Viikko pähkinänkuoressa

Vapaaviikon jäljiltä on taas niin paljon kerrottavaa, ettei oikein edes tiedä, mistä pitäisi aloittaa...

Maanantai

Viikonlopun Pietin tuntien ja töiden jäljiltä olin ihan hurjan väsynyt, mutta tuttuun tapaan vapaaviikolle oli sovittuna ohjelmaa todella paljon, joten laakereilleen ei kyennyt jäädä lepäilemään. Maanantaina kävin tsekkailemassa, että Toksu oli kuosissa ja hyvällä mallilla kohti viikon haasteita. Ihan ok:lta se tuntuikin ja harjoiteltiin sarjoja, jotka on meille vielä vähän vaikeita aina ajoittain. Toksu kun tykkää tehdä mitä sarjoja milloinkin. :) Mä saatan luulla pyytäväni nelosia ja Toksu tarjoaakin neljä ykköstä... Mutta ihan ok:sti saatiin nelosia ja kolmosia tehtyä kun vaan sain oman kroppani ja pääni toimimaan.

Vaihtoharjoitukset jatkuivat seuraavassakin osoitteessa ja Samin kanssa tehtiin ensin vähän avoja ja sulkuja ja siirryttiin sitten vaihtohommiin. Jälleen kerran otin lähestymistavaksi sen, että vaihtelin paljon sen välillä, miten vaihtoihin tultiin. Välillä tultiin kovaa, välillä käynnin kautta, välillä väistöstä ja välillä ihan vaan vähän niin kuin huomaamatta. Treeniin sisältyi näillä eväillä kaksi puhdasta vaihtoa, jotka tuntuivat superhyviltä ja helpoilta. Loput 35 vaihtoa olivat eri tavoin huonoja. ;) Mutta selkeästi pikkuhiljaa työ alkaa tuottamaan tulosta ja jotain tapahtuu.

Kerma-ponin ollessa hieman vireä pakkasen yllyttämänä, päätin juoksuttaa sitä ensin ja samalla katsastaa, että miltä se oikein näyttääkään. Aivan liian harvoin näen työstämiäni hevosia maasta käsin, vaikka se on todella hyödyllistä. Oli kiva nähdä, miten Kerma reagoi haasteisiinsa itsenäisesti ilman apua selästä ja minkälaisista asioista se hermostuu ja yli päätään ihan vaan, miten se liikkuu. Kivaltahan se poni näyttää ja välillä kun löytää raviin rauhallisen tahdin, se näyttää varsin hienolta. Paljon on ponin kanssa työtä vieläkin kyllä tehtävänä, siitä ei pääse mihinkään. Mutta onneksi ei ponin kanssa ole kiire mihinkään.

Tiistai

Tiistaina oli sitten riittämiin ihan perusratsastusta, Akun kanssa tehtiin muutama hieno väistö ja muutoinkin sen ravi tuntui oikein hyvältä, laukassa on vielä työtä. Pitkästä aikaa pääsin Esmeraldan selkään ja sen alkutuhmailujen jälkeen se alkoi olemaan kiva oma itsensä. Vähän joutui kyllä laittamaan ruotuun... :) Samoin kuin joutui laittamaan ruotuun pienen tuhman Formula-poninkin. Joskus pienet ponit kyllä yrittävät niin kympillä saada ylivaltaa ihmisestä, mutta onneksi tällä kertaa kummatkin siinä epäonnistuivat ja kulkivat varsin kivasti loppupeleissä. :)

Keskiviikko

Keskiviikkona oli aika suunnata ensimmäisen kerran kahteen vuoteen Murden kanssa Nipsun tunnille. Edellisen kerran taidettiin siellä käydä Murden 5-vuotiskeväänä, jonka jälkeen en ole Murden kanssa moiseen puuhaan uskaltanut vaan olen käyttänyt stunttihevosia tässä hommassa. :) Nyt Nipsun tunnit tulivat kyllä tarpeeseen ja saatiin paljon uutta työstettävää kotiharjoituksiin. Vihdoin Murdelle on löytynyt aika tasaisen ok eteenpäinpyrkimys niin, ettei siihen varsinaisesti tarvitse keskittyä läpi kaikkien harjoitusten vaan se tulee jo enemmänkin oletusarvona, mikä on kyllä suuri harppaus meidän elämässämme... Nipsu oli tyytyväinen Murden takaosan työskentelyyn, mutta korosti paljon sitä, että etuosa on saatava elastisemmaksi, taipuisammaksi ja "kumimaisemmaksi", jotta saadaan koko hevonen työskentelemään tasapainoisemmin. Murden eteenpäinpyrkimättömyys on varmasti ollut suurin syy sille, että etupää on jäänyt lähes tulkoon kokonaan jumppaamatta, kun on vaan keskittynyt ratsastamaan sitä takaa kohti tuntumaa ja edestä ei ole vielä koskaan aiemmin oikein päässyt kiinni ottamaankaan. Nyt sitten työskentelimme kootussa laukassa sekä uralla että ympyrällä. Uralla piti ratsastaa kulmat kootummin ja suorille antaa hieman sujua. Kootussa laukassa minun tuli myös antaa hevosen jäädä koottuun laukkaan rauhassa, jotta se oppii, ettei se ole väärin laukata kootusti, sillä itse rupesin liian nopeasti hätiköimään ja ratsastamaan sitä eteen, ettei se jäisi pohkeen taakse. Tämä on kaikki ihan uutta Murden kanssa ja näitä pitää ehdottomasti ruveta harjoittelemaan. Laukan jälkeen työskentelimme vasemmalle taivutusten kanssa ja etuosan elastisuuden lisäämisen kanssa. Pikkuhiljaa Murde tuli koko ajan paremmaksi, rennommaksi ja taipuisammaksi. Se tuli myös ihan supertuntumalle, pysyi kevyenä, mutta oli kuitenkin koko ajan selkeästi tuntuma ilman nojaamista tai tyhjäksi tulemista. Tunnin jälkeen oli superfiilis, sillä oli erittäin hyvä ratkaisu ottaa nyt Murde Nipsun katsottavaksi kun mulla on siihen hyvä fiilis ja uskallan ratsastaa sitä.

Keskiviikon toiselle tunnille pääsin pitkästä aikaa Samin kanssa. Keskityimme vaihtoharjoitteluun, jossa on harjoittelemista niin mulla kuin ponillakin, mutta noin 4 puhdasta vaihtoa saimme työstettyä tunnin aikana yhdessä muille nähtäväksi ja lisäksi kymmenittäin niitä vaihtoyritelmiä. Tällä kertaa paras tulos saatiin aikaan lähtemällä uralta lävistäjälinjalle väistössä, suoristamalla keskihalkaisijalle ja ajattelemalla siinä vastasulkua ja siitä vastasulusta vaihtaa kohti lyhyttä sivua. Vastasulun kautta sain takajalat oikeaan osoitteeseen ja hevosen suoraksi. Oma virheeni on taivuttaa kaulasta liikaa tai kääntää liikaa vaihtoon, jolloin menetän otteen takajaloista aivan liian helposti. Pikkuhiljaa Samikin väsähti ja lopetimme kun olimme saaneet hyvää työskentelyä aikaiseksi ja myös oikeita reaktioita paljon. Sami oli kyllä taas tyytyväisenä kun pääsi oikeisiin hommiin. Sen mielestä on kivaa päästä näyttämään itseään maailmalle, vaikka sitä vähän suututtaakin jos paikalla on häntä isompia hevosia. Sipen gp-ratsu Gringolle piti vähän luimistella siihen malliin, että "kyllä mä sulle vielä näytän..". :) Nooh, ei mua varsinaisesti haittaa, jos näyttääkin... :)

Sitten vielä lisää poniratsastusta Formulan ja Esmeraldan merkeissä. Ponit olivat jo paremmin ruodussa alkujaankin ja niillä oli jopa ihan kiva ratsastella tällä kertaa. Kyllähän ne vieläkin yrittivät vähän esittää jotain mielipiteitä, mutta mulla ei ole tapana antaa valtaa niiden mielipiteille vaan mun mielipiteillä kyllä mennään! Esmeralda on kyllä niin ihana poni, sillä on vaan suunnaton ilo ratsastaa silloin kun se toimii. Se osaa paljon ja haluaa miellyttää ratsastajaa, jos vain ymmärtää, mitä häneltä pyydetään... Tai siis sehän osaa juuri niin paljon kuin olen sille itse opettanut! ;) Kiva kyllä kun sekin on takaisin treenissä ja paluu kohti kilpakenttiä odottaa toivottavasti yllättävänkin pian... Esmeraldallahan on jo kvaali kansallisiinkin, sillä sillä on kaksikin yli 58% ylittävää tulosta alue helposta a:sta. Nyt vaan kuntoa kohottamaan ja eiköhän sinne kansallisiinkin vielä päästä!

Torstai

Torstaina jatkui Nipsun treenit ensin Murden kanssa. Aloiteltiin laukassa työskentelyllä ja etsittiin melkeinpä piruettilaukkaa. Oikealle piti ajatella melkein avoa ja vasemmalle melkein sulkua, jotta sain Murden pysymään suorassa ja takajaloillaan. Ajatus kokoamisesta löytyi jo aika hyvin, mutta se säätelyvarmuus puuttui edelleenkin. Teki mieli potkaista pois kootusta juuri kun koottu laukka oli hyvää ja välillä taas en uskaltanut pyytää Murdea riittävän kokoon. Mutta kyllä hyviäkin askeleita oli tarjolla. Laukan jälkeen tehtiin harjoitusravissa pienen pieniä siirtymisiä vähän pienempään ja vähän isompaan raviin niin, ettei mennä aina vaan täysillä tai ei ollenkaan vaan että ravissa on paljon vaihteita ja niiden välillä voidaan surffata vaivatta ilman sen suurempaa työtä. Superhyvä tunti ja superkiltti hevonen. Todella paljon hyödyllisiä juttuja ja taas on motivaatio kotihommiin kohdillaan, vaikkei aina kotihommat olekaan maailman helpoimpia kun meillä on vielä toistaiseksi sen verran rajoitetut tilat käytössä. Mutta siellä kotona työskennellen on tähänkin asti päästy joten miksei vielä tästäkin eteenpäin...

Murden palautettua kotiin, suuntasin takaisin kohti Tuomarinkylää toiselle tunnilleni. Tämä toinen tuntini taisikin olla viikon kohokohta. Sain lainaan Nipsun tunnille Tokajin, jonka kanssa oltiin sovittu tekevämme vähän temppuja. Ja kyllä temppuja sitten tehtiinkin. Aloiteltiin laukkasuluilla loivalla kiemuralinjalla, ensin sulku vasemmalle, vaihto ja sulku oikealle. Ja sama homma myös toiseen suuntaan, sulku oikealle, vaihto ja sulku vasemmalle. Sitten kun nämä kummatkin oli sujunut vaivattomasti ja helposti, tehtiin pituushalkaisijan kummallakin puolella sik-sak-sulku laukassa vaihdoilla. Tässä vaiheessa fiilis oli ihan mieletön. Sama hyvä koottu laukka säilyi koko ajan, pystyin korjaamaan hevosta miten vain tahdoin ja se kuunteli ja teki juuri mitä pyysin. WAU! Fiilis oli todella hyvä ja oli sellainen tunne, että mähän osaan jopa vähän ratsastaa. Sarjaharjoittelut ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Nipsu opetti mulle sarjojen perusajatuksen vähän niin kuin uudelleen ja oli paljon tarkempi kaikesta kuin aiemmin näissä. Nyt piti saada hevonen säilymään oikeasti suorassa ja  tehdä vaihdot ennen kaikkea ulko-ohjalla. Vähän samaa ongelmaa oli huomattavissa tässä tilanteessa kuin Samin kanssa vaihtoja tehdessä, että heitän kaulaa tai käännän hevosta liikaa vaihdossa enkä keskity tarpeeksi suoruuteen ja siihen, että vaihtoavun pitää mennä läpi niin, että hevonen pysyy suorana. Hyvää mietiskeltävää ja toki myös toteutettavaakin, jälleen kerran! Lopuksi vielä vähän piruettiharjoittelua, joka menikin ihan mukavasti, vaikka hevonen alkoi jo olemaan aika väsynyt. Mutta ihan mieletön ratsastus ja hevonen tuntui todella hyvältä läpi tämän ratsastuksen. Lisää tällaista!!! Nipsukin vielä väläytteli mulle, että mun pitää tähdätä kokeilemaan Toksulla jossain harjoituskilpailuissa Pyhää Yrjöä. HUIHUIHUIHUI. Vielä kun totesin, että oon joskus pohtinut kokeilevani Va A:0-rataa, tuli tiukka komento, et ei mitään semmosta, eihän se oo juuri vaativaa b:tä ihmeellisempää... No mut ku!!!! :)

Perjantai

Nooh, perjantaina sitten pudottiinkin takaisin maan tasalle ja omalle tasollemme. Järjestimme Tuomarinkylässä rataharjoituksen ja toki sitten osallistuimme siihen itsekin. Minähän tietenkin osallistuin Tokajilla ja ajattelin näin vuoden alkajaisiksi ottaa radaksi meille jo kohtuullisen tutun Juniorien esiohjelman. Tokaj oli jo hieman väsynyt ja kypsynyt käytyään ensin jo Viivun kanssa kerran esiintymässä, mutta suostui tsemppailemaan vielä munkin kanssani onneksi. Mun totaalisia sössimisiä lukuun ottamatta rata onnistui jopa ihan kohtuullisesti, mutta siltikään emme vielä ole sillä tasolla, millä toivoisin olevamme. Toisen vaihdon onnistuin saamaan ala-arvoiseksi ja toisen lisäyksen annoin sammua puolen välin paikkeilla. Myös avoissa ja suluissa oli hurjasti parantamisen varaa. Sitten taas esimerkiksi ravivoltit oli ensimmäistä kertaa meillä seiskat!!! Niissä meillä oli hurjasti ongelmia viime kaudella, joten ihanaa, että ne sujui nyt jopa niin hyvin, että itselläkin tuli niistä hyvä mieli. :) Helmikuussa on sitten seuraava rataharjoitus ja siellä toivottavasti pääsen starttaamaan jonkun toisen ohjelman ja harjoittelemaan lisää tätä aina yhtä vaativaa vaativan ratsastusta. Tällä kertaa jäätiin edelleen vielä karvan verran alle sen 60%, mutta mä lupaan, että tällä kaudella se yli 60% vielä jostain vaativasta napataan matkaan!!

Rataharjoitusten jälkeen nokka kohti Akua, Esmeraldaa ja Formulaa. Akun kanssa tehtiin samanlainen työskentely kuin tiistaina, mutta Aku ei tuntunut ihan niin hyvältä. Yritettiin kyllä kovasti, mutta samanlaista fiilistä ei saavutettu... Ensi kerralla sitten taas. Esmeralda ja Formula taasen olivat ihan superkivoja kummatkin. Alkuviikon työstöt ei olleet menneet hukkaan vaan kumpikin teki töitä hyvällä energialla ja hyvällä motivaatiolla. Heidän kotonaan on iso ihana kenttä ja vaihtelun vuoksi suuntasimme maneesin sijasta kentälle töihin ja kummatkin ponit tuntuivat nauttivan siitä täysin siemauksin. Paljon laukkaa ja kevyttä ravia ja hyvää kuntoreeniä! Lumessa on vaan niin ihanaa ratsastaa.

Sieltä suunta kotiin omia hevosia tuunailemaan. Murde sai viettää vapaapäivää rankan rupeaman jäljiltä, mutta Moniponin kanssa käytiin työskentelemässä lumisella pellolla kuun loisteessa. Oli ihan mielettömän ihanaa. Meillä pelto on vähän kalteva ja koska siellä on nyt niin paljon vähän jo kovettunutta lunta, että välillä tuntuu, ettei poni pääse enää ihan lumesta ylös, tehtiin niin että käveltiin aina alamäkeen ja tultiin laukalla ylämäkeen ja poni toimi kuin ajatus, vaikka sillä viikon tauon jälkeen olikin aika paljon virtaa alkuunsa! Hieno poni!

Lauantai

Lauantaina sitten olikin kiireinen päivä tiedossa. Anni onneksi ratsasti Murden ja Heidi kävi Moniponin kanssa Antin valmennuksessa, johon en itse päässytkään tällä kertaa mukaan, joten olen tyytynyt vain raporttiin Heidin blogissa, kun en itse esitystä nähnyt. Hyvin oli kuitenkin mennyt ja videolta katsottuna näytti hommat varsin mukavilta. Omat hevoset oli siis hyvässä huomassa ja pääsivät kummatkin liikenteeseen.

Itse suuntasin aamulla ensin Vilpun kanssa duuniin maneesille. Vilpulle sopii tämä maneesityöskentely tällä hetkellä todella hyvin. Se luottaa pohjaan ja sen kanssa on siten kiva työskennellä. Pitkästä aikaa saatiin ihan asioita aikaiseksi ilman valmennustakin ja Vilppu kuunteli ja yritti. Laukkaakin mentiin vaikka millä mitalla, kun kerrankin oli hyvä pohja, jossa pystyi vaan antaa Vilpun mennä. Hyvä mieli jäi tästä reissusta varmasti sekä pilotille että ratsulle ja taas tuntuu mielekkäämmältä jatkaa asiassa eteenpäin. Yritetään saada nyt näitä maneesitreenejä mukaan kuvioon, jottei ihan olla säiden ja kentän kunnon armoilla Vilpun treenin kanssa. Vilppu kuitenkin niin kovin mieluusti tahtoisi päästä tänä vuonna laatuarvosteluun esittelemään taitojaan!

Vilpulta sitten suunta Lopelle. Olin luvannut tyypata Samin äidin, joka oli palautunut ratsastuskoulusta koeajalta, koska ei ollut kyennyt edes nostamaan laukkaa ja oli muutoinkin ollut jännittynyt ja oikea tahmatassu. Omistajansa halusi sitten minun kokeilevan, että onko poni nyt ihan oikeasti niin mahdoton vai mikä sen kanssa on tilanne.

Ensin pitkä maastokävely metsässä Ellan kanssa ja sitten pellolle tyyppailemaan. Mentiin käyntiä, ravia ja laukkaa. Vähän siirtymisiä ja ihan vaan perusratsastusta, jotta poni uskalsi liikkua eteen ja sai hyvän fiiliksen. Pari kertaa poni jäi laukannostoissa paikalleen pukittamaan, mutta kun antoi tilaa edestä ja tuki jalalla, niin lähti laukkaamaan oikein sievästi. Samin äiti on vaan joutilaana oltuaan hieman pulleassa kunnossa ja satula, jolla sitä kokeiltiin, valui vahvasti eteenpäin, joten kovin kauaa ei viitsitty ponia työstää, kun oli niin kiltti ja viisas ja teki todella hyvin hommia. Tästä on ihan kuvamateriaaliakin ja laitetaanpa sitä nyt tännekin, jottei ihan kuvattomaksi jää tämä teksti.

 

 

 

 

Ella on kyllä ihan mielettömän hieno poni, jolla on todella kiva ratsastaa. Sillä on superlaukka ja kiva ravi myöskin ja kulkee samanlaisella ihanalla keveydellä kuin aiemmin kokeilemani cobit Sami ja Santtukin. Tämä oli varsin mieluisa kokeilu ja toivottavasti pääsen ratsastelemaan Ellalla vielä uudelleenkin. Jospa sen vaikka saisi himpun verran sporttisemmaksi kaikkien mammailuvuosien jäljiltä. :)

Työstimme myös vähän yhtä nuorta ponia liinassa ja laitettiin sille satulakin selkään ensimmäistä kertaa. Hauskaa puuhaa tämä poneilu!!! 

Sunnuntai

Ratsastin tunninpidon yhteydessä yhden uudemman tuttavuuteni ja sen kanssa sujui aika mukavasti. En ole vielä kyseisellä ratsulla kovin montaa kertaa ratsastanut ja se on minulle vielä aika mysteeri, mutta tällä kertaa alkoi tuntumaan, että sain siitä jo vähän otetta ja saatiin vähän jotain asioitakin tapahtumaan. On kyllä kiva päästä ratsastamaan erilaisia ja eri tasoisia hevosia. Jokaiselta hevoselta kuitenkin on aina jotain opittavaa. 

Sitten vielä kotimatkalla Villen ratsastus. Olen nyt aika harvoin päässyt Villeä ratsastamaan, mutta oli kiva huomata, että sen omat ihmiset ovat tehneet todella hyvää työtä sen kanssa ja se on taas paljon suorempi ja pehmeämpi ratsastaa. Se alkaa vihdoin muistuttaa samaa hevosta kuin viime kesänä, jolloin se oli ehdottomasti parhaimmillaan tähän mennessä. Nyt myös siirtymiset ovat tulleet taas paljon paremmiksi ja hevonen jaksaa kantaa läpi siirtymisten paremmin takaosallaan ja voi kuvitella, että se laukasta käyntiin siirtyminenkin tulee vielä joskus mahdolliseksi. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, hiljaa hyvä tulee. Pikkuhiljaa rakennellaan ja laitellaan, sillä laatua hevosessa on, kunhan se vaan hiljalleen saadaan sitä ulos sitä myötä kun se vahvistuu. Pitkästä aikaa Ville alkoi taas tuntumaan siltä hyvän mielen hevoselta, mihin siinä alun perin ihastuin!

Maanantai

Maastossa omilla pokuilla Annin kanssa. AIVAN IHANAA! Löydettiin metsäajoteitä, jotka olivat tamppautuneet kun meidän takametsässä on tehty metsänhoitotöitä. Niitä metsäajoteitä sitten laukkailtiin menemään ja oli ihan mieletöntä. Useat niistä oli vielä vähän mäessä niin että käveltiin ensin katsomaan, mihin ne meni ja tultiin sitten laukalla mäet ylös. Harvoin olen nauttinut metsässä laukkailusta yhtä paljon kuin tänään... (Harvoin olen suostunut metsässä laukkailemaankaan) Ehdottomasti pitää päästä takaisin metsään tsillailemaan ennen kuin nämä tamppautuneet metsätiet ovat taas historiaa tältä talvelta. Pokutkin taisi nauttia tästä ja kummatkin olivat vähän väsyneitä kotiin päästyään. Ei ole ihan kevyttä puuhaa se lumessa juoksentelu... 

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa ja tulipa jäätävän pitkä postaus. Huoh. Urhoollisuusmitali pitäisi melkein jakaa niille, jotka oikeasti lukivat koko tekstin ja jaksoivat olla näistä mun löpinöistäni kiinnostuneita! Alkanut viikko onkin viimeinen viikko ennen oripäivien ilmoittautumisen umpeutumista. Iiiikiiikiiik. Keskiviikkona suunnataan Stellan silmäiltäväksi ja sunnuntaina viedään Ponpon hyppäämään Antin kanssa. Huisin jännittävää!!!!