Nuori hevonen

Aiemmin blogissani pohdin, onko mielestäni poneista aikuisten ratsuiksi ja tällä pohdinnalla on ollut varsin paljon lukijoita ja se on tuntunut kiinnostavan monia. Varmasti se on sellainen aihealue, mitä moni pienikokoinen aikuinen pähkäilee. Tällä kaudella kun olen asiaa kisoissa seurannut enemmältikin, on tullut huomattua ponien yleistyneen aika paljonkin ihan aikuisten ratsuina. Olen nähnyt paljon hienoja poneja kilpa-areenoilla menestymässäkin. Toinen aihealue, mikä tuntuu herättävän paljon keskustelua, kysymyksiä ja mielipiteitä, on nuoren hevosen hankinta ja ratsastus. Siksipä ajattelinkin kertoa hieman omia näkemyksiäni myös tähän aihealueeseen.

Moniponi 3-vuotiaana, viimeisin nuori hevonen-projektini

Viitisen vuotta sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että minusta ei olisi nuorten hevosten laittelijaksi alkuunkaan. Olin ehdoton siitä, että taitoni ei riitä enkä vaan pystyisi siihen mitenkään. Valmentajani oli sitä mieltä, että nuori potentiaalinen hevonen olisi minulle ehdottomasti hyvä valinta, mutta itse en vaan siihen uskonut millään. Eräs kaunis läsipäinen rautias oripoika kasvattajineen sai minut kuitenkin muuttamaan mieleni. Aloin vakavasti harkita oman hevosen ostamista ja silloin kyllä kiikarissa oli hieman vanhempi ja jo osaavampi hevonen, jota olisi voinut vähän laitella ja ehkä vaikkapa myydä eteenpäin. Murden kasvattajat saivat minut kuitenkin kiinnostumaan Murdesta ja pian minulla olikin 2-vuotias oripoika omistuksessani.

Murden (1,5v) ja mun ensimmäinen yhteinen päivä, copyright Katja Andreev

Silloin olin vielä varsinainen maallikko nuorten hevosten kanssa ja kaikki niiden kanssa puuhastelu oli opettelua minullekin. Pian kuitenkin ilmaantui myös muita nuoria hevosia työn alle, tärkeimpinä varmasti Pin Rock's Esmeralda, joka oli täysin tekemätön 5-vuotias sekä Noel Nuudelman, joka oli sisäänratsastettu 3-vuotias. Näiden kahden aivan ihanan kokemuksen jälkeen taisin jäädä aivan koukkuun nuoriin hevosiin. Sain myös näiden kanssa kokea hienoja onnistumisia, sillä Esmeraldan koulutin itse vahvalle He A-tasolle (jopa Va B-tasolle, mutta sitä ei vielä ole kilparadoilla todistettu) ja Noel Nuudelman oli laatuarvosteluissa ikäluokkansa parhaimmistoa ja sekin 5-vuotiaana sen myydessämme oli hyvin lähellä He A-tasoa.

Noel Nuudelman ensimmäisissä koulukisoissaan 4-vuotiskeväänä, kuvan copyright Heidi Pätsi

Pin Rock's Esmeralda kesällä 2012

Silloin vajaa viisi vuotta sitten kun nuorten hevosten kanssa ryhdyin puuhastelemaan, en ollut kovinkaan rutinoitunut tai mitenkään erikoisen kokenut ratsastaja, mutta toki minulla oli suuri halu oppia lisää ja kun näiden nuorten hevosten kautta löytyi mukavasti ratsastettavaa, pyrin ottamaan kaiken mahdollisen ratsastettavan työstettäväkseni, mitä tarjolla oli. Siinä vaiheessa siis huomasin, että ei se nuorten hevosten ratsastaminen ole mitään salatiedettä alkuunkaan vaan hyvinkin perusratsastusta, jossa vaaditaan hyvä asenne ja pitkä pinna. Samalla se on kuitenkin todella palkitsevaa kun näkee hevosen kehittyvän sekä kasvultaan, lihaksistoltaan että osaamiseltaan. Toki nuorten hevosten kanssa on myös tärkeää, että on tarvittaessa riittävästi apua lähettyvillä ja apu on riittävän asiantuntevaa ja osaavaa. Esimerkiksi nuorten sisäänratsastusta voi olla hankalaa tehdä yksin, mutta osaavan apurin kanssa se on yleensä aivan mahdollinen tehtävä. Ei suinkaan mitään rakettitiedettä!

Superavustaja Leena opettaa Moniponia ohjasajoon keväällä 2011

Jos haluaa päästä työstämään nuorta hevosta, mutta ajatus on hieman arvelluttava ja kauhistuttava, voi esimerkiksi nuori suomenhevonen tai poni olla helpompi lähtökohta kuin superreaktiivinen puoliverinen! Suomenhevoset ovat usein varsin leppoisia sisäänratsastettavia eivätkä vaadi juuri muuta kuin satulan selkään ja ratsastajan kyytiin ja ei muuta kuin menoksi, näin vähän kärjistettynä! Toki silloinkin täytyy tietää, mitä on tekemässä. Tiedän kuitenkin useampia ihan harrastelijoiden alusta asti tekemiä suomenhevosia, joista on tullut oikein päteviä ratsuja. Usein myös se, että on hyvä suhde hevoseen auttaa asiassa. Esimerkiksi sekä Murde että Moniponi ovat olleet helppoja työstettäviä sisäänratsastusvaiheessa, kun niiden kanssa on ollut jo pidempiaikainen suhde ennen selkäännousua ja ne ovat olleet luottavaisia ihmistä kohtaan. Kummankin kanssa olen kyllä saanut nauttia hyvän apurin avustuksesta! Murden kanssa minulla oli avustaja maassa ja Moniponin kanssa taas olin itse maasta avustajana. Moniponin tapauksessa tuntui olevan helpompi löytää ihminen menemään sen selkään kuin sellainen ihminen avustamaan maasta käsin, johon olisin voinut luottaa 100-prosenttisesti. Näissäkin pitää olla tilanteen tasalla ja miettiä, mikä milloinkin on järkevin mahdollinen tapa toimia. Kummallakin näistä omista hevosistani onnistui kyseinen vaihe erittäin hyvin ja helposti.

Moniponin ekoja "ratsastuksia" alkukeväästä 2012, minä maassa ja Anni selässä

Sisäänratsastuksen jälkeen on paljon enemmän tehtävää ja paljon enemmän asioita, missä voi epäonnistua. Itse aloitin Murden kanssa varsin hyvin ja kävimme Nipsun valmennuksissa ja hevonen eteni mukavasti, mutta jossain vaiheessa sen kanssa astui kuvioihin jonkun sortin pelko ja epäluottamus, mitä parannellaan edelleen ja mikä tekee minun ja Murden suhteesta haasteellisen ja meidän edistymisestämme hidasta, vaikka tosin Murde on muutoinkin erittäin hitaasti kasvava ja kehittyvä yksilö! En oikein tiedä, mistä tämä kaikki lähti ja sai alkunsa, mutta niin vain ikävä kyllä kävi ja yleisön painostus ei yhtään auttanut asiassa silloin. Onneksi minulla oli silloin apua ja hevonen teki töitä ja itsekin sitä toki työstin myös kaikesta huolimatta. Silloin olisin voinut kyseenalaistaa osaamiseni näiden nuorten kanssa työskentelyssä ellei minulla olisi ollut muita varsin hyvin edistyviä ja kehittyviä nuoria hevosia laiteltavinani. Kyseessä oli siis enemmän yksilötason ongelmia mun ja Murden välisessä suhteessa kuin vain sitä, että kyseessä oli nuori hevonen. Lisäksi jotenkin hankin itselleni hirveitä paineita siitä, että kyseessä oli nimenomaan oma hevoseni. Sitä on niin paljon helpompi hankkia itselleen stressiä ja päänvaivaa omasta hevosestaan kuin jonkun toisen hevosesta!

Epäluuloinen Murde pohtii voiko kuljetusautoon astella sisään syksyllä 2010

Moniponin kanssa taas ei vielä olla päästy ensimmäiseen takapakkiin. Se on puksutellut tasaisen vahvasti eteenpäin kehityksessään, vaikkei sen kanssa vielä ihmeitä ole tehtykään. Se on järkevä ja viisas ja tekee, mitä siltä pyydetään. Myös Murde on kehittynyt paljon yhteisistä takapakeistamme huolimatta ja vaikka se vieläkin saattaa olla epäluotettava, on se jo kohtuullisen viisas ratsu pääasiassa. Se osaa käydä vieraissa paikoissa ja se on jo kyennyt kohtuullisiin tuloksiin kilpailuissakin. Ei se ole maastovarma kuin seurassa, mutta ei sitä ole ihan hirvittävän moni muukaan mun tuntemani  hevonen. :)

Murde vierailee VDC:ssä Pietin valmennuksissa säännöllisin väliajoin, tässä kesällä 2012

Nuoren hevosen kanssa voi siis ajautua ongelmiin, mutta niistä ongelmista voi myöskin selvitä ja oppia. Murden kanssa olin vuosi sitten ihmeissäni kun se oli pelokas, epäluotettava ja ärsyttävä, mutta sittemmin hakeuduimme Pietin valmennuksiin ja saimme sieltä ihan valtavasti apua ja pääsimme huomattavasti paremmille urille yhteisessä kehityksessämme. Murden kanssa meitä vaivasi silloin akuutti valmennuksen puute, jolloin oma osaaminen ei oikein sellaisenaan riittänyt ratkomaan ongelmia ja pääsemään hevosen kanssa eteenpäin. Kun kuitenkin löysimme Pietin ja Sepon tunnit, alkoi homma sujumaan ihan eri tavalla ja hevonen lähti kehittymään mukavasti, lisäksi itse sain paljon uusia "työkaluja työkalupakkiini". Hyvä valmentaja luo myös uskoa ratsastajaan sen lisäksi, että osaa neuvoa hyvät tehtävät ja ratkoa ratsukon ongelmia. Moniponin kanssa on tarkoitus hakeutua valmennukseen jo ennen kuin mitään ongelmia ilmaantuu, kunhan vain osaan päättää, että mikä valmentaja olisi meille hyödyllisin tässä vaiheessa kehityskulkua.

Murden ja Pietin ensikohtaaminen syksyllä 2011

Jokainen hevonen on kuitenkin yksilö ja etenkin jokainen nuori hevonen on yksilö. Minun mielestäni ei ole olemassa mitään yhtä tapaa lähteä työstämään nuorta hevosta vaan jokaiselle hevoselle on olemassa se oma oikea tapansa ja lisäksi vielä nuori hevonen ja käsittelijä-yhdistelmälle on olemassa se oikea tapansa. Oma mielipiteeni on vankasti se, että jokaisen hevosen kanssa on edettävä juuri siinä tahdissa ja sillä tavoin, mikä käsittelijästä itsestään tuntuu parhaalta. Toiset tykkäävät juoksutella nuoria hevosia paljon, toiset tykkäävät ohjasajaa ja joidenkin mielestä mitään tällaista ei saa todellakaan tehdä. Jonkun mielestä pitää olla maasta avustaja aina alkuunsa ja joku toinen vannoo yksin tekemisen nimeen. Joku haluaa sisäänratsastaa hevosen maastossa, toinen taas ehdottomasi maneesissa. Jonkun mielestä paras satula nuorelle on yleissatula, jonkun mielestä koulusatula, joku taas on sitä mieltä, että satulalla ei ole muuta väliä kuin että se istuu. Mielipiteitä siis riittää ja omasta mielestäni ei ole yhtä oikeampaa tapaa kuin toinen vaan kunkin tulee tehdä niin kuin omassa tilanteessaan parhaaksi näkee. Murdea ja Moniponia on kumpaakin sekä juoksuteltu että ohjasajettu ennen sisäänratsastusta, jotta ne ovat oppineet kuuntelemaan ihmistä ja tekemään töitä ihmisen kanssa. Murdella käytin juoksutuksesta tuttuja sivuohjia myös sisäänratsastuksessa, jotta se saisi niistä tukea ja tasapainoa kun taas Moniponilla ei sivuohjia ole käytetty oikeastaan juuri koskaan juoksutuksessakaan, koska se on oppinut kulkemaan heti ohjasajossa oikein päin ja se tulee siltä aika luonnostaan. Se on myös luonteeltaan paljon itsevarmempi kuin herkkäsieluinen Murde, joten se ei juuri tukea ja turvallisuutta samalla lailla kaipaa!

Murden ensimmäisiä ratsastuskertoja keväällä 2009, copyright Heidi Pätsi

Sama pätee siihen, kuinka paljon nuorta tulisi liikuttaa ja missä ympäristössä. Siinäkin täytyy opetella lukemaan hevosta. Toinen hevonen vaatii paljon enemmän liikuntaa ja virikkeitä kuin toinen. Joku viihtyy maastossa yksin ja joku taas on aivan liian huolestunut, jotta sen kanssa olisi järkevää maastoilla yksin alkuunkaan. Joku innostuu hyppäämisestä ja joku taas kokee hyppäämisen niin haastavana, ettei se ole sille lainkaan piristävää. Hevonen kyllä kertoo, mikä sille sopii, kun sitä kuuntelee. Nuoren hevosen kanssa on toki se haaste, että kukaan ei voi kertoa näitä preferenssejä ja hevosen mieltymyksiä valmiiksi vaan pitää opetella kokeilemalla, erehtymällä ja onnistumalla. Vaikka Murde on ollut mulla jo sen neljä ja puoli vuotta, mä en ole vieläkään oikein ottanut selvää siitä, mikä olisi sille optimaalinen työmäärä viikossa. Vieläkin on vähän kokeilun alla, että mikä määrä töitä ja vapaata ja minkälaisia töitä viikossa olisi paras yhdistelmä. Ehkä se vielä joku päivä mulle selviää! Tämä tosin johtuu paljolti siitäkin, että Murden kanssa työskentelyt ajoittuvat useammin mun aikataulujen sallimiin päiviin kuin niihin päiviin, jotka sopisivat Murden aikatauluihin. ;)

Nuorille on tärkeää välillä myös lomailla!

Olen siis elävä esimerkki siitä, että harrastelija on jäänyt henkiin ryhdyttyään puuhastelemaan nuorten hevosten kanssa. Kärsivällisyyttä, avointa mieltä ja uskallusta se toki vaatii, mutta on myös erittäin antoisaa puuhaa, johon voi vahingossa jäädä koukkuunkin. Mun ei siis pitänyt koskaan ostaa nuorta hevosta, mutta nyt niitä on ollut jo yhteensä neljä nimissäni ja pari muuta on omien ohessa tullut työstettyä kohtuullisen menestyksekkäästikin! Voin siis suositella kyllä nuoren hevosen hankkimista tai nuoren hevosen kanssa työskentelyä kaikille harrastajille, jotka omaavat hyvän tasapainon ja kehonhallinnan, ovat avoimia oppimaan ja joskus epäonnistumaankin ja jotka ovat kärsivällisiä odottamaan, että hevoset oppivat! Jos ratsastaminen on tärkeässä roolissa, on ehkä jo jonkun 3-4-vuotiaan ostaminen järkevintä, mutta itse voin lämpimästi suositella noin 2-vuotiaan ostamista, jolloin pääsee heti työstämään hevosta ja kehittämään suhdetta siihen niin, että tuntee hevosen siinä vaiheessa hyvin, kun alkaa selkäytymispuuhat ja ratsastukset.

Onni on oma hevonen!

Oma koukkuuntuminen nuoriin hevosiin johtunee myös niille tarkoitetuista kilpailuista ja tapahtumista, jotka ovat äärimmäisen mukavia ja hyviä välitavoitteita. Eli Kyvyt Esiin-tapahtumat, laatuarvostelut ja ikäluokkakilpailut ovat sellaisia geimejä, joissa olen tykännyt käydä ja joista olen myös tilaisuuksina oppinut paljon. Toki esimerkiksi Murden kanssa ei niihin ole päästy, kun kehittyminen on ollut hitaampaa kuin ikäluokalle odotettu kehittyminen, mutta Moniponi taas näyttäisi niihin ehtivän varsin mukavasti.

Laatuponikilpailu 2011

Tulipa sekava selostus, mutta tässä joitain ihan perusajatuksia nuorista hevosista, niiden sisäänratsastamisesta ja niiden kanssa työskentelystä. Ei mitään sen syvällisempää pohdiskelua vielä, mutta raapaisu mietteisiini monia pohdiskeluttavasta asiasta!

Ja sitten vielä kuvia työstämistäni nuorista:

Esmeralda 7-vuotiaana

Sami 5-vuotiaana

Kaisla 5-vuotiaana

Sami 5-vuotiaana

Santtu 3-vuotiaana

Vilppu 4-vuotiaana

Formula 6-vuotiaana

Moniponi 3-vuotiaana

Kerma 7-vuotiaana

Murde 5-vuotiaana

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen ellei toisin mainita