keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Dressage Centerin seurakilpailut oli sitten maanantaina ja siellä siis starttailtiin Kenttä kuutonen. Harjoitukset kotona olivat sujuneet lähes täydellisesti. Kisoja edeltäneenä päivänä Suvi oli ihan mielettömän hyvä ratsastaa, se toimi kuin ajatus. Istuin vain kyydissä ja nautiskelin, laukkaa pääsi ratsastamaan hyvässä korkeassa muodossa, todella koottu ravi kaivettiin naftaliinista lumikentän jälkeen ensimmäisen kerran ja väistöt sujuivat tuttuun tapaan. Lopuksi laukka-käynti-laukka-siirtymiset onnistuivat ajatuksesta ja muutoinkin pääsi ratsastamaan niin, että homma tuntui olevan kaikin puolin hanskassa.

Maanantaina verryttely oli kuitenkin pehmeällä kentällä ja päivä oli harvinaisen kuuma huhtikuun päiväksi. En osannut ottaa näitä tekijöitä riittävästi huomioon suunnitellessani verryttelyn ajoitusta, lisäksi kun kaikki vielä ihmettelivät, että olimmeko tulleet paikalle jotenkin myöhässä, olin itse hieman äimänä. Tämä johtui siitä, että paikalla olisi ollut myös mahdollisuus verrytellä verryttelyryhmässä maneesissa, josta en ollut tietoinen enkä siksi paikallakaan. Onneksi näin, sillä jos olisin ollut selässä ennen verryttelyryhmäni alkua, olisi Suvi todennäköisesti ollut sekä väsynyt että tympääntynyt. Nyt päästiin sentään suorittamaan pelkällä väsymyksellä. Maneesissa tuomareilla oli vielä pöytä, jossa oli liehuva pöytäliina, mikä Suvia hieman hirvitti ja siihenkin uhrautui tärkeää energiaa. Radalle päästessä Suvi oli siis jo vähän väsynyt eikä aivan pohkeen edessä, mutta suoritimme radan tasaisella menolla ja ajoittain aika hienoillakin pätkillä ja tuloksena oli 58 ja risat % ja siihen mahtui yksi kommunikaatiokatkos pysähdyskin tuomaripäädyssä, josta sitten rankaistiin asiaankuuluvasti. Ilman sitä oltaisiinkin oltu sijoilla! :) Eli ei me ihan huonoja oltu, siellä sentään tuntui olevan paljon hienoja hevosia ja siten myös kova taso... Siellä oli ilo katsella joidenkin ratsastusta, kun oli niin kerta kaikkisen kaunista. Kisoissa käyminen on kyllä juuri siitäkin syystä silmät avaavaa, kun näkee niitä uskomattoman upeita ratsukkoja ja pystyy sitten itsekin muistamaan, että mihin sitä oikein tähdätäänkään. Muutamia todella kauniita ratsukkoja on tällä kaudella nähnyt radoilla ja kyllä niitä katsellessaan muistaa, mistä tässä lajissa on oikeasti kysymys.

Nyt onkin sitten tämän viikon verran kisataukoa ja seuraavan kerran tositoimiin 7.5. mitä todennäköisimmin sekä Samin että Suvin kanssa. Kummatkin kyllä ihastuttavia kilpureita! <3

Murde ja Poni ovat olleet mun silmäni alla nyt todella paljon, kun ollaan asuttu samalla tontilla niiden kanssa. On ihanaa kun pääsee seurailemaan omaa hevosta/ponia vähän niin kuin koko ajan. On niin terapeuttista vaan katsella niiden puuhastelua tarhassa ja niiden keskinäistä elämää. Voisin vaan tuijotella niitä tuntikausia, kun ne tekevät pahuuksiaan ja kiusaavat toinen toisiaan. Mulla on ollut harmittavan vähän aikaa niitä oikeasti työstää, mutta kyllä ne vähän ovat silti liikenteessä olleet. Murde oli itse asiassa eilen myöhäisessä illassa ihan mielettömän hyvä juoksuttaa, se reagoi kohtuullisen mukavasti ja liikkui ihan kivasti eikä kertaakaan koittanut poistua paikalta, vaikka vähän sitä ahdistelinkin. Eli vaikuttaisi siltä, että maalaiselämä alkaa tekemään tehtävänsä ja siitä on hyvää vauhtia tulossa taas aika kiva hevonen. :) Saa nähdä, mitä tapahtuu kun se viedään taasen johonkin muualle valmentautumaan tai saati sitten kilpailemaan... Saattaa olla, että on pieni hevonen taas vähän ihmeissään!

Poni oli ihan oikeissa töissä tiistaina ensimmäisen kerran elämässään. Se suoritti Leenan kanssa ohjasajoa ilman taluttavaa avustajaa ja suoritti vielä ihan pirun hienosti. Ensin tiellä ja sitten vielä kentällä ja peräti kumpaankin suuntaan! Kyllä voi olla ponista ylpeä, hyvä ajoponi siitä vielä tulee. Ja aikanaan ehkä ratsukin, ei se ainakaan työtä vieroksuva ole... Reeni jatkuu jo huomenna!

Muutoin hommat on aika lailla ennallaan Jöpö on ollut reenissä tasaisen vaihtelevasti, nyt puuttuu yksi kenkä, joten mennään sen ehdoilla, kunnes saadaan uusi ja Pin Rock's Esmeralda on lähes myyty, joten senkään kanssa ei ole nyt tullut puuhasteltua. Uusi ratsu kuvioissa on 9-vuotias ruuna Aku, joka on ihan mieletön mastodontti! Siis kokonsa puolesta mastodontti, sillä se on varmaan lähemmäs 180cm säkäkorkeudeltaan... Onneksi se on kuitenkin kiltti jättiläinen ja vähitellen alkaa toimia todella mukavasti. Kun on ratsastanut viime vuodet lähes pelkästään ponikokoisilla ratsuilla, tuntuu tuollainen järkäle kyllä harvinaisen omituiselta. :) Vähitellen sitä oppii luottamaan järkäleeseenkin ja siihen, että sen tahtotila ei olekaan se, että se haluaa ulkoistaa mut sieltä kahden metrin korkeudesta vaan, että se ihan oikeasti on kiltti poika, jonka mielestä on kiva laukkailla ympäri kenttää... Pieni kulttuurishokki on kyllä tosiaan ton koon tiimoilta ollut, mutta onneksi alkaa vähitellen helpottamaan. On kiva nähdä, mihin tämän jättiläisherran rahkeet riittävät tulavaisuudessa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti