Kisakatsaus

Kevät on ollut kiireinen. Yrittäjälle tämä on varsin positiivinen asia, mutta bloggaajalle ikävämpi. Blogi on ollut mielessä koko ajan ja ehkä hieman stressannutkin jossain pääkopan syövereissä. Blogin kirjoittaminen on ollut sen koko olemassaolon ajan todella rakas harrastus, mutta nyt(kään) siihen ei ole ollut aikaa. On pyörinyt jälleen mielessä, että pitäisikö vaan luopua koko bloggaamisesta, mutta sekään ajatus ei lämmitä mieltä.

Eli bloggailu jatkuu juurikin tällaisena kuin nytkin. Aina inspiraation vallatessa mielen, bloggailen ja muina aikoina blogi eläköön historiallaan. :)

Kevät ja kesä ovat olleet siis kiireisiä, mutta omien hevostenkin kanssa on ehditty puuhastelemaan vaikka mitä. On kilpailtu enemmän ja vähemmän tosissaan ja yritetty kehittää niitä entisestään.

Eemelin kisakausi alkoi Ypäjän kisoista, joissa kokeiltiin onnea HeA:4 ohjelmassa. Ihan mukavasti sujuikin ja väärin ratsastuksesta huolimatta 62.143% ja 18/38. Ei siis mikään nappisuoritus, mutta ihan hyvä veto kauden alkuun. Olin varsin tyytyväinen tähän. Ennen kisoja oli juuri treenattu Williamin opissa ja saatu hyvät vinkit radan ratsastukseen. Meille on harvinaista herkkua päästä ratsastamaan rata läpi ennen kisoja ja jälleen kerran huomasi kyllä, miten hyvää se tekee, että rata on harjoiteltuna. Tiesi kivasti, mitä tulee tehdä missäkin kohdassa ja milloin pitää valmistella mikäkin tehtävä. Oli myös kiva huomata, ettei tällainen haastavampi HeA-ohjelma ole meille mikään mahdottomuus vaan oikeastaan on vaan kiva, että on paljon tekemistä.

Toukokuun alussa käytiin Laaksolla harjoituskilpailuissa sekä Eemelin että Murden kanssa. Edeltävänä päivänä oli treenattu Eemelin kanssa Vihti Dressage Centerissä Peter Storrin silmien alla ja siitä saadulla innolla yllettin 68% tulokseen He A:2-radalla. Fiilis olikin ihan mieletön. Kunpa tuo fiilis löytyisi taas pian. Pitää ehkä ruveta rummuttamaan uuden Peter Storrin valmennuksen puolesta. :)

Murden kanssa sössin ihan huolella. Murde oli todella kiva ratsastaa verkassa ja kaikki tuntui olevan hyvin hallussa kunnes huomasin edeltävän ratsukon suorittavan eri rataa kuin olin itse opetellut. Noooh, eipä siinä auttanut kuin tankata toinen rata haltuun ja lähteä soitellen sotaan. Sepä ei tietenkään onnistunut, sillä ohjelmassa oli niin paljon kaikkea, mitä ei oltu yhtään harjoiteltu. Oma moka ja vielä hevosenikin laitoin ihan liian vaikeaan paikkaan. Nooh, eipä siinä, selvittiin radalta kuitenkin osittain ihan kunnialla ja saatiin hyväksytty tuloskin, vaikka rata olikin vaikein, mitä ollaan Murden kanssa koskaan menty. Murdelle siis 10+ kaikesta tähän päivään liittyvästä, kuten toki myös ihanalla Eemelille.

Toukokuun puolivälissä suunnattiin Kellokoskelle Horsy Teamin kisoihin, joissa on aina hyvä meininki ja ne ovat vielä meitä lähelläkin. Olin hyvillä mielin menossa suorittamaan kummankin oman ratsuni kanssa, mutta hyvä mieli oli kyllä kisasta kaukana. Murde heittäytyi vaikeammaksi kuin koskaan. Poksuvat kaiuttimet saivat Murden aivan hermoraunioksi heti alkuunsa ja se oli aivan räjähdysaltis sekä verryttelyssä että radalle päästyäänkin. Hommasta oli hupi kaukana ja jossain vaiheessa rataa päädyin keskeyttämään, sillä siinä ei ollut enää mitään järkeä kenenkään kannalta katsottuna. Onpahan sitten sekin tullut koettua, kouluradan keskeyttäminen...

Eemeli oli verryttelyssä normaali oma itsensä ja niin myös radalla. Vähän sekin jännitti kaiutinta, mutta pääsi siitä nopeasti yli. Rata meni mukavissa merkeissä, yhtä vastalaukkarikkoa lukuun ottamatta kaikki sujui ihan niin kuin ennenkin ja odotin meille ihan normaalia tulosta 60% pintaan. Noooh, toisin kävi ja aivan täysin ilman mitään selitystä saimme 56% ja teimme siis kisauramme pohjanoteerauksen... Olin aivan äimänä, että mikä meni vikaan. Papereistakaan tämä ei oikein selvinnyt eikä videota katsomallakaan. Teki mieli mennä tuomarien kanssa jutustelemaan, mutta koska olin väsynyt ja pettynyt, koin parhaaksi olla menemättä.

Kellokosken rata tuloksineen sai minut kyllä varpailleen ja jäin ihmeelliseen tilaan pohtimaan, enkö sittenkään ymmärrä mistään mitään enkä näe enkä tunne enää oman hevoseni tai ratsastukseni heikkouksia. Eipä siinä auttanut kuin odotella seuraavaa koitosta ja yrittää parhaansa niin kuin aina tähänkin asti.

Seuraavana olikin vuorossa startit Laaksolla aluekisassa. Eemeli starttasi He A:2 ja varovaisen ratsastuksen myötä palasi omalle tasolleen saaden 61.9% ollen 18/31. Murden kanssa startattiin ensimmäinen aluetason VaB ja se sujui erittäin väsyneissä merkeissä. Edellisen viikon katastrofin jäljiltä olin varannut pitkän verryttelyajan ja kun Murde olikin aivan rentoreimana, olisikin riittänyt pikainen verkka. Noooh, näistä toivottavasti taas opitaan ja tullaan paremmiksi jatkossa. Radalla siis Murde putosi laukasta vaan yhtäkkiä raviin ja vaihdotkin menivät ihan plörinäksi kun Murde ei enää vaan jaksanut... Joku 55% ja toisiksiviimeisiä oltiin, mutta fiilis oli silti hyvä, sillä hevonen oli rento ja ne pätkät missä onnistuttiin olivat kuitenkin 6,5 arvoisiakin... Toivoa siis on. :)

Heti Laakson jälkeen oli vuorossa hömppäpäivä Savijärvellä. Kummatkin ratsut menivät koulua, hyppäsivät ja osallistuivat mätsäriin. :) Murde sai kouluratsastusrusetin, Eemeli oli mätsärin BIS II ja Pekka palkittiin mätsärin parhaana senioriesittäjänä. Lisäksi kummatkin ratsut tekivät hienon suorituksen esteradalla, vaikkeivät esteratsastusta ole juuri päässeet harrastamaan viime aikoina. Savijärven kuvista kiitos kuvaajalle Sallis Lindqvist.

Savijärven jälkeen olikin vuorossa Eemelin ja Murden kisatauko. Sopivia kisoja ei oikein ollut hollilla ja ulkoilutin niissä vähäisissä sopivissakin asiakkaiden hevosia. Murde ja Eemeli olivat varmasti oikein tyytyväisiä taukoon. :)

Viikko sitten viikonloppuna jatkettiin kisailua ja suunnattiin kohti Kaarina Dressage Weekendiä. Murden oli aika aloittaa kansallinen kisaura ja Eemelin taas kokeilla jälleen vähän vaikeampaa ohjelmaa He A:5.

Päivä oli pitkä sillä klo 7 pakkasimme hevoset traileriin ja lähdimme suuntaamaan kohti Kaarinaa. Ensimmäinen startti oli klo 10.30 Murden kanssa vaativassa. Ohjelmana oli Va B Junioreiden esiohjelma. Murde on Laakson aluekisoista lähtien kilpaillut äänieristävä huppu päässään ja niin tälläkin kertaa. Äänien vaimentuminen on selkeästi auttanut Murden kisajännitykseen ja siksi se saa olla sillä päässä jatkossakin. :)

Verryttely oli maneesissa ja Murde toimi siellä taas ihan superhyvin. Se tuntui vetreältä ja elastiselta ja liikkui hyvin. Kisaradan puolelle päästyään se jännittyi jälleen ja oli huomattavasti vaikeampi ratsastaa, mutta kuitenkin ratsastettavissa. Koko rata meni yllättävän hyvin jännityksestä huolimatta, mutta loppua kohden Murde selkeästi väsähti ja viimeiseen vaihtoon se ei enää jaksanut tsemppailla. Siitä kolmoset, mutta muutoin koko rata hyväksytyissä merkeissä. Prosentit 57 ja risat ja taas oltiin toisiksiviimeisiä, mutta jälleen positiivinen fiilis. Vaikkei monikaan olisi koskaan uskonut, ollaan kuitenkin päästy kilpailemaan kansallisella vaativalla tasolla ja vielä hyväksytystikin. ;)

Nyt on hyvä fiilis jatkaa treenejä Murden kanssa kun tietää, että on mahdollista suorittaa sen kanssa tälläkin tasolla. Juuri nyt täytyy kohottaa sen kuntoa, jotta se jaksaa jatkossa paremmin ja jotta nämä vaativan tehtävät tuntuisivat siitä helpoilta. :)

Murden startin jälkeen pakattiin Eemeli takaisin koppiin ja suunnattiin ihanan Miran luokse Turkuun, jossa ponit saivat vetää henkeä tallissa päivän ajan, sillä Eemelin startti oli vasta 18.41. Itse kävimme lounastamassa Turussa ja nautimme kesäisestä retkipäivästä.

Sitten ponit taas koppiin ja takaisin kisapaikalle. Eemeli oli verryttelyssä varsin mukavan oloinen ja verryttelyn kesto osui jotakuinkin kohdilleen. Radalla Eemeli oli hyvin kuulolla ja toimi pääosin kuin ajatus. Yksi pieni liukastuminen laukkaohjelmassa tuli, mutta muutoin rata oli varsin ehjä kokonaisuus. Saimme paljon kiitosta tuomareilta siististä yleisilmeestä ja laukkatyöskentelystä. Ravissa ja käynnissä saisi olla enemmän venyvyyttä ja vähemmän kiirettä, kuten toki tiesimme jo etukäteenkin. :) Prosentit 63.6% ja 3/11, ensimmäinen kansallinen sijoitus tälle kaudelle, wooohooo!

Tässäpä nämä viimeisimmät kisakuulumiset omien ihanien hevosten kanssa. Kyllä ne vaan ovat niin kovin taitavia yksilöitä. Kun vaan itse muistaisi aina niitä ratsastaa hyvin. :)