Savijärvi 9.5.2013

Kauden ensimmäiset varsinaiset kisat oli vuorossa helatorstaina Savijärvellä. Lähdimme sinne isolla porukalla, johon kuului peräti 5 hevosta/ponia. Joukossa oli omia hevosiani ja oppilaideni ratsuja. Ja lisäksi korvaamatommat apukädet, tottakai! Kaikkien hevosten ja ponien oli tarkoituksena pitää hauskaa koko rahalla eli osallistua yhteen koululuokkaan, yhteen esteluokkaan ja mätsäriin. :) Hauskaa oli myös se, ettei kukaan meistä mennyt sekä esteitä että koulua samalla hevosella... Ratsuina olivat oma Muru Murdeni sekä Ponponi, Viivun Tokaj sekä Maaritin ja Sofian Esmeralda ja Formula.

Aamu alkoi kouluratsastuksilla. Esmeralda meni niin aikaisin, ettei me muut oltu vielä kunnolla päästy oikein paikallekaan ja mun piti heti valmistautua myös ponin selkään, kun vaan paikalle päästiin. Eli Esmeralda jäi sekä multa näkemättä että kuvaajalta kuvaamatta. Esmeralda oli kuitenkin tehnyt perushyvän suorituksen, mutta verkka oli jäänyt aikataulutusten takia lähes suorittamatta, joten näkyihän se sitten kuulemma suorituksessakin.

Sitten oli mun ja Moniponin vuoro. Jälleen kerran voi vain ihmetellä, kuinka viisas tuo pieni poni on. Siellä se vaan mennä törötteli ympäri verkkaa rennon letkeästi ja pystyi kävelemään pitkin ohjin ja ihan vaan mitä muuta tahansa tahtoi tehdä... :) Poni tuntui verkassa todella hyvältä ja kaikki tarvittavat asiat sujuivat helposti ja mukavasti.

 

Parhaat ilmeet.

Poniratsastus on hauskaa!

Sitten suunnattiinkin ponin elämän ensimmäiselle kouluradalle valkoisten aitojen sisään, ohjelmana oli He C Tutustumisluokan kouluohjelma. Vähän Moniponia ihmetytti tuomariauto, mutta äkkiä sekin ihmetys meni ohi. Raviosuus sujui oikein mallikkaasti, mitä nyt itse unohdin radan heti alkuunsa... :) Jopa keskiravi keventäen lähti aika kivasti eikä ollenkaan kipitellen. Ensimmäisessä laukannostossa poni jäi jotain huutelemaan ja jouduin vähän komentamaan ja siitä seurasi pari askelta laukkaa paikallaan, mutta aika nopeasti päästiin taas etenemään ja jatkamaan matkaa. Päädyssä meinattiin pudota radalta avonaisesta portista pois, mutta siinäkin napakka oikea pohje auttoi ja matka jatkui. Vaikea oikean laukan nosto suoraltakin tuli erittäin mallikkaasti ja lopun siirtymiset sekä käyntiosuus olivat erittäin hyvät. :) Prosentteja reilu 61 ja sillä mentiin siinä vaiheessa luokkaa toiseksi. Wooohoooo!

Sisään radalle...

Keskiraviin

Ja keskiravista takaisin.

Vasenta laukkaa

Ja oikeaa laukkaa...

Ponin jäljiltä oli superfiilis ja se suoriutuikin sitten radan jälkeen mätsärin suuntaan, jossa Heidi esitti sen! Sinne sai odotella pitkän tovin ja sillä aikaa jatkui kouluratsastus. Sofia ja Formula sekä Viivu ja Tokaj kävivät näyttäytymässä kouluradalla ja tekivät varsin mallikkaat radat!

Sofia ja Formula

Viivu ja Tokaj

Heidi ja Moniponi osallistuivat siis ensimmäisenä meidän gängistä mätsäriin ja saivat sieltä punaisen rusetin ja hienon arvostelun! Ponia oli kehuttu paljon ja se oli esiinytkin edukseen. Tässä pari kuvaa mätsäriin odottelusta...

Varsinainen Ponin missikisa ja Purden koulurata osuivat päällekäin, joten siitä ei meille jäänyt kuvamateriaalia. Heidin kokemuksista asian tiimoilta voitte lukea Heidin blogista. Mä siis aloittelin sitten verkkaa Murden kanssa. Murde ei juuri taas ole missään hirveästi käynyt, joten ei ollut tiedossa, mitä tuleman pitää, mutta varsin viisaasti sekin käyttäytyi. Olin silläkin mahdollisimman helpossa luokassa, sillä sen kanssa ilman raippaa ratsastaminen etenkin sen jännittyessä saattaa olla kohtuullisen haastavaa. Kauden alkajaisiksi halusin vain alle radan, josta tiesin selviytyväni, vaikka Murde olisikin oma tahmeä itsensä eikä mulla juuri olisi ollut vaikutusvaltaa sen askellukseen.

Verkkasin Murden kuitenkin keppi kädessä ja se tuntui verkassa yllättävän kivalta. Vähän se oli jähmeä, mutta yllättävän vähän. Mitenkään tolkuttomasti sitä ei viitsinyt prässätä, sillä sillä oli vielä iltapäivällä esteratsastusta kuitenkin ohjelmassa.

Oli meillä vähän jotain epämääräisiä kuvioita..

Sitten ei muuta kuin radalle. Vähän oli tahmeaa menoa, muttei kuitenkaan ihan niin tahmeaa kuin olisin kuvitellut. Mulla oli ihan hyvä fiilis siitä, että kaikki tapahtui kohdillaan eikä rikkeitä tullut yhtä laukanvaihtoa lukuun ottamatta. Pisteitä me ei kuitenkaan saatu juurikaan eikä mitään selvitystä kyllä siitäkään, että miksi niitä pisteitä ei tullut. Joku reilu 56% keräiltiin ja se oli mun makuun aika vähän verrattuna samassa luokassa olleen ponin pisteisiin... Ja joo, siis saatiinhan me kommentti, että kannukset pitäisi kiinnittää paremmin eli se kai siihen sitten oli syynä, ettei pisteitä herunut... Mutta näin nää joskus menee.

Keskiravia

Keskiravista takaisin

Vasen laukka

Lisää vasenta laukkaa

Oikeaa laukkaa vähän liian nyökyssä

Oikeaa laukkaa ei niin nyökyssä

Murde oli luokan viimeinen osan ottaja eli sitten ei muuta kuin ratsu vaihtoon ja ponin kanssa palkintojen jakoon. Hetken ajattelin, että Murdekin olisi radallaan yltänyt palkinnoille, mutta toisin kävi kun tosiaan pisteitä ei juurikaan meille herunut...

Palkintojenjako oli ponin mieleen:

Sitten suunnattiin kaikki loput mätsärikehään, Pekka esitti Purden, mä Tokajin ja Maarit kummatkin poninsa. Koska kuvaajalla oli heppa esitettävänä, ei tältä osuudelta tullut kuvia lainkaan. Murde sai punaisen rusetin ja muut joutuivat sinisille. Loppukehässä ei menestystä tullut meiän gängille vaan kaikki joutuivat pihalle samoin tein... Tänä vuonna siis missikisat ei olleet meiän juttu. :) Vaikka toki siis mun mielestä mun ponin olis kyllä kuulunut voittaa kaikki, onhan se vaan NIIIIIIIIIN kaunis!!!! :)

Sitten estehommiin, jossa mä tietenkin olin ihan vaan statistina ja superfanina. Tässä ratsujen estetyylinäytteet:

Esteluokkien jälkeen päästiin vihdoin kotimatkalle pitkän päivän jälkeen. Päivä oli todella ihana ja oli kiva olla koko porukalla reissussa! Aina kun on enemmän porukkaa matkassa, tuntuu siltä kuin olisi vaan jollain hauskalla retkellä eikä suinkaan missään kilpailuissa! Suurkiitokset Viivulle, Heidille, Timolle, Pekalle, Annille, Maaritille ja Sofialle tästä ihanasta päivästä!! Kiitokset myös sekä Ratsujalostusliiton poppoolle että Husaariratsastajille jälleen kerran hienon kisapäivän järjestämisestä! Savijärvellä on aina ilo kilpailla... :) 

Aku

  

Heinäkuu 2011

Huhtikuu 2012

Toukokuu 2013

Bloggaamisesta.

Bloggaamisen maailma tuntuu olevan ihmeellinen. Ihmiset erilaisista syistä rupeavat bloggaamaan ja toivovat lukijoita ja kommentteja ja keskustelua ja kun saavuttavat tämän kaiken, he lopettavatkin yhtäkkiä kirjoittamisen tai piilottavat bloginsa.

On jotenkin jännittävää, että ens alkuun ollaan valmiita jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä julkisesti ja sitten yhtäkkiä ei enää ollakaan. Ymmärrän toki, että monet henkilöt ovat yllättyneet blogejensa suosiosta ja siksi joutuneet ehkä rajaamaan lukijakuntaansa tai piilottamaan bloginsa uteliailta, mutta pääasiallisesti jokaiselle bloggaamisen aloittajalle luulisi olevan selvää, että tekstit on näkyvillä kaikelle yleisölle.

Itse aloittelin aikanaan bloggaamisen ihan vaan treenipäiväkirjamaisessa mielessä ja sellaisena se on erittäin hyvin toiminutkin. On superhauskaa välillä palata taaksepäin ajassa blogitekstien avulla ja huomata, kuinka jotkut asiat ovat vuosien varrella kehittyneet ja toiset taas oikeastaan pysyneet aika samana. Pidän myös siitä, että ratsastamieni hevosten omistajat sun muut hevosten ympärillä toimijat voivat lueskella pohdintojani ja heillekin blogi toimii päiväkirjana, mitä heidän hevostensa kanssa tapahtuu. Joskus itsekseen pohtiessa tulee paljon sellaista mieleen, mikä unohtuu heille mainita muutoin. Samoin kaikki kisatulokset ja raportit löytyvät yhdestä paikasta, jotta voi katsella kehityskulkua ja mikä on sujunut missä ja milloin.

Hovikuvaajani on myös luonut blogilleni uudenlaisen hengen kuviensa kautta. Nuo upeat otokset ovat itsellekin mukavaa ihailtavaa, kuten esimerkiksi vappua edeltänyt Moniponin tuusailu-kuvasarja. Kun niin hienoja kuvia on otettu, on ihana saada jakaa ne ja ihastella niitä itsekin yhdestä paikasta. Eli blogi on minulle myös vähän niin kuin kuva-albumi, johon on kiva välillä palata katselemaan kuvia. Kuvat myös täydentävät tekstiä huimasti ja niiden katsomisesta ja analysoimisesta oppii hurjan paljon.

Siinä, missä haluan, että blogini miellyttää itseäni, toivon, että se on antoisa myös lukijoilleni. Bloggamisen iloihin kuuluu nimittäin yhtä tärkeänä kuin sen tehokkaana treenipäiväkirjana toimiminen myös lukijoiden kommentit ja into lukea blogiani. Blogini ei ole koskaan mitään suurta suosiota vielä saanut, mutta tuntuu siltä, että blogilla on mukavasti ahkeria seuraajia, joista joillekin blogillani on ehkä jotain annettavaakin. Jos joskus päättäisin luopua blogini kirjoittamisesta tai piilottaisin sen suurelta maailmalta, haluaisin ehdottomasti informoida siitä ensin lukijoitani ja antaa mahdollisuuden siihenkin asti seuranneille seurata blogia jatkossakin.

Tällainen ajattelutapa tuntuu usealla bloggaajalla olevan hukassa. Itse olen ahkera blogien lukija, sillä minusta on äärimmäisen mukavaa lueskella työ-öideni ratoksi hyvin kirjoitettuja blogeja ja seurailla erilaisten hevosihmisten elämää blogien kautta. Joistain bloggaajista on tullut jopa kisoissa törmättäviä tuttuja, vaikka ennen bloggailua ovat olleet täysin vieraita ihmisiä. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut valitettavan usein törmäämään siihen, että lukemiini blogeihin ei olekaan enää pääsyä vaan ne ovat joko vain kirjoittajansa tai kutsuttujen lukijoiden käytössä. Ainakin kymmenkunta ihan suosikkiblogeistani ovat tuottaneet minulle tällaisen pettymyksen. Ainoastaan yksi bloggaaja on sen sijaan ilmoittanut, että aikoo sulkea bloginsa julkiselta luvulta ja antanut halukkaille lukijoille kuitenkin mahdollisuuden jatkaa lukijana.

Itse koen lukijoideni olevan osa bloggaamiskokemustani ja siksi minusta on reilua antaa heidänkin tietää, missä mennään. Näin olisin toivonut tapahtuvan myös monen itse ahkerasti seuraamani blogin tiimoilta, mutta toisin kävi.

Ja niin, tämä blogi ainakin toistaiseksi jatkaa aivan entisellään eikä tule suljetuksi lähiaikoina, ainakaan jos kommentointi säilyy yhtä rakentavana kuin tähänkin asti.

Kiitokset siis kaikille teille ihanille lukijoilleni, että olette pitäneet kommentoinnin asiallisena ja hyväntuulisena ja kiitokset, että jaksatte touhujani seurata! On hauskaa, että teitä nämä löpinäni kiinnostavat. :)

Kuulumiset

Piti kirjoitella kuulumisia jo viime viikonloppuna, mutta teinkin sitten noita vähän erilaisia postauksia ja kuulumiset jäi kokonaan kirjoittelematta. Nyt on sitten kahden viikon tapahtumat läpikäytävänä, sillä paljon kaikenlaista on tapahtunut ja olen tuntunut saavan paljon aikaiseksikin kaikkien ratsujen kanssa. Hyvä kausi on nyt siis meneillään ja tuntuu, että kaikkien kanssa on  taas suunta ylöspäin ja kisojakin alkaa olla suunnitteilla. Nyt on siis hyvä kirjoitella ja käydä vähän läpi tapahtumia ratsujen kanssa. Tällä kertaa täytyykin suorittaa tää ratsu kerrallaan kun muuten menee aivan sekaisin näissä.

Ensiksi tietenkin oma Muru Murde. Sen kanssa ollaan reenailtu ihan kivasti, vaikka vapun vietto toikin vähän taukoa reeneihin. Nyt ollaan Murden kanssa opeteltu liikkumaan jalasta eteenpäin eli mulla ei oo ollut raippaa ollenkaan mukana ratsastuksissa. Seuraavaksi täytynee jättää myös kannukset pois, jotta se oppii kuuntelemaan ihan pelkkää jalkaa ja istuntaa. Sille kun kaikki on ollut ajoittain hieman vaikeaa, on menty vaan niillä spekseillä, millä saadaan ylipäätään mitään toimimaan, mutta nyt kun se alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja halukkaampi tekemään, on yritettävä päästä normiratsastuksen makuun eli että ihan normiavut menisi läpi... Kun kuitenkin tähtäin joskus on kouluradoille, niin ilman sitä kepukkaakin olisi toimittava. ;) Ollaan nyt tehty tsiljoonittain temponvaihteluita, leikitelty taivutusten kanssa, tarkisteltu, että pysyy pohkeen edessä ja menty niin kovaa kun meiän tarhassa vaan uskaltaa mennä. Yllättävän hyvin on ratsastukset sujuneetkin ja olen myös tehnyt vaihtoja, jotka ovat hyvä mittari siitä, kuinka hyvin Murde on pohkeen edessä. Pahimmassa tapauksessa se laahustaa vaihtoon, tekee vaihdon miten sattuu ja lähes sammuu sen jälkeen, mutta viimeksi saatiin jo lopuksi puhtaat terävät vaihdot kumpaankin suuntaan niin, että laukka säilyi läpi kaarteiden ja vaihdon koko ajan terävänä. Hyvä me! Nyt just on taas sellanen fiilis, että kyllä mä ihan oikeesti opin ratsastamaan Murdella ja maksoin siinä hurmassa sen vuosimaksunkin, jotta päästään joskus kilpailemaankin. Näillä näkymin kilpaurakka alkaa virallisesti Savijärveltä ensin RJL-päivänä ja sitten 8.6. aluekilpailuissa. Sen jälkeen katsotaan taas hieman, mikä tilanne on ja kulkeeko tämä ratsu reima alkuunkaan...

Ponponi on yhtä hyvällä mallilla kuin aina ennenkin. Täynnä energiaa ja intoa. Ratsastelin sen viikonloppuna kerran sileällä niin, että mentiin ihan miljoonaa ympäri tarhaa ja sitten tehtiin vähän ihan oikeita töitäkin. Torstaina käytiin sitten maastossa ihmettelemässä kevätmaisemia ja oli kyllä ihan superihanaa. Käytiin myös tutkailemassa meiän oman tontin saloja vähän enemmältikin ja ihasteltiin matkalla valko- ja sinivuokkoja, jotka olivat hurjan kauniita. Moniponi on juuri niin nautinnollinen ratsastettava kuin aina aiemminkin. Se tekee mitä pyydetään ja yrittää aina parhaansa. Superponi!

Moniponin reenistä viime lauantaina:

Tokajin kanssa on reenailtu myös jonkun verran. Se on edelleen ihan kivalla mallilla, sarjat on nyt ajoittain jo aika hyviä ja yksittäiset vaihdot onnistuu suurella prosentilla. Toksu on vaan niin mukava ratsu ja sen kanssa on muutoinkin kiva hengailla. Se tuntuu viihtyvän maalla, vaikka niillä Purden kanssa onkin aina ajoittain kränää. Sitten kun taas ovat erillään hetkenkin, niin höristään ja ollaan niin parhaita kavereita, kun jälleen näkeminen koittaa. Tähän siis riittää, että toinen on tallissa ja toinen tarhassa. :) Toksu alkaa myös pikkuhiljaa oppia katselemaan jalkoihinsa ja sillä on jo jonkin sortin ymmärtämys siitä, että kaikki maailman pohjat ei ole vaan tasaisia... Toksun parhaat maalaistreenivinkit tulee tässä:

Akustikus on myös jatkanut supersuorituksiaan. Se on ollut ihan mielettömän hyvä ratsastaa nyt joka kerta kun olen päässyt sen kanssa reenailemaan. Ollaan notkisteltu ja vetristelty vastalaukoilla, vastalaukkaa on pystynyt menemään kumpaankin suuntaan jopa aika pienellä voltilla sisäänpäin taivuttaen, tehty paljon ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja temponvaihteluita askellajien sisällä. Eilen sitä ratsastaessani pystyin jopa pyytämään laukassa kokoamisia niin, että se pysyi koko ajan pohkeen edessä ja kuulolla eikä kertaakaan halunnut vaan jäädä kuurona paikalleen pomppimaan. Tällä lailla kun Aku jatkaa suoriutumistaan, niin kohta ei pitäisi olla mitään ongelmaa suoritella niitä helpon aan ratoja ihan hyvilläkin tuloksilla. Nyt saa kyllä olla supertyytyväinen Akuun! Ja pikkuhiljaa voiman myötä sen ryhti alkaa parantumaan ja se jaksaa kantaakin itseään pätkittäin varsin mallikkaasti. Huomaa kyllä eron ison hevosen ja ponin välillä etenkin juuri tässä, kuinka pitkäkestoinen työ on rakentaa iso hevonen kuntoon verrattuna pieneen poniin. :) On siinä eroa, millaisella lihasmassalla pystyy kannattelemaan kuuttasataa kiloa kuin neljääsataa kiloa... Akukin pääsi hovikuvaajan malliksi vappuna:

Akun kuvista huomaa, että sen selässä mulla on oikeasti vaikeaa ja siksi asento vaihtelee vimmana, kun yritän päästä hyvään asentoon siellä kyydissä niin, että pystyn kuitenkin myös vaikuttamaan hevoseen. Aku kun on tommonen aika jättikokoinen ratsu verrattuna näihin mun muihin ratsuihini ainakin... :)

Vappuna oli työn alla myös iso kasa poneja. Ensimmäisenä niistä iki-ihana Esmeralda. Kävin oikeastaan vaan opettamassa Esmeraldan omistajaa, mutta sain samalla myös ratsastella sillä muutaman kierroksen. Oli ihanaa taas saada senkin ratsastusta kuviksi, sillä kuvista on niin mukava katsella, että miltä asiat oikeasti näyttävät ja mikä on hyvin ja mikä huonosti. Esmeraldan kanssa tehtiin ihan perustyöskentelyä ajatuksena vain suoristella sitä ja ratsastaa se mahdollisimman pehmeäksi ja mukavaksi. Ja mukavahan se kyllä olikin! Senkin kanssa vaan odotellaan, että päästäisiin taas kilpa-areenoille näyttämään osaamistamme. Toivon todella, että pääsisimme Esmeraldan kanssa tänä vuonna kokeilemaan onneamme myös vaativissa luokissa... Tsekatkaa muuten Esmeraldan hieno satulahuopa, aika pähee, eikö totta! :)

Sami on ollut nyt kevätkelirikkotauon jäljiltä ratsun hommissa muutamia kertoja ja tuntunut todella hyvältä. Pehmeämpi, pitävämpi pohja taitaa olla sille mieleen ja nyt ollaan taas muutoinkin tehty hommia vähän enemmän tosissamme. Omistajansa pyynnöstä harjoiteltiin voltti kulmaan kootussa ravissa - lävistäjä keskiravissa - voltti kulmaan kootussa ravissa -kuviota ja se olikin aika kivaa ja raviin löytyi mukavasti vaihteita ja säätelyvaraa. Laukka tuntui tauon jäljiltä entistä ilmavammalta ja pyöreämmältä, mutta Sami mennä porskutteli siinä laukassa parit sinnepäin-vaihdotkin ohi mennen. Seuraavilla parilla kerralla keskityttiinkin sitten niihin vaihtoihin, koska tarkoituksena olisi toukokuussa pari vaihtoa saada suoritetuksi kilparadallakin. :) Eli jos Lohjan 7vee-cupin kisaan mielii mukaan, pitäisi jonkun sortin vaihdot sinne saada aikaiseksi... Kummallakin kerralla saatiin aikaiseksi pari vaihtoa, jossa askeleessa laukka vaihtui, mutta mistään muusta ei olekaan niin tietoa... Eli siitä, että mitä siellä jaloissa oikein tapahtui. Laitan oheen kuvamateriaalia vaihtotyöskentelystä niin voitte itse hahmottaa, että mitkä kaikki asiat siinä oikein on ongelmana... Vinkkinä ainakin, ettei laukan laatu ole ihan kaikkein helpoin vaihtoihin ja ratsastajallakin olisi rutkasti parannettavaa monessa asiassa!

Ja sitten vielä Kerman kuulumiset. Kerma-poni on palautunut ratsuhommiin Samin lailla pienen kelirikkotauonjäljiltä ja tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan. Ponin vinouksia pääsee jo vähitellen suoristamaan ja se on aika lailla ratsastettavissa. Kermalla alkaa olla kolme tunnistettavaa askellajia, jotka eivät enää sekotu toisiinsa jatkuvasti vaan niitä pystyy saamaan kaikkia lähes aina kun niitä toivoo saavansa. Ihan nyt viimeisimpänä Kerma on myös oppinut venyttämään kaulaansa "auki" eikä enää vaan rullaile nokkaa ryntäisiin jatkuvalla syötöllä. Myös pidätteet alkavat pikku hiljaa löytymään niin, että kaula pysyy pitkänä eikä niin että joka kerta on rullattava ensin poni kasaan ennen kuin yksikään pidäte edes tuntuu missään... :) Kerma tekee nyt töitä hyvällä asenteella ja mielellään. Vielä on pitkä matka edessä ennen kuin poni on suora ja notkea kropastaan, mutta välillä on kiva huomata, että eteenpäin ollaan menossa eikä vaan junnata jatkuvasti paikallaan. Kerman kanssa työstettiin vappuna myös vastalaukkaa kumpaankin suuntaan ja se oli varsin toimiva harjoitus laukan avaamiseksi. Kerma jää helposti vähän paikalleen lyhyelle askeleelle tököttämään, niin nyt varsinkin juuri vastalaukan kautta sai hyvin pituutta laukka-askeleisiin ja kumpaakin kylkeä auki. Oli kyllä superhyvät ratsastukset tällä kertaa Kerman kanssa.

Jopa Vilppu on ollut viime aikoina ihan superkiva! Siitä ei vaan valitettavasti ole kuvia. :(

Ja viimeiseksi vielä pari kuvaa kivasta ponista, jota pääsin kokeilemaan viime viikolla: