Tampereella oli siis viikonlopun ajan Tampere Dressage Festival, joka oli oikein hienoissa puitteissa, hienosti järjestetty kilpailu. Me olimme Samin kanssa vain lauantaina starttaamassa 6vee-cupin osakilpailun siellä. Valmistelevat harjoitukset kotona olivat menneet ihan mukavasti ja hyvillä mielin oltiin liikenteessä, vaikka mun olotilani olikin kehno.
Verkkaan suunnattiin hyvissä ajoin, muttei kuitenkaan liian aikaisin. Verkassa kahden ravikierroksen jälkeen musta tuntui jo, että kuolen, mutta onneksi Samia ratsastellessa mieli pikkuhiljaa parani ja olotilakin vähän sitä myöden. Sami tuntui hieman alavireiseltä ja väsyneeltä, mutta silti ihan kohtuullisen hyvältä aina ajoittain. En verrytellyt kovinkaan kauan, vain vähän vetristellen ja taivutellen voltit läpi ja vastalaukat haltuun.
Radalle mentiin jo luokan kolmantena. Huomasin jo radalla verrytellessäni ennen itse suorituksen alkua, että kaikki ei ole nyt niin kuin pitää. Päätin kuitenkin tsemppailla ja yrittää parhaani, muu ei siinä vaiheessa enää auttanut.
Sisään radalle ok, voltilla rullailua, lävistäjä ohjia pidentäen ok ja sen jälkeen voltilla rullailua. Siirtyminen käyntiin oli pahasti etupainoinen ja rullaillen, raviin taas ok. Lisäys oli kohtuukelvollinen, vaikkei lähelläkään sitä, mihin Sami hyvänä päivänä pystyy. Pysähdys ja peruutus oli ok, pysähdys jäi vähän levälleen kylläkin. Siitä sitten käyntiin, joka oli Samille ihan ok käynti. Huomaa aina, että väsyneenä Sami malttaa kävellä eikä tarjoile ravitöpötystä, kuten tekee jos on pirteämmässä vireessä. Raviin ok, laukannosto kelvollinen, keskilaukka ympyrällä kelvollinen, vaikkei alkuunkaan hyvä. Sitten laukkaa ja vastalaukkaa ilman sen suurempia murheita. Raviin taas liian etupainoisesti ja siten toinen laukannostokin oli hetken hukassa, mutta löytyi onneksi. Toinen keskilaukkaympyrä oli myöskin vaisuhko, mutta kai siitä jonkin sortin lisäys oli tunnistettavissa. Laukka suoralla ja vastalaukka tähänkin suuntaan oli ok ja siirtyminen raviin ja siitä lopputervehdykseen katastrofaalinen. Ei näin, ei näin, ei todellakaan näin.
Noooh, kaikesta pettymyksestä huolimatta pisteet oli ok, 62 ja risat prosenttia, mikä kyllä yllätti mut todella. Mitä olisikaan voinut olla luvassa, jos olisimme tehneet hyvän suorituksen?!?!?!? Sijoituimme loppujen lopuksi 22 ratsukon joukossa kahdeksanneksi, mikä on tuolla suorituksella ihan käsittämätön sijoitus!!! Vaikka olinkin pettynyt ja vihainen itselleni tästä huonosta radasta, pitää muistaa, että ponilla hevosten joukossa tämä oli kuitenkin varsin mallikas esitys. :) Jos joku olisi lupaillut mulle pari kuukautta sitten, että oon kahdeksas tossa porukassa, en olisi ikimaailmassa uskonut... Nyt se oli todellisuutta ja paljon parempaankin olisi ollut mahdollisuudet, jos tähdet olisivat olleet kohdillaan. ;)
Cuppipisteitä tuli siis muutama lisää ja nokka kohti uusia pettymyksiä!
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti