Pohdintaa

Viikot vierii, kesä on vaihtunut syksyyn ja blogi pysyy hiljaisena. Aina välillä on jopa hieman ikävä niihin hiljaisiin työ-öihin, jolloin oli aikaa kirjoitella blogia, analysoida omaa ratsastusta ja imeä oppia kuvista ja videoista.

Tämä on vaihtunut käytännön opetteluun. Päivästä toiseen istun mitä erilaisimpien hevosten selässä ja näen mitä erilaisempia ratsastajia. Teen enemmän, mutta ehdin miettimään vähemmän. Onko se sitten hyvä vai huono, sitä tuskin kukaan tietää.

Keskiverto näiden väliltä olisi tietty kiva, mutta ei oikeastaan mahdollinen. :) Talven tehdessä taas tuloaan, työmäärä vähenee hieman ja olisi äärimmäisen mukavaa, jos aikaa löytyisi pohdinnoillekin, mutta tämän toteutuminen jää nähtäväksi minulle itsellenikin. Olisi niin mukavaa kirjoitella treeneistä, jakaa ajatuksia ja saada palautetta, mutta kuten me kaikki tiedämme, tämä vaatii aikaa ja sitä ei vaan aina ole. Ja kun aikaa hetken joskus on, on levättäväkin.

Kisakausi sujui mukavissa merkeissä. Murde vakiinnutti tasokseen VaB ja päästiin kilpailemaan jopa kansallisella tasolla vaativassa beessä muutaman kerran. Murden "menestyksen" takana on monen monta tekijää, joista olen halunnut kertoa, josko jollekin muullekin olisi niistä apua.

Toki ihan normaali treeni ja hyvä valmennus ovat edelleen olleet tärkeässä roolissa, mutta ne suurimmat oivallukset ovat tulleet muualta. Keväällä esiinnyin Horse Fair-messuilla Freejump Collier-demossa ja sieltä minulle jäi käyttööni tuo kyseinen vempain. Otin sen käyttöön Murdelle ja huomasin jo kuukauden aikana huomattavan eron hevosessani. Kun minun ei tarvinnut tasapainottaa istumistani ottamalla tukea hevosen suusta, sai hevonen tilaa liikkua ihan erilailla. Maaliskuusta asti olen ratsastanut Murdella lähes kaikki kotitreenit collieria käyttäen ja myös osan valmennuksista. Viime aikoina olen jopa kokeillut yhdistelmää collier ja ilman jalustimia ja se on toiminut myös ihan äärihyvin. Istuntani on kehittynyt ihan huimasti ja hevoseni liikkuu huomattavasti iloisemmin eteenpäin.

Toinen muutos, joka on vaikuttanut hurjasti Murdeen, on metallikuolaimien vaihtaminen kumisiin. Kuolainten kanssahan olen tuskaillut varmaan niin kauan kuin tätä blogia olen kirjoittanut. Murde on luonnostan rakentunut alamäkeen ja kun sitä on lähdetty työstämään enemmän ylämäkeen, se on ollut sille vaikeeta ja se on aina kertonut tämän aukomalla suutaan. Olen kokeillut kaikenlaisia kuolaimia, moniosaisia ja kiinteitä, paksuja ja ohuita enkä mistään ole löytänyt Murden suuhun sopivaa. Keväällä kuitenkin lähes vahingossa kokeilin sille lötköä kumikuolainta ja yllättäen se olikin Murden mielestä ihan supermukava. Kotikäytössä on siitä asti ollut tuo lötkökumi ja kilpailuissa on menty HappyMouth-oliivi-3-palalla. Kankikuolaimena on edelleen ollut Sprengerin terapiakanki, mutta olen myös tilannut kokeiluun kumikangen. Jännä nähdä, tekeekö se muutosta kankityöskentelyyn. Nyt en oikeastaan kangilla ole juuri kotona ratsastanut.

Lisäksi Murden ruokinta on nyt aika kivasti balanssissa, sen myslit ovat sellaisia, joista se saa riittävästi energiaa sekä tekemiseen että olemiseen. Syötin sille myös Wahlstenin maahantuoman MuscleUp-lisäravinnekuurin ystäväni suosituksesta ja se toimi paljon paremmin kuin olisin voinut koskaan kuvitellakaan minkään purnukan sisällön toimivan. Murde otti tuon kuurin aikana mukavasti massaa päälleen eikä ollut enää ihan niin pieni sintti mitä aina siihen asti. Murdehan on aina ollut äärimmäisen huono ottamaan massaa päälleen, vaikka kokeiltu on kaikenmoisia erilaisia ruokavalioita. Ja jos energiaa ei ole riittävästi, ei liikkuminenkaan niin huvita, sehän nyt on ihan selvää. Näin käy ihan itsellenikin välillä... ;)

Neljäntenä merkittävänä muutoksena Murden elämässä on ollut hupun käyttöönotto kilpailuissa. Tämä ääniä eristävä huppu on kyllä ollut Murden kanssa ihan ehdoton. Se menee ihan omaan kuplaansa huppu päässään ja keskittyy paljon enemmän sille annettuihin tehtäviin kuin ilman sitä. Murdehan on melkoinen vahtihevonen ja sen pitää olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina pakenemaan. ;) Huppu kuitenkin lievittää tätä ihan huimasti ja kilpailuissa on välillä päästy hyviinkiin suorituksiin tämän ihanan lisävarusteen johdosta. :)

Kannattaa siis ehdottomasti tehdä rohkeitakin muutoksia varusteisiin ja omaan tekemiseen aina välillä. Niillä voi olla yllättäviä vaikutuksia...

Nyt kutsuu jo työt ja vaikka olisi ollut mukava kirjoitella muistakin kuulumisista, on tässä kuitenkin hetkeksi mietiskeltävää ja makusteltavaa. Ja ehkä joskus lähitulevaisuudessa ehdin kirjoittaa vaikkapa Eemelinkin elämästä.