisältävä toppaus heijastavat hevosen oman lämmön takaisin hevoseen. Tästä seuraa voimakas lämpövaikutus hoidettavalle alueelle. Jos hevonen ei ole tottunut tämäntyyliseen hoitoon, on turvallisinta aloittaa W-Healing Wrapin käyttö lyhyissä jaksoissa ja kun hevonen tottuu tähän tuotetta voidaan käyttää jopa yön yli.
- W-Healing Wrap lisää verenkiertoa ja vähentää turvotusta.
- W-Healing Wrap voidaan käyttää kovan rasituksen jälkeen kuten myös vuohis- ja jännevaurioiden hoitoon.
- Tuote käy myös hyvin vanhemmille hevosille jäykkyyttä poistamaan.
- Tuotteessa ei ole karenssiaikaa."

Ihan hyvältä siis kuulostivat ja siten mäkin innokkaana otin ne käyttöön. Mullahan tuppaa noi takajalat vähän turpoilemaan ja nyt kun ei oikein ole saikun jälkeen tota lihaskuntoakaan niin helposti kolottaa vähän joka kropan osiota. Noi mun hoiturit sanoo, että mun takapää on tällä hetkellä jotenkin "löysä", mut kai ne tarkottaa just sitä kun tässä nykylihaskunnossani en aina koordinoi kaikkia neljää jalkaa ihan niin kivasti ku yleensä. Ja nyt sit kans just tuntuu, et veri ei oikein kierrä kropassa niin hyvin kuin yleensä, ku ei ole vielä palautunut kunnon säännölliseen liikuntaan.

Mut nyt siis olen testaillut näitä suojia parisen viikkoa. Alkuunsa pidin niitä jalassa vähän lyhyempiä aikoja, mutta nyt sit oon jo viikon pitänyt näitä aina öisin jalassa ja kyllä olo on aika erilainen. Jalat pysyy yöllä ihanan lämpiminä ja veri kiertää. Iltaisin mun jalat on aivan kuivat eikä enää päivän aikana kerää nestettä ollenkaan! Näin hyvässä kunnossa mun jalat ei oo ollu kovinkaan usein, oikeastaan ainoastaan silloin ku oon ollut täydet päivät ulkona ja lisäksi ihan normitreenissä! Toi lämpövaikutus, mistä tossa virallisessa osiossa puhellaan, tuntuu selkeästi ja vaikuttaa kivasti. Näitä tämmösiä mä haluan käyttää jatkossakin!

Tänä aamuna mä pääsin vihreällekin nää jaloissa. Ja vaikka mua yleensä ahdistaa ihan kaikki mahdolliset suojat takajaloissa, ei nää ahdista mua enää yhtään. Alkuärsytyksen jälkeen, mä oon pitänyt näitä ihan supermielelläni enkä heittele niitä enää seinälle, ku oon tajunnu, kuinka kivoilta ne tuntuu.

Pyysin hoituria ottamaan aamulla kuvat niistä, kuinka hyvin ne on pysyny jalassa. Kuva siis otettu aamulla, kun suojat ovat olleet jo koko yön jalassa ja tonne aika alashan ne tupataan asettelemaankin, et lämmittävät vuohisia kivasti. Mun hoiturit ovat erityisen ihastuneita noihin tarroihin, sillä ne on kuulemma todella helpot laittaa jalkaan ja ottaa pois. Aiemmin hoituri on kuulemma törmännyt töissä erimerkkisiin vastaaviin, jotka ovat huomattavasti haastavammat irrottaa jalasta kuin nämä. Ja etenkin tällaisen hieman ajoittain takapäästään herkän hevosen, kuten minä, kanssa on tärkeää, ettei tartte kauaa tuusata tarrojen kanssa. Siitä semmosesta mä en kyl tykkää yhtään!


Mä kyllä suosittelen näitä ihan kaikille! Murdekin on jo himpun verran kateellisena näitä katellu ja kun se nyt on semmonen vilukissa, ni ehkä mun täytyy antaa senkin nää viel tyypata!

Mut nyt kaikki kipinkopin näitä shoppaamaan, nää on ihan superkivat! Mä haaveilen jo vähän semmosesta W-Healing-loimestakin, kun surffaillessani huomasin sellaisenkin olevan olemassa! Varmaan olis aika kiva etenkin noilla kilpailureissuilla varsinkin silloin kun on kylmä, ku mä oon aika jäykistyvää sorttia kylmällä ilmalla. Ehkä pyydän semmosen sit joulupukilta?

Laitan teille tähän vielä linkin, mistä voitte heti käydä noi ihanat suojat eli W-Healing Wrapit kliksuttelemassa ostoskoriin. Ja koosta voidaan sanoa vielä, et näit on koklattu mun lisäks myös Eemelin ja Murden jalkoihin ja kaikille meille tuntuis ainakin sopivan tosikivasti. Suojat on semmoset pehmeät ja mukautuvat, joten sopii vähän isompaan ja pienempäänkin jalkaan! Ja jos asia epäilyttää, niin tuolta Hippodome.comista Tuusulasta saa kyllä hyvät vinkit asian tiimoilta, kun vaan kyselee. :)

Mä taidan nyt jatkaa päikkäreille. Kuulemma joudun tänäänkin töihin, vaik olin eilenki!!!

T. Toksu Tokaj


Tämä postaus yhteistyössä Hippodome.comin kanssa!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kuvia ja kuulumisia


Huomaa, että kesä ja kisakausi on taas täällä, sillä kiirettä piisaa sen mukaisesti. Onneksi päivät ovat pitkiä ja valon myötä myös energiaa riittää ihan uudella tavalla talven jälkeen.

Kisakausi piti aloittaa Eemelin ja Murden kanssa Savijärveltä RJL-päiviltä, mutta ainoastaan Murde pääsi sinne osallistumaan. Eemeli oli aiemmin viikolla vääntänyt kenkänsä kaviossaan niin, että sivukäänne oli kaivautunut kavioon sisään. Vaikka sainkin tähän pikaista apua ja korjauksen, oli kaviossa mustelma, jota Eemeli arkoi muutaman päivän.

Kisoja varten käytiin edeltävänä viikonloppuna eräällä lähiseudun ihanalla isolla kentällä treenailemassa ohjelmia ja muutoin vaan myöskin. Oli ihan superihanaa ratsastaa isolla kentällä, jossa oli paljon tilaa tehdä kaikenlaista hauskaa. Eemelin kanssa reenailtiin paljon keskiaskellajeja ja Murden kanssa tehtiin vaihtoja ja avoja ja sulkuja.

Ensimmäisenä päivänä Murde oli ihan kauhusta kankeana uudessa paikassa ja kaikki oli vaikeaa. Kun vaan jaksoi työskennellä ja puuhastella sen kanssa, lopulta noin tunnin hengailun jälkeen se alkoi rentoutumaan, vertymään ja liikkumaan eteenpäin. Vaikka fiilis koko ratsastuksesta kokonaisuutena oli aika kammottava, oli se viimeisten minuuttien fiilis kuitenkin lupauksia herättävä. :) Ehkä tämä vielä tästä joku päivä... Varsinkin kun pikkuhiljaa oppii löytämään ne jutut, millä hevonen vertyy ja rentoutuu helpoiten ja parhaiten.





Eemeli oli ehkä hieman jäykän oloinen alkuun, mutta vertyi aika kivasti ja nopeasti ja sen kanssa harjoiteltiin He B:0 ohjelmaa läpi ja sekin tuntui sinä päivänä varsin helpolta, vaikka mun makuuni aika vaikea ohjelma onkin. Eemeli selkeästi nautti hyvällä pohjalla hölkkäilystä ihan suunnattomasti. Tällä tavalla pitäisi päästä ehdottomasti treenaamaan useamminkin!




Seuraavana päivänä Murde olikin jo aivan kuin eri hevonen. Rento ja lepposa ja huomattavasti helpompi ratsastaa. Tehtiin lähinnä keventelyt, vähän vastalaukkaverryttelyä ja sitten kolmosen ja nelosen sarjat. Kun kaikki onnistui ja tuntui helpolta, taputettiin ja lopetettiin ja fiilis oli aivan erilainen kuin edellisenä päivänä. Hyvä näin!




Eemelikin tuntui vielä edellispäivääkin paremmalta ratsastaa. Se oli energinen ja kantoi itsensä jo paremmin. Eemeli on talven ja satulaongelmien jäljiltä vähän huonommassa vireessä kuin toiveissa olisi ollut, mutta vähitellen sekin alkaa taas saamaan kivasti kuntoa ja voimaa. Tämä toisen päivän treeni oli ihan super ja hevonen alkoi tuntumaan taas nautinnolliselta ratsastettavalta, mitä se oikeasti onkin silloin kun ei satula tai mikään muukaan sitä ahdista! Ravissakin Eemelille alkaa löytymään jo ihan kunnollista venytystä eikä vain polvea ylöspäin. :)




Seuraavalla viikolla Eemeli siis poti kaviotaan ja Murde reenaili kohti kisoja. Näin ollen Murde joutui helatorstaina lähtemään Savijärvelle ilman seuralaistaan. Murden kanssa kurvailtiin Savijärvellä läpi He A:10, mun inhokkiohjelmani maailmassa ja saatiin 55 ja risat %. Meille Murden kanssa ihan kelpo kauden avaus, sillä jännittyminen ja jähmeys oli taas pahasti läsnä, mutta niistä huolimatta saatiin kuitenkin kuviot suoritettua. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja tietäen taas vähän paremmin, missä juuri nyt mennään. Ei siis todellakaan mikään huippusuoritus tai sinne päinkään, mutta tsekattiinpahan, että mikä on tämän hetkinen henkinen osaamistaso. :)





Murde osallistui myös Match Showhun, jossa tuomari ihastui Murden liikkumiseen ikihyviksi. Tuomarin mielestä Murde oli ehdottomasti päivän paras liikkuja tuossa mätsärissä, mutta koska on hieman pieni, ei ihan kärkisijalle päässyt vaan jäi BIS II:seksi. Hovikuvaaja oli Murdea esittämässä ja hienosti sen tekikin! Murde liiteli mukavasti menemään ja sitä oli ilo ihastella!


Iltapäivällä Murde hyppäsi vielä 70-80cm esteluokan, jossa harmillisesti yksi puomi tuli alas. Muutoin Murde toimi mallikkaasti ja vaikkei estetreenejä viime aikoina ole liialti päästy tekemään, ei homma tuntunut alkuunkaan vaikealta eikä Murdea edes tavalliseen tapaansa kauhistuttanut kauheasti. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi! :) Hyvä päivä Savijärvellä siis!

Ja mainittakoot myös, että starttasin siellä myös helppo c-luokassa ihanalla russ-ponilla Ai.Ka. Edenella! Nelmo oli ensimmäisissä kouluratsastuskilpailuissaan ja käyttäytyi varsin hienosti. Ponin kanssa on yhteistyötä vasta vähän takana ja moni asia vielä aivan hukassa, mutta saatiin kuin saatiinkin kaikki tehtävät radalla suoritettua ja vielä prosentit 58 ja rapiat. Hieno poni! Tämän ponin kanssa saatetaan jatkaa kouluratsastusuraamme myöhemminkin. :)


Nyt täytyykin jo lähteä töihin, mutta jatkukoon tarina myöhemmin, sillä vielä on monta juttua kirjaamatta ylös viimeaikaisista tapahtumista. :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hetkiä hevosten kanssa!


Vaikka aina välillä masentaakin ja tuntuu, ettei mikään onnistu ja et kaikki menee ihan miten sattuu, on kiva kaivaa esiin tällaisia kuvia ja muistella näiden hetkien fiiliksiä... Ehkä sit taas jaksaa aamulla herätä ja suoriutua reenaamaan hevosten kanssa! 




lauantai 16. toukokuuta 2015

Tsillailua Vilpun kanssa!

Vilpun omistaja on Samin groomina mukana Puolan reissussa, joten mulla on ollut Vilpun viihdytystä ohjelmassa taas enemmän kuin hetkeen. :) Koska Vilpun oma ihminen on kaukana poissa, tuurailin perjantaina hömpsytellen Vilpun kanssa kaikkea hauskaa. Kuvaajakin oli mukana, joten otettiin lomailevalle Soilalle pläjäys kuvia hevosestaan, jotta muistaa vielä, miltä se näyttää!



Vilpun talutus tarhasta ja tarhaan, kuten muutoinkin aina ketjun kanssa, sillä Vilppu on varsin voimakastahtoinen neitokainen. :) Ketjun kanssa ei koskaan joudu edes neuvottelemaan, mutta ilman sitä Vilppu poistuu paikalta hyvinkin äkkiä. ;) 


Vilppu sai tukan ja hännän selvityksen sekä shoushainia kiillokeeksi. Karvaa irtosi vimmana. Juuri harjauksen aikana satoi rakeita urakalla, joten Vilppu nautiskeli pääsystään katokseen siksi aikaa. 

Harjauksen jälkeen suunnattiinkin kävelylle lähimaastoon ja kentälle vähän hölkkäilemään. Aurinkokin paistoi taas jo tässä vaiheessa mukavasti! 



Koska oli vaan hömpsyttelypäivä, otettiin Vilpusta myös omistajaansa varten rakennekuva, jotta voi taas myöhemmin palata katselemaan, että miltä Vilppu näytti 7-vuotiskeväällä. Vilppu poseerasi yllättävän mieluusti, vaikka olisikin mielummin tullut syliin ja tökkinyt päällään ja vaatinut namusia... 



 Edellisellä kerralla käydessäni Vilppu vaikutti vähän apaattiselta, ihan kun olisi ikävä omistajaansa, mutta perjantain tsillailu selkeästi oli sen mieleen ja ilme oli jo paljon iloisempi... Vilpun kanssa olikin hauska vaan hengailla ja hömpsytellä. 


Ja lopuksi tietenkin hetki viheriöllä! Se oli Vilpun mielestä päivän ehdottomasti paras hetki. :) Joskus on ihanaa näiden normaalisti ratsastettavien hevostenkin kanssa vaan tehdä ihan jotain muuta eikä alkuunkaan tosissaan. Kuitenkin se kokonaisvaltainen suhde hevosen kanssa on äärimmäisen tärkeä, jotta saavutetaan molemminpuolinen kunnioitus... :)

tiistai 5. toukokuuta 2015

Samin reenit ja maailmanmatka!

Samin kanssa reenailtiin jonkun verran huhtikuussa. Ihan perushommia tehtiin ja viriteltiin Samin kisakuntoa. Tehtiin paljon siirtymisiä askellajien sisällä, väistöjä, avoja ja sulkuja. Ajatuksena reeneissä oli vetristää ja vahvistaa ponia tulevia koitoksia varten.

Uusissa valjakkoajon kouluohjelmissa valjakoiden täytyy esittää neljää eri ravia: koottua ravia, harjoitusravia, keskiravia ja lisättyä ravia. Yritin demonstroida Samin kuskille hieman näitä eroja, jotta näkisi kaikki eri vivahteet maasta käsin. :)

Valjakkotempoinen harjoitusravi 
Kootumpi ravi, muttei vielä ihan koottu...
Kokoamista haetaan, mutta ravi ja kaula lyhenevät liikaa!
Keskiravi
Lisätty ravi 

Laukassa työskenneltiin myös aika paljon tuolla samaisella kerralla. Tältä ratsastuskerralta on myös se ihana laukanvaihtokuvasarja. :) Tällä hetkellä valjakkoajon kouluohjelmassa kv-tasolla mennään vaan harjoituslaukkaa kumpaankin suuntaan, joten laukkatreeni ratsain on tärkeintä ajatellen maratonia. Maratonilla laukataan esteillä kääntäen oikeastaan koko ajan ja siten laukkaa pitää pystyä säätelemään sekä vaihtamaan hyvinkin rivakassa tahdissa. Tästä syystä erilaiset laukan säätelytehtävät ja vaihdot ovat tärkeässä roolissa Samin treenissä. 

Samin ihana laukka!
Tällainen vaihto ei ole toivottu vaunuilta...

Viikkoa aiemmin mulla oli myöskin kuvaaja mukana treeneissä. Silloinkin tehtiin paljon siirtymisiä ravin sisällä leikitellen eri ravien välillä. Ponia myös vetristeltiin pohkeenväistöillä ja avotaivutuksilla. Samin saa aika kivasti vertymään väistöillä, joten käytänkin niitä verryttelyssä lähes joka kerta ja usein sekä käynnissä että ravissa.

Keskiravia jälleen, hyvin poni venyy!
Avotaivutus
Pohkeenväistö
Ohops, kuvaajalta jäi ratsastajan pää epähuomiossa pois kuvasta... Tais vaan olla niin häikäisevän hyvä avo meneillään!

Laukassa keskityttiin tällä ratsastuskerralla kokoamaan kohti piruettilaukkaa ja jopa vähän kulmissa käännettiin piruetin tynkää. Tämä harjoittelu juurikin siis maratonin tiukkoja käännöksiä ajatellen. Sami tykkää edetä maratonesteillä laukalla ravin sijaan, joten on hyvä olla tiukatkin käännökset laukassa hallussa. :) Yhtälailla tärkeää on myös se, että poni lähtee räjähtävästi eteen ja venyy laukassa, joten sitä toki reenattiin myös. Onhan nämä tietty kaikki myös kouluratoja ajatellen tärkeitä treenejä, mutta nyt nimenomaan reenailtu valjakkokisoja silmällä pitäen sillä PM- ja MM-vuosi on meneillään.

Laukassa kokoon, kuskin ilmeestä päätellen ei ihan pohjeapu riittänyt yksinään... :) 
Ja laukassa myös venyy!

Ja loppuun leppoisaa kävelyä hyvillä mielin! :)


Näillä (ja monilla muillakin) eväillä Sami lähti matkaan vappupäivänä. Suuntana siis kaksi täyspitkää kisaa Puolassa toukokuun aikana. Niistä on mahdollista metsästää MM-kvaaleja sekä tietysti saada sitä äärimmäisen arvokasta kilpailukokemusta.

Matkalla Puolaan Sami kävi Liettuassa CAI1*-tasoisessa koulu-/tarkkuuskilpailussa nappaamassa ensimmäisen kv-voittonsa!

Kuvan copyright Team Sami