tiistai 25. elokuuta 2015

Kellokoski 18.7.

Nastolan kisojen jälkeen oli heti seuraavana viikonloppuna vuorossa Kellokosken kilpailut. Sinne olin ajatellut suunnata Eemelin kanssa kokeilemaan taas HeA-tason rataa, vaikka aika haastavalta ohjelma vaikuttikin. Kun vielä totesin, että Camille tekee myös hyvää kilpaileminen, päätin ilmoittaa senkin mukaan, tosin 1-tason HeB-ohjelmaan.

Kilpailujen välipäivät olivat sujuneet mukavasti ja ponien hyvä vire tuntui jatkuvan. Kummatkin olivat kotona kivoja ratsastaa ja ohjelmien tehtävät tuntuivat kummallekin mahdollisilta. Eemelin ohjelman laukanvaihdot käynnin kautta vähän hirvittivät, mutta muutoin olimme melko kivasti tehtävien tasalla.

Kilpailupäivästä oli luvassa hieman normaalia pidempi, sillä Eemelin ja Camin luokkien välissä oli vielä kolmas luokka, onneksi siinä ei kuitenkaan ollut kovin huimaa osallistujamäärää tällä kertaa.

Eemeli oli siis vuorossa ensimmäisenä ja ohjelmana oli He A Lasten joukkueohjelma. Verryttelyssä jälleen alkuunsa vaan laukkailtiin paljon eteen, jotta poni vertyi mukavasti ja sen jälkeen vähän vastalaukkaa ja juurikin niitä laukka-käynti ja käynti-laukka siirtymisiä. Poni tuntui varsin hyvälle, vaikka vähän sitä ajoittain ärsyttikin, kun joutui taas hommiin. :)



Mulla oli myös joku superhuono erä letityssilikoneja, sillä ne poksahteli poikki jatkuvalla syötöllä ja jouduin moneen kertaan sykeröittämään selästä käsin uudelleen... Nooh, tulipahan vähän malttiharjoituksia ponille. Ehdittiin vielä vähän ravailemaankin tässä varsinaisessa verryttelyssä ennen kuin oli aika suoriutua radanvierusverryttelyyn. Pääosin kuitenkin verryteltiin laukassa, jotta saatiin poni auki ja vähän kokoonkin niitä käynnin kautta vaihtoja ajatellen.




Radan vieressä sijainneessa verryttelyosiossa alkoi ötökät hyökkäämään kimppuun. Olin ajatellut käveleväni siinä aika paljon, mutta kävelyä ei ollutkaan ohjelmassa, sillä kävellessä ötöt iskivät heti kimppuun ja ponia alkoi harmittamaan. Oli siis parempi pysyä liikkeessä väsähtämisen uhallakin. Poni tuntui edelleen kuitenkin melkohyvältä ratsastaa, joten en ollut ötököistäkään liian huolissani.



Vihdoin koitti radan aika. Radalla poni tuntui ajoittain jopa todella hyvältäkin. Raviohjelma sujui mukavasti, kumpikin pohkeenväistö onnistui melkohyvin, lisäys oli kohtuullinen ja perusravikin tuntui soljuvan kivasti ilman kiirettä. Käynti oli jälleen meidän heikko kohtamme ja jostain syystä sössittiin vielä takaosakäännöskin ihan kokonaan. Lopuksi ehkä pari ihan semisäädyllistä askelta sentään saatiin näytettyä, mutta eipä se juuri mitään pelasta... :) Laukkaohjelma sujui yllättävän mukavissa merkeissä, kaikki tehtävät onnistui melkohyvin ja se viimeinen käynnin kautta laukanvaihto radan poikki-linjalla jopa todella hyvin. Tulokseksi tästä radasta saatiin peräti 64.417%. Ihan sikana enemmän kuin mitä olisin odottanut, sillä tämä oli kuitenkin vasta meidän toinen avoin HeA-rata ja vielä huisin paljon vaikeampi kuin se aiempi He A:2 Järvenpäässä.

Rataan tutustumista
Sisään
Alkutervehdys 
Keskiravia 
Laukkaa
Keskilaukkaa 
Vastalaukkaa
Ulos 
Lopputervehdys
Tyytyväiset suorittajat!
Hetken aikaa odoteltiin viimeisiäkin tuloksia ja niinhän siinä vaan kävi, että toisen kerran putkeen napattiin voitto kotiin ja nyt vielä ihan uudella tasolla. Ei huono! :) Olin ihan superonnellinen ja myös superylpeä pienestä ponistani, joka hoiti homman kotiin kunnialla jälleen kerran. On se vaan niin mieletön pieni poni. Alla kuvia palkintojenjaosta, jossa Eemeliä meinasi vähän jännittää nuo pensaat, joiden väliin piti palkintojenjakoon suoriutua. :) 





Myöhemmin oli sitten vielä siis mustan ponin vuoro, mutta se ei päättynyt aivan yhtä onnellisissa merkeissä. Verkassa Cami oli ihan super, käyttäytyi hienosti ja oli aivan unelma ratsastaa, mutta radalle asti ei koskaan päästy. Tai päästiin radalle, tuomariauton eteen asti, kunnes kuulutukset vaihtuvat pauhaavaksi musiikiksi ja olimme juuri silloin kaittumen kohdalla. Ponilla meni kuppi totaalisen nurin eikä enää omin voimin päästy kaiuttimen kulmaa lähellekään. Talutettuna kylläkin ja seuraavan ratsukon avustamana onneksi sinne päästiin, jottei jäänyt asia kesken. Kaikesta huolimatta hyvä harjoitus mustallekin ponille, vaikka tällä kertaa tulosta ei saatukaan. Tulipahan taas kuljetettua ja käytyä vieraassa paikassa ja kaikki muuten sujuikin kuin vettä vaan.

Hieno päivä kaikesta huolimatta ja olin ihan supertyytyväinen Eemelin huikeaan kisakuntoon. :) Kiitokset järjestäneelle taholle jälleen kerran ihanista kisoista ja kaikille ihanille ihmisille avusta ja tsempeistä päivän aikana! :)

1 kommentti:

  1. Lohduttavaa tuossa Camin nollaradassa oli se, että niitä tuli sen samaisen kaiuttimen vuoksi muillekin. Eli meidän musta pököpää ei ole ihan täysin toivoton tapaus, kun joillekin kokeneemmillekin se oli liikaa. :D

    VastaaPoista