Siis nyt on kyllä tällainen hevosenomistajan harvinaislaatuinen päivä, jolloin on vaan niin iloinen ja onnellinen omista hevosistaan ja siis nimenomaan niiden osaamisesta. :) Ainahan niiden olemassaolosta on iloinen ja onnellinen, sillä ne ovat varsin ihania otuksia, mutta tänään tunsin jopa hetkellistä ylpeyttä katsellessani niiden videoita ja kuvia aamun treeneistä.
Olimme siis aamulla Pietin valmennuksessa. Piet on kyllä sellainen ihmemies, ettei mitään rajaa. Mitään sen suurempia ihmeitä tekemättä hevoset vaan lähtevät aina kulkemaan ihan superisti tämän miehen silmien alaisuudessa. Meillä on kotona ollut viimeiset kaksi viikkoa todellista jäätikköä koko piha eikä ole kyetty juurikaan treenailemaan. Olin hieman huolissani, miten valmennuskaan tulee sujumaan kun takana on vain maastotsillailua ja kevätauringosta nautiskelua.
Aamulla valmennukseen lähtöä tehdessäni mulla oli myöskin erittäin huono olo, kurkkua kutitti ja tuntui, että jälleen on flunssa iskemässä. Lähtökohdat ei siis olleet mitenkään mairittelevat...
Ensimmäisenä vuorossa oli Purde. Hölkkäilin sitä verryttelyssä jonkin aikaa ja se tuntui muutoin varsin hyvältä, mutta jostain syystä sillä oli koko ajan suu huomattavasti enemmän auki kuin normaalisti. Ei auttanut kuin toivoa, että suu oksahtaa kiinni hevosen vertyessä, sillä kuolaimet näytti olevan ihan normaalisti ja remmit ja ketjut normiasetuksissa. Turparemmi oli ehkä hieman vielä normaaliakin löysemmällä, tiedä sitten oliko se vaikuttava tekijä vaiko eikö.
Aloitettiin ravissa ja hetken ravin jälkeen jatkettiin laukassa. Laukkaa työstettiin kokoon ja eteen ja Purde tuntui todella hyvältä, vastasi hyvin apuihin ja laukkasi pyörivästi, muotokin parani koko ajan. Kun laukan sisällä siirtymiset oli hallussa, tehtiin laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Näistä on vuosien saatossa tullut kyllä jokseenkin kivan helppoja. Laukka nousee helposti ja pidätteet menevät läpi, hevonen tulee kokoon ja siirtyy hyvin käyntiin. Lisäksi nykyään laukka säilyy helposti hyvänä ilman minkäänlaisia ponnisteluita. Muistan elävästi ajan, kun jokainen askel piti ratsastaa ulos hevosesta eikä yksikään askel ollut helppo. Nyt siis voi vaan istua ja nauttia kyydistä.
Työskentelimme joitain kertoja myös laukassa nelikaarisella, jossa tehtiin aina vaihdot keskellä. Tämäkin onnistui yllättävän kivuttomasti. Kaarteet vaativat vähän tsemppailua, mutta jos kaarre ja suoristus onnistui, vaihto tuli kuin apteekin hyllyltä. Aika jees. Sitten laukkasulut, jotka sujuivat nekin yllättävän ok:sti. Murdellehan nämä sulut ei ole niinkään vaikeita, mutta jostain syystä sulku etenkin oikealle on mulle hyvin haastavaa. En saa riittävästi hevosta oikean pohkeen ympärille, jään vetämään oikeasta ohjasta enkä saa vasemmalta pidätteitä ja suoristusta läpi. Mutta tänään tämäkin jopa oli edes vähän helpompaa kuin yleensä. Ehkä mä vielä opin, kun vihdoin olen oppinut jo ymmärtämään ongelmani ja pystyn vähitellen sitä hieman korjaamaankin. Jiihaa!
Sitten vielä ravityöskentelyä, jossa ihan yhtäkkiseltään kaikki loksahti kohdilleen. Hevonen polki takaa eteen ja taipui ja venyi. Wau. En ole ehkä koskaaan saanut avotaivutuksia onnistumaan niin hyvin kuin tänään. Hevonen oli ihan uudenlaisessa ryhdissä ja ravasi ihan uudella tavalla itse eteenpäin. Ravisulutkin olivat vaivattomia, eivät vielä ehkä superhienoja, mutta ei myöskään sellaista jäätävää tahkoamista kuin aikaisemmin. Muutama lisäys vielä loppuun, jossa yritettiin saada hevonen pysymään ylhäällä ja siinä se sitten olikin. Vaikka alkufiilis oli aika jäätävä, loppufiilis oli ihan mieletön ja vielä kun katselin kameralta kuvia ja videoita, olin vielä aika yllättynyt, miten hyvältä kaikki näyttikin. Suukin meni kiinni, kun hevonen alkoi työskentelemään läpi kroppansa. Täytyy kuitenkin ehkä vähän tuunata suitsitusta huomiselle, josko vaihtelu kuolaimissa auttaisi taas hevosen suuta toimimaan paremmin.
Toisena oli vuorossa Eemeli. Nyt kun William on pitkään poissa pelistä, päätin, että Pietin valmennuksiin voidaan mennä kahden hevosen voimin, sillä muuten saadaan aivan liian vähän valmennusta keväälle. Eemeli on siis ollut viime aikoina hieman omituinen ja nyt sitten satulaa oli asennettu uuteen uskoon ja yritin itsekin tsemppailla mahdollisimman hyvin oman asennon kanssa. Aluksi Eemeli oli edelleen hieman omituisen oloinen, jännittynyt ja kireä. Sen takia en hirveästi verrytellyt itse vaan odotin, että päästään Pietin syyniin, jossa yleensä kaikki toimii ja on helpompaa.
Aloitettiin perusravityöskentelyllä, jossa haettiin vaan hyvää tuntumaa ja taivutusta. Eemeli alkoi tässä koko ajan ravaamaan paremmin ja liikkumaan myös paremmin kohti tuntumaa. Hetken ravailtuamme, siirryimme laukkaan ja kuinka ollakaan, mitään ongelmia ei ollut. Jonkun aikaa laukka oli hieman kireää ja helposti pomppivaa, mutta kun poni pääsi vertymään ja sai kroppaansa auki, laukka parani paranemistaan koko ajan. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että hevonen yhtäkkiä tuntui taas ihan mielettömän hyvältä omalta itseltään ja kaikki oli helppoa. Laukassa ja jopa ravissakin oikealle saan olla tarkkana, ettei poni ole hieman vinossa vaan liikkuu suorana. Vasemmassa kierroksessa ei niinkään ole tätä ongelmaa, vaikka taas itse olen kokenut juuri vasemmassa sen viime aikoina vinoutuvan. :) Mutta oikeakin korjaantui helposti kun siihen vaan kiinnitti huomiota. Purdellahan tämä on myös ongelma nimenomaan vasemmassa kierroksessa, sillä oma vasen jalkani on heikompi ja sen takia en muista ratsastaa riittävästi vasenta takajalkaa mukaan liikkeisiin. Tähän suoruuteen on helppo kiinnittää huomiota silloin kun on hyvät peilit, joita kohden ratsastaa, mutta ilman peilejä se on huomattavasti vaikeampaa...
Laukassa työskentelimme Eemelin kanssa myös volteilla ja laukka-käynti-laukka-siirtymisillä. Kokosimme myös laukkaa ja teimme laukan sisällä siirtymisiä. Kokeilimme myös muutaman vaihdon, joissa aluksi saimme pari puhdasta pukin kautta ja sen jälkeen emme enää puhtaita ollenkaan. Ei haittaa, niitä ehtii harjoitella. Poni oli tässä vaiheessa jo ehkä hieman väsynyt alun jännittämisistä enkä saanut pidettyä sitä tarpeeksi koossa vaihtoihin vaan se pääsi levähtämään pitkäksi.
Sitten vielä ravityöskentelyä, avoja ja muutama sulkukin. Poni oli ihan super ja pilottikin ok. Vasemmalle sulut jopa onnistuivat, oikealle mulla oli taas mun omat ongelmani, mutta tuli sinnekin ihan ok askeleita yllättäen. :)
Olin niin onnellinen kun poni tuntui taas omalta itseltään ja toimi niin kuin ennenkin. Mä aina huolestunut niin totaalisesti, jos Eemeli on omituinen, sillä silloin tietää, että jossain on jotain vialla. Nyt kuitenkin ehkä viat on taas hetkellisesti selätetty ja poni toimii!
Eemelikin näytti hyvältä videolta ja kuvissa. Toivottavasti saan niitä tännekin laitettua esille taas mahdollisimman pian. Nyt piti vaan saada nämä fiilikset kirjoiteltua heti muistiin, sillä kevään mittaan on jäänyt monta valmennusta läpikäymättä mielessä kirjoituksen merkeissä ja se on aina vähän hölmöä, sillä osa valmennuksesta menee silloin vähän hukkaan. Tämä fiilisten läpikäynti on ehdottoman tärkeää, jotta valmennuksesta saa eniten irti!
Olo on jäätävän kammottava, kuumeinen ja kurkkuunkin sattuu, mutta huomenna silti valmennukset jatkuu ja toivottavasti olisi yhtä hyvä päivä tiedossa huomennakin!!!