Viikko on taas kulunut enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan mitään kuulumisia tännepäin. Nyt niitä onkin sitten vaikka millä mitalla ja taas tyrkyllä megapostausta, kun on niin paljon kaikenlaista kerrottavaa.
Viime viikonloppuna Moniponi jatkoi siis sunnuntaina Karin kurssilla Tuomarinkylässä Heidin kanssa. Poni oli alkuunsa ihan intopiukeana ja liikkui varsin mukavasti, mutta ehkä hieman turhan kuluttavasti, sillä väsähti sitten todella nopeasti. Se teki muutaman hyvän hypyn, sen jälkeen väsymys alkoikin jo painamaan eikä poni enää jaksanut oikein hypätä. Sitten yhden hyvän tehtävän jälkeen se saikin lopetella sille päivälle. Tämä viikonlopun retki oli todella antoisa ja teki varmasti hyvää ponin kunnon kohotukselle. Sillähän ei aiemmin ole kahtena päivänä peräkkäin päästy vielä hyppäämään, mutta nyt on hyvä saada moisia treenejä pikkuhiljaa alle, jotta kunto on huipussaan oripäiviä lähestyttäessä. Helmikuussa on myöskin Karin valmennus Tuomarinkylässä, joten silloin tähdätään ehdottomasti myös sinne ponia hypyyttämään. Kuten aina aiemminkin, ponin kanssa oli helppo ja mukava matkustaa ja se toimi vieraassa paikassa kuin kotonaan. Sunnuntain valmennus oli nimittäin Tuomarinkylän vanhassa maneesissa, jossa poni ei koskaan aiemmin ollut päässyt vielä käymään.
Keskiviikkona Moniponi jatkoi oripäiville valmistautumistaan ja kävi röntgenkuvissa Orimattilassa. Siellä saatiin kuvat otettua ja saimme varsin hyvää palvelua. Pitkään mietin, että minne suuntaamme kuvat ottamaan ja lopulta päädyin Orimattilan klinikkaan lähinnä etäisyyden johdosta. Olen tähän päätökseen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen, sillä homma hoitui sielä varsin vaivattomasti ja nyt kuvat pitäisikin olla Hippoksessa odottamassa analysointia.
Treenin puolesta tämä viikko on ollut Moniponilla kevyempi viime viikonlopun tiukan treenin jäljiltä ja sillä on ollut vain kaksi ratsastuspäivää. Kummallakin kerralla se on liikkunut erittäin hyvin ja tehnyt ratsastajastaan onnellisen, kuten sillä on yleensä tapana... :) Alkavalla viikolla se saa jatkaa harjoituksia vähän tiuhemmalla tahdilla ja toivottavasti saataisi taas estetreenejä mukaan kuvioon myöskin. Sitä seuraavalla viikolla Moni pääseekin taas myös koulureeniin!
Purden kanssa ollaan reenailtu jonkun verran kotosalla ja se on tuntunut varsin mukavalta. Ei vieläkään kaikki suju aina niin kuin toivoisi, mutta paljon se on parantunut ja uskallan jo ratsastaa sitä huomattavasti enemmän ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Siitä on tullut kotiin muuttamisen jälkeen varsinainen luottoratsu. ;) Se mennä pöröttelee, minkä osaa ja pystyy, aina iloisella mielellä. Jos sillä on vapaapäivä eikä sen kanssa puuhastella, se katsoo tarhasta maanisella katsellaan, että "Ota mut, ota mut". Etenkin näin tapahtuu, jos poni pääsee treeniin, mutta hänen suuruutensa ei. On se kyllä semmonen mamman muru, että oksat pois!
Nyt viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa valvovan silmän alle, tällä kertaa oli vuorossa Pietin tunnit. Lauantaina Purde tuntui jo verryttelyssä todella hyvältä, se kulki mielellään eteenpäin ja reagoi hyvin apuihin. Tunti menikin ihan uskomattomissa merkeissä. Tehtiin ravissa avoja ja sulkuja, jotka jopa onnistuivat yllättävän kivasti ja lopuksi myös harjoiteltiin laukkasulkuja ja vaihdeltiin laukkaa mitä erinäisimmillä linjoilla. Vaihtoja tehtiin sulun jälkeen suorilla, radan poikki-linjalla, täyskaarto-linjoilla ja lävistäjillä. Vaihdot tulivat pääosin avusta ja puhtaina ja pilotti muistutti näiden jäljiltä enemmän Hangon keksiä kuin itseään! Ihan superhieno fiilis ja mahtava ratsastus omalla hevosella! Eikä siis pelkästään ne temput vaan yleisesti ravia oli helppo ratsastaa, se sujui hyvin eteenpäin ja oli ratsastettavissa, välillä pystyi vaan fiilistelemään, kuinka helppoa ja kivaa ratsastus Murdella voi olla kun se sujuu...Wau!
Sunnuntaina oli aika palata maan pinnalle, sillä sekä minä että hevonen oltiin ihan tolkuttoman väsyneitä eikä hommista meinannut tulla yhtikäs mitään. Nojoo, ehkä siinä on hieman itsekritiikkiä mukana, sillä kuitenkin saimme ravissa avoja ja joitakin hienoja sulkuja aikaiseksi ja laukassakin sulun tapaista ja vaihtojakin tuli, muttei vaan ihan niin hyvin ja helposti kuin eilen. Lisäksi yleisratsastusfiilis muistutti enemmän sitä normaalia vanhaa kuin edellisen päivän uutta aika mageeta fiilistä. :) Mutta taas sain lisämotivaatiota harjoitella vaan ahkerammin ja uskaltaa kokeilla niitä vaikeampiakin asioita, jotta ihan perushommista tulisi helpomman tuntuisia sekä hevoselle että minulle ja toki myös siksi, että ne vaikeammatkin asiat alkaisivat tulla haltuun jossain vaiheessa. :)
Ensi kuussa olisi taas Pietin tunteja tarjolla, mutta mun pitää nyt tsekkailla, että onko varaa sinne mennä vai ei. Oripäivät tekee ison loven muuhun heppailubudejttiin, mutta yritetään keräillä pennosia kasaan, sillä nämä Pietin tunnit ovat vaan meille todella tärkeitä harjoittelukertoja... :) Alkavalla viikolla uskaltaudun ensimmäisen kerran pariin vuoteen Purden kanssa Nipsun tunnille Tuomarinkylään. Saa nähdä, mitä siitä tulee... Vähän kauhun ja pelon sekaisin tunnelmin odottelen näitä kahta aamua Tuomarinkylän maneesin uumenissa.
Samin kanssa reenailtiin pari kertaa tällä viikolla ja viimeisimmällä kerralla sain neljä vaihdonkaltaista asiaa suoritettua. :) Eli askeleessa vaihtui laukka, mutta tämä askel oli ehkä hieman epämääräinen... Samin kanssa on harjoiteltu vaihtoja monella tavalla mm. niitä on pyritty työstämään käynnin kautta vaihtojen kautta, jotta takajalat saisivat nopeutta ja voimaa. Nyt sitten mitä ilmeisemmin aletaan olemaan siinä rajoilla, että voima ja nopeus alkaa löytymään, sillä nämä neljä vaihtoa olivat jo sellaisia, että poni nousi ilmaan ja ilmassa vaihtoi laukan, tosin saatoi hieman pukittaa samalla tai tehdä jonkun muun omalaatuisen loikan, mutta pääasia oli, että askeleen jälkeen laukka jatkui eri laukkana kuin sitä ennen. Sami sai hirvittävän määrän taputuksia ja laukkailla vapaavalintaisessa tempossa ympäri sen jälkeen ja sitten vielä taputettiin ja lopetettiin. Pitkästä aikaa aloin olla taas hieman toiveikkaampi sen tiimoilta, että laukanvaihdot meille löytyvät ja päästään sinne vaativiin luokkiin vielä jonain päivänä. :) Lisää treeniä vaan siis tähänkin asiaan, ei ne taida sieltä itsestään ilmaantua...
Kerma-poni on harjoitellut pysähdyksiä ja on jonkun verran oppinutkin seisomaan paikallaan. Välillä se tekee jopa jo varsin asiallisia pysähdyksiä monia peräkkäin, mutta aina ajoittain menee edelleen kuppi nurin ja pieni poni tarjoaa mielummin piaffia kuin seisoo paikallaan. Selkeää gp-ainesta siis! ;) Kerma-ponin askellajit alkaa pikkuhiljaa löytymään niin, että se tietää milloin mitäkin askellajia pyydetään ja se kyseinen askellaji pysyy puhtaana eikä se yritä päästä suorittamaan jotain toista askellajia sen sijaan... Kerma on varsin hassu pieni poni, mutta luotamme, että hyvä siitä vielä tulee kun sitä jaksaa rauhassa rakentaa ja työstää sitä!
Akulla kävin ratsastamassa myös kerran menneellä viikolla ja se oli yhtä mukava kuin ensimmäiselläkin kerralla tauon jälkeen. Mennä pörötteli rennon letkeästi ympäri kenttää ja teki mitä pyydettiin. Vasen laukka oli vähän vaikeaa taas tauon jälkeen, mutta pikku hiljaa pitää sitäkin laitella kuntoon taas.
Huomenna alkaa vapaaviikko, joka näin etukäteen tarkasteltuna näyttää hyvin hevospainotteiselta. Nipsun valmennukset, omien ponien ratsastukset, Samin ja Kerman reenit ja Akun reenit ovat nämä normit ja sitten lisäksi vähän poniratsastusta Esmeraldan ja Formulan merkeissä, Samin äidin tyyppaus, Vilpun kanssa maneesille ja tarkoituksena olisi ehtiä myös Villen kanssa reenailemaan.. Perjantaina on myös Tuomarinkylässä rataharjoitus, johon pitäisi Tokajin kanssa osallistua ja kokeilla ratsastella joku vaativa b- ohjelma läpi! Huomaa, että kevät alkaa lähestymään, kun ratsastusten määrät alkavat taas lisääntymään huomattavasti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti