keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pikaiset kuulumiset

Hohhoijakkaa, viime viikko oli yhtä härdelliä valmentautumisten tiimoilta. Aloitettiin ensin Eemelin kanssa Pietin valmennuksella, sitten oltiin Murden kanssa Rodrigon opastuksessa parina päivänä ja Eemeli yhtenä. Ja lopulta vielä sekä Eemeli että Murde pääsivät Williamin silmien alle pariksi päiväksi.  Kirjoittelen näistä kaikista ihan omat tekstinsä, sillä nämä kaikki valmennukset sisälsivät paljon ahaa-elämyksiä, hyviä fiiliksiä ja suurta kehitystä.

Olin aluksi kauhuissaan, että hevoset joutuvat noin moneen valmennukseen peräkkäin lyhyen ajan sisällä, mutta näin jälkikäteen se tuntui olleen varsin hyvä asia, etenkin kun kotona treeniolosuhteet ovat olleet todella nihkeät viime aikoina vaihtelevien säiden takia. Hevoset paranivat koko ajan läpi treeniputken eivätkä tuntuneet missään vaiheessa väsähtävän liikaa. Ainoastaan Murde oli selkeästi väsynyt ensimmäisen Rodrigo-päivän jäljiltä. Nyt sitten on palauteltu hevosia ja nautittu hetken verran lumesta ja pakkasesta. Itsehän olen vielä ollut reilun viikon jälleen jossain flunssarutossa, joten mulle kyllä tuo treeniputki tässä kunnossa oli aika haastava ja nyt oon yrittänytkin sit lepäillä vähän vastapainoksi.

Ponden ruunauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja se saisi aloittaa tänään paluun töihin. Haavat ovat parantuneet ihan hyvin, tosin turvotusta on ollut koko ajan kohtuullisen paljon. Nyt pikku hiljaa turvotuskin alkaa onneksi helpottamaan. Poni on ollut koko ajan pirteä ja hyväntuulinen, siitä näkee selkeästi, että sen mieli on levollisempi kun ei ole tarvetta vahtia jatkuvasti. Tämä on ollut erittäin mukava nähdä, sillä se saa minut vakuuttuneeksi ratkaisun oikeellisuudesta. Ponde on myös nyt syönyt todella hyvin, se imuroi kaikki heinät viimeistä kortta myöten niin sisällä kuin ulkonakin. On sillä aina ollut kohtuullinen ruokahalu, mutta ei se ihan noin tarkka ole ruuistaan ollut aiemmin. :) On kiva nähdä, millä mielellä se nyt sitten palaa töihin. Töihin palaamista rajoittaa tosin se, ettei sillä edelleenkään ole kenkiä. Ruunausoperaatiota varten kengät poistettiin ja koska kengittäjämme on ollut lomalla, ei niitä ole vielä saatu takaisin jalkaan. Onneksi lunta on riittänyt, joten poni on kuitenkin pystynyt liikkumaan normisti ilman kenkiäkin tarhaillessaan. Ponde on hieman arka kavioistaan, joten hiekalla ei näin onnellisesti olisi ollut...  Toivottavasti kengät saadaan jalkoihin pikapuolin ja treenit voivat taas jatkua normaalisti.

Cami on kotiutunut Mäntsälään mukavasti ja oltiin päästy jo kivasti ratsastuksen ja treenien makuun ennen kuin tämä ruttoni hankin kiusakseni. Oli päästy kivasti tekemään töitä kaikissa askellajeissa rennolla meiningillä. Viime viikon lopulla Camille tuli kuitenkin mun sairasteluni takia vähän turhan monta vapaapäivää. Maanantaina oli tarkoitus palautella poni hommiin juoksuttamalla, mutta tietenkin juuri tällä kerralla maneesin katolta putosi lunta. Camin maailma järkyttyi pahasti, sillä sen ollessa hieman virtavassa mielentilassa jo valmiiksi, voi ulkoiset tekijät tehdä sen elämästä erittäin haastavaa. :) Noooh, poni oli sitten aivan töttöröö ja cobiraveili mun ympärilläni vimmana ja aina välillä sain sen hieman laukkaamaankin. Poni oli lopulta aivan finaalissa, muttei silti vielä mieleltään rauhoittunut. Oli vaan tyydyttävä jättämään leikki hieman kesken ja jatkamaan seuraavana päivänä. Onneksi Anni oli tulossa tiistaina työskentelemään ponin kanssa puomeilla.

Eilen siis laiteltiin puomeja maneesiin pitkin ja poikin ja saatiin niiden kautta Cami takaisin tähän maailmaan. Ensin kevyessä ravissa työskentelyä ympäri ämpäri ja poni näytti jokseenkin tolkulliselta. Laukassa sitten tilanne olikin toinen ja edellisen päivän "seinät kaatuu päälle"-traumat tulivat esiin. Kärsivällisyydellä saatiin kuin saatiinkin hyvää puomityöskentelyä aikaiseksi kummassakin laukassa ja ponin mieli tasaantumaan. Puomit on tässä vaiheessa Camille ihan superhyvä työskentelymuoto, sillä aina kun puomi on edessä, se keskittyy puomiin eikä vaan seiniin sun muihin epäolennaisuuksiin. :) Lopuksi Cami oli taas oma itsensä, käveli rennosti pää alhaalla pitkin ohjin ja oli unohtanut maailman kammottavuuden. Kiitokset Annille kärsivällisyydestä hyvin virittyneen ponin kanssa. :) Työt jatkuu... Ponin kunto on jo selkeesti kasvanut, se jaksaa jo työskennellä ihan kivasti, vaikkei se vielä juurikaan jaksakaan itseään kantaa. Treenit jatkuu taas huomenna. :)

Tokaj on ollut ähkyleikkauksen jälkeen jo viikon kotona. Itse leikkauksesta on siis jo kohta kaksi viikkoa. Aika menee kyllä ihan tolkuttoman nopeasti. Tokaj toipui leikkauksestaan todella hyvin ja pääsi alle viikossa kotiin Viikistä. Eläinlääkärit totesivat sen olevan niin hyvässä kunnossa kuin hevonen voi vaan tuonkokoisen operaation jäljiltä olla. Kotona ensimmäisinä päivinä esiintyi vähän kipuilua ja Tokaj sai uuden kuurin kipulääkettä. Muutoin kaikki on sujunut hyvin, Tokaj on päässyt päivittäisille kävelyilleen, syö hyvin ja juo hyvin. Pidämme peukkuja pystyssä, että kaikki jatkuu näin positiivisena. Pitkä tie on edessä, mutta kesäkuussa Tokajin pitäisi olla jo ratsastuskunnossa, jos kaikki menee hyvin! Kaksi ensimmäistä kuukautta on vaikeimpia, kun hevonen joutuu olemaan lähes vain ja ainoastaan karsinalevossa. Tokaj kuitenkin näyttää ainakin vielä siltä, että se on sen mielestä ihan ok. Lyhyetkin kävelyt väsyttävät sitä paljon, jonka jäljiltä on kiva mennä kotiin lepäilemään. :)

Valmennuskertomukset yritän saada kirjoitettua mahdollisimman pian ja sieltä on myös paljon videomateriaalia olemassa, joten ehkä saatte sellaistakin taas katseltavaksi. ;)

4 kommenttia:

  1. Onpa kiva kuulla sekä Ponden että Tokajin osalta hyiä ja "lupaavia" kuulumisia!

    VastaaPoista
  2. Samaa olin tulossa sanomaan kun Laura. Olin jo tulossa kysymään että miten niillä menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sinullekin suurkiitokset myötäelämisestä. :)

      Poista