Uudessa kodissa ja muuta mukavaa

Murde heinäkuussa 2011

Ponien uusi koti on ihana. Murde ja Moniponi ovat kotiutuneet ihanasti uuteen talliinsa sekä ihanaan metsätarhaansa. Siellä ne tsillailevat kaikessa rauhassa ja kiusailevat toinen toisiaan. Maanantaina mennessäni sinne Murdea ulkoiluttamaan, Murde tsillaili portilla, mutta mut nähdessään laukkasi toiseen päähän tarhaa ja totesi, et "älä tuu hakee mua pois". :)

Hain kuitenkin Murden matkaani ja käytiin sen kanssa kävelyllä uusissa maisemissa tunnin verran. Käytiin uudella ihanalla radalla ja vähän tiellä ja uudella kentälläkin. Oltiin kyllä kovin tyytyväisiä kummatkin, aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin. Kyllä kelpaisi hengailla...

Tiistaina päätin rohkaistua ja lähteä Murden kanssa läheiselle maneesille reenailemaan. Tunnetusti uudet maneesit on Murden mielestä aika jänniä paikkoja, joten kauhun ja hirvityksen sekaisin tuntein lähdettiin sinne seikkailemaan kahdestaan. Talutin noin kilometrin mittaisen matkan sinne ja päästiin ehjänä perille, matkan aikana ei edes katseltu mitään vaan mentiin niin kuin olisi aina siellä käyty. Mutta taloon päästyämme sisään alkoi kyttäily ja kattelu, talutin muutaman kiekan ja ei muuta kuin kyytiin. Tein pitkät pätkät käyntihommia ja Murde tuntui yllättävänkin kivalta, toki se oli virittynyt kuin viulun kieli, mutta tuntui silti kohtuullisesti pysyvän käsissä. Yritin sitten aloittaa normisti hommat laukassa, mutta Murdepa päätti koetella mun tahtotilaani ja teki sen vakiokuvion eli pieni keulaisu ja vasemmalle, kun oikeaa laukkaa yritettiin edetä. Ja jos sitä siitä komentaa, niin lähtee vaan peruuttamaan vimmana suuntaan X. Kun se mulle teki sen aikoinaan ensimmäisiä kertoja, mä olin ihan varma, että se on rikki ja pilalla tai jotain, mutta myöhemmin oon oppinut, että se tekee sen jännitävvä tilanteessa kokeillakseen, et oonks mä oikeesti sitä mieltä, et ei oo jännittävää vai en... Nooh, työstin sit nopeiden siirtymisten kanssa tätä asiaa, kunnes kuulin ovella mönkijän äänen.

Murde lokakuussa 2011

Eli ei siinä sitten mitään, mönkijä tuli lanailemaan maneesit ja Murde oli hieman kauhuissaan. Ei mitenkään tolkuttoman kauhuissaan, mutta ihmetteli, et pitikö tänne nyt vielä semmonenkin tulla.. Mä hyppäsin alas kyydistä, etten pahentaisi tilannetta ja sitten ihmeteltiin lanausta. Päädyttiin sitten kuitenkin toiselle puolelle jatkamaan hommia. Siellä hetken hengailtua uskaltauduin takaisin kyytiin ja jatkoin siirtymisillä ja Murde alkoi tuntua aika kivalta. Mönkkärin lopetettua isolla puolella uskaltauduttiin takaisin sinne jatkamaan ja siitä huolimatta, että mönkkäri lanaili toista puolta, saatiin keskityttyä hommiin ja päästiin tekemään töitä kaikissa askellajeissa. Laukka ei vielä varsinaisesti ollut pitkää ja rentoa, mutta ravi sen sijaan oli ihan tolkuttoman upean tuntuista, Murde meni ihan vaan "jousilla", WAU. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa käytössä Sprengerin KK-Ultran Dynamic RS versio ja se tuntui todella sopivan Murdelle, sillä tuntuma suuhun oli välillä ihan mielettömän upea. Mönkkärikin poistui jossain vaiheessa ja me päästiin lopettelemaan hommia, kun poni oli ollut jonkin aikaa kivasti kuulolla ja tehnyt hyvin hommia.

Kyllä oli niin omituinen reissu, että hohhoijaa. Tunteen pyörivät maneesiseikkailun aikana kyllä ihan laidasta laitaan. Välillä teki mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja todeta, et hevonen on vaan mulle aivan liian vaikea ja sit seuraavassa hetkessä olinkin jo jossain seitsemännessä taivaassa, et wow, tää on mun oma hevonen, millä ratsastan ja se tuntuu tältä. :) On se Murde vaan semmonen. Sit paljon taputuksia, äkkiä alas ja kotimatkalle. Kotimatka sujui yhtä rennon letkeissä merkeissä kuin matka maneesillekin... Kyllähän sitä vois joskus jopa harkita ihan ratsastavansakin sinne maneesille. ;)

Tänään oli sit revanssin paikka. Mulla oli hyvin aikaa ja ajattelin, et pakko mennä tsekkaamaan, ettei mitään jäänyt Murdelle epäselväksi siitä, miten maneesilla tulee tehdä hommia. Matka maneesille oli jälleen rauhallinen ja letkeä. Maneesille päästyä Murde oli taasen hieman jännittynyt, muttei ehkä niin jännittynyt kuin edellispäivänä. Tosin katsomon se taisi huomata vasta tänään... Vielä kun olin taluttelemassa Murdea, ilmaantui mönkijä taas paikalle. Meillä ei taaskaan ollut mihinkään kiire, joten tsekkailtiin rauhassa lanausoperaatiota toiselta puolelta maneesia ja sitten kun mönkijä vaihtoi sinne, aloitettiin hommat. Murde yritti alkuunsa taas esittää, ettei huvita ja teki keulaisu-sivulle-temppunsa, mutta sitten vähän peruuteltiinkin mun tahdosta ja homma jatkui ihan eri mallilla pienillä volteilla käynnissä taivuttaen. Sitten tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja siitä pikkuhiljaa siirryttiin uralle tekemään käynti-ravi-käynti-siirtymisiä, joilla sain omat hermoni kuriin huomatessani että hevonen reagoi pyyntöihini sekä eteen että takaisin. Muistin myös olla kevyt kädellä ja päästää hevosen tekemään pyytämäni asiat. Sitten laukkatyöskentelyä, ympyröitä ja pitkiä sivuja ja pitkillä sivuilla vähän ajatusta avosta. Laukan jälkeen vielä ravipohkeenväistöjä lävistäjillä kumpaankin suuntaan ja ne jopa sujui!!!! Oli kertakaikkisen ihana ratsastus Murdella. Se oli kevyt ja mukava ja kuunteli pohjetta todella hyvin. Usko Murden ja mun väliseen yhteistyöhön palautui hieman jälleen. :) Ja usko etenkin siihen, että Murde on aika hieno hevonen. <3

Murde tammikuussa 2012

Huomenna Sepon tunti ja loppuviikko onkin sitten Annin heiniä... Lauantaina Murde valloittaa kolmannen maneesin viikon sisään ja hyppää Kalliorinteellä.

Moniponi on saanut vaan hengailla muuton jälkeen. Täytynee joku päivä senkin kanssa jotain tehdä, mutta nyt olen keskittynyt täysipainoisesti Murden kesyttelyyn. Se on kahden aiemman muuton aikana päässyt vähän käyttämään mun heikkouksiani hyväksi, mutta ei enää, nyt oon sen verran oppinut sen kanssa elämään, ettei se saa enää mua huijatuksi ihan niin helposti...

Muitakin heppoja on tullut reenailtua, Samilla hölkkäilin eilen. Kenttä oli hieman liukas niin se ei ollut ihan parhaassa terässä, mutta ihan normi-ok kuitenkin. Pohkeenväistöt ja lisäykset oli hienoja sekä muutama ok laukka-pysähdys-laukka-siirtyminen keskihalkaisijalla. Mikä mukavinta myös huomata, on että Sami on oppinut pikku hiljaa reagoimaan raippaan oikein. Se on aiemmin mielellään vain vähän potkaissut taakse raippaa käyttäessä, mutta nyt on oppinut siitä merkistä tuomaan takajalkoja enemmän alle! Tämä helpottaa hurjasti sen työstämistä kohti parempaa kouluratsua.

Sami kesäkuussa 2011

Kermalla hölkkäilin myöskin eilen ja se meni aika kovaa. Eli raviin alkaa löytymään jonkn sortin tahti, vaikkei se aina olekaan haluttu sellainen ja myöskin eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Hetken hölkkäiltyämme liinan päässä, jätettiin taas liina pois ja tein sen kanssa käynnissä vähän hommia. Jonkun sortin sivuliirtoharjoituksia pyrittiin tekemään, jotta poni pikku hiljaa alkaisi ymmärtämään pohkeen myös sivulle päin vievänä apuna eikä vain eteenpäin ajavana sellaisena. Kermasta tulee vielä pätevä pieni peli kouluradoille.

Aku oli myöskin ohjelmassa eilen, se oli pohjan kanssa hieman tarkkana, mutta teki silti asioita varsin kivasti. Tehtiin laukkaa ja siirtymisiä laukka-käynti-laukka-ravi-laukka-tyyppisesti, jolloin hevonen pehmeni kivasti ja rupesi kuuntelemaan ja keskittymään. Harjoiteltiin myös ravista pysähdyksiä, jotka lopuksi olivat jo varsin kelvollisia. Ravi tuntui pätkittäin todella hyvältä ja pyörittelin Akua siinä ravissa volteilla ja vaihtelin suuntaa ja kaikki tuntui onnistuvan ilman sen suurempia ongelmia, vaikka välillä ulkoavut oli pienoisen kyseenalaistuksen kohteena ja pohkeesta eteenkin tuntui oleman hieman vieras käsite. :) Perjantaina reeni vielä kotosalla ja sitten sunnuntaina mennään maneesille tsekkailemaan, että pysyykö poku kätösissä kun päästään hyvälle pohjalle työskentelemään. Tämä harjoituksena ennen seuraavan viikon mahdollista kilpailuharjoitusta!

Aku heinäkuussa 2011

Tokajin kanssa tehtiin tänään töitä ajatellen ensi viikon aluestarttia Ypäjällä. Paljon siirtymisiä ja väistöjä, jotta ratsu olisi oikein nopea avuille ja notkea kropastaan. Tokaj tuntui oikein todella hyvältä ja kun lopuksi ratsastin radan läpi, oli ihan voittajaolo, sillä kaikki tehtävät sujui kuin vettä vaan. Muistin myös Pietin kurssilla oppimani hyvän tuntuman Tokajin kanssa ja sitä kautta löysin myös ainakin peilistä todettuna erittäin hyvän muodon ja kaulan pituuden. Tokaj on kyllä ihan mieletön ratsu, jolla ratsastaessani saan aina hyviä fiiliksiä ja tunnen osaavani jotakin.

Tokaj syksyllä 2011

Tänään pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan myös Ville-Vilpurin ja Vilzu pelitti aivan sikahienosti. Tehtiin vähän ravissa avoja ja pyörittelin sitä volteilla. Laukannostot tehtiin käynnistä ja palattiin myös laukasta käyntiin. Hommat sujui hienosti ja pilotilla hyvä mieli. Ihanaa.

Ville helmikuussa 2012

Kyllä sitä tuntee itsensä välillä hyvinkin etuoikeutetuksi kun saa ratsastaa näin hienoja hevosia ja saa tehdä yhteistyötä aivan ihanien ihmisten kanssa! Nämä hevoset ja ihmiset tekevät mun elämästi niin hirvittävän paljon rikkaampaa. Päivääkään en vaihtaisi pois tämän hetkisestä elämästäni näiden ihmisten ja hevosten ympäröimänä!