Järvenpää 14.6.

Kesäkuun puolessa välissä kilpailtiin Järvenpäässä. Lähikisoihin voi aina ottaa matkaan hieman useampia ratsuja ja niin myös tällä kertaa. Helppoon B:hen olin ilmoittanut kevään mittaan vähitellen reenaamani "Miltonin", Helppoon A:han Murden ja Eemelin sekä Vaativaan B:hen Samin. Murde oli edelleen ep edestä, joten en sitä kuitenkaan paikan päälle saanut tällä kertaa ja startit jäivät siis aiotun neljän sijasta kolmeen. 

Aamulla ensimmäisenä oli Eemeli. Eemeli oli hieman väsyneen oloinen perjantain Hämeenlinnan reissun jäljiltä ja verryttelyssä ei oikein mikään sujunut. Olin vielä päätynyt aika lyhyeen verryttelyyn, joten meinasin olla hieman pulassa, kun poni ei oikein toiminutkaan toivotusti... Ihmeen kaupalla juuri ennen radan aloittamista poni olikin hyvän ohjan ja pohkeen välissä ja alkoi toimimaan ihan superisti. :) Joskus näinkin päin. 

Eemelillä oli vuorossa ensimmäinen avoin He A-rata. Aiemmin Eemeli on toki kilpaillut He A-tasolla, mutta ainoastaan nuorten hevosten luokissa. Erona siis esimerkiksi se, että nuorten hevosten luokissa saa ratsastaa raippa kädessä. 

 

Rata tuntui ihan hyvältä, muttei vielä aivan helpolta. Käynnin kautta vaihto ei aivan onnistunut ja lisäyksetkin olisivat voineet olla paremmat. Muoto vähän heittelehti eikä Eemeli kantanut aivan rehellisesti läpi koko radan. Paljon hyvääkin kuitenkin mahtui matkan varrelle ja kaikki tehtävät tapahtuivat siellä missä pitikin. Ja meidän ensimmäiset radalla esitetyt pohkeenväistötkin olivat ihan tunnistettavissa! 

Radan jälkeen olin hurjan tyytyväinen Eemeliin, sillä se oli suorittanut tehtävät erittäin hyvin omalla tasollaan. Ja lisäksi olin tyytyväinen siihen, että vaikka verryttely oli sujunut hyvin epämääräisissä merkeissä, tsemppasimme radalle ja siellä kaikki sujui toivotusti. Prosentteja ropisi 62,2% ja olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Erittäin hyvin tämän tason debyytiksi siis. Huvittavaa oli, että toinen tuomari oli sijoittanut meidät kolmanneksi prosentein 64,6% ja toinen kahdeksanneksitoista prosentein 59.8%... Aikamoinen ero tuomarien mielipiteiden välillä siis. Itse olen ehkä sen keskivertolukeman kannalla eniten... :)

Eemelin jälkeen vuorossa oli debyyttin Milton-herran kanssa. Milton on 12-vuotias puoliveriruuna, jonka kanssa olen työskennellyt jonkin verran pitkin kevättä. Yhteistyö on lähtenyt mukavasti käyntiin ja siksi uskalsin sen ilmoittaa kilpailuihinkin. Vielä Milton on varsin voimaton, joten siirtymisissä meillä on vielä paljon tekemistä. Uskoin kuitenkin, että He B:3-ohjelmasta voisimme selvitä ihan kunnialla maaliin. 

Milton yllätti minut täysin sen superhienolla käytöksellä kisapaikalla. Sen kanssa oli mukava työskennellä verryttelyssä, kun se keskittyi ratsastajaansa eikä ihmetellyt oikeastaan mitään. Radalle lähdettiin luottavaisin mielin siis. 

Radalla kaikki sujui kohtuullisen kunnialla, ainoat vaikeudet oli juurikin niissä siirtymisissä, muttei niissäkään mitään äärettömän katastrofaalista. Milton oli radalla jopa hieman turhan rento, joten aktiivisuus hieman kärsi, mutta mielummin näinpäin! :) Radasta jäi varmasti meille kummallekin hyvä mieli ja myös tuomarit palkitsivat meidät ruhtinaallisesti. Prosentit olivat 65,9% ja niillä ansaittiin sininen rusetti! 

Sitten olikin vuorossa Sami ja vaativa B. Siihen aikaan päivästä satoi kaatamalla ja olimme aivan litimärkiä. Sami tuntui ihan ok:lta verryttelyn alussa, mutta väsähti sitten pahan kerran, vaikkei pitkää verryttelyaikaa oltu edes varattu. Väsymisen myötä ponista tuli matala ja raskas eikä oikein mikään enää sujunut. Radalle kuitenkin mentiin ja saatiin ihan kohtuusäädyllinen ohjelma kokoon, vaikka ohjat valuivat märkinä ja tuntui, että jumituttiin milloin mihinkin kuoppaan radalla. :) Prosentteja ropisi 57,7%. Ei mikään hyvä suoritus, muttei aivan katastrofikaan. Aiemmin startatut vaativat ovat olleet Va B:0-ohjelmia, joten tämä oli ensimmäinen kerta kun mukana oli ihan rehelliset kootut askellajit sekä sulut sivuttain eikä vaan uralla. Vaikka vähän harmittikin, jouduin toteamaan jälkeenpäin, että olosuhteisiin nähden saatiin aikaiseksi kuitenkin melko kelvollinen suoritus. :)

Mä myös niin toivon, että Suomessakin saisi pian ratsastaa Va B-tasolla nivelsuitsituksella. Poneilla on usein aika pieni suu ja siten koko kankihärdelli ei oikein meinaa mahtua suuhun. Siksi se on niille myös usein hieman epämiellyttävä. Mielummin ratsastaisin näitä vähän mielekkäämmällä kuolaimella kuin noilla kangilla... Eemelille pitäisi pikkuhiljaa laitella myös kankia suuhun, mutta jotenkin se tuntuu niin isolta määrältä rautaa pieneen suuhun, ettei yhtään tee mieli. Vaativat vaan kun on mielessä tulevaisuudessa, on pakko ruveta niitä kankia Eemelillekin esittelemään...

Mutta Järvenpään kisapäivä oli varsin mukava ja jälleen kerran opettavainen päivä. Kiitokset koko tiimille ja myöskin järjestäjille ihanista kilpailuista sateesta huolimatta!