William Matthew 26.-27.4.

Rodrigon valmennusten jälkeen oli vuorossa Riverbankissa William Matthewn valmennusviikonloppu. Tutustuimme helmikuussa tähän varsin tehokkaaseen aussivalmentajaan ja päätimme ehdottomasti jatkaa hänen kanssaan työskentelyä. Nyt oli siis toinen kerta Willin silmien alla ja tällä kertaa valmennus oli kaksipäiväinen, mikä teki hommasta entistäkin tehokkaampaa. Ratsuna oli tuttuun tapaan iki-ihana Eemeli.

Eemeli on kyllä maailman helpoin poni vieraissa paikoissa. Säähän oli huhtikuun viimeisenä viikonloppuna mitä mielettömin ja pääsimme nauttimaan ulkoilmasta maneesin sijaan. Laitoin ponin pihalla kuntoon ja sitten vaan kävelylle kentän vierustoille ja pienelle metsätiepätkälle. Hommissa oli myös traktori ja mönkkäri ja oli tarhassa villiintyviä hevosia, mutta Eemeli ei juuri korvaansa lotkauttanut moisille vaan fiilisteli aurinkoista säätä ja nautti kauniista maisemista. :)

Sitten aloitettiin työt. Taas aloitettiin ihan hitaalla käynnillä ja ravilla ja etsittiin tuntumaa. Ideana oli jälleen saada poni rentoutumaan ylälinjastaan ja etsimään jopa melkein vähän vahvaa tuntumaa kohti kuolainta. Pidätteiden ja kulmien kautta haettiin ulkoapuja tukemaan ja sisäohjaa rentouttamaan ponia. Vähitellen saatiinkin poni notkistumaan ja letkistymään ylälinjastaan. Mitä pidemmäksi sitä saatiin, sen enemmän sille annettiin tilaa pidentyä, mutta tärkeää olisi ollut saada poni pysymään tuntumalla ja rauhallisena. Eemelihän on siis aika hyperaktiivinen peli, joten sen tulisi ratsastaa ensin hitaaksi, sillä nopeutta siihen saa aina lisää. Alusta asti William korosti, että mun tulisi saada se ratsastettua niin, että se hidastaa jalasta eikä juokse jalasta alta pois. Tätä siis harjoiteltiin alusta alkaen, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Williamilla on hyvä työskentely tähän aktiivisuuteen, nimittäin kulmat ympyrällä! Eli ympyrää ratsastaessa ajattelee koko ajan pieniä kulmia, jolloin hevonen ei jää juurikaan yksin vaan ratsastaja on koko ajan apuinensa läsnä. Ulkoavut kääntää siis koko ajan pieniä kulmia. Erittäin tehokasta!

Maltillisen ravin löytymisen jälkeen otettiin mukaan vähän laukkaa. Laukassa etsittiin myös hyvää tahtia, pyöreyttä ja malttia. Ajoittain saatiin varsin hyvää laukkaa, ajoittain laukka jäi liikaa paikalleen ja välillä taas Eemeli keksi omia kivoja kuvioita mukaan, kuten esimerkiksi laukanvaihtoja. :)  Siirtymiset alaspäin aiheuttavat meille vielä päänvaivaa, sillä Eemeli ei jaksa vielä kantaa läpi siirtymisten vaan lähtee helposti juoksemaan. Tässä sain tiukat ohjeet ratsastaa aina väistöllä poni takaisin avuille eikä missään nimessä jäädä vetämään sitä kahdesta ohjasta jännittyneeksi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritin kyllä ihan kympillä ja välillä onnistuttiinkin!

Vielä viimeksi Williamin valmennuksessa oikea laukka oli vasenta heikopi, mutta nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että oikea laukka onkin jo vahvempi. Oikean laukan vahvistustreenit ovat siis menneet toivotusti. :) Williamkin kommentoi tähän, että on hyvä, jos vahvempi suunta vaihtelee, silloin tietää tekevänsä jotain oikein... Jos jatkuvasti toinen suunta on toista paljon vahvempi/heikompi, pitää ehkä tarkastella tekemisiään hieman tarkemmin. :)

Sitten hetki kävelyä ja tsillailua ja hengen vetämistä. Kuvista kyllä alkaa nähdä kivaa kehitystä ponissa. Poni alkaa löytämään jo aika kivaa rentoutta ja tasapainoa aina aika ajoin, vaikka vielä moni homma hankalaa onkin. Tästä ponista tulee kyllä hieno, kun vaan palaset loksahtaa kohdilleen ja opimme ymmärtämään toinen toistamme vielä paremmin.

Jatkoimme työskentelyä volteilla ja avotaivutuksilla. Viimeksi tämä harjoitus toimi ihan mielettömän hyvin, mutta nyt ilman seinä olimme enemmän vaikeuksissa. Välillä kuitenkin saatiin ihan kivoja pätkiä ja tämä tehtävä auttoi saamaan jalkoja jälleen lähemmäs ponia ja vaikuttamaan enemmän juuri toivotussa hidastavassa tarkoituksessa.

Ohessa kuvasarja avoista ja Eemelin mietteistä:

Siis mitäääääääh?

Ai jaa, niinku näin..?

Tai mitä jos näin..?

No okei sit, kyl mä tän osaan!

Ja voin ravata kans aika sievästi.

Sen jälkeen työstettiin hetki ravin sisällä siirtymisiä, isoon raviin ja vähän takaisin, isoon raviin ja vähän takaisin säilyttäen rentous ja maltti.

Taas hetki huilia ja sitten vielä William halusi vähän maastakäsin korostaa, mitä tarkoitti jalasta hidastamisella ja sitä, miten halusi Eemelin kantavan kroppansa. Tämä oli todella tehokas ja toimiva systeemi, vaikken edes oikein tiedä, että mitä tämä ihmemies siellä maastakäsin puuhasteli. Allani oli kuitenkin hyvin äkkiä hyvin ravaava ja jalasta hidasta hevonen, joka tuntui ihan supermageelta selkään.

Tämän pienen avustustuokion jälkeen jatkettiin vielä hetki ravin sisällä siirtymisillä ja Eemeli tuntui ihan superhyvältä! On se vaan hienoa, kun on valmentaja, joka tietää, mitä tekee! Näihin fiiliksiin olikin hyvä lopettaa ensimmäisen päivän reenit.

Sunnuntaina jatkettiin sitten hommia. Sama ajatus oli pääasiana, jalat kiinni ja poni kuulolle. Enää ei matkustella ja toivota parasta vaan ruvetaan ratsastamaan ja vaatimaan ponilta pikku hiljaa asioita. Tältä päivältä ei juurikaan ole kuvia, sillä hovikuvaaja keskittyi enemmän videointiin. Työskentely keskittyi alkuunsa jälleen rennon ja rauhallisen käynnin ja ravin etsimiseen kulmien kautta. Kevyessä ravissa sain myös ohjeeksi keventää kaksi askelta alas ja yhden ylös, joka toimi erittäin hyvin tällaisella ponilla, joka on ihan superherkkä istunnalle.

Kun käynti ravi oli taas suurin piirtein hallussa, tehtiin laukannostoja ravista ja siirtymisiä takaisin raviin väistön kautta. Tästä siirryttiin pikku hiljaa käynti-laukka-käynti-ssirtymisiin, jotka aiheuttivat todellista päänvaivaa, sillä poni meinasi kuumeta entisestään. Lisäksi oli ilmassa myös pientä väsymystä, jonka takia keskittyminen ei ollut ehkä enää ihan ensimmäisen päivän tasolla. Työtä kuitenkin tehtiin ja vähitellen käynti alkoi väistöaskelien kautta muistuttamaan käyntiä enemmän kuin piaffia ja päästiin laukannostoja tekemään. Laukassa Will vaati myös hidastamaan laukkaa ja menemään pois mukavuusalueelta, jotta laukkaa saadaan kehitettyä. Todella mageen tuntuisia askeleita olikin tarjolla aina ajoittain ja saatiin myös kumpaankin suuntaan ihan oikeat laukannostot käynnistä sekä myös siirtyminen laukast käyntiin, vaikka myös kaikenlaisia mahdollisia variaatioita oli välissä tarjolla.

Eemeli ei aina ymmärrä. :)

Siinä se sunnuntain tunti sitten menikin. Kun kumpaankin suuntaan oli saatu nämä laukannostot ja käyntisiirtymiset suoritettua, olikin jo aika lopetella. Isot taputukset ponille ja ratsastajakin sai positiivista palautetta, että pystyi muokkautumaan istunnallaan sopivammaksi tälle ponille tähän vaiheeseen sunnuntaina. Sain siis jalat enemmän taakse ja lähelle ja kroppaa jopa vähän etukenoon. Hyvä niin. Kun ratsastaa paljon erilaisia hevosia ja poneja, on hyvä opetella mukautumaan niihin mahdollisimman hyvin ja löytämään erilaisia tapoja vaikuttaa istunnalla.

Olipa jälleen kerran ihan mielettömän hyvä valmennus, josta sai paljon ajatuksia omaan tekemiseen. Kotiläksyinä siis jalkojen kanssa työskentelyä. Mun pitää oppia käyttämään jalkaa tehokkaammin ja ponin pitää oppia hyväksymään jalka paremmin. Sitten ollaan hyvällä mallilla.

Kiitokset Marjolle tilaisuuden järjestämisestä, on niin ihanaa, että näitä järjestetään! Odotamme jälleen kerran innolla ensi kertaa!