Muutoksen tuulia

Selma kävi tiistaina katsastamassa Murden tilannetta uudelleen viime kertaisien jumien löytämisen ja paranemisen tiimoilta. Tällä kertaa kun olin ehtinyt jo pohdiskella hieman niskajumin alkuperää ja sen oireita, meillä oli varsin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta. Kyselin niskakivun mahdollisista aiheuttajista ja lisäksi kyselin tarkemmin siitä, miten se vaikuttaa hevoseen ja mitkä oireet voivat niskakivusta johtua. Aiheuttajina voi olla esimerkiksi karsinassa kiinni jääminen tai esimerkiksi kova riuhtaisu riimu/suitset päässä, tällaisia tilanteitahan voi aina sattua ja siksi ei kyseessä ollut kiputila ole mitenkään harvinainen. Lisäksi kun kerroin, että jo muutama päivä hoidon jälkeen hevosen kanssa oli helppo tehdä käyntityöskentelyä, mikä oli pitkään ollut sille vaikeaa, Selma valotti minua havainnollisesti siitä, että kun liike lähtee hevosen takapäästä, niskan heilurin pitäisi olla se päätöspiste, missä liike vapautuu. Jos tämä päätöspiste on jumissa ja heiluri ei toimikaan, liike loppuu jo johonkin aiemmin ja Murden tapauksessa se on ilmeisesti jäänyt jo lapoihin, jolloin hevonen ei ole päässyt liikkumaan vapautuneesti etuosastaan. Juuri tältä se oli tuntunutkin! Nyt kontrollissa ei niskassa enää ollut jäykkyyttä, mutta keskikaulassa sen sijaan vielä moista hieman löytyi, joten saimme uusia venytyksiä ja harjoituksia, joiden kanssa puuhastella. Puhuimme vielä siitäkin, kuinka nuorten hevosten kanssa on vaikea havaita ongelmia, koska niiden kanssa ei välttämättä vielä työskentely ole "rutiininomaista", josta olisi helppo havaita ongelmia ja lisäksi on vaikea tietää, minkälaiset ongelmat kuuluvat kasvuun ja ikään ja mitkä taas johonkin muuhun. Satulan leveyden aiheuttamasta arkuudesta sään tiimoilla ei ollut enää tietoakaan, mikä oli toki ilahduttavaa kuulla. Taas tuli lisää oppia omasta hevosesta ja sen käyttäytymisestä ja siitä, miten se reagoi mihinkin ja millainen se on silloin kun sillä on kaikki kivasti.

Lauantain estekilpailuissa Murde oli valitettavan jännittynyt eikä päässyt edes ensimmäiselle esteelle saakka. Onneksi olen jälkeenpäin kuullut tarinoita vähän vanhemmistakin hevosista, joita on kyseinen tilanne jännittänyt, niin en ole vielä ihan totaalisesti menettänyt uskoani Murdeen. :) Noooh, paremmalla onnella taas jatkamme harjoituksia ja hevosen siedättämistä uusiin tilanteisiin...

Tiistaina olikin vuoro päästä yli lauantain pettymyksestä. Viriteltiin Murden vuokraajan Annin kanssa Murdelle erikoisesteitä oikein aimo kasa. Murden mieltä aiemmin pahentaneet kukkalaatikko ja muuri olivat hollilla, tietenkin vesimatto ja uutukaisena myös lainelankku. Murde lupaili vesimatolle alkuunsa jo suoraan asiaan pääsemistä, mutta viime hetkellä päätti kuitenkin hannata ja karistaa Anninkin kyydistä. Eipä siinä mitään muuta kuin takaisin kyytiin ja hommiin uudelleen. Samoin tein lähti vesimatto sujumaan, kun ratsastaja oli valmistautunut tilanteeseen, muuria ja kukkalaatikkoa Murde ei edes vilaissut, mutta lainelankku oli sen mielestä kyllä maailman pelottavin asia. :) Siinä saatiin vähän käyttää kaiken maailman patistuskeinoja, jotta ylitys tapahtui, mutta loppujen lopuksi joka kerta siitäkin mentiin yli eikä ohi. Kiitokset Annille mielettömästä tsemppailusta, sillä kyllä se palkittiinkin lopulta. Hevonen imi esteille ja hyppäsi lopuksi aika ison okserinkin kera kukkalaatikon. :) Pieni hevonen tsemppasi hienosti!! Ja kiva nähdä, että vaikka viimeksi vesimatto oli sille lähes ylitsepääsemätön kauheus, se teki siihen nyt hienoja hyppyjä ja lähestyi sitä innolla! Ei ollenkaan toivoton tapaus...

Keskiviikkoiltana uskaltauduin pyytämään erään tallimme kouluratsastajan Murden kyytiin. Kyseessä on ratsastaja, jonka tyylistä pidän paljon ja olen nähnyt hänen tekevän upeaa työtä oman hevosensa kanssa. Päätin käyttää tilanteen hyväksi nyt kun vielä on ihmisiä ympärillä, kun kohta harjoittelemme ylhäisessä yksinäisyydessämme Murden kanssa. :) Kyseinen kouluratsastaja suostuikin pyyntööni ja meni muutaman kierroksen käyntiä ja ravia ympäri maneesia. Oih sitä onnea, kun sain katsella hevoseni liikkuvan rennosti ja ilmavasti ympäriinsä täysin sille vieraan ratsastajan kanssa. Kylläpä tuli hyvä mieli, kun näki, ettei kaikki vuosien työ ole ainakaan ihan hukkaan mennyt vaan kyllä siellä asuu hieno pieni hevonen ruskean kuoren alla. Murde tyytyväisenä korvat lerpallaan teki työtä käskettyä ja mä taisin olla vaan ihan Hangon keksinä... Tänään sitten itse yritin hakea samaa fiilistä, mutta en tainnut ihan niin hyvin siinä onnistua. Noooh, vähitellen!

Sunnuntaina Murde palaa takaisin kotikonnuilleen Sipooseen ja aloitamme uudenlaisen elämän. Olen nyt huomannut Murdesta, että kun ensin lumimassojen ja sittemmin jään peittämät maastot on pois pelistä, se on hieman kyllästynyt pieniin ympyröihinsä ja alkaa taas kehittelemään siitä entistäkin jännittävämpää. Onneksi se pääsee nyt sitten piristämään mieltä kavereiden seuraan ja reenailemaan uudella innolla siinä ohessa. Se selkeästi kaipaa hevoskontaktia, kun yrittää aina jäädä "juttelemaan" kaikkien naapuruston hevosten kanssa ohikulkumatkalla... Murde on siitä myöskin leppoisa kaveri, että vaikka se joskus onkin arkajalka ratsastajan kanssa, se ei esimerkiksi uusista paikoista juurikaan stressaile. Se ottaa paikan haltuun ja on niin kuin kotonaan. Ainakin on aina tähän mennessä ollut niissä paikoissa, mihin sen kanssa on koskaan menty. :)

Zorro pääsi myös tositoimiin tällä viikolla. Saatiin vihdoin talven jäljiltä kentän aidat korjattua ja päästiin virittämään Zorrolle pienimuotoinen irtohypytyskuja. Kyseessä oli ihan vaan puomeja aluksi ja lopuksi toisesta päästä korotettuja puomeja. Zorro hiffasi nopeasti, mistä oli kysymys, ja lopetettiinkin sitten hyvin pian, jottei vaan hyvä fiilis latistu. Kyseessä oli kuitenkin Zorron ensimmäinen irtohypytyskerta! Mutta kyllä siitä vielä pätevä esteponi tulee..! Sen kanssa touhuamisesta tulee aina niin hyvälle tuulelle, kun se on jotenkin niin vilpittömän onnellisen oloinen kaikesta. Ne on Jöpön kanssa edelleen ihan parhaat kaverit ja on jännä nähdä, miten ne hyväksyvät Murden laumaansa vai hyväksyvätkö ollenkaan... :) Tosin eiköhän sinne yksi ruunapoika vielä mahdu mukaan kuvioihin... Olen yrittänyt vimmana saada hankittua kyytiä Zorrolle Kyvyt Esiin-tapahtumiin ensi kuussa, mutta ei se taida oikein ottaa tuulta siipiensä alle. Onhan tässä vielä viikonlopun verran aikaa, mutta saas nyt nähdä. Zorron veli on ollut tällä viikolla oripäivillä suorituskyvynkokeessa ja päässyt jatkoon toiselle testiosiolle, jännä nähdä kuinka Mikadolle käy loppupeleissä. Ilmeisen lahjakas poni taitaa olla kyseessä!

Reilun viikon päästä kauden ensimmäiset kilpailut tiedossa, IHANAA!!!! Ei malta odottaa, että pääsee harjoittelemaan taas radalla ratsastusta ja näkemään, että miten uudet ratsut toimivat kilpailutilanteissa ja minkälaista tulosta voi kilparadoilta odottaa saavansa. Kuitenkin kun yksin pitkälti uurastaa hevosten kanssa, on aika yksin myös sen kanssa, että onko menossa alkuunkaan oikeaan suuntaan vaiko eikö, jonka takia onkin kiva päästä näkemään, että mitä mieltä tuomarit ovat näkemästään... Kisoihin on näillä näkymin osallistumassa Sami-poni, Suvi-Hermiina ja Jöpö. Hauska päivä siis todennäköisesti tiedossa!