Porvoo 16.8.

Lauantaina oli aika suunnata jälleen Porvooseen aluekilpailuihin (Murde, Vilppu, Kerma, Eemeli ja Esmeralda) ja sunnuntaina kansallisiin (Eemeli, Ponde ja Sami). Valmistelut olivat menneet jälleen hyvin mielenkiintoisissa merkeissä. Murdelta oli etukengät irti pari viikkoa ja kengittäjälläkin oli huonossa vireessä. Murdehan on erittäin arka kavionpohjistaan eli sitä ei tuohon pariin viikkoon kyennyt ratsastamaan, laitumella se viihdytti vain itse itseään. Juuri ennen kisoja saatiin kuitenkin kengät alle, joten päätin kuitenkin lähteä sen kanssa kisailemaan, sillä Eemeli oli joka tapauksessa lähdössä niin samalla kyydillähän ne pääsisivät matkaan.

Eemeli sai Lappeenrannan ja Tuomarinkylän supertsemppailujen jälkeen myös pienen laidunlomapätkän, mutta palautui hommiin jo viikon ennen Porvoota ja oli ihan kivantuntuisella mallilla lähdössä kisoihin.

Ponde oli ollut Tuomarinkylän ja Porvoon kisojen välisenä viikonloppuna harrastelemassa vähän estehyppelöitä ja hypännyt puhtaasti sekä 60cm että 80cm luokat. Hyvä Ponde! Lisäksi se oli lainassa oppilaallani Viivulla Nipsun tunneilla Tuomarinkylässä keskiviikkona ja torstaina Toksun ollessa saikulla. Sielläkin poni toimi hurjan kivasti ja näytti hyvältä!

Kerma-poni on ollut jälleen noin kuukauden verran ihan superhyvä ratsastaa. Sillä on päässyt ratsastamaan kuin normihevosella ja tekemään paljon kaikkea kivaa. On harjoiteltu vastalaukkoja ja siirtymisiä ja väistöjä ja ihan vaan suoraan menemistäkin.

Sami oli myöskin tuntunut varsin hyvältä ennen näitä kisoja, se on palautunut hyvin SM-koitoksestaan ja ratsastukset ovat tuttuun tapaan sujuneet melko vaivattomissa merkeissä. Samin kanssa on myös harjoiteltu paljon vähän vaikeampiakin temppuja, vaihtoja, avoja, sulkuja ja piruettityöskentelyä. Helpon aan tehtävät tuntuivat kotona helpoilta ja yksinkertaisilta.

Vilppu on myös laidunkauden ansiosta ollut ihan tolkuttoman kiva jo jonkin aikaa. Se on kehittynyt paljon ja saanut uutta intoa tekemiseensä. Useita kertoja viimeisen kuukauden aikana sen ratsastaminen on ollut jopa todella mukavaa. Siispä myös Vilpun suhteen olin luottavaisin mielin lähdössä kilpailuun.

Esmeralda oli ehkä eniten kysymysmerkki. Olin ratsastanut sillä muutamia kertoja ennen kilpailuita ja se on vaan niin hieno poni, että ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja ilmoittauduin vaativaan beehen. Odotin innolla, vaikkakin ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein, mitä tuleman pitää.

Lauantaina siis suuntasimme kisoihin isolla joukolla. Ensimmäisenä oli vuorossa Vilppu ja suomenhevosten He B:3. Aurinko paistoi vielä siihen aikaan aamusta ja pohjat oli kuivahkoja, mutta Vilpusta huomasi heti, että pohja oli liian kova ja liukas sen makuun. Vilppuhan on siis niitä harvoja hevosia, jotka voivat mennä nurin ihan hyväpohjaisella tasamaallakin saati sitten liukkaalla savella. Nooh, ei auttanut kuin yrittää vakuutella Vilpulle, että kyllä me pystyssä pysytään. Verkassa alkoikin pikku hiljaa löytymään ihan ok vire.

Radalle päästyämme kuitenkin oli todettava, että olosuhteet olivat Vilpulle hieman turhan haastavat. Jo raviohjelman alussa tuli kompastuminen ja sitä myöden Vilpusta tuli äärivarovainen ja haluton liikkumaan eteenpäin. Etenkin oikea laukka oli lähes ylitsepääsemättömän hankalaa tällä pohjalla. Kiva oli kuitenkin huomata, että raviohjelma alkoi jo aika hyvin eikä vasenkaan laukka ihan mahdottoman huono ollut. Kyllä Vilpusta vielä kilpuri tehdään (mutta vain hyväpohjaisiin kilpailuihin)!

Kunpa Vilppu kulkisi aina näin..!

Totuus paljastuu... :)

Vilppu sai esityksestään 58% ja oli luokan häntäpäässä, mutta kuitenkin sai olla tyytyväinen siihen, että se vaikeuksista huolimatta suostui esittämään kaikki tehtävät ja osittain esitti ne jopa varsin hienosti! Jatkamme vielä pohdintaa, ilmoitetaanko Vilppu kasvattajakilpailuun vaiko eikö. Järki sanoo, että ei ole mitään järkeä, mutta... ;)

Seuraavana vuorossa oli Muru Murmeli ja He A Kenttä 6. Se oli ihan kivassa vireessä verryttelyssä, erittäin rento, mitä se ei vielä koskaan aiemmin ole Porvoossa ollut. Selkeästi huomattavissa edistystä siis. Verkkasin sitä ehkä hieman liian pitkään, sillä paras terä (josko sellaista koskaan olikaan) taisi kuitenkin jäädä verryttelyyn. Murde oli siitä onnellisessa asemassa, että verryttelyn pohja oli sen kohdilla ihan ok eikä tarvinnut ihan joka kohdassa pelätä, että milloin kaadutaan.. Murde kun on vielä ihan supervarmajalkainen ja tottunut hyvin paljon erilaisiin pohjiin.

Radalle päästessä Murde tuntui ihan kivalta. Se liikkui ihan hyvin omin jalkoinensa ja tuntui olevan ok muodossakin. Radalle sisään päästiin jopa aika hienosti! Siihen se hienous sitten jäikin... Raviohjelma tuntui paremmalta kuin yksikään Murden raviohjelma tähän mennessä, mutta eipä siitä tunnuttu tällä kerran palkittavan. Väistöt onnistui ihan nappiin ja voltitkin yllättävän hyvin. Lisäykset eivät olleet niin hyvät kuin Järvenpäässä alkukesästä, mutteivät niin huonot kuin Porvoossa keväällä. Pysähdys ja peruutus meni vähän mönkään ja käynti jäi jostain syystä lyhyeksi. Laukassa sitten päädyimme heti alkuunsa kuoppaan kompuroimaan ja sen jälkeen mä jäin ookailemaan omiani ja miettimään kuoppastrategioita. Murde ehti vaihtaa mun ookaillessani omiani vastalaukan myötälaukaksi ja korjaamisessakin kesti mun makuun liian kauan. Laukkalisäyksissä Murde piti päästää vähän pitkäksi, jotta se jaksoi harppoa isommilla askelilla. Toinen vastalaukka sen sijaan onnistui. Rata oli ihan superepätasainen ja etenkin laukkavolttien kohdalla oli siis isoja kuoppia. Ratsastin liian varovaisesti ja jäin pohtimaan liikaa omiani. Mutta ainakin ehjä hevonen palasi radalta verryttelyyn. Tuloksena 56% ja kauden pohjanoteeraus. Ei näin, vaikka hevoseen olinkin varsin tyytyväinen.

Kolmantena sitten Kerma-poni. Kermaan mulla oli suuri luotto, sillä se oli ollut niin superkiva jo jonkin aikaa. Verkassa poni tuntuikin aika kivalta ja iloisin mielin valmistauduin starttiini pari ratsukkoa ennen meitä yllättäneestä sateesta huolimatta. Ratsastaessani radalle, kuulutettiin huoltotauko. Ihmettelin tilannetta hieman ja hetken päästä selvisi, että parinkymmenen minuutin huoltotauko jouduttiin pitämään ratojen ollessa sateen jäljiltä liukkaita. Liukkaita ne olivatkin, muttei huoltotauko tilannetta parantanut, sillä ei paikalla ollut mitään keinoa, millä niitä pohjia parantaa. Huoltotauon jälkeen toisella radalla ratsastetut helpon aan 4 viimeistä ratsukkoa siirrettiin "meidän" radalle toisen radan ollessa käyttökelvoton sillä hetkellä. Siinähän sitten vaihdeltiin tuomariautoja ja säädettiin oikein olan takaa ja sain katsella ponin selässä myös he a-luokan lopupun ja ihmettelin, milloin itse pääsisin radalle. Ja kun vihdoin luulin pääseväni radalle, kuulutettiin uusi huoltotauko ja yleisö pyydettiin radalle siirtämään aidat eri kohtaan, jotta päästäisi edes osittain vähän pitävämmälle pohjalle ratsastelemaan. Että näin. Puolitoista tuntia ponin selässä killuneena pääsin vihdoin radalle liukastelemaan.

Paras vire sekä multa että ponilta oli kadonnut jo aika päiviä sitten. Mä olin täysin läpimärkä ja kylmissäni eikä poniakaan saanu enää verryteltyä ennen rataa, sillä verkkakentällä meinattiin kaatua heti ensimmäisen kokeillun ravipätkän aikana. Radalle kuitenkin lähdettiin ja luotsasin ponin läpi tehtävistä parhaan osaamiseni mukaan. Kaksi kertaa liukastuttiin, mutta pysyttiin pystyssä kuitenkin loppuun asti ja selvittiin hengissä maaliin. Prosenttejakin ropisi äärimmäisen paljon olosuhteet huomioon ottaen, reilu 62% ja kiinni sijoituksiin. Ei huono tulos ottaen huomioon kaiken suoritusta edeltäneen... :)

Kun riittävän kauan verryttelee, malttaa ponikin jo seistä paikallaan...

Kerma-ponin kanssa liukastelun jälkeen kävin perumassa loput päivän starttini. Isolaukkaisilla Eemelillä ja Esmeraldalla ei ollut asiaa noille pohjille. Loppupäivästä kyllä pohjat olivat parantuneet hieman kun sateita ei enää tullut lisää, mutta huomatessani Eemelin liukastelevan vielä sunnuntain verryttelyssäkin, totesin ratkaisun olleen erittäin oikea. Vaikka ratsastan itse kotona hyvin vaihtelevilla pohjilla ja hevoseni ovat tottuneet jos jonkunlaiseen alustaan, ei ole mitään järkeä lähteä tieten tahtoen liukastelemaan hevosilla moiselle areenalle. Harmitti ihan vietävästi, sillä olisin niin mieluusti ratsastanut kaksi viimeistäkin starttiani sille päivälle. Perumisesta jäi huono fiilis, mutta näin jälkeenpäin se tuntuu edelleen ainoalta oikealta ratkaisulta.

Olipa siis varsinainen kisapäivä. Eipähän ollut mitään tällaista tapahtunut koskaan aiemmin mun kisaurallani, mutta varmasti jää kyllä tämä päivä mieleen. :) Kiitokset kaikille tiimiläisilleni sekä muillekin mukaville ihmisille päivän aikana! Oli taas mukava törmätä blogini lukijoihin ja sellaisiin ihmisiin yhtä lailla, joiden blogia itse luen tai olen lukenut.

Sunnuntain kansallisista sitten oma tekstinsä kunhan saan kuvat siltä päivältä peliin.. :)

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen jo kysymyksiä laitelleille ja laittakaahan muutkin vielä lisää tulemaan, niin pääsen jossain lähitulevaisuudessa niihin vastailemaan!