Muru on nyt ollut kaksi viikkoa Tuomarinkylässä ja siitähän on melkein jo tullut kokenut cityratsu. Se ei kummastele maastotalutteluilla juuri mitään ja on jo oppinut, että umpihangen sijasta voi yrittää kävellä polulla taluttajan takana (GRRRRRRR). Maneesissa voi kytätä katsomoa, mutta muutoin voi liikkua mukavasti kaikissa askellajeissa. Myös esteitä (esteen) voi ylittää ratsastaja selässä, mutta vain tarkan harkinnan jälkeen...
Muru vaikuttaa mitä miellyttävimmältä ratsulta ja tykästyn siihen päivittäin yhä enemmän ja enemmän. Saa nähdä voiko siitä ikinä luopuakaan, kun se on niin oman tuntuinen ja toimii kuin ajatus. Näin fiksun nuoren hevosen kanssa on kyllä ilo työskennellä! Eihän hevosen omistaminen ihan joka päivä ole tällaista ylistystä, mutta just nyt on kyllä hyvä fiilis omien hevosten tiimoilta.
Nuippa Nuudelman ansaitsee toki hehkutusta ihan yhtä lailla toimivuudestaan, vaikka toki onkin ollut vaan lomailemassa. Toimiva lomaileva hevonen on myös mukava asia. Etenkin kun se näyttää nauttineen lomailustaan ja sillä on pyöreä maha ja takapuoli. :) Kävin Nuippaa keskiviikkona ihmettelemässä ja se näytti kookkaalta ja ryhdikkäältä. Toki pörrökarva voi hämätä aika paljon... Innolla odotellaankin ja rikoskumppanini Kirsin kanssa tämän herran paluuta työelämään ja toki myös kilparadoille!
Tällä hetkellä omat hevoset ovat siis suosiossa ja elämä ruusunpunaisien lasien takaa näyttää mitä mallikkaimmalta. On kiva omistaa kaksi fiksua ja täyspäistä hevosta, joiden kanssa harrastaminen on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti