Vaativaa, HUI!

Huoh, rupesin työyön ratoksi tsekkailemaan lähiaikojen suoritettavia kouluohjelmia. Viime aikoina tilanne on ollut erittäin letkeä, sillä olen useimmiten saanut suorittaa tehtäviä kouluradalla täysin mukavuusalueellani eli Helppo B-A-tasolla, osaavilla ja mukavilla hevosilla, vaikkakin osa omakouluttamiani niistä onkin... Nyt olen jälleen uuden tilanteen edessä, sillä mun pitäisi kahdenkin ratsuni kanssa ylittää itseni ja poistua tältä ihanalta turvalliselta mukavuusalueeltani.

Ensimmäinen näistä on tietenkin oma Murdeni, jonka kanssa jokainen uusi ratsastuspaikka on lähes ylitsepääsemätön haaste, ainakin mun oman pääni sisällä. Sen kanssa on tarkoitus loppukuusta startata Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma Haarajoella koulurataharjoituksessa. Itse rata on varsin mukava ja simppeli, olenhan itse saanut valita, mitä aion esittää, mutta todennäköisesti haastava osuus on saada hevonen rentoutumaan verryttelyn aikana niin, että pääsen edes esittämään oikeaa askellajia oikeaan aikaan. Se kun ei todellakaan ole yhtään niin sanottu, etenkään eilisten kokemusten perusteella. Mua jopa oikeastaan pelottaa koko tilanne, vaikka ymmärränkin, että jostain se on aloitettava, jotta joskus homma helpottuisikin, kun saa sitä kuuluisaa rutiinia. Mä nyt vaan vihaan epäonnistumista ja vielä sitäkin enemmän epäonnistumista oman hevoseni kohdalla. Mutta jos tosissani aion tähdätä kohti Breedersiä, on nyt ihan viimeinen aika aloittaa nää puuhat. Radassa sinänsä ei ole onneksi mitään kovin ihmeellistä, mutta kun kaikesta muusta voi koko poni poistua paikalta, on siinä jo riittävästi ihmeteltävää!

Dressage Centerin pääsiäiskisoissa aion mennä Murdella helpoimman tarjolla olevan harjoituksen, joka tällä kertaa on kohtuullisen vaikea Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Siellä tilannetta helpottaa se, että paikka on tuttu ja siellä Pööde on viimeisillä käyntikerroilla ollut varsin viisas. Siellä mäkin olen yleensä rauhallinen ja tyyni, sillä siinä paikassa on vaan jotain ihanan rauhoittavaa. Ohjelma on hyvä tulikoe siihen, missä sillä hetkellä oikeasti mennään. Jos kyseisestä ohjelmasta selviää hengissä, ei ole kovin kaukana helpon a:n tasosta, vain oikeastaan väistöt puuttuvat. Tätä ohjelmaa sen monine kohtineen pitää ehdottomasti ruveta harjoittelemaan kotona kun vaan halli alkaa käymään tutuksi. Tässä ohjelmassa on pysähdystä ja peruutusta ja voltteja ja vastalaukkaa, jotka periaatteessa ovat aivan mahdollisia, mutta mikä sitten on käytäntö?!??!? Onneksi siihen on kuukauden päivät aikaa ja nyt on mitä ihanteellisimmat treenimahdollisuudet täyspitkän maneesin myötä.

Eli josko tähän ensimmäiseen mukavuusasteelta poistuvaan tapaukseen ottaisi asenteen, että Haarajoelle mennään ihan vain harjoittelemaan ja Tiinalle mennään katsastamaan, että missä ollaan. Parantaisiko tällainen asennoituminen mieltä? Ei oikeastaan, sillä mentävä on silti ja yritettävä suoriutua parhaan osaamisen mukaan, oli kyseessä mikä tahansa harjoitus tai kilpailu... Ja yhtä paljon se harmittaa, jossei minkään sortin onnistumista saavutakaan... Mutta Murde nyt on koko elämänsä ajan ollut mulle yksi suuri haaste eli ehkei tää nyt niin ennen kuulumatonta ole..? Ja ennen kisoja on vielä yksi ihan uusi maneesikokeilukin, kun mennään FWB-valmennukseen Boen kartanon maille!

Ja toisena poistumisena mukavuusalueeltani on Tokajin kanssa suoritettavat vaativa b-tasoiset ohjelmat. Koko talven mä olen odottanut, että pääsisin vihdoin vaativaa starttaamaan ja nyt kun vihdoin niitä on tarjolla ja olen niihin ilmoittautunutkin, alkaa mennä pupu pöksyyn ja tuntua siltä, etten osaa enkä pysty enkä kykene. Nyt kun luin kyseiset kaksi kouluohjelmaa läpi, jotka olisi tarkoitus reilun kuukauden sisällä ratsastaa, puski ihan totinen jännitys päälle ja suuri kyseenalaistus, että osaanko mä muka ihan oikeasti tommosia ratsastaa. *HUI*

Dressage Centerin pääsiäiskisoissa Tokajilla on ohjelmassa Vaativa B:0, jossa ei aikuisten oikeesti ole mitään kovin ihmeellistä suoritettavana, avoa ja sulkua uralla ravissa, vähän keskilaukkaa ympyrällä ja pari vaihtoa. Vaikkei mitään ihmeellistä siinä olekaan, mä kaivoin jostain mun iänikuisen paniikkitilani siitä, osaanko mä ratsastaa eroa koottujen, harjoitus-, keski- ja lisättyjen askellajien välille ja tiedänkö mä edes mitä ne kaikki käytännössä tarkoittavat ja milloin mä mitäkin niistä menen... No niin, siinä sitten taas pienelle mielelle töitä ja ei auta kuin mennä kokeilemaan ja katsomaan mitä siitä sanotaan, mitä mä siellä radalla yritän tehdä. Mutta joo, hirvittää ja kauhistuttaa ja ties vaikka mitä muuta. Kai mun pitäisi niistä kaikista tehtävistä selvitä, mutta...

Onneks välillä pääsee sitten taas Samin kanssa hölkkäilemään helppoon a:han. Se tuntuu just nyt ehkä ihan maailman helpoimmalta tehtävältä!

Uudessa kodissa ja muuta mukavaa

Murde heinäkuussa 2011

Ponien uusi koti on ihana. Murde ja Moniponi ovat kotiutuneet ihanasti uuteen talliinsa sekä ihanaan metsätarhaansa. Siellä ne tsillailevat kaikessa rauhassa ja kiusailevat toinen toisiaan. Maanantaina mennessäni sinne Murdea ulkoiluttamaan, Murde tsillaili portilla, mutta mut nähdessään laukkasi toiseen päähän tarhaa ja totesi, et "älä tuu hakee mua pois". :)

Hain kuitenkin Murden matkaani ja käytiin sen kanssa kävelyllä uusissa maisemissa tunnin verran. Käytiin uudella ihanalla radalla ja vähän tiellä ja uudella kentälläkin. Oltiin kyllä kovin tyytyväisiä kummatkin, aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin. Kyllä kelpaisi hengailla...

Tiistaina päätin rohkaistua ja lähteä Murden kanssa läheiselle maneesille reenailemaan. Tunnetusti uudet maneesit on Murden mielestä aika jänniä paikkoja, joten kauhun ja hirvityksen sekaisin tuntein lähdettiin sinne seikkailemaan kahdestaan. Talutin noin kilometrin mittaisen matkan sinne ja päästiin ehjänä perille, matkan aikana ei edes katseltu mitään vaan mentiin niin kuin olisi aina siellä käyty. Mutta taloon päästyämme sisään alkoi kyttäily ja kattelu, talutin muutaman kiekan ja ei muuta kuin kyytiin. Tein pitkät pätkät käyntihommia ja Murde tuntui yllättävänkin kivalta, toki se oli virittynyt kuin viulun kieli, mutta tuntui silti kohtuullisesti pysyvän käsissä. Yritin sitten aloittaa normisti hommat laukassa, mutta Murdepa päätti koetella mun tahtotilaani ja teki sen vakiokuvion eli pieni keulaisu ja vasemmalle, kun oikeaa laukkaa yritettiin edetä. Ja jos sitä siitä komentaa, niin lähtee vaan peruuttamaan vimmana suuntaan X. Kun se mulle teki sen aikoinaan ensimmäisiä kertoja, mä olin ihan varma, että se on rikki ja pilalla tai jotain, mutta myöhemmin oon oppinut, että se tekee sen jännitävvä tilanteessa kokeillakseen, et oonks mä oikeesti sitä mieltä, et ei oo jännittävää vai en... Nooh, työstin sit nopeiden siirtymisten kanssa tätä asiaa, kunnes kuulin ovella mönkijän äänen.

Murde lokakuussa 2011

Eli ei siinä sitten mitään, mönkijä tuli lanailemaan maneesit ja Murde oli hieman kauhuissaan. Ei mitenkään tolkuttoman kauhuissaan, mutta ihmetteli, et pitikö tänne nyt vielä semmonenkin tulla.. Mä hyppäsin alas kyydistä, etten pahentaisi tilannetta ja sitten ihmeteltiin lanausta. Päädyttiin sitten kuitenkin toiselle puolelle jatkamaan hommia. Siellä hetken hengailtua uskaltauduin takaisin kyytiin ja jatkoin siirtymisillä ja Murde alkoi tuntua aika kivalta. Mönkkärin lopetettua isolla puolella uskaltauduttiin takaisin sinne jatkamaan ja siitä huolimatta, että mönkkäri lanaili toista puolta, saatiin keskityttyä hommiin ja päästiin tekemään töitä kaikissa askellajeissa. Laukka ei vielä varsinaisesti ollut pitkää ja rentoa, mutta ravi sen sijaan oli ihan tolkuttoman upean tuntuista, Murde meni ihan vaan "jousilla", WAU. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa käytössä Sprengerin KK-Ultran Dynamic RS versio ja se tuntui todella sopivan Murdelle, sillä tuntuma suuhun oli välillä ihan mielettömän upea. Mönkkärikin poistui jossain vaiheessa ja me päästiin lopettelemaan hommia, kun poni oli ollut jonkin aikaa kivasti kuulolla ja tehnyt hyvin hommia.

Kyllä oli niin omituinen reissu, että hohhoijaa. Tunteen pyörivät maneesiseikkailun aikana kyllä ihan laidasta laitaan. Välillä teki mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja todeta, et hevonen on vaan mulle aivan liian vaikea ja sit seuraavassa hetkessä olinkin jo jossain seitsemännessä taivaassa, et wow, tää on mun oma hevonen, millä ratsastan ja se tuntuu tältä. :) On se Murde vaan semmonen. Sit paljon taputuksia, äkkiä alas ja kotimatkalle. Kotimatka sujui yhtä rennon letkeissä merkeissä kuin matka maneesillekin... Kyllähän sitä vois joskus jopa harkita ihan ratsastavansakin sinne maneesille. ;)

Tänään oli sit revanssin paikka. Mulla oli hyvin aikaa ja ajattelin, et pakko mennä tsekkaamaan, ettei mitään jäänyt Murdelle epäselväksi siitä, miten maneesilla tulee tehdä hommia. Matka maneesille oli jälleen rauhallinen ja letkeä. Maneesille päästyä Murde oli taasen hieman jännittynyt, muttei ehkä niin jännittynyt kuin edellispäivänä. Tosin katsomon se taisi huomata vasta tänään... Vielä kun olin taluttelemassa Murdea, ilmaantui mönkijä taas paikalle. Meillä ei taaskaan ollut mihinkään kiire, joten tsekkailtiin rauhassa lanausoperaatiota toiselta puolelta maneesia ja sitten kun mönkijä vaihtoi sinne, aloitettiin hommat. Murde yritti alkuunsa taas esittää, ettei huvita ja teki keulaisu-sivulle-temppunsa, mutta sitten vähän peruuteltiinkin mun tahdosta ja homma jatkui ihan eri mallilla pienillä volteilla käynnissä taivuttaen. Sitten tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja siitä pikkuhiljaa siirryttiin uralle tekemään käynti-ravi-käynti-siirtymisiä, joilla sain omat hermoni kuriin huomatessani että hevonen reagoi pyyntöihini sekä eteen että takaisin. Muistin myös olla kevyt kädellä ja päästää hevosen tekemään pyytämäni asiat. Sitten laukkatyöskentelyä, ympyröitä ja pitkiä sivuja ja pitkillä sivuilla vähän ajatusta avosta. Laukan jälkeen vielä ravipohkeenväistöjä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja ne jopa sujui!!!! Oli kertakaikkisen ihana ratsastus Murdella. Se oli kevyt ja mukava ja kuunteli pohjetta todella hyvin. Usko Murden ja mun väliseen yhteistyöhön palautui hieman jälleen. :) Ja usko etenkin siihen, että Murde on aika hieno hevonen. <3

Murde tammikuussa 2012

Huomenna Sepon tunti ja loppuviikko onkin sitten Annin heiniä... Lauantaina Murde valloittaa kolmannen maneesin viikon sisään ja hyppää Kalliorinteellä.

Moniponi on saanut vaan hengailla muuton jälkeen. Täytynee joku päivä senkin kanssa jotain tehdä, mutta nyt olen keskittynyt täysipainoisesti Murden kesyttelyyn. Se on kahden aiemman muuton aikana päässyt vähän käyttämään mun heikkouksiani hyväksi, mutta ei enää, nyt oon sen verran oppinut sen kanssa elämään, ettei se saa enää mua huijatuksi ihan niin helposti...

Muitakin heppoja on tullut reenailtua, Samilla hölkkäilin eilen. Kenttä oli hieman liukas niin se ei ollut ihan parhaassa terässä, mutta ihan normi-ok kuitenkin. Pohkeenväistöt ja lisäykset oli hienoja sekä muutama ok laukka-pysähdys-laukka-siirtyminen keskihalkaisijalla. Mikä mukavinta myös huomata, on että Sami on oppinut pikku hiljaa reagoimaan raippaan oikein. Se on aiemmin mielellään vain vähän potkaissut taakse raippaa käyttäessä, mutta nyt on oppinut siitä merkistä tuomaan takajalkoja enemmän alle! Tämä helpottaa hurjasti sen työstämistä kohti parempaa kouluratsua.

Sami kesäkuussa 2011

Kermalla hölkkäilin myöskin eilen ja se meni aika kovaa. Eli raviin alkaa löytymään jonkn sortin tahti, vaikkei se aina olekaan haluttu sellainen ja myöskin eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Hetken hölkkäiltyämme liinan päässä, jätettiin taas liina pois ja tein sen kanssa käynnissä vähän hommia. Jonkun sortin sivuliirtoharjoituksia pyrittiin tekemään, jotta poni pikku hiljaa alkaisi ymmärtämään pohkeen myös sivulle päin vievänä apuna eikä vain eteenpäin ajavana sellaisena. Kermasta tulee vielä pätevä pieni peli kouluradoille.

Aku oli myöskin ohjelmassa eilen, se oli pohjan kanssa hieman tarkkana, mutta teki silti asioita varsin kivasti. Tehtiin laukkaa ja siirtymisiä laukka-käynti-laukka-ravi-laukka-tyyppisesti, jolloin hevonen pehmeni kivasti ja rupesi kuuntelemaan ja keskittymään. Harjoiteltiin myös ravista pysähdyksiä, jotka lopuksi olivat jo varsin kelvollisia. Ravi tuntui pätkittäin todella hyvältä ja pyörittelin Akua siinä ravissa volteilla ja vaihtelin suuntaa ja kaikki tuntui onnistuvan ilman sen suurempia ongelmia, vaikka välillä ulkoavut oli pienoisen kyseenalaistuksen kohteena ja pohkeesta eteenkin tuntui oleman hieman vieras käsite. :) Perjantaina reeni vielä kotosalla ja sitten sunnuntaina mennään maneesille tsekkailemaan, että pysyykö poku kätösissä kun päästään hyvälle pohjalle työskentelemään. Tämä harjoituksena ennen seuraavan viikon mahdollista kilpailuharjoitusta!

Aku heinäkuussa 2011

Tokajin kanssa tehtiin tänään töitä ajatellen ensi viikon aluestarttia Ypäjällä. Paljon siirtymisiä ja väistöjä, jotta ratsu olisi oikein nopea avuille ja notkea kropastaan. Tokaj tuntui oikein todella hyvältä ja kun lopuksi ratsastin radan läpi, oli ihan voittajaolo, sillä kaikki tehtävät sujui kuin vettä vaan. Muistin myös Pietin kurssilla oppimani hyvän tuntuman Tokajin kanssa ja sitä kautta löysin myös ainakin peilistä todettuna erittäin hyvän muodon ja kaulan pituuden. Tokaj on kyllä ihan mieletön ratsu, jolla ratsastaessani saan aina hyviä fiiliksiä ja tunnen osaavani jotakin.

Tokaj syksyllä 2011

Tänään pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan myös Ville-Vilpurin ja Vilzu pelitti aivan sikahienosti. Tehtiin vähän ravissa avoja ja pyörittelin sitä volteilla. Laukannostot tehtiin käynnistä ja palattiin myös laukasta käyntiin. Hommat sujui hienosti ja pilotilla hyvä mieli. Ihanaa.

Ville helmikuussa 2012

Kyllä sitä tuntee itsensä välillä hyvinkin etuoikeutetuksi kun saa ratsastaa näin hienoja hevosia ja saa tehdä yhteistyötä aivan ihanien ihmisten kanssa! Nämä hevoset ja ihmiset tekevät mun elämästi niin hirvittävän paljon rikkaampaa. Päivääkään en vaihtaisi pois tämän hetkisestä elämästäni näiden ihmisten ja hevosten ympäröimänä!

Lisää menoja ja meininkiä

Tokaj VDC:ssä joulukuussa

Maaliskuu

4.3. Enjalassa seuraestekisat Anni ja Murde, ristikko 0-0, 60cm 4vp
8.3. Sepon valmennus Murden kanssa
10.3. Kalliorinteessä seuraestekisat Anni ja Murde, 50cm 0 ja 70cm 0-4
16.3. Ypäjällä aluekoulukisat Tokajilla, He A:2, 60,667%
18.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Samilla 63,45% ja Akulla 54,48%, kummallakin He A:2
24.-25.3. Pietin valmennus Murdella
28.-29.3. Nipsun valmennus Samilla
28.3. FWB-valmennus Boessa Murdella
31.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Murdella, He B: Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma ja Akulla Helppo A:2

Huhtikuu

1.4. Seurakilpailut Savijärvellä Sami ja Tokaj, He A:10
3.4. Sepon kouluvalmennus Murden kanssa
6.4. Kilpailuharjoitus Vihti Dressage Centerissä Murdella, Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 ja Tokajilla, Vaativa B:0
14.4. Tiinan tunti Akulla
18.-19.4. Nipsun valmennus Samilla
20.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni
21.4. Rataharjoitus Tuomarinkylässä Tokajilla, Vaativa B:2
22.4. Poni-Haan kansalliset, Sami He A:2 6vee
26.4. Ypäjä, laatuarvostelukarsinta, Vilppu
27.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni

Kisat ja muutto!

Lauantaina käytiin kuin käytiinkin Helsinki Horse Fairissa ihmettelemässä kuolaimetonta kouluratsastusta sekä valjakkoajonäytöstä. Oli kivaa ja vielä kivempaa olisi ollut, jos olisi ollut aikaa hengata siellä ihan ajan kanssa ja ihmetellä kaikkea, mitä nähtäväksi oli tuotu ja vaikkapa kaikkia muitakin samanaikaisesti olleita messuja! Käytiin myös toki fiilistelemässä "Poikaa" welshponien osastossa ja vähän katseltiin ihania heppatavaroitakin, mutta onneksi ei mitään tarttunut matkaan. ;) Juuri aiemmin olikin tullut shoppailtua uudet suitset ja uusi kesäloimi kaverin poistomyynnistä...

Horse Fairin jälkeen sitten ponien liikutukseen. Pitkästä aikaa juoksutettiin Pekan kanssa Murde oikein kunnolla kentällä ja se liikkui ihan ok:sti, ei ollut mikään superhyvä juoksuttaa, muttei huonokaan. Huomasi, että sillä on ollut hieman kevyempi ja ei niin kurinaltis viikko takana, sillä se oli kuitenkin hieman kyseenalaistavalla tuulella, vaikkei varsinaisesti päässytkään kuitenkaan kyseenalaistamaan mitään. Välillä on kuitenkin pakko ottaa sen kanssa hieman tsillimmin, että jaksetaan jatkaa taas vakavamielisempiä treenejä tällä viikolla.

Tänään Murde oli sitten Annin kanssa Enjalassa harjoituskisoissa hyppelemässä vähän esteitä. Murde oli hieman ihmeissään kun oli "paljon" hevosia ympärillä ja kaikkea hassua ihmeteltävää. Maneesissa sitä pelotti ainoastaan tuomarit nurkkauksessaan, mutta muutoin se oli varsin viisaasti siellä. Joitain kertoja hyppääminen hieman sitä tuntui jännittävän, mutta pääasiassa meni kivasti. Ristikkoluokassa Murde sai 0-0 tuloksen ja 60cm  luokassa se otti yhden kiellon, kun ensimmäisen esteen eteen keskelle heijastui maneesin tuuletushärpäkkeestä pyörivä auringonvalopallo ja se nyt vaan oli ylitsepääsemättömän kamala. Onneksi toisella yrittämällä siitäkin kuitenkin pystyi menemään ylitse... :) Oikein hyvä harjoitus jälleen Purdelle, joka kaikesta huolimatta jäi jälleen henkiin!

Kisoista suunnattiin sitten Murden ja Monin uuteen kotiin. Nykyisen tallin pitäjät Anu ja Harri ovat ostaneet itselleen tilan ja Murde ja Moni muuttivat sinne asustelemaan. Murde siis vietiin sinne ensin ja se tuntui heti olevan kuin kotonaan, seisoi käytävällä yksin tallissa järkevästi ja tsillaili uudessa ihanassa metsätarhassaan. Mutta parasta kuitenkin oli, kun sinne saapui seuraavassa lastissa myös Murden paras ystävä Moni-poni. Kummatkin näyttivät aivan äärimmäisen onnellisilta tarhassaan yhdessä nökötellessään. Toivottavasti pojat ovat kotiutuneet myös talliin mukavasti ja päästään jatkamaan harjoituksia pokujen uudessa kodissa heti alkavalla viikolla. Torstaina onkin Sepon valmennus pitkästä aikaa ja lauantaina Murdella on seuraavat harjoituskisat Kalliorinteessä, jonne mä en edes pääse itse mukaan, IIKIIKIIK.

Nooh, lähipäivinä lisää ponien uuden kodin tunnelmista!

Letkistelyä

Torstaina oli ohjelmassa paljonpaljon heppailua. Kävin ensiksi Murden kanssa puuhastelemassa ja koska sillä on meneillään vähän kepeämpi viikko kaikkien rankkojen reenien välissä, päädyin sen kanssa vain radalle kävelemään ja ravailemaan sekä myös pellolle kävelemään ja ravailemaan. Pellolla oli niin paljon lunta, että siellä oli jopa jokseenkin haastavaa ravailla, mutta välillä sain muutamia askeleita ravia kuitenkin irti Murdesta. :) Ravissa oli kohtuullisen haastavaa pysyä kyydissä, sillä Murde kauhoi menemään aika isosti siellä lumenpaljoudessa. Hengissä selvittiin ja taas on yksi kerta enemmän käyty aitaamattomalla alueella hengaamassa... Oli aika ihanaa!

Siitä jatkui matka Jöpölle, jonka kanssa harrastettiin myös hankitreeniä. Tehtiin vähän laukannostoja hangessa ja siinä olikin puuhaa vanhalle herralle. Oli kyllä varsin hauskaa senkin kanssa. Pitää vielä muistaa nauttia lumesta, sillä kohta sitä iloa ei taas ole hetkeen! Vaikka kyllähän muakin toki välillä toi lumenpaljous ahdistaa, mutta ei niin paljon, ettenkö jaksaisi siitä iloita, että pääsee lumessa pompottelemaan pokujen kanssa...

Jöpöltä jatkui matka Samille ja Kermalle. Kermalle oli tilattu uusi satula kokeiluun, sillä tähän asti se oli saanut lainata Samin satulaa, mutta nyt oli kokeiluvuorot käytetty. ;) Kermalle istui Batesin Caprilli kuin nenä päähän ja sillä sitten mentiinkin kentälle töröttelemään. Pidettiin vielä tiukasti kiinni taluttajasta, sillä en ollut kovinkaan varma edelleenkään ohjauksen toimivuudesta. Mentiin ensin pitkät pätkät käyntiä ja sitten ravia kumpaankin suuntaan. Harjoiteltiin samalla vähän tunnistamaan, että mitäs se oikea pohje mahtaakaan tarkoittaa ja myös, että voiko pysähtyä luvatta portin kohdalle. Homma sujui huomattavasti paremmin kuin edellisviikon ratsastelut ja lopuksi jo menin ihan ilmankin taluttajaa/liinassapitäjää ja taivuttelin vähän ponia, kun on niin kovin jäykkä ja haluaisi mennä vähän miten päin sattuu... Kerma tuntui lopuksi varsin lupaavalta pieneltä ratsun alulta!

Sitten Samin selkään ja menoksi. Sami tuntui Kerman jälkeen niin kovin isolta... :) Tehtiin sen kanssa vähän siirtymisiä ja jumppaa, sillä se oli hieman vahva taas kovan reeniviikonlopun ja sen jälkeisten vapaiden jäljiltä. Lopuksi kuitenkin irtosi ja keveni oikeinkin kivasti ja tehtiin vähän vaihtoreenejä ja lisäyksiä. Lisäykset olivat loppujen lopuksi niin hienoja, että oli pakko vaan taputtaa ja lopettaa. Sami on kyllä aivan uskomaton poni, se vaan tekee ja tekee ja tekee ja aina vaan paremmin ja laadukkaammin. Ei voi kuin ihmetellä sen työmoraalia ja intoa!

Pienten ponien jälkeen oli aika ison hevosen! Kävin reenailemassa Akun kanssa vähän Helppo A:2:n juttuja, josko vaikka päästäisi sen kanssa kilpailujen makuun ihan kohta puolin ja lisäksi toki reenailtiin ihan muitakin hauskoja juttuja. Aku on helposti jäykempi vasemmalle, joten sen kanssa on saanut tehdä töitä, että letkistyisi sinne puolelle. Aku ei ollut tällä kertaa ihan niin superhyvä kuin mitä on pitkään ollut, muttei alkuunkaan huonokaan. Tällä viikolla meillä olikin vain tämä yksi treenikerta, sillä Aku on menossa lauantaina harjoituskisoihin hyppäämään. Ensi viikolla sitten jatketaan kouluratsastusharjoituksia ja mennään käymään maneesillakin treenaamassa ihan oikeasti! :)

Päivän viimeiseksi pääsin vielä istumaan pitkästä aikaa Esmeralda-ponin kyytiin. Oli vähän kuin olisi kotiin astellut. On se vaan niin tuttu pieni ratsu, kun on sillä jo muutaman vuoden körötellyt menemään. Taitaa olla tämän hetkisistä ratsuistani pitkäaikaisin, vaikken sillä nyt ole uuden omistajan aikana niin hirvittävästi ratsastanutkaan. Nyt se oli kuitenkin aika pitkälti oma mukava itsensä ratsastaa. Oli kiva fiilistellä sen kanssa vähän vastalaukkoja ja laukanvaihtoja ja huomata että siitä fiilistelystä oli vielä apua Maaritillekin!

Torstai oli siis ihan luksuspäivä, johon kuului monta ihanaa ponia ja pari mukavaa hevostakin! Tommosena päivänä sitä tietää olevansa harvinaisen onnellinen yksilö, kun saa ratsastaa niin pirun hienoja hevosia ja poneja!

Perjantaina homma jatkui ensin Tokajin kanssa. Tokaj oli mielettömän hyvän tuntuinen heti alkuunsa, tehtiin todella hyviä vaihtoja kumpaankin suuntaan täsmällisesti avusta ja säilyttäen koko ajan aivan saman tahdin. Lisäksi käynti-laukka-käynti-siirtymiset onnistuivat todella hyvin ja pehmeästi. Myös ravityöskentely oli ok, vaikkei nyt ehkä ihan niin hyvää kuin laukka. Viivun kanssa Tokaj oli myös todella hyvä. Teetin sekä vasta- että myötälaukan nostoja pitkillä sivuilla ja Tokaj tsemppaili ihan kympillä, jopa vähän kuumeni tästä harjoituksesta! Oli ihana katsoa, miten yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja ne välillä niin mielettömän vaikeat laukannostot olivatkin yhtäkkiä aivan äärettömän helppoja tälle ratsukolle. Useasti tulee mietittyä, että kumpi on hienompi fiilis, se että itse onnistuu vai se, että näkee oppilaansa onnistuvan, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi ratkaisua tähän pohdintaan. Riittänee, että tietää kummankin fiiliksen olevan todella hieno!

Sitten ponihommiin. Ratsuina jälleen Sami ja Kerma. Samin kanssa tehtiin vähän avoja ja sulkuja ja ravilisäyksiä alkuun pohkeenväistösiksakien jatkeeksi. Sitten laukassa vähän kokoamisia ja ensimmäisen kerran tuntui, että Sami jäi etenkin oikeassa laukassa melkein piruettilaukkaan, WAU. Siitä piruettilaukasta lähdin sitten kokeilemaan vaihtoja, sillä siinä sai ne takajalat pieneen vähän nopeampaan askeleeseen eikä vain siihen normiin valtavaan harppaukseen ja olisi mahdollisesti helpompi vaihtaa. Ja kyllä! Saimme muutamia hyvin vaihdonkaltaisia tapahtumia aikaiseksi ja ainakin yhden ihan puhtaan vaihdon todistetusti. Eli toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja ja kyllä ne vaihdot vaan sieltä lähtee irtoamaan. Selkeästi Sami tarvitsee nopeutta ja voimaa niihin takajalkoihinsa, jotta saa ne koordinoitua mukaan vaihtoihin. Etujalathan se kyllä vaihtaa aina ja takajalatkin usein jossain vaiheessa, mutta että saataisi kaikki samaan askeleeseen, vaatii todella paljon työstöä. Mutta nyt voi taas olla vähemmän epätoivoinen asian tiimoilta, sillä kyllä ne siellä jossain on, kunhan ne vaan saa sieltä löytymään! Kun taas hetken tauon jälkeen sain yhden lähes askeleessa tapahtuneen vaihdon, oli jälleen taputusten ja lopettamisen aika. Poni on edelleen taitava!

Sitten Neiti Kerman kyytiin. Ensin jälleen käyntiä, sitten ravia ja tänään jopa laukkaakin! Nämä kaikki ensin liinassa ja oikeinkin mallikkaasti. Eteenpäinpyrkimystä pienellä ponilla oli tänään vaikka muille jakaa... :) Sitten vielä hetken käyntiä ja ravia ilman taluttajaa ja hengissä selvittiin jälleen! Uusi satula tuntui edelleen hyvältä ja ponin omistajakin kävi katsastamassa poninsa kulkua.

Sitten vielä tunninpitoon ja töihin! Tunnillakin oli iki-ihana pieni poni, joka tsemppaili vallan mahdottoman paljon...

Lauantaina sitten luvassa Horse Fair Helsingissä. Pitää mennä katsastamaan kuolaimetonta kouluratsastusta ihan ehdottomasti ja Samin kanssa odotellaan kutsua moisiin geimeihin seuraavan kerran, sillä eiköhän meiltä se kuolaimetonkin meno onnistuisi! ;) Sami olisi vaan tyytyväisempi ilman niitä suukappaleita... *hih* Ja toki pitää meidän pokaaliakin "Poikaa" käydä siellä ihailemassa kun se on siellä kaiken kansan nähtävillä!