Laatuponikilpailu 2011

Viime viikonloppu koitti vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen. Laatuponikilpailua edeltänyt viikko oli sisältänyt valmistelua tapahtumaan. Samia ratsastin muutaman kerran kohtuullisen kevyesti ja suunnittelimme sotasuunnitelman sunnuntaita varten Leenan kanssa. Päätimme, että lähdemme riskillä esittämään kaiken, mitä Samista on vaan mahdollista siellä radalla saada irti. Kotiharjoituksissa panostin laukkalisäysten harjoitteluun sekä pehmeään ratsastettavuuteen. Kaiken piti olla mahdollisimman helpon oloista sunnuntaina. Zorro teki alkuviikosta vähän hommia, tutustui ravuriin ja kävi vähän pyörimässä ympyrällä. Keskiviikkona oli myös viimeinen irtohypytystreeni läheisellä maneesilla, jossa se kyllä näytti meille keskaria mennen tullen. Jätettiin harjoitus pieneksi ja helpoksi ja toivottiin, että Lihiksellä olisi vaan hyvä mieli ja into hypätä lauantaina.

Lauantaiaamuna otettiin suunta Ruovedelle Zorro kyydissä. Zorro matkusti kuin vanha tekijä, vaikkei näin pitkää matkaa ole aiemmin kopissa tainnut kulkeakaan. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin ja Zorro sai huilia vielä hetken ennen suoritusta. Tähdättiin ensimmäisenä maneesiin irtohypytykseen. Minä vein itse kujaan, Leena oli piiskamiehenä ja Pekka otti ponin kiinni. Zorro vaikutti innokkaalta heti alkuunsa, mistä mulle tuli hyvä ja rento fiilis. Pari ensimmäistä estevetoa oli vähän löysää ja laakaa menoa, mutta Zorro paransi vähitellen joka kerta! Pari viimeistä kertaa esteen ollessa maksimikorkeudessa saatiin ihan nappihypyt aikaiseksi ja Zorro pääsikin estetuomarin suureen suosioon.

Hyppytekniikka: Avaa erittäin hyvin takaa, nopeat etujalat, säkä saisi nousta enemmän hyppyyn, ponnistus on kevyt ja terävä, hypyt tasalaatuisia. Pisteet 8.5

Kapasiteetti: Esitti tänään hyvää kapasiteettia, vaikuttaa kyvykkäältä. Pisteet 9

Yleisvaikutelma: Urheilullinen poni, jolle hyppääminen oli kovin vaivatonta. Pisteet 9

Askellajit arvosteltiin irtohypytyksen lomassa. Se oli sinänsä sääli, sillä halusin pitää Zorron vireänä hyppyjen välissä enkä siten pyytänyt siltä rauhallista hyvää käyntiä, jota olisin saattanut siitä saada irti, jossei olisi ollut tarkoituksena viedä sitä kujaan. Itselleni oli kuitenkin tärkeintä, että se on innokkaana menossa kujaan. Ravin esitin itse enkä todellakaan kykene esittämään sitä niin kuin pitäisi. Joudun keskittymään omaan juoksemiseeni liikaa enkä siten pysty keskittymään siihen, että saisin hevosesta riittävästi irti.

Käynti: Säännöllistä ja puhdasta, mutta hieman kiireistä. Saisi olla matkaavoittavampaa. Pisteet 6.5

Ravi: Säännöllinen, saisi olla sujuvampaa ja enemmän työntöä. Pisteet 6.5

Laukka: Tasapainoinen, saisi olla vähän enemmän työntöä. Pisteet 7

Yleisvaikutelma: Yhteistyöhaluinen, etenee mielellään. Nöyrän tuntuinen. Pisteet 7.5

Rakenne arvosteltiin viimeisenä ja siinä vaiheessa oli jo onneksi niin tyytyväinen ponin suorituksiin, ettei enää edes harmittanut, että koko homma meni vähän sinnepäin. Esitin ponin jälleen itse eikä se vaan ole mun juttuni. Jouduimme seisomaan poispäin kaikista poneista ja Zorro ei siitä syystä malttanut seistä hetkeäkään paikallaan. Se steppasi ja teputti ja venkoili. Käynti ja ravi sentään sujuivat kuuliaisesti, mutta en todellakaan saanut ponista irti sen parasta osaamista. Tuomarit saivat muutoinkin minut hämmentymään ihmeellisillä kysymyksillä ponin kengistä jne. Rakennepisteet laskivat siis viidellä (!!!!!!!) pisteellä kuukauden takaisesta Vermon arvostelusta. Tällä kertaa siis 7-7-6-6-6 ja yhteensä 32 pistettä. Noooooh, Vermon pisteillähän poni olisi voittanut koko homman ja ollut Junior Champion eli ehkä se olisi ollut vähän liikaa... :)

Zorro hoiti siis homman hienosti ja teki kaiken mitä siltä päivän aikana pyydettiin ja ehkä vähän enemmänkin. Sijoitus oli 3. 2-vuotiaissa ja sillä oli selkeästi päivän parhaat estepisteet. Ei päässyt kukaan oikein lähellekään... Onnellisena lähdimme ajelemaan kohti kotia. Meillä on ihan maailman paras ponitiimi ja parhaat ponit. Ei muuta kuin innolla odotellen seuraavaa päivää...




Sunnuntaina lähtö oli vielä vähän lauantaita aiemmin ja tällä kertaa pakattiin kyytiin Sam the Pony eli S.W. Summer's Dream Prince. Matkalta mukaan otettiin myös Dauso, joka kasvattajan edustajana oli velvoitettu esittämään Sami rakenneosiossa. Melkein suoraan kopista Sami joutuikin sitten rakennetuomarien silmien eteen. Sami esiintyi hienosti ja sai pisteet 8-8-7-7-7 ja 37 pistettä. Sille jo entuudestaan tutut pisteet. :) Näillä jouduttiin lähtemään haastajana sitten askellajikokeeseen.




Verryttelin Samia muutamia kierroksia ulkokentällä niin, että se oli kuulolla, ryhdissä ja sopivasti menossa. Se tuntui verkassa erittäin hyvältä ja tiesin, että kaikki on mahdollista radalla...




Radalle sitten mentiinkin ja varmistelin vielä aitojen sisäpuolella, että homma on hallussa, lisäykset kunnossa ja siirtymiset pehmeitä ja nopeita. Näin oli. Radalle sisään ja nautiskelin joka askeleesta. Tai en ehkä ihan jokaisesta, mutta aika monesta kuitenkin. Riskillä mentiin ja siten tuli pari pientä rikkoa, mutta nepä eivät menoa haitanneet. Kauden päätavoite oli purkissa ja olimme kaikki hengissä. Tuomarit hymyilivät Hangon keksinä kun ratsastin lopputervehdykseen. Niin taisin minäkin tehdä. :D Sami sai käynnistä 7, ravista ja laukasta 8,5, yleisvaikutelmasta huikeat 9 ja tulevaisuuden näkymistä 8. Ihan mielettömät pisteet!




Odotellessamme viimeisiä pisteitä seisoskelimme keskellä aluetta ja siinä kävi sekä tuomarit että katsojat ihastelemassa Samia ja pohtimassa, että miten jollain ponilla voi vaan olla niin hieno laukka ja miten 5-vuotias voi esittää niin hienot siirtymiset ja miten me voidaan vaan olla niin taitavia. :) Kyllä siinä kelpasi ponin vierellä hymyillä ja vastata kysymyksiin. Tuomaritkin kehuivat toki ponia maasta taivaaseen, mutta myös esittämistäni, mikä toki lämmitti mieltä. Onhan Sami kuitenkin ratsastettuna ihan täysin oma käteni jälki. Olen työskennellyt sen kanssa nyt vuoden päivät enkä turhaan. :) Toki osa sen erinomaisuudesta johtuu sen valjakkoponiudestakin.. Sieltä se peruskunto ja työmoraali on kuitenkin alun perin lähtöisin.

Viimein pisteet saatiin laskettua ja SAMI OLI VOITTAJA! Samista tuli 5-vuotiaiden paras askellajihevonen. Fiilikset olivat ihan käsittämättömät kun suuntasimme tiemme palkintojen jakoon. Siellä sitä sitten seisoskeltiin loimitettavana ja palkittavana. Siellä vasta tuli mieleen, että oli myös kokonaiskilpailu sekä 4- että 5-vuotiaden välillä Askellajichampion-tittelistä enkä siinä vaiheessa millään saanut mieleeni, että mitä 4-vuotiaiden voittaja oli mahtanut saada pisteiksi. Mutta sinnehän sitä jäätiin seisoskelemaan uudelleen vielä palkintojenjakoon ja saatiin vielä uusi rusetti lisää ja suurensuuri pokaali ja vielä kukatkin kaupan päälle ja niin ollen Samin virallinen titteli päivän päätteeksi oli vuoden 2011 Laatuponikilpailun Askellajichampion! Ja palkittiinhan se myös parhaan Welsh-ponin tittelillä. Eli ei ihan huono päivä meidän tiimille. :)






Kotimatkalla lähdettiin jälleen riemukkaissa fiiliksissä ja hymy naamalla!

Mielettömät kiitokset tästä viikonlopusta Leenalle, Samin omistajalle, Pekalle, joka toimi monituisissa rooleissa viikonlopun aikana, Dausolle Samin rakenteen esittämisestä, Siljalle sekä Sandralle hienojen ponien kasvattamisesta, Sarille ratsastusharrastukseni sponsoroinnista sekä Welsh-poniyhdistykselle tilaisuuden järjestämisestä! Te kaikki yhdessä teitte tästä menestyksekkäästä viikonlopusta mahdollista.

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen