tiistai 29. lokakuuta 2013

Murde ja Piet, day 1

Aloiteltiin rauhassa verrytellen, sillä oltiin kerrankin ajoissa perillä ja Pietillä taisi olla vähän aikataulu jo venynyt. Rauhassa käveltiin ja laukkailtiin ympäriinsä, vähän vastalaukkaa myös verryttelyksi. Purde tuntui alusta asti ihan hyvältä ja kohtuullisen vetreältä. 



Aloitettiin varsinaiset työt laukassa, kokoamisia ja siirtymisiä laukan sisällä, jotta saatiin Purde vähän kuulolle. Muutamat yksittäiset vaihdot ja lisäksi kolme vaihtoa diagonaalilla laskematta sen kummemmin askeleita pari kertaa. 


Sitten ravityöskentelyyn. Tärkeintä oli pitää niska ylhäällä ja hevonen ryhdissä. Pääsin jopa ravaamaan monta kertaa hallin ympäri niin, että ohjeena oli jatkaa vain samaan malliin. :)


Sitten siirryttiin työstämään avotaivutuksia, jotka sain varmaan ensimmäistä kertaa ratsastettua niin, että niska pysyi ylhäällä edes ajoittain. Lisäksi avot myös tuntuivat hetkittäin todella hyviltä niin, että sain juuri sopivan taivutuksen ilman liiallista poikitusta. Välillä toki oli myös vähän hakusessa, mutta yllättävän paljon tuli myös niitä superhyviä askeleita! 



Ja avojen lisäksi tehtiin myös sulkuja, jotka ovat aiemmin olleet hurjan vaikeita. Nyt kuitenkin suluissakin oli joku tolkku, vaikka Murde välillä yrittikin niissä jäädä hieman hitaaksi. 


Ravilisäyksiäkin harjoiteltiin ja sain useimmiten vielä Purden lähtemään aika hyvässä ryhdissä lisäyksiin. 


Mutta loppua kohden muoto piteni ja madaltui, hevosen voima ei vielä riitä eikä ratsastajan kestävyyskunto myöskään. Olin kuitenkin näistäkin vähäisistä pätkistä ihan hurjan onnellinen, sillä joku aika sitten ei tällaisista lisäyksistä osannut haaveillakaan. 


Näiden jälkeen jatkettiin vielä ensin hetki takaosakäännöksillä ja sitten tehtiin vielä uusi pätkä laukkatyöskentelyä ihan kohti piruetin kääntämistä. Ensin koottiin laukkaa suoralla hevosella ja tarvittaessa myös kerättiin lisää voimaa laukkaan ratsastamalla sitä eteen. Kun oli saatu aikaiseksi hyvä koottu laukka, lähdettiin ratsastamaan vähän sulkumaisesti takajalat sisään ja jos vielä siinä vaiheessa laukka säilyi terävänä, lähdettiin kääntämään piruettia. Kaksi kertaa jopa sain vähän piruetin omaisia askeleita aikaiseksi! Wau! 

Siitä olikin sitten hyvä lopetella ja ravailla kevyet ravit ja suunnata kotiin hyvillä mielin. Lopun tehtävistä ei ollut enää kuvamateriaalia, kun kuvaaja siirtyi videoimaan mulle niitä pätkiä valokuvaamisen sijaan. Täytyy katsella olisiko siellä jotain hyviä pätkiä julkaisua ajatellen... 

Tohinaa kerrakseen.

Viime viikko oli täynnä hevosaiheisia kiireitä, mikä tekikin viikosta varsin onnistuneen. Maanantaina toivuin edellisen viikonlopun Horse Show-tohinoista, mutta jo tiistaina palasin hevostäyteiseen arkeeni. Ratsuina oli silloin sekä Aku että Tokaj. Akun kanssa reenailtiin perjantain Ypäjän startti mielessä ja Tokajin kanssa fiilisteltiin omistajan lomaillessa ulkomailla. Tiistaina oli vielä sen verran kylmää, että Akun kenttä oli iltasella aika kova, mutta jonkin verran reeniä saatiin kuitenkin aikaiseksi. Tuli paljon hyviä pätkiä sekä alkuun ja loppuun, mutta siinä välissä ehdittiin hetki olla asioista eri mieltäkin. Aku on nyt pitkään ollut todella hyvä ratsastaa, mutta tällä kertaa oli vähän vanhoja ongelmia havaittavissa. Onneksi kuitenkin päästiin niistä kohtuuhelposti ja sovinnolla yli... Saattoi olla, että Aku oli hieman väsyneempi kuin osasin tulkita koppuraisella kentällä varovasti ratsastellessani, sillä väsyneenä se usein saattaa olla hieman hankalampi kuin normaalisti. Lopuksi kuitenkin saatiin taas ihan positiivista työskentelyä siis aikaiseksi ja pääsin lopettamaan hyvillä mielin.

Tokajin kanssa olin fiilistellyt jo edellisellä viikollakin pari kertaa ja nyt tiistaina vielä kerran ennen omistajan paluuta lomilta. Tokaj on ollut viime aikoina varsin hyvässä vireessä ja edellisellä viikolla innostuin taas pitkästä aikaa tekemään sen kanssa vähän vaikeampia juttuja. Tehtiin sarjavaihtoja joka kolmannella ja joka neljännellä, mutta myös muutamia kertoja joka toisella askeleella. Joka kolmannella ja neljännellä pystyn jo ratsastamaan kohtuuhyvin ja varmasti, mutta joka toisella on mulle ihan hurjan haastavaa. En millään meinaa olla riittävän nopea ja terävä avuissani. Ei auta kuin harjoitella! Lisäksi olen pyöritellyt vähän piruetin poikasia ja ratsastanut laukkasulkuja ja Toksu on toiminut niissä varsin mukavasti. Yhtenä päivänä ratsastin myös paljon ravia, avoja ja sulkuja. Siinä sitä työtä riittäisi, mutta kun on vaan niin paljon kivempaa tehdä noita laukkahommia! :) Tiistaina otettiin kuitenkin vaan ihan superkevyesti, sillä Toksulla oli ohjelmassa keskiviikkona ja torstaina Nipsun tunnit.

Nipsun tunnit oli ohjelmassa myös minulla. Olin ajatellut ottaa Pondeponin ratsukseni valmennuksiin, mutta keskiviikkona kävikin niin, että Pondeponi valmennukseen päästyämme ontui. Paikallistettiin ontuma vasempaan takajalkaan ja mahdollisesti siihen kavioon, sillä missään muualla koko jalan alueella ei mitään vauriota, lämpöä tai turvotustakaan näkynyt. Torstaina luottokengittäjämme tuli tsekkailemaan, näkyykö kaviossa mitään, sillä epäilin itse paisetta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mutta poni jätettiin kengittä ja sain ohjeeksi kengittäjältä tarkastella tilannetta muutaman päivän ajan ja palata sitten asiaan. Hänen epäilyksensä oli joku pieni kolhu tai "nyrjäytys", joka paranee muutaman päivän levolla. Nyt tilanne näyttääkin paremmalta, sillä Ponde seisoo jo koko ajan kaikilla jaloillaan kun silloin viime viikon keskiviikkona selkeästi lepuutti vasenta takajalkaansa jatkuvasti... Toivotaan siis parasta. Kunhan kengittäjä tulee lyömään kengän takaisin ja katsotaan silloin vielä tilanne, teen päätöksen sen suhteen, lähdetäänkö jalkaa näyttämään klinikalle vai uskotaanko siihen, että se on ollut vain joku kolhu... Viime viikon alussahan oli niitä pakkasia ja kovaa ja koppuraista ja ehkä liukastakin, joten hyvin mahdollistahan sellainenkin on. Pääasia nyt kuitenkin, että on selkeästi parempaan päin jo nyt.

Keskiviikkona ratsastin kevyesti kotona Eemelin, sillä Nipsu tilasi Eemelin seuraavan päivän tunnille. Eemeli oli varsin ok ratsastaa kotona, vaikka se onkin laatuponikilpailun jälkeen ollut hieman kevyemmällä. Kevyesti ratsastin kaikki askellajit läpi, jotta poni olisi edes jonkun verran kuulolla ja valmis seuraavan päivän koitoksiin. Myös Purde joutui hommiin parin päivän lomailun jälkeen, sillä se oli otettava hommiin ja palauteltava maan pinnalle, sillä torstaina sillä oli taas vuorossa alkeistunti. Purde joutuikin hommiin ihan tosissaan, tehtiin paljon duunia ja ihan todella ajatuksella. Olen nyt päässyt mukavasti käsiksi sen vinouteen ja ymmärtänyt vihdoin, mistä siinä on kysymys. Sen oikea lapa putoaa helposti oikealle ja samalla takapää valahtaa vasemmalle. Kunhan saan oikeasta lavasta kiinni, saan koko hevosen suoristumaan ja sitä kautta tietenkin työskentelemään paremmin läpi kropan. Kuulostaa niin äärimmäisen helpolta, eikä varsinaisesti vaikeaa olekaan, mutta miten ihmeessä mulla on mennyt tän ongelman paikallistamiseen niin pirun pitkään?!?! Normisti kun menen uuden hevosen selkään, huomaan moisen ongelman lähes välittömästi ja pystyn siihen myös heti puuttumaan. Miksei näin ole omieni kanssa?!?!!?

Torstaina oli tarkoitus mennä aamulla viimeistelemään Aku ennen perjantain kisoja, mutta Aku olikin pudottanut kengän jalastaan, joten todettiin, että viimeistelytreenit jää tekemättä ja Ypäjällä laitatetaan kenkä kiinni ennen starttia. Aku oli ollut tarkoitus kengittää ympäri ennen Ypäjää, mutta se jäi kengittäjän sairastumisen vuoksi, joten hieman pitkässä kengässä jouduttiin lähtemään liikenteeseen tällä kertaa... Sainkin sitten ihanan vapaa-aamun ja mukavat päiväunet ennen Nipsun tunnille suuntaamista. Torstaina koppiin pakattiin siis Eemeli ja päästiin sen kanssa vihdoin uudestaan reeniin. Tällä kertaa päästiin ihan töihin asti. Eemelin ongelmana on myöskin vinous, mutta täysin päin vastoin kuin Murdella. Eemelillä nimenomaan haluttaisi kroppaa sinne oikealle ja taipumaan vasemmalle. Sille on varmasti jäänyt vähän vasemmalle taipumis-angstia päälle siltä jäljin, kun sillä oli hampaissa vasemmalla aika paljon piikkejä. Kunhan vaan pikkuhiljaa asento löytyi, suoristui poni silmissä ja pääsi liikkumaankin aivan eri tavalla. Lopuksi allani oli jo aika kivasti liikkuva ja suora ratsun alku! Tästä oli nähtävillä se pieni videonpätkäkin... Työtä riittää, muttei hommat ole alkuunkaan huonolla mallilla, kunhan muutama pikku homma saadaan taas työstettyä paremmaksi... Illalla vielä työstämään Kerma-ponia, jonka kanssa tähtäin oli sunnuntain harjoituskilpailuissa Järvenpäässä. Poni esitti harvinaisen maltillista ravia ja laukkaa, mutta meni myös kyllä ihan miljoonaa. :) Purde suoritti illalla vielä alkeistuntinsa tuttuun tapaan oikein viisaasti. :)

Perjantaina oli sitten jännittävä päivä. Akun kanssa en ollut päässyt kilpailuihin kesäkuun lopun jälkeen erinäisistä syistä, mikä onkin harmittanut aivan valtavasti, sillä tällä kaudella oli sen kanssa kuitenkin tarkoitus kilpailla hieman enemmältikin. Nyt kuitenkin kun tähdet olivat olleet jonkin aikaa kohdillaan, Aku oli liikkunut kivasti ja mulla oli sen kanssa todella hyvä fiilis, olin päättänyt, että voidaan lähteä Ypäjälle aluekisoihin ottamaan revanssi viime vuodesta, jolloin Akua vaivasi kyseisissä kilpailuissa  lihasvaurio estekisoissa kaatumisen jäljiltä.

Verryttelyssä Aku oli alusta asti ihan hyvän tuntuinen, ei ihan super, mutta varsin ok. Sitä hieman jännitti, mutta se silti liikkui hyvällä moottorilla ja omin jalkoinensa eteenpäin. Radalle päästyämme jouduimme taas neuvottelemaan, jatkuuko matka vaiko eikö, mutta onneksi kuitenkin Aku tokeni kohtuullisen pikaisesti ja pääsimme aloittamaan radan. Tällä kertaa oli tuomaripäädyn lisäksi myös sivutuomari, jonka pöytä oli Akun mielestä aivan yhtä paha kuin itse varsinainen tuomaripäätykin ja jouduin siten ratsastamaan hieman varovaisemmin tällä toisella pitkällä sivulla kuin olisin toivonut pääseväni ratsastamaan. Ratana oli siis He A:2, joka on ohjelmana varsin kiltti ja mukava ja sopii vielä hyvin Akulle. Aloitimme siis hieman varovaisella lisäyksellä sekä väistöllä kohti tuomaripöytää, jonka lopussa oli hieman pientä neuvottelua. Toinen lisäys lähti sitten paremmin ja väistö oikeastaan ihan superisti. Laukassa Aku olisi saanut olla paljon rennompi, mutta siinä oli paljon hyvääkin. Pääsin ratsastamaan lisäykset kohtuullisen mukavasti ja ensimmäisessä suunnassa sain jopa tehtyä aika kivan siirtymisen lisäyksestä takaisin harjoituslaukkaan. Täyskaarroissa Aku jäi vähän jumiin kaarteisiin, mutta jatkoi niistä kuitenkin ihan mallikkaasti vastalaukkoihin. Käynnin kautta laukanvaihto oli vähän herran haltuun, mutta tuomareista se oli kuitenkin ilmeisen hyvä. Käyntikin oli Akulle varsin kohtuullista. Ei huono rata siis, vaikka vielä olikin paljon jännittyneisyyttä, pinkeyttä ja poistumisalttiutta ilmassa. Pisteitä saatiiin tiukassa arvioinnissa 60.60% ja tehtiin tällä meidän yhteinen tulosennätys. :) Sijoituskaan ei ollut ihan hirvittävän kaukana, olimme lopputuloksissa 13/32. Olin ihan supertyytyväinen Akuun, sillä Ypäjän halli ei ole sille todellakaan mikään helppo kisapaikka ja silti suoriuduimme näinkin hyvin. Jiiiihaa! Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti ensi kausi on hieman onnellisempi ajatellen yhteistyötämme..!

Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa Pietin valmennukset Murden kanssa, mutta niistä teen oman postauksensa, jottei tämä veny aivan loputtoman pitkäksi... :)

Sunnuntaina oli myös pitkästä aikaa vuorossa startti Kerma-ponin kanssa. Suuntasimme Järvenpään harjoituskilpailuihin luokkaan He C:1. Kerma on jo suoristunut hurjasti ja osaa vähän jo temppujakin. Sen ongelmana on kuitenkin suunnaton touhukkuus ja siitä seurautuva kaulan rullaaminen pidätteisiin vastaamisen sijasta. :) Kotona ongelmaa ei ole ihan niin paljon kuin vieraissa paikoissa ja siksi ponin kanssa pitäisikin päästä käymään vimmana pikkukisoissa sun muissa, jotta sen tohottamista saataisi vähän kuriin...

Verryttelyssä Kerma oli ajoittain varsin hyvä ja ajoittain taas hurjan kiireinen ja jopa vahva.







Radalle mentäessä Kerma oli cooli oma itsensä, ei tuijotellut eikä ihmetellyt maailmanmenoa, tohisi vaan menemään. :) Loppuradasta tohina alkoi jo ottamaan hieman kunnon päälle eikä Kerma jaksanut juurikaan itseään enää kantaa, mutta alkuradalla oli jopa varsin kelvollisia pätkiä. Ensimmäinen laukkakin sujui varsin mallikkaasti vielä. Toinen laukka ja sen jälkeinen raviosuus olivatkin sitten jo aika väsynyttä menoa... Tuomarilta tuli kuitenkin hyvääkin palautetta sen rinnalle, että poni kulki liian lyhyenä. Loppukaneettina oli mieltä lämmittävä "Kaikesta huolimatta kuitenkin varsin tasokas esitys". Prosentteja saatiin reilut 63 ja sijoitus oli toinen. Näin Kermakin sai ensimmäisen kouluratsastusrusettinsa!





lauantai 26. lokakuuta 2013

Eemuli-video




Tässä pieni pätkä Eemelin ravityöskentelyä Nipsun tunnilta torstaina. Pitkään on toivottu vähän jotain videomatskua Eemelistä, ni laitetaan nyt sit vihdoin näytille tällainen, kun on kerrankin, mitä laittaa. :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Murden kehitystä kauden aikana...

Matala-Murde joskus alkukeväästä... Koko pakka hukassa?
Keväällä Nipsun reeneissä, ekoja kertoja kanget matkassa ja homma alkaa jopa ehkä hieman sujua... 
Kauden ekat kisat, aloiteltiin He C-tasolta toukokuussa ja oltiin ihan hukassa eikä pisteitäkään tullut.
Kesäkuussa kilpailtiin jo alue He B-tasolla voitokkaasti! Kevättohinoissa Murde oli kyllä päässyt ikävästi laihtumaan... :8
Nipsun ja kankien kanssa valmentauduttiin kesäkuussa lisää, muoto alkoi aina ajoittain jo hieman nousta...
Heinäkuussa reenailtiin Andreas Hessen opissa ja saatiin paljon hyviä ajatuksia valmentautumiseemme! 
Hyvä vire jatkui elokuussa Pietin valmennuksissa, joissa ekan kerran vähän vaikeammatkin temput alkoivat onnistumaan pienen työstön jälkeen.. Vielä kun vaan saisi ryhtiä ylös...
Syyskuun lopussa Haarajoen kisoissa alkaa pikkuhiljaa ryhti löytymään ja lihavuuskuntokin olemaan aika kohdillaan. Pieneen hevoseen uppoaa yllättävän paljon ruokaa... :)
Kyseisissä kilpailuissa välillä saatettiin vilauttaa jopa hieman kootumman oloista muotoa eikä vain pitkää laakaa niin kuin yleensä... Kunpa näitä pätkiä vaan saataisi koko ajan enemmän ja enemmän aikaiseksi!
Oho, Rusthollin harjotuskilpailuissa lokakuun alussa Murden muoto kävi näin korkeana jo ajoittain jopa ravissa... Uskomaton saavutus! :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Blogi ajan tasalle

Elämä alkaa pikkuhiljaa löytää uudet raiteensa kaikkien muutoksien jälkeen ja aina jostain kolosta olisi kiva löytää aikaa vähän bloggaillakin näillä uusilla raiteilla... :)

Niin paljon kaikkea on tässä muutosten keskellä tapahtunut hevosrintamallakin, että ihan varmasti joku tärkeäkin tapahtuma saattaa jäädä kertomatta. Nyt on kuitenkin tsemppailtava ja koitettava käydä läpi näitä viime aikojen tapahtumia, sillä olen monta kertaa huomannut, etten pysy perässä tapahtumissa, jollen niitä tänne välillä käy raportoimassa. Täytyy lähteä vaikkapa ihan hevoskohtaisesti purkamaan näitä kertomatta jääneitä lähes kuukauden aikaisia tapahtumia.

Aloitetaanpa vaikkapa Murdesta. Murden kanssa reenit ovat jatkuneet ihan kivasti ja sen kanssa on keskitytty ihan perushommiin. Vielä pitäisi ehtiä reenailemaan sen kanssa hieman useammin itse. Ja sillon kun itse sen kanssa reenaan, pitäisi vielä huolellisemmin keskittyä siihen, mitä sen kanssa tekee ja koko ajan vaatia siltä sekä itseltään eikä vaan hurruutella menemään niin kuin valitettavan usein meidän hommissa tuppaa käymään... :) Mutta Murden kanssa meillä on ollut yrityksenä käydä kerran viikossa jossain retkellä ja viimeiset kolme viikkoa se onkin onnistunut. Laatuponikilpailua edeltävänä päivänä käytiin Alhon tilalla harjoituskisoissa ja uskaltauduttiin kokeilemaan He A:2. Ihan kivasti sujui, saatiin lähes 60% ja otettiinpa sillä vielä voittokin kotiin! Siellä Murde oli ihan superkivikova verryttelyssä ja sitä piti työstää todella pitkän aikaa ennen kuin sen sai pehmenemään ja liikkumaan. Lopulta kuitenkin tuntui siltä, että se vähän antoi periksi kropastaan ja lähti liikkeelle... Maneesiin päästyämme se oli huomattavasti mukavampi heti alkuunsa ja sain jopa hieman sitä kevyessä ravissa ratsastettua energiseksi ennen rataa. Rataravin myötä kuitenkin sain senkin eteenpäinpyrkimyksen taas tapettua. ;) Pitkästä aikaa ensimmäiseksi helpoksi aaksi kuitenkin varsin tyydyttävä veto, olin tyytyväinen ja tottakai oli supermukavaa saada Murden kanssa rusetti!







Seuraavan viikon retki oli vuorostaan Ratsutila Rusthollin perjantai-illan harjoituskilpailuihin. Siellä Murde oli verryttelyssä aivan taivaallisen hyvä ratsastaa. En muista milloin olisin päässyt samallalailla vaan fiilistelemään sillä ratsastamista. Murde liikkui omalla hyvällä moottorilla ja oli kivan ryhdikäs, joten hyvillä mielin suunnattiin radalle. Radallakaan ei ollut mitään supertahmailua tiedossa vaan ihan ok suoritus, jossa oli jopa joitain varsin hyviä pätkiä. :) Saatiin kiltiltä tuomarilta yli 62% ja oltiin ihan supertyytyväisiä. Ratana oli siis A-merkin kouluohjelma, joka on meille ihan huisin vaikea kaikkine voltteine sun muine kurveineen... Mutta huomasin kyllä, että rata oli meille myös varsin hyvä rata harjoiteltavaksi, sillä siinä sitä vaikeusastetta riitti kerrakseen...









Tämän jälkeen olikin sitten pienimuotoinen rokotustauko, jonka jälkeen palasin itse Murden selkään vasta Alhon tilan seuraavissa harjoituskilpailuissa viime lauantaina. Siellä oltiin otettu työn alle samainen A-merkin kouluohjelma ja tällä kertaa saatiin 60,55%. Nyt Murde ei ollut niin kivettynyt verryttelyssä kuin viimeksi, mutta edelleen hieman hidas. Asiaan saattoi hyvinkin vaikuttaa se, etten ollut sillä viikkoon itse ratsastanut. Edelliskertaan nähden saatiin rikkeettömämpi rata suoritettua, mutta energiatasoltaan paljon vaisumpi kuin, mihin Rusthollissa kyettiin. Työstämättömyys näkyi myös muodon mataluudessa ja pienimuotoisessa ryhdittömyydessä. Ja siis illalla kotiin päästyäni mulla oli myös reilu 38.5°C kuumetta, joten siksi rata saattoi tuntua musta ihan äärettömän työläältä tällä kertaa (vaikkei se Murden kanssa koskaan helpolta tunnu)... Tästä radasta ei valitettavasti ole vielä kuvamateriaalia jakoon, sillä viikonloppuna sairasteltuani ei mitään kuvia saatu katsotuksi.

Omat ponit ovat saaneet tsillailla ja syödä Laatuponikilpailun jälkeen. Pondeponi on kotiutunut hyvin takaisin kotiin ja on oma ihana itsensä. Pari kertaa olen sen kanssa fiilistellyt ratsain itse ja kerran ohjasajanut, sillä oli myöskin rokotuslomaa ja sen jälkeen sitä kävikin kokeilemassa Kultainen poni-blogin Noora ja Heidi oli myöskin fiilistelemässä poniratsastusta... Eemelin kanssa olen vähän innostunut ohjasajosta ja sitä olen ohjasajanut jo muutamia kertoja, sillä se on siinä aika makee. :) Eemeliä ei tällä kertaa rokotettu, mutta sen sijaan raspattiin ja sai sen tiimoilta vähän huilia. Ja lisäksi kun olen itse ollut kuumeessa, oli Eemeli vapailla, mutta sai kyllä nauttia Heidin ihanasta hieronnasta eilen illalla. Viime viikolla otettiin myös Eemun kanssa ihania syksyfiilistelykuvia, mutta niitä ei myöskään ole vielä saatu koneelle asti, joten jäämme niitä vielä odottelemaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus palautella ponit työn makuun ja ruveta reenailemaan kohti ensi kauden koitoksia.



Sami on edelleen huilitauolla kauden jäljiltä, mutta Kerma-ponia työstin pari kertaa edellisviikon aikana. Kerma on aika kivalla mallilla ja energiaa piisaa tuttuun tapaan. Nyt olisi vaan kiva saada sille vähän ratoja alle, mutta aikataulullisista syistä ei niitä ole ollut oikein mahdollista saada. Kotona ratsastelin sillä jo A-merkin kouluohjelman läpi varsin sujuvasti, mutta muoto ei vielä säily ihan helppo a-tasolla edes näissä kotiharjoituksissa, joten sen tason starttiin on vielä vähän matkaa. Jos nyt edes saisi jonkun he c tai he b-radan vielä tähän syksyyn alle, niin hyvä olisi. Kerma-poni oli viikonlopun Loimihaassa maajoukkuevalmennuksissa ja olipahan herra maajoukkuevalmentaja väläytellyt tämän ponin olevan jopa parempi kuin Sami. :) Tosin vähän tällaista oltiin Leenankin kanssa puheltu jo kotosalla, sillä tästä ponista on kuoriutunut aikamoinen tekijä tämän parin viimeisen vuoden aikana kun sitä on laiteltu... Nyt kun se alkaa olla suora kropastaan, päästään näkemään enemmän sen liikekapasiteettia ja sitä, mihin kaikkeen sillä oikeastaan onkaan mahdollisuudet. :)

Vilppua on myös työstetty niin kotona kuin valmennuksessakin. Kotona sillä on riittänyt vauhtia tauon jäljiltä. Sehän sai myös vähän lomaa kuninkaallisten jäljiltä, sillä sitä ennen oli tehty paljon duunia ja vielä kaiken lisäksi aika rankkaa duunia. Sen jäljiltä siis virtaa on piisannut ja Vilppu on ollut varsinainen tohottelija. Mutta tohottelija vain positiivisessa mielessä! :) Vilppu ei ole onneksi juurikaan palannut sen vanhoihin ketkuiluihin vaan on ollut yllättävän mukava ratsu ja sen kanssa on alkanut sujumaan jo jopa esimerkiksi ravipohkeenväistöt ja vastalaukatkin. Ei nyt mitenkään hurmiollisesti, mutta varsin siivosti kuitenkin. Joitain kuukausia takaperin näistä ei uskaltanut vielä edes haaveilla... :) Viime lauantaina (kyllä, siinä samaisessa kuumetilassa kuin Alhon kisoissakin) oltiin Tiina Karkkolaisen valmennuksessa Dressage Centerissä ja kyllä tulikin taas valmentautuminen tarpeeseen. Tiina sai meistä ihan tolkuttoman hyvää työskentelyä irti ja antoi paljon positiivista palautetta. Taivuteltiin Vilppua paljon, mitä vaadin siltä kotona aivan liian vähän ja pyydettiin se myös "yliperäänantoon", sillä se jää helposti aavistuksen avoimeksi edestä eikä ihan siten pyöristy selästään. Tämä oli myös varsin tarpeellista huomata, jotta osaan vaatia vielä sen pienen ekstran siihen muotoon kotonakin. Laukannostot hitaasta ravista väsyneellä Vilpulla osoittautuivat vielä täysin mahdottomiksi, mutta ne otetaan ehdottomasti työn alle kotiharjoituksissa ennen seuraavaa valmennusta. Paljon on työtä tehtävänä, mutta nyt on sellainen fiilis, että se työ viekin jopa jonnekin... :)








Aku on myös siis täysillä takaisin töissä. Pari viikkoa meni vähän hiljaiselellessä ja pikkuhiljaa töihin palaillessa sen kanssa, mutta viime viikolla palaset loksahtelivat sen kanssa vaan ihan totaalisesti kohdilleen. Ratsastin Akun edellisellä viikolla kahtena päivänä peräkkäin ja se tuntui todella hyvältä ratkaisulta pitkästä aikaa ja päädyin pyytämään samanlaisen kahden päivän setin viime viikollekin. Ensimmäisenä näistä päivistä oli vielä aluksi hieman jotain epäselvyyttä, mutta yhtäkkiä kaikki toimi ja tuntui siltä kuin koko hevonen olisi vaan lähtenyt lentoon ja liikkuminen oli sille yhtäkkiä todella helppoa. Pystyin vaan istumaan kyydissä ja nauttimaan menosta. Wau. Seuraavana päivänä hyppäsin kyytiin hieman skeptisin aattein, että näinköhän tämä hyvä vire jatkuisi, mutta yllättäen sain jälleen kerran jatkaa siitä, mihin olin edellisenä päivänä jäänyt eikä Akulla ollut mitään kotkotuksia mihinkään mun ehdotukseeni. Se vaan laukkaili ja hölkkäili isosti eteenpäin, teki hienoja siirtymisiä, hyvää vastalaukkaa ja edelleen todella hienot pohkarit kumpaankin suuntaan niin ravissa kuin laukassakin. Pitkästä aikaa alkoi taas tuntumaan meno todella hyvältä. Viimeksi sen kanssa on ollut yhtä hyvä fiilis vuosi sitten juuri ennen kuin se kaatui Evitskogin kilpailuissa pohjan pettäessä sen alta... Nyt täytyy vaan toivoa, että tähdet pysyvät edes jonkun aikaa näillä kohdin ja että Aku ei nyt loukkaisi itseään missään tilanteessa... Vuosi sitten syksyllähän alkoi palaset loksahtelemaan kivasti kohdilleen syyskuussa ja Järvenpään aluekisoissa oltiin jo aika lähellä hyvää suorittamista. Sitten Ypäjän kisoihin valmistautuessa tuli tämä loukkaantuminen. Ensin ei ihan tajuttukaan sen koko vakavuutta vaan vasta kun se Ypäjällä pysähtyi kesken kummankin laukkakaarteen, piti todeta, ettei kaikki ole kohdillaan... Nyt on pohdinnassa, että pitäisikö Ypäjälle jälleen lähteä kokeilemaan onneaan..? :) Akun viime viikon ratsastuksesta on myös olemassa kuvia, joten pitää laittaa niitäkin, kunhan vaan päästään laittamaan kaikki koneelle... Itsekin olen varsin kiinnostunut tutkailemaan, että miltä se Akustikus oikein mahtoikaan näyttää, kun tuntui niin tolkuttoman hyvältä.

Tokajia olen ratsastanut myös jonkun verran itse aina ajoittain. Tokaj on vaan ihan mieletön ratsu, se toimii mukavasti ja juuri niin kuin sitä ratsastat. Jos itse ei ole hereillä, ei välttämättä ole hevonenkaan. Jos taas on hereillä ja pyytää oikein, se menee vaikka solmuun allasi. Ollaan työstetty vähän ravia sen kanssa ja jonkun kerran jopa hieman poljettu piaffimaista ravia, jonka jälkeen on saanut sen kivasti kuulolle ja kantamaan itsensä. Laukassa ollaan tehty paljon vaihtoja, vastalaukkaa ja kokoamisia. Olisi kiva taas päästä vähän valmentautumaankin Tokajin kanssa, mutta se taitaa nyt juuri jäädä vain haaveeksi... Tokaj edistyy aimo harppauksin omistajansa kanssa ja on hienoa nähdä, miten kummatkin oppivat toisistaan koko ajan lisää. :)


Lisäksi ratsuna on ollut vähän "rändomimpia" ratsuja, joiden ratsastaminen on aina yhtä antoisaa, sillä uusista hevosista oppii aina jotain lisää itsestään ja toki myös juuri siitä hevosesta. On hienoa päästä kokeilemaan, kuinka erilaisia ratsuja sitä ihmisillä onkaan...





Olisikohan tässä taas kuulumisia hetkeksi..? Ja josko nyt olisin taas itse kärryillä kaikesta tapahtuneesta...