Läsien kuulumiset!

Tämä kesä on nyt pitkästä aikaa ollut sellainen, että omat hevoset sairastelevat eikä siten pääse niiden kanssa treenaamaan eikä kisailemaan. Onneksi Eemeli on vielä ainakin pysynyt kunnossa, joten yksi oma ratsu on sentään ihan treenikelpoinen... Tosin sillähän oli keväällä ja alkukesästä ongelmia satulan kanssa, joiden takia sekin oli pitkään ratsastamatta.

Eemelin kanssa on nyt kuitenkin treenattu kohtuullisen säännöllisesti. Kotona on käyty maastossa, sitä on juoksuteltu ja nyt vihdoin päästiin taas pellollekin työskentelemään ratsain. Aiemmin ratsastin paljon tarhassa, mutta tällä hetkellä tarhan pohja odottaa huoltoa, joten pyrin pääsääntöisesti ratsastamaan muualla. Kotona ratsastus on siis tällä hetkellä hieman haastavaa, mutta kun mielikuvitusta käyttää, saa yleensä aina jotain ihan järkevääkin tehtyä. Nyt kyllä helpotti paljon, kun pelto on niitetty ja siinä pääsee ratastamaan... Eilen heti juoksutinkin Eemelin ja tänään tehtiin ihan kunnon treeni ratsain. Eemeli tuntui hyvältä, tehtiin paljon siirtymisiä ja taivutuksia.

Eemeli on käynyt Nipsulla treenaamassa pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla taivuteltiin ja notkisteltiin paljon. Työskenneltiin paljon käynnissä, jossa Eemelin piti malttaa ja tehdä koko ajan samanlaisia askeleita, ravissa työstettiin myöskin taivutuksia ilman että takaosa saa karata mihinkään ja laukassa työskenneltiin lähinnä nostojen parissa. Huvittavaa on, että aiemmin vasemman kierroksen ollessa hankala, sain ohjeeksi ratsastaa paljon väistöjä vasemmalla pohkeella, jotta takajalka polkee kropan alle. Nyt sitten tilanne on muuttunut niin, että sainkin ohjeeksi ratsastaa melkein koko ajan vasemmassa sulussa eikä takajalat saa lähteä luiskahtamaan alta pois oikealle... :) Näin se homma muuttuu, kun ei itse näe, mitä siellä alla tapahtuu. Helposti korjaa yhtä asiaa ja toisen korjattavan tilalle. Mutta ainahan nuo silti vahvistuvat ja oppivat siitä, mitä tehdään, joten ei se huono ole, että asiat korjaantuvat ja muuttuvat uusiksi erilaisiksi "ongelmiksi"...

Toisella kerralla työskentelimme ensin ravin sisällä siirtymisiä. Eemeli toimi niissä todella mukavasti ja tuntui välillä ihan mielettömän hyvältä. Sen jälkeen teimme lyhyitä lävistäjiä, joissa tehtiin laukanvaihto käynnin kautta keskellä. Ensin Nipsu vaati meiltä täydellisiä teitä ja vasta kun tiet olivat kunnossa, päästiin kiinni laukanvaihtoihin käynnin kautta. Laukasta käyntiin tuli useimmiten kohtuu oksti, mutta laukannostot etenkin vasemmalle olivat edelleenkin liian vaikeita. Sain Nipsulta tiukkaa palautetta, että jos Eemeli olisi 4, on ihan ok, että autan sitä nostossa, mutta se on 6 ja nyt sen pitäisi nostaa ihan pelkästä ajatuksesta kumpikin laukka... Tätä haettiin ja lopulta muutama ihan supernosto löytyikin. Näitä pitäisi vaan harjoitella niin paljon enemmän. Helposti vaan iskee heti epätoivo kun nostot ei onnistu, että nyt on joku vialla, satula ei sovi tai jotain muuta sen sellaista. Pitäisi vaan työskennellä eikä pohtia, että miksi ei toimi. Ei voi toimia, jossei ratsasta ja se on nyt todellakin mun ongelmani tossa asiassa. Tänäänkin pellolla ratsastaessani tuli ensin huono nosto ja sit lamaannuin. Muistin kuitenkin Nipsun sanat ja tsemppailin ja pyysin kunnollisia nostoja, niin kyllähän ne sit sieltä löytyi yllättävänkin nopeasti...

Eemelin kanssa treenit jatkuu kohti viikonlopun kisoja Nastolassa. Jatketaan He B-linjalla, sillä He A-rata Nastolassa oli hieman turhan haastava viikon loman jäljiltä. Jos He B sujuu Nastolassa hyvin, voidaan taas nostaa vaatimustasoa seuraavaan koitokseen. :)

Sitten meidän murheenkryyneihin eli Pondeen ja Purdeen. Pondehan siis suoritti todella upean alkukauden poniratsastajansa kanssa sijoittuen mm. yhdessä Ponicupin osakilpailussa. Se siis hyppäsi 100cm tasolla varsin pätevästi. Mua kuitenkin oli koko kevään häirinnyt sen vinous. Se vinous alkoi ruunaamisen jälkeen ja paheni siitä vähitellen. Jotenkin ajattelin, että se liittyi enemmänkin ratsastukseen eikä mihinkään muuhuun niinkään, mutta väärässä olin.

Ruunaamisen jälkeen ensimmäisissä valmennuksissa muistin olleeni supermasentunut, kun poni liikkui kyllä ihan puhtaasti, mutta se oli jotenkin ihan erilainen kuin ennen. Se oli etuosastaan matala ja liikkui pienin kipittävin askelein. Selitin itselleni, että oriuden myötä sen etuosan keveys on vaan kadonnut, sillä koko poni oli jotenkin kuin varjo entisestään. Se kuitenkin hyppäsi hyvin ja teki mielellään töitä, joten en osannut olla siitä sen kummemmin huolissaan. Pondehan myöskin asui Tuomarinkylässä, joten en itse ollut niin läsnä sen elämässä kuin yleensä. Näin sen kerran pari viikossa ja kuitenkin homma koko ajan kehittyi hyvään suuntaan. Kävin itsekin sen kanssa Nipsun valmennuksessa ja se tuntui paranevan, kun sitä ratsasti hyvin.

Vinous oli kuitenkin mulla koko ajan mielessä ja niinpä päädyin pyytämään erään hierojan sitä katsomaan, joka osaa myös avata lukkoja kropassa. Ponde olikin jumissa ja pari pahaa lukkoa avattiin jo ensimmäisellä hoitokerralla. Olin helpottunut kun vinoudelle löytyi selkä syy. Kun poni oli suoristeltu rangastaan, se alkoi kuitenkin ontumaan. Vinouden myötä se oli liikkunut "väärin" ja rasittanut jalkojaan ja suoristamisen jälkeen rasitukset alkoivat tuntumaan. Niinpä varailtiin aika klinikalle ja hoidettiin jalat kuntoon. Nyt Ponde on palannut takaisin treeniin, mutta varmuuden vuoksi se saa huomenna vielä käydä kontrollissa, sillä mun mielestäni se on vielä aavistuksen kulmikas oikeassa laukassa, mikä sille ei ole ihan normaalia. Sama hieroja kävi sen myös tsekkaamassa jo toistamiseen, hänen sormiinsa Ponde tuntui jo paljon paremmalta eikä samanlaisia lukkoja enää löytynyt. Lukkojen takana on siis mahdollisesti ruunaamista varten kaataminen ja siitä herääminen. Pondellahan on aiemminkin ollut noita lukkoja nimenomaan kaatumisen johdosta, jotka kiropraktikko silloin avasi. Silloinkin kintereet olivat rasittuneet lukoista johtuen... Nyt toivotaan parasta, jotta mitään ihmeitä ei enää löydy ja Ponde pääsisi jatkamaan reenejä.

Murde taas on ensimmäistä kertaa elämässään huonossa hapessa jostain muusta kuin kavioista johtuen. Vaikka vähän kyllä kavioita liippaa tämäkin vaiva, sillä kavionivelen tulehdusta epäillään. Huomenna silläkin on klinikka-aika vihdoin ja viimein. Murdehan oli Kellokosken kisoissa toukokuun lopussa ihan supermukava ja jatkoi sen jälkeen treenejä kotonakin hyvillä mielin. Lähes tasan kuukausi sitten se meni hyppäämään vähän esteitä Tuomarinkylään, liikkui siellä ilmeisen hyvin ja seuraavana aamuna kotona oli selkeästi epäpuhdas tarhaan mennessään... Ensimmäisenä tuli mieleen, että olisi jotain kavioihin liittyvää ja kengittäjä tulikin sitä ihmettelemään, tosin vasta seuraavana tiistaina. Kavioista ei mitään ihmeempää löytynyt ja samana päivänä hierojanaksauttelija sen tsekkasi myöskin. Kropasta ei löytynyt mitään sen kummempia jumeja, oikea takajalka oli hieman jäykkä, mutta ontuvasta etusesta löytyi selkeä turvotus kavionivelen kohdalta. Hoito-ohjeeksi tulehduskipulääkettä ja kylmäystä ja jos näillä ei mene ohi, pitää jalka tsekata. Niillä ei mennyt ohi, joten klinikka-aikaa varailemaan. Murde tosin vielä päätti irrottaa kenkänsä, joten klinikalle ei päästy ennen kuin kenkä oli takaisin... Kenkä saatiin vasta juuri ennen lomalle lähtöämme, josta palasimme sunnuntaina. Eilen varasin vihdoin ja viimein ajan klinikalle ja nyt siis huomenissa Murde ja Ponde matkaavat aamulla klinikalle ja sen jälkeen ollaan toivottavasti taas viisaampia. Toivotaan vaan, että kengät pysyvät vielä ainakin ensi yön yli kummallakin jalassa...

Loppuun vielä kuvat tuosta Murden estekisasta, jonka jälkeen se onkin ollut vaan jalkapotilaana (tosin onnellisena laitumella) ja olihan siellä Eeemelikin mukana ihmettelemässä maailman menoa... :)

Tässäpä nämä peruskuulumiset viime viikoilta. :)