Elämä alkaa pikkuhiljaa löytää uudet raiteensa kaikkien muutoksien jälkeen ja aina jostain kolosta olisi kiva löytää aikaa vähän bloggaillakin näillä uusilla raiteilla... :)
Niin paljon kaikkea on tässä muutosten keskellä tapahtunut hevosrintamallakin, että ihan varmasti joku tärkeäkin tapahtuma saattaa jäädä kertomatta. Nyt on kuitenkin tsemppailtava ja koitettava käydä läpi näitä viime aikojen tapahtumia, sillä olen monta kertaa huomannut, etten pysy perässä tapahtumissa, jollen niitä tänne välillä käy raportoimassa. Täytyy lähteä vaikkapa ihan hevoskohtaisesti purkamaan näitä kertomatta jääneitä lähes kuukauden aikaisia tapahtumia.
Aloitetaanpa vaikkapa Murdesta. Murden kanssa reenit ovat jatkuneet ihan kivasti ja sen kanssa on keskitytty ihan perushommiin. Vielä pitäisi ehtiä reenailemaan sen kanssa hieman useammin itse. Ja sillon kun itse sen kanssa reenaan, pitäisi vielä huolellisemmin keskittyä siihen, mitä sen kanssa tekee ja koko ajan vaatia siltä sekä itseltään eikä vaan hurruutella menemään niin kuin valitettavan usein meidän hommissa tuppaa käymään... :) Mutta Murden kanssa meillä on ollut yrityksenä käydä kerran viikossa jossain retkellä ja viimeiset kolme viikkoa se onkin onnistunut. Laatuponikilpailua edeltävänä päivänä käytiin Alhon tilalla harjoituskisoissa ja uskaltauduttiin kokeilemaan He A:2. Ihan kivasti sujui, saatiin lähes 60% ja otettiinpa sillä vielä voittokin kotiin! Siellä Murde oli ihan superkivikova verryttelyssä ja sitä piti työstää todella pitkän aikaa ennen kuin sen sai pehmenemään ja liikkumaan. Lopulta kuitenkin tuntui siltä, että se vähän antoi periksi kropastaan ja lähti liikkeelle... Maneesiin päästyämme se oli huomattavasti mukavampi heti alkuunsa ja sain jopa hieman sitä kevyessä ravissa ratsastettua energiseksi ennen rataa. Rataravin myötä kuitenkin sain senkin eteenpäinpyrkimyksen taas tapettua. ;) Pitkästä aikaa ensimmäiseksi helpoksi aaksi kuitenkin varsin tyydyttävä veto, olin tyytyväinen ja tottakai oli supermukavaa saada Murden kanssa rusetti!
Seuraavan viikon retki oli vuorostaan Ratsutila Rusthollin perjantai-illan harjoituskilpailuihin. Siellä Murde oli verryttelyssä aivan taivaallisen hyvä ratsastaa. En muista milloin olisin päässyt samallalailla vaan fiilistelemään sillä ratsastamista. Murde liikkui omalla hyvällä moottorilla ja oli kivan ryhdikäs, joten hyvillä mielin suunnattiin radalle. Radallakaan ei ollut mitään supertahmailua tiedossa vaan ihan ok suoritus, jossa oli jopa joitain varsin hyviä pätkiä. :) Saatiin kiltiltä tuomarilta yli 62% ja oltiin ihan supertyytyväisiä. Ratana oli siis A-merkin kouluohjelma, joka on meille ihan huisin vaikea kaikkine voltteine sun muine kurveineen... Mutta huomasin kyllä, että rata oli meille myös varsin hyvä rata harjoiteltavaksi, sillä siinä sitä vaikeusastetta riitti kerrakseen...
Tämän jälkeen olikin sitten pienimuotoinen rokotustauko, jonka jälkeen palasin itse Murden selkään vasta Alhon tilan seuraavissa harjoituskilpailuissa viime lauantaina. Siellä oltiin otettu työn alle samainen A-merkin kouluohjelma ja tällä kertaa saatiin 60,55%. Nyt Murde ei ollut niin kivettynyt verryttelyssä kuin viimeksi, mutta edelleen hieman hidas. Asiaan saattoi hyvinkin vaikuttaa se, etten ollut sillä viikkoon itse ratsastanut. Edelliskertaan nähden saatiin rikkeettömämpi rata suoritettua, mutta energiatasoltaan paljon vaisumpi kuin, mihin Rusthollissa kyettiin. Työstämättömyys näkyi myös muodon mataluudessa ja pienimuotoisessa ryhdittömyydessä. Ja siis illalla kotiin päästyäni mulla oli myös reilu 38.5°C kuumetta, joten siksi rata saattoi tuntua musta ihan äärettömän työläältä tällä kertaa (vaikkei se Murden kanssa koskaan helpolta tunnu)... Tästä radasta ei valitettavasti ole vielä kuvamateriaalia jakoon, sillä viikonloppuna sairasteltuani ei mitään kuvia saatu katsotuksi.
Omat ponit ovat saaneet tsillailla ja syödä Laatuponikilpailun jälkeen. Pondeponi on kotiutunut hyvin takaisin kotiin ja on oma ihana itsensä. Pari kertaa olen sen kanssa fiilistellyt ratsain itse ja kerran ohjasajanut, sillä oli myöskin rokotuslomaa ja sen jälkeen sitä kävikin kokeilemassa
Kultainen poni-blogin Noora ja Heidi oli myöskin fiilistelemässä poniratsastusta... Eemelin kanssa olen vähän innostunut ohjasajosta ja sitä olen ohjasajanut jo muutamia kertoja, sillä se on siinä aika makee. :) Eemeliä ei tällä kertaa rokotettu, mutta sen sijaan raspattiin ja sai sen tiimoilta vähän huilia. Ja lisäksi kun olen itse ollut kuumeessa, oli Eemeli vapailla, mutta sai kyllä nauttia Heidin ihanasta hieronnasta eilen illalla. Viime viikolla otettiin myös Eemun kanssa ihania syksyfiilistelykuvia, mutta niitä ei myöskään ole vielä saatu koneelle asti, joten jäämme niitä vielä odottelemaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus palautella ponit työn makuun ja ruveta reenailemaan kohti ensi kauden koitoksia.
Sami on edelleen huilitauolla kauden jäljiltä, mutta Kerma-ponia työstin pari kertaa edellisviikon aikana. Kerma on aika kivalla mallilla ja energiaa piisaa tuttuun tapaan. Nyt olisi vaan kiva saada sille vähän ratoja alle, mutta aikataulullisista syistä ei niitä ole ollut oikein mahdollista saada. Kotona ratsastelin sillä jo A-merkin kouluohjelman läpi varsin sujuvasti, mutta muoto ei vielä säily ihan helppo a-tasolla edes näissä kotiharjoituksissa, joten sen tason starttiin on vielä vähän matkaa. Jos nyt edes saisi jonkun he c tai he b-radan vielä tähän syksyyn alle, niin hyvä olisi. Kerma-poni oli viikonlopun Loimihaassa maajoukkuevalmennuksissa ja olipahan herra maajoukkuevalmentaja väläytellyt tämän ponin olevan jopa parempi kuin Sami. :) Tosin vähän tällaista oltiin Leenankin kanssa puheltu jo kotosalla, sillä tästä ponista on kuoriutunut aikamoinen tekijä tämän parin viimeisen vuoden aikana kun sitä on laiteltu... Nyt kun se alkaa olla suora kropastaan, päästään näkemään enemmän sen liikekapasiteettia ja sitä, mihin kaikkeen sillä oikeastaan onkaan mahdollisuudet. :)
Vilppua on myös työstetty niin kotona kuin valmennuksessakin. Kotona sillä on riittänyt vauhtia tauon jäljiltä. Sehän sai myös vähän lomaa kuninkaallisten jäljiltä, sillä sitä ennen oli tehty paljon duunia ja vielä kaiken lisäksi aika rankkaa duunia. Sen jäljiltä siis virtaa on piisannut ja Vilppu on ollut varsinainen tohottelija. Mutta tohottelija vain positiivisessa mielessä! :) Vilppu ei ole onneksi juurikaan palannut sen vanhoihin ketkuiluihin vaan on ollut yllättävän mukava ratsu ja sen kanssa on alkanut sujumaan jo jopa esimerkiksi ravipohkeenväistöt ja vastalaukatkin. Ei nyt mitenkään hurmiollisesti, mutta varsin siivosti kuitenkin. Joitain kuukausia takaperin näistä ei uskaltanut vielä edes haaveilla... :) Viime lauantaina (kyllä, siinä samaisessa kuumetilassa kuin Alhon kisoissakin) oltiin Tiina Karkkolaisen valmennuksessa Dressage Centerissä ja kyllä tulikin taas valmentautuminen tarpeeseen. Tiina sai meistä ihan tolkuttoman hyvää työskentelyä irti ja antoi paljon positiivista palautetta. Taivuteltiin Vilppua paljon, mitä vaadin siltä kotona aivan liian vähän ja pyydettiin se myös "yliperäänantoon", sillä se jää helposti aavistuksen avoimeksi edestä eikä ihan siten pyöristy selästään. Tämä oli myös varsin tarpeellista huomata, jotta osaan vaatia vielä sen pienen ekstran siihen muotoon kotonakin. Laukannostot hitaasta ravista väsyneellä Vilpulla osoittautuivat vielä täysin mahdottomiksi, mutta ne otetaan ehdottomasti työn alle kotiharjoituksissa ennen seuraavaa valmennusta. Paljon on työtä tehtävänä, mutta nyt on sellainen fiilis, että se työ viekin jopa jonnekin... :)
Aku on myös siis täysillä takaisin töissä. Pari viikkoa meni vähän hiljaiselellessä ja pikkuhiljaa töihin palaillessa sen kanssa, mutta viime viikolla palaset loksahtelivat sen kanssa vaan ihan totaalisesti kohdilleen. Ratsastin Akun edellisellä viikolla kahtena päivänä peräkkäin ja se tuntui todella hyvältä ratkaisulta pitkästä aikaa ja päädyin pyytämään samanlaisen kahden päivän setin viime viikollekin. Ensimmäisenä näistä päivistä oli vielä aluksi hieman jotain epäselvyyttä, mutta yhtäkkiä kaikki toimi ja tuntui siltä kuin koko hevonen olisi vaan lähtenyt lentoon ja liikkuminen oli sille yhtäkkiä todella helppoa. Pystyin vaan istumaan kyydissä ja nauttimaan menosta. Wau. Seuraavana päivänä hyppäsin kyytiin hieman skeptisin aattein, että näinköhän tämä hyvä vire jatkuisi, mutta yllättäen sain jälleen kerran jatkaa siitä, mihin olin edellisenä päivänä jäänyt eikä Akulla ollut mitään kotkotuksia mihinkään mun ehdotukseeni. Se vaan laukkaili ja hölkkäili isosti eteenpäin, teki hienoja siirtymisiä, hyvää vastalaukkaa ja edelleen todella hienot pohkarit kumpaankin suuntaan niin ravissa kuin laukassakin. Pitkästä aikaa alkoi taas tuntumaan meno todella hyvältä. Viimeksi sen kanssa on ollut yhtä hyvä fiilis vuosi sitten juuri ennen kuin se kaatui Evitskogin kilpailuissa pohjan pettäessä sen alta... Nyt täytyy vaan toivoa, että tähdet pysyvät edes jonkun aikaa näillä kohdin ja että Aku ei nyt loukkaisi itseään missään tilanteessa... Vuosi sitten syksyllähän alkoi palaset loksahtelemaan kivasti kohdilleen syyskuussa ja Järvenpään aluekisoissa oltiin jo aika lähellä hyvää suorittamista. Sitten Ypäjän kisoihin valmistautuessa tuli tämä loukkaantuminen. Ensin ei ihan tajuttukaan sen koko vakavuutta vaan vasta kun se Ypäjällä pysähtyi kesken kummankin laukkakaarteen, piti todeta, ettei kaikki ole kohdillaan... Nyt on pohdinnassa, että pitäisikö Ypäjälle jälleen lähteä kokeilemaan onneaan..? :) Akun viime viikon ratsastuksesta on myös olemassa kuvia, joten pitää laittaa niitäkin, kunhan vaan päästään laittamaan kaikki koneelle... Itsekin olen varsin kiinnostunut tutkailemaan, että miltä se Akustikus oikein mahtoikaan näyttää, kun tuntui niin tolkuttoman hyvältä.
Tokajia olen ratsastanut myös jonkun verran itse aina ajoittain. Tokaj on vaan ihan mieletön ratsu, se toimii mukavasti ja juuri niin kuin sitä ratsastat. Jos itse ei ole hereillä, ei välttämättä ole hevonenkaan. Jos taas on hereillä ja pyytää oikein, se menee vaikka solmuun allasi. Ollaan työstetty vähän ravia sen kanssa ja jonkun kerran jopa hieman poljettu piaffimaista ravia, jonka jälkeen on saanut sen kivasti kuulolle ja kantamaan itsensä. Laukassa ollaan tehty paljon vaihtoja, vastalaukkaa ja kokoamisia. Olisi kiva taas päästä vähän valmentautumaankin Tokajin kanssa, mutta se taitaa nyt juuri jäädä vain haaveeksi... Tokaj edistyy aimo harppauksin omistajansa kanssa ja on hienoa nähdä, miten kummatkin oppivat toisistaan koko ajan lisää. :)
Lisäksi ratsuna on ollut vähän "rändomimpia" ratsuja, joiden ratsastaminen on aina yhtä antoisaa, sillä uusista hevosista oppii aina jotain lisää itsestään ja toki myös juuri siitä hevosesta. On hienoa päästä kokeilemaan, kuinka erilaisia ratsuja sitä ihmisillä onkaan...
Olisikohan tässä taas kuulumisia hetkeksi..? Ja josko nyt olisin taas itse kärryillä kaikesta tapahtuneesta...