Porvoo 11.5.

Porvoon äitienpäiväkilpailuihin olin ilmoittautunut peräti neljällä ratsulla. Siellä oli tarjolla sopivia luokkia kauden alkuun, joita pystyi lähteä suorittamaan hyvällä mielellä. Eemelin oli tarkoitus debytoida aluetasolla luokassa He B:3, Murde ja Sami oli ilmoitettu He A:Kenttä kutoseen ja Toksun kanssa avattiin kausi kevyesti ohjelmalla Va B:0.

Järjestäjän toimesta lähtöajat oli järjestetty ihan superisti ja mulla oli startit noin tunnin välein. Ensin Eemeli, sitten Sami ja Murde ja vielä sokerina pohjalla vaativa Toksun kanssa.

Kaikkien ratsujen kanssa oli viimeistelyt menneet ihan kivasti. Eemelin kanssa oli harjoiteltu laukannostoja maastossa, Murden kanssa oli pohdittu etenemistä ilman kepukkaa, Sami oli letkistelty väistöillä vetreäksi ja Tokaj oli tsillaillut uudessa kodissaan kokopäivätarhaten. :)

Aamu alkoi siis Eemelin kanssa. Verryttelyssä Eemeli tuntui jopa ihan ihmeellisen hyvältä, se keskittyi hommiin, oli rento ja letkeä. Mikäs sellaisella ponilla ratsastellessa..? Olin varannut paljon aikaa verryttelyyn ja vaikka välillä ihmettelinkin, että miksi niin tein, se oli loppu viimeksi kuitenkin varmasti hyvä ratkaisu. Poni sai aikaa ihmetellä ja rentoutua. Työskentelin hieman ravissa ja laukassa ja tein paljon väistöjä käynnissä, jotta sain jalat lähelle ja käyttöön.

Luottavaisin mielin pääsin lähtemään radalle. Rataan tutustuessa Eemeli oli edelleen oma rauhallinen itsensä ja toimi kuin ajatus. Ihmeteltiin vähän aikaa paikkaa ja sitten aloitettiinkin jo rata. Vähän kiemurrellen sisään, pysähdys vähän sinne päin ja liikenteeseen varovasti. Volttikahdeksikko oli hieman haastava, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Pieni pohdintatauko tosin tuli matkan varrelle, kun jäätiin mietiskelemään, voiko radalla olleeseen vesilätäkköön laittaa kavionsa vaiko eikö. :) Siitä matka jatkui nelikaariselle kiemurauralle, joka sujui yllättävänkin mukavissa merkeissä. Laukannosto oli super ja laukka pyöri ja eteni toivotusti. Raviin siirtymisessäkään poni ei päässyt pahasti karkuun ja toinenkin laukka sujui niin kuin pitikin! Raviinkin päästiin laukan jälkeen ja käynnitkin onnistuivat tällä kertaa yllättävän hyvin. Hieno Eemeli! Sitten ravissa taas hieman kiemurrellen pituushalkaisijalle ja pysähdykseen. Fiilikset radan jälkeen oli mitä parhaimmat. Poni oli suorittanut kaiken vaaditun ja vielä erittäin taitavasti! Ihanaihana Eemeli! 

Pisteet kuultuani olin vielä tyytyväisempi. Reilut 62% ja luokan kolmanneksi siinä vaiheessa. Poni oli ylittänyt kaikki odotukseni. Hyvillä mielin siis saatoin siirtyä velipojan selkään. Ennen Samin rataa otettiin vielä veljeksistä yhteiskuva, kun kerrankin olivat samaan aikaan samassa paikassa. :)

Sitten pikkuhiljaa Samin kyytiin ja verryttelemään. Sami tuntui verryttelyssä mukavan letkeältä. Vähän ravia ja laukkaa, väistöjä ja vastalaukkaa ja homma oli valmis rataa ajatellen. Samin kanssa meillä on olemassa hyvä kisarutiini 6-vuotiskaudelta ja sen kanssa verryttely on siten aika selvää pässinlihaa. Tunnen ponin hyvin ja tiedän, mitä tarvitaan sen vetristelyyn ja virittelyyn. Tähän tilanteeseen kun pääsisi muidenkin ratsujen kanssa vielä jonain päivänä, olisi niidenkin kanssa huomattavasti helpompaa.

Sitten radalle. Sami oli tuttuun tapaansa rennonletkeänä lähdössä radalle, mutta pikkuveljensä tapaan, lätäkkö kentän reunassa oli sille hieman liikaa ja jopa aika yllättäen Sami meinasi livetä altani pois. Tilanne oli kuitenkin pikaisesti hallussa ja pääsimme jatkamaan normimallilla tutustumista. Huvittavaa on, että sekä Sami että Eemeli verreyttelivät suureksi osaksi vesilammikoissa, sillä niiden kohdissa oli usein verryttelyssä tilaa, mutta silti kummallekin oli pieni lätäkkö radalla vähän liikaa... :)

Ja sitten radalle, aika kivasti sisään (7,6.5) ja eka lisäys ihan ok (7.5,6.5). Eka väistö vähän nihkeä (6.5,7), voltti ok (7,7). Toka lisäys vähän nokalleen (7,6.5), väistö oli parempi (7,6.5) ja volttikin sujuvampi (7,6.5). Pysähdys ja peruutus tuli meidät tuntien ihan superisti, peruutus voisi toki vielä olla sujuvampi, mutta olin tähänkin jo varsin tyytyväinen (6.5,7.5).

Käynti on meidän heikkoutemme, mutta nyt sekin onnistui ihan kohtuullisesti (6,6). Laukka nousi tuomarien makuun hieman liikaa ylös eikä eteen (6,6.5). Voltti onnistui kuitenkin kivasti (7,7). Kolmikaarisella Sami alkoi jo vähän väsähtämään ja muoto hieman tippumaan (6.5,6). Keskilaukka oli jopa aika hyvä mun makuuni (7,6.5). Laukannosto oli jälleen liikaa ylös (6,6) ja voltilla Sami liukastui hieman (6,6.5). Kolmikaarisella voima loppui yhtä lailla kuin toiseen suuntaan, mutta laukka säilyi siinä vaiheessa läpi koko tehtävän (6.5,6.5), mistä olin hurjan tyytyväinen. Näissä vastalaukkakaarteissahan meille on tullut helposti rikkeitä, kun Sami on päässyt vaihtamaan ristille. Kun olin juuri huokaissut sen tiimoilta helpotuksesta, lähdin keskilaukkaan ja Sami teki hienon puhtaan vaihdon oikeasta laukasta vasempaan, jota se siis mukamas ei oikein vieläkään osaa! Sain kuitenkin vielä korjattua tilanteen, mutta olin kyllä varsin hämmentynyt, että mitä oikein tapahtuikaan (4,5). Niissä fiiliksissä sitten lopputervehdykseen, laukannoston sijasta meinasin taas saada lisäyksen, mutta napakka pidäte ja kyllä se nostokin sieltä tuli ja pysähdyskin, tosin vähän sinnepäin (5.5,5).

Hyvillä mielin kuitenkin poistuin radalta, olin tyytyväinen sekä itseeni että poniin. Teimme hyvän radan ja bonuksena vielä se vaikea laukanvaihtokin! ;) Pisteitäkin ropisi peräti 64.688% ja sillä sijoituksiin kiinni. Ei huono cobipäivä siis.

Poni-ilotteluiden jäljiltä pitikin sitten alkaa töihin eli hevosten ratsastamiseen... Vuorossa oli Muru Murde, jonka suoriutumisesta ei ollut mitään odotuksia. Edellisissä kisoissa Vihdissä se oli ollut varsin hyvä, mutta taas edellinen kerta Porvoossa kaksi vuotta sitten oli ollut aika kammottava. Hyvin odottavalla kannalla siis lähdin kohti koitosta.

Verryttelyssä Murde vetäytyi kuoreensa ja kivettyi ihan niin kuin ennenkin vieraassa paikassa. Minkään sortin avut ei tuntuneet menevän läpi, Murde vaan sipsutteli ja kipsutteli pienesti eteenpäin mun yrittäessä saada siihen jotain eloa aikaiseksi. Yritin ravia ja laukkaa ja väistöjä ja vastalaukkaa, mutta mikään ei oikein tuntunut sujuvan. Yritin kevyessä ravissa lennättää sitä eteenpäin ja laukata vetreäksi, mutta kun on kivi niin on vaan kivi, ei siinä sit hirveästi ole tehtävissä... Kyllähän se sentään vähän parani siinä touhutessa, muttei hetkeäkään ollut kyllä sellainen oma itsensä, mitä muutoin on nyt ollut. Noooooh, kokemuksen kannalta. Aina tää sen kanssa eri paikoissa käyminen on loppupeleissä sit auttanut ja jossain vaiheessa tehtävien suorittaminen on hieman helpottunut. Eli toivossa elellään, vaikka välillä toivottomalta tuntuukin.

Sitten radalle. Olin luokassa viimeisenä, joten verkassa alkoi olemaan kivan väljää loppuvaiheessa ja sai mennä aika rauhassa... Radalle päästessään Murde tunuti vielä ihan kohtuullisen hyvältä, mutta bongatessaan kanslian ihmiset tuomaritornissa meinasin jäädä yksin radalle suorittamaan. Onneksi kuitenkin jollain ilveellä sain Purden pysymään nahoissaan ja aitojen sisäpuolella ja kaikesta kauhusta ja kankeudesta huolimatta pääsimme starttaamaan radan.

Tulimme maailman hitaimassa ravissa sisään ja pysähdyimme hyvin, mutta liikkeellelähdössä oli hieman käynnistymivaikeuksia. Lisäykseen yritin potkaista ponin eteen ja sepä tietenkin lähti laukalle. Mä sitten sanoin sille, et meet sit kans ja koitin sillä vähän herätellä sitä, mutta ei sekään auttanut. Puolivälin jälkeen takaisin raviin ja vielä pieni yritys näyttää keskiravia.  Väistö ja voltti kuin hidastetusta filmistä. Toinen keskiravi sentään lähti ravilla, mutta hyvin etupainoisena. Väistö ja voltti edelleen kuin hidastetusta filmistä. Volteista sentään tuli kutoset, vaikkei selästä käsin olisi koskaan uskonut. :)

Pysähdys ja peruutus sujui ok ja käynti oli ihan perusok. Tässä vaiheessa alkoi sentään tuntua siltä, että ehkä tän radan voi suorittaa loppuun asti. Tätä ennen olin vain pohtinut, että kehtaanko keskeyttää vaiko enkö ja todennut, että en kyllä voi antaa tälle ärsyttävälle hevoselle periksi ja keskeyttää vaan saa kyllä juosta radan loppuun asti!

Laukannosto tapahtui, voltinkin sain käännettyä, 3-kaarinen kiemuraura meni toivoessa että laukka jatkuu, keskilaukkaa yritin, muttei mitään juurikaan tapahtunut. Ja sama homma toiseen suuntaan. Lopputervehdyslinjalle sain kuin sainkin laukan nostettua, mutta pysähdys tuli ravin ja varmaan käynninkin kautta. Huoh. Työn ja tuskan jälkeen oltiin maalissa. Hävetti silmät päästäni, mutta ainakaan en antanut periksi ja kykenin luotsaamaan Murden läpi radan tuossakin mielentilassa, vaikkei se helppoa ja mukavaa olekaan.

Tuomarit olivat armollisia ja pisteitä saatiin reilun 59% arvosta. Aika huimaa! Ja toinen tuomareista oli jopa kommentoinut, että "Näyttävä hevonen" ja antanut mulle istunnasta 7. Kiltti tuomari!

Vaikkei suoritus ollutkaan mitenkään erikoinen, olen kuitenkin näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen koko hommaan. Tuossakin mielentilassa olevaa Murdea on pakko oppia ratsastamaan enkä voi loppuelämääni mennä He B-ratoja sen kanssa, kun se kuitenkin kykenee enempäänkin. Nyt vaan näitä ratoja harjoitellen, niin kyllä se tosiaan siitä. Ekan kauden rämmin läpi He B-radoista ja tokalla kaudella tehtiin niissä tulosta, josko näiden He A-ratojen kanssa olisi sama homma, että ensin vuoden verran rämpii niitä menemään ja opettelee itsestään ja hevosestaan vähän enemmän ja ensi vuonna sit ehkä pääsisi jo ratsastamaan niitä!

Murden radan jälkeen pääsin fiilistelemään palkintojen jakoa. Sami sijoittui omassa luokassaan kolmanneksi ja Eemeli seitsemänneksi. Hienot ponit! Oli myös ihanaa, miten ihmiset kävivät ihastelemassa näitä veljeksiä. Tulee aina niin hyvä mieli, kun kuulee vilpitöntä palautetta ihan vierailta ihmisiltä. Kiitos siis kaikille, jotka kävitte paikan päällä poneja ääneen ihastelemassa!

Sitten vielä Tokaj. Verryttelyssä Tokaj tuntui varsin hyvältä, se oli rennon letkeä ja liikkui ihan mukavasti. Sain sen kohtuukivasti avuillekin ja ratsastin läpi avot, sulut, vaihdot ja vetristelin Toksua myös vastalaukassa. Se piti verryttelyssä jopa suutaan kiinni aika kivasti, mikä oli mukava huomata. Tein myös hieman kokoamisia ja käänsin vähän piruettia sillä ajatuksella, että joskus niitäkin pitää osata tehdä myös kisaverryttelyssä. :) Ja ne ovat Tokajille muutoinkin hyvä harjoitus, jotta sen saa kokoon ohjan ja pohkeen väliin.

Vielä radalle sisään ratsastaessa tutustumista varten Tokaj tunuti ihan superhyvältä ja vireältä. Hetken siinä ratsasteltuani huomasin kuitenkin, että vire alkaa olla menemässä ohi ja hevonen enemmänkin väsähtää kuin enää terävöityy- Toksun kanssa ei kuitenkaan voi jäädä kävelemään vaan se pitää pitää koko ajan töissä, sillä jos sen antaa kävellä, vire katoaa varmasti ja saa aloittaa uudelleen alusta... Tuomareilla oli kuitenkin menossa jotain hässäkkää ja jouduin odottamaan ja odottamaan ja odottamaan ja hevonen väsyi koko ajan enemmän allani. Yritin tehdä vaan jotain pientä ja kevyttä ja säilyttää virettä, mutta en aivan onnistunut.

Kun vihdoin pääsimme aloittamaan radan, oli hevonen jo siis väsynyt. Ensimminen keskiravi sekä avo että sulku olivat kaikki kuitenkin vielä ihan ok. Lisätyssä ravissa tuli paha tahdin menetys eikä tahti löytynyt enää uudelleen sen lävistäjän aikana. Avo ja sulku kuitenkin toiseenkin suuntaan ok. Pysähdys ja peruutus tuli Tokajinkin kanssa todella hyvin. Ensimmäinen keskilaukka oli ok, vaihdoissa väsymys näkyi eniten. Ensimmäinen vaihto oli puhdas, mutta pieni sujautus ja toinen oli apujen jäljessä ja tasan takaa. Niiden välillä ollut keskilaukkakin alkoi olemaan jo vähän väsynyttä matalalentoa. Lopputervehdykseenkin tultiin vielä vähän töksähtäen, mutta päästiin kuitenkin sinne asti! Hyvä me. Jälleen oli yksi vaativan rata suoritettuna ja vielä ihan kohtuukunnialla, vaikkei paras vire enää radalle kantanutkaan.

Kuitenkin reilut 59% saatiin pisteitä tällä vähän alavireisellä suorituksella, joten ihan jees mielellä saattoi olla. Johdettiin peräti luokkaa pidemmän aikaa. Pikku hiljaa kuitenkin tuli parempia ohi ja lopulta taisimme olla toisia ei sijoittuneita ihan pisteen erolla sijoittuneisiin. :) Hyvillä fiiliksillä siis tästäkin radasta ja etenkin kun paljon kokeneita ratsukoita jäi taaksekin, jotka ovat meille aiemmin olleet voittamattoman oloisia... Eli ehkä kuitenkin jotain kehitystä on tapahtunut, vaikkei pisteet tunnukaan juurikaan paranevan.

Superpäivä Porvoossa siis kaikkinensa. Ponit hoiti homman kotiin, Tokajin kanssa tehtiin hyvää yhteistyötä ja Murde piti mut tiukasti maan pinnalla. Kiitokset kaikille päivän mahdollistaneille osapuolille jälleen kerran! Lisää näitä päiviä...