Moniponin iltajumppa

Tyyntä myrskyn edellä...

Saiskohan ton kaverin yllytettyä mukaan..?

Äh, yksin on mentävä...

Tossa sille hölmölle kaverille, ku ei lähteny mukaan.

Mä meen ainaski.

Ja ihan tädeeee!

Suunnan vaihto ja uuteen nousuun.

Pukitan.

Ja vaihdan laukkaa ilmavasti!

Ja sit taas tädee.

Oi, lentoon jos pääsisin.

Venyttelen kans vähän.

Ja pyöristän selkää.

Ja laukkaan tuulen lailla.

Hmmmm.

Välillä on hyvä vaan tsillailla...

Enks ooki komee?

Äkkistoppi.

Ja vielä jaksan kyl pari kiekkaa!

Tässä siis makua Moniponin itsenäisestä liikunnasta. Se vaan aina välillä päättää liikuttaa itseään ja sit mennään... :) Hovikuvaaja oli just sattumalta kuvaamassa pihalla peuroja, niin tulipahan tämäkin sit ikuistettua kerrankin.

Haaveesta tuli totta.

Joskus muutama vuosi sitten kun ryhdyin ratsastamaan enemmän tosissani ja päädyin laittamaan kaiken aikani ja kaikki varani kiinni tähän harrastukseen, haaveilin siitä, että jonain päivänä voisin laitella poneja "ammattimaisesti". Silloin ajatus tuntui vielä kuitenkin aika kaukaiselta ja jopa lähes mahdottomalta. 

Ensimmäinen sysäys kohti poniratsastusta oli oppilaani ponit Grace VA ja Pin Rock's Esmeralda. Vaikken Grace-ponilla koskaan edes ratsastanut, oli sillä suuri merkitys poniratsastajan uralleni sekä omana itsenään sekä toki ensimmäisen oman ponini Zorron äitinä.  Pin Rock's Esmeralda tuli oppilaalleeni läes ratsastamattomana 5-vuotiaana, jonka olen onnistunut itse kouluttamaan hyvälle Va B-tasolle. Nämä ponit saivat minut ihastumaan welshien tapaan liikkua ja niiden ystävälliseen luonteeseen.

Pin Rock's Esmeralda, kantakirjaus 2010

Seuraavana talvena sain ratsastettavakseni myös Idän Ratsun omistaman suomenpienhevosorin A.T. Jesperin, jonka kanssa opin todella paljon. Tämän herrasmiesorin kanssa kilpailtiin joitakin kertoja aluetasolla ja sen kanssa koin monia todella hienoja hetkiä. "Jöpön" kanssa osallistuimme myös suomenpienhevosten koulumestaruuskilpailuun, joka oli kilpailureissuna ihan mieletön kokemus; ihania toisiaan kannustavia ihmisiä ja lämminhenkinen tunnelma. Silloisille osallistujille vieläkin kiitokset näistä muistoista!

A.T. Jesperi, aluekoulukilpailut 2011

 A.T. Jesperin myötä löytyi myös naapurista elämäni poniratsastajana lopullisesti mullistanut Sami eli S.W. Summer's Dream Prince. Tarkoituksena oli opettaa Samille ratsun hommia ja näyttää se 5-vuotiaana laatuponikilpailussa. Loppu on historiaa. Vaikka tämä poni hurmasikin minut ensimmäisestä ratsastuskerrasta lähtien hienoilla liikkeillään ja hyvällä ratsastetavuudellaan, en ehkä niillä kerroilla olisi uskonut sen ponin olevan ratsuni ensimmäisen kansallisen kilpailun voittaessani..! :)

Samin debyytti keväällä 2011 seurakilpailuissa Kumpumäellä

Samin myötä vimma myös omaan poniin yltyi. Oma hieno poni voisi olla sellainen työnäyte omasta osaamisesta, jota ei voisi oikein muutoin saada tehtyä. Kun minulle sitten tarjoutui mahdollisuus saada omistukseeni 2-vuotiaaksi kääntynyt Zorro eli Moniponi, en voinut kieltäytyä. Olosuhteet olivat otolliset ponin hankintaan ja niin minulla oli ihanien ratsastettavien ponien lisäksi myös ihan ikioma poni. Salainen haave oli jo silloin pitää Zorro orina ja katsoa, mihin sen rahkeet riittävät... Haaveenani kun oli myös valmistella poni oripäiville.

Zorro kesälaitumella 2011

Samana kesänä pääsin poneilun makuun enemmältikin. Samin kanssa ensimmäiset kansalliset, Vermon poninäyttely ja laatuponikilpailu olivat kaikki ihan mielettömiä kokemuksia. Ennen kisakautta luulin menestyväni mahdollisesti hevosilla, mutta löysinkin itseni menestymässä nimenomaan ponigeimeissä kun yhdelläkään hevosella en päässyt edes starttaamaan..! :)

Moniponin ekat rusetit ja pokaalit, Vermo 2011

Pitkin kesää Samin kanssa oli koluttu kilpailuissa ja ymmärretty ponin laatu muidenkin silmissä kuin vain omissa. :) Laatuponikilpailun menestys tuli silti yllätyksenä ja vaikutti paljon itseluottamuukseni, sillä vihdoin tuntui oikeasti siltä kuin olisin todella tehnyt jotain oikein laitellessani tämän ponin sisäänratsastetusta raakileesta hienoksi ratsun aluksi. Tämän jälkeen vielä ensimmäinen voitto aluetasolla Samin kanssa tuli hyvään saumaan ja haaveeni alkoi pikkuhiljaa näyttää enemmän mahdolliselta ja aloin uskomaan, että minusta on tähän hommaan!

Laatuponikilpailun Askellaji Champion 2011

Ponien kanssa parasta on se, että kaikki on mahdollista. Niiden kanssa voi mennä mihin vain ja tehdä melkein mitä vaan mieleen tulee. Voi hurruutella miljoonaa lumihangessa, ajella reellä, käydä öisellä maastokävelyllä ilman satulaa, kilpailla kansallisissa kilpailuissa kaikkia puoliverisiä vastaan ja treenata täysillä! Ne ovat vaan niin ihania ja niiden kanssa mikään ei tunnu niin vakavalta kuin puoliveristen ratsujen... Toki sekin on omasta asenteesta kiinni enemmän kuin mistään muusta, mutta totuus kuitenkin on, että ponit ovat jalostettu tähän kaikkeen kun taas puoliveriratsut ovat jalostettu hieman toisenlaista käyttötarkoitusta hakien... 

Sami hankitreenissä tammikuussa 2012

Kerma ohjasajossa helmikuussa 2012

Jöpön kanssa tsillaillaan kesällä 2011

Pieni Kerma-poni tuli ponielämääni tammikuussa 2012. Se oli ensimmäinen pikkuponiratsuni, sitä on seurannut myös Pin Rock's Hustle and Bustle, jota on myös työstänyt aina tarvittaessa. Kerma-poni on hurmaava pieni poni, joka on ollut kohtuullisen haasteellinen laiteltava, muttei silti missään vaiheessa mahdottomalta projektilta tuntuva. Tosin olen useasti todennut, että jos Kerma olisi yhtä tuhma ja yhtä nopea, mutta ison hevosen kokoinen, olisi multa jäänyt ehkä ratsastukset jonkun kerran suorittamatta... ;)

Kerma-poni keväällä 2012

Kesä 2012 oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella ja toivoa. Kansallisia sijoituksia ja voitto ponilla puoliveristen keskellä oli jotain, mikä oli itsellekin hieman vaikeaa käsittää. Olinhan mä tiennyt, että poni on hieno, mutta että me yhdessä olisimme niinkin taitavia.. Kvaalautuminen 6-vuotiscupin finaaliin oli ollut sellainen kaukainen haave ja yhtäkkiä se olikin totisinta totta. Nooh, epäonni astui siinä vaiheessa kuvioihin ja finaaliin ei koskaan päästy, mutta hienoahan se oli sekin, että sinne oltiin ylipäätään oltu menossa. Hienoa oli myös se, että ihmiset alkoivat selkeästi uskomaan siihen, että ponista on aikuisenkin ratsuksi ja että ponillakin voi pärjätä jopa kansallisella tasolla!

 Kesän 2012 aikana myös omasta Zorro-ponistani alkoi kuoriutumaan hieno ratsun alku. Ratsastin sillä kesän aikana muutaman kerran ja sillä ratsastamisesta sai kyllä todellisia wau-fiiliksiä ja aloin pohtimaan ihan toden teolla sen valmistelemista oripäiville. Keväällä se oli myös lunastanut paikkansa Kyvyt esiin-finaaliin syksylle, mutta silloin kaviopaise oli riesana eikä hyppääminen maistunut. Onneksi se oli kuitenkin vain ohimenevää...

Zorro SA kotitreeneissä kesällä 2012

Kesällä 2012 pääsin vihdoin näyttämään myös Pin Rock's Esmeraldaa kouluradoille. Olin tehnyt sen kanssa töitä 4 vuotta ja nyt ensimmäisen kerran päästiin radoille näyttämään yhteistä osaamista. Saatiin suoritettua 2 starttia aluetasolla, joista toinen päättyi sijoitukseen ja toinen voittoon. Ei ollenkaan hullummin siis tältäkään ponilta!!!  Nämä startit suoritettiin he a-tasolla ja kauden 2013 tavoitteena on vihdoin päästä debytoimaan myös va b-tasolla, sillä sen ei pitäisi olla meille mikään ongelma, jos tähdet vaan pysyvät suotuisina...

Pin Rock's Esmeralda, ensimmäiset aluekilpailut ja voitto!

Talven 2012-2013 aikana haaveeni alkoi toden teolla käydä toteen. Samin kasvattajilta löytyi kesän ja talven aikana laiteltavia poneja ja sitä kautta olen päässyt upeiden ponien kyytiin kokeilemaan yhtä jos toista upeaa ponia! Samin ja Eemelin perhe on tullut käytyä läpi. Samin isukki tosin on jossain kaukana Brittein saarilla, mutta äiti ja veli on tyypattu sekä veljen eli Eemelin isi.

Samin äiti, Malog Elan, KTK I

Eemelin isi, Carneddau Deryn Du

Eemeli, Samin veli

Talven aikana keskittyminen suuntautui pääasiassa Moniponin oripäiville valmistautumiseen. Siihen kului suunnattomasti aikaa, rahaa ja energiaa. Homman mennessä puihin, olin aivan loppu, tuntui, ettei koko hevoshomma oikein kiinnostanut eikä ollut intoa ruveta valmistautumaan kilpailukauteen, kun taustalla oli vain paljon pettymyksiä. Mitä turhaa treenata, kun ei koskaan pääse näyttämään työnsä tulosta... Onneksi kuitenkin lepo ja poniterapia alkavat pikkuhiljaa taas tehoamaan ja alan pikkuhiljaa innostua alkavasta kisakaudesta, vaikka suurimmat tavoitteet onkin asetettu kilpailukauteen 2014... :)

Poniterapiaa Samin tyyliin

Kermakin on kehittynyt!

 Oripäivien jälkeisen tauon jälkeen Moniponikin on jälleen aivan iskussa ja oma ihana terapiaratsuni. On hämmentävää, että tämä 4-vuotiaaksi kääntyvä pieni poniori toimii meillä muiden hevosten maasto-opena ja sen voi viedä minne vaan eikä tarvitse pelätä, että sen kanssa ei pärjäisi. Se on niin mieletön yksilö, että tällaisia ei osu kohdalle kovinkaan usein. Toivotaan, että se pysyy samanlaisena ja että pääsisimme ensi vuonna näyttämään sen oripäivillä paremmalla onnella!

Harrastelua Moniponilla keväällä 2013

 Viimeisen parin viikon aikana olen saanut blogini kautta yhteydenottoja työstettävistä poneista ja nämä kyselyt saivatkin minut huomaamaan, että nyt alan tosiaan olla siinä, mistä pari vuotta sitten uskalsin vain haaveilla. Sinnikäs työ on tuottanut tulosta ja minusta onkin tullut ihkaoikea vakavastiotettava poniratsastaja! ;) Palkittiinhan minut viime vuonna seurani vuoden poniratsastajanakin.. :) Toinen asia, joka on laittanut minut miettimään tätä, on Samin ehdokkuus SRL:n palkintogaalan palkintokategoriassa "Tulevaisuuden hevonen". Hieno saavutus, että tällaisen harrastelijan laittelema poni on päässyt sellaiseen titteliin edes ehdolle. En toki itse ole ponia kokonaan tehnyt eikä se suinkaan omien saavutuksieni takia siellä ollut ehdolla, mutta olen moiseen saanut olla osallisena, upeaa sekin! Kaksi muuta ehdokasta olivat rautaisten ammattilaisten kouluratsuja, Stella Hagelstamin ratsuttama Sandoz Sil sekä Kyra Kyrklundilla reenissä oleva Constantinos. Kovassa seurassa kilpailtiin siis...

Onko tässä tulevaisuuden ponikilparatsu?

Haaveesta on siis vähitellen tulossa totta. Poneja on tulossa laiteltavaksi ja pari omaakin projektia on olemassa, oma talli on pihassa ja ihania (poni-)ihmisiä ympärillä. Vaikka kevään aikana onkin joutunut etsimään omaa motivaatiota koko puuhaan ja on ollut väsynyt ja loppu, on hyvä huomata, että haaveesta on siinä samalla kuitenkin tulossa totta ja nyt pitää ruveta nauttimaan siitä!

Parasta poniterapiaa omalla pihalla!

Ilman mitä ihanimpia tukijoukkojani en kuitenkaan koskaan olisi tässä enkä eläisi unelmaani. Parempi puoliskoni on täysin korvaamaton sekä henkisellä puolella, hevosten käsittelijänä että tutuissa rooleissaan kuvaajana ja kuljettajana. Ilman häntä olisin tuskin puoliakaan siitä, mitä nyt olen. Sari, Jöpön omistaja, oli mitä paras sponsori sekä pr-henkilö. Ilman hänen luottamustaan, en olisi koskaan päässyt Samin selkään. Leena, Samin omistaja, on mahdollistanut koko tarinamme Samin kanssa, uskonut poniinsa sekä minuun sen pilottina. Silja ja Dauso, Samin kasvattajat, ovat antaneet minulle vuoron perään mitä ihanampia poneja kokeiltavaksi ja koukuttaneet minut lopullisesti Welsh Cobeihin, jossen aiemmin vielä ollut. Viivu on ollut mitä parahin vertaistuki ja keskustelukumppani, jonka loputtomat kysymykset ovat laittaneet minutkin miettimään kaikkea tekemääni entistä syvällisemmin. Lisäksi yhtä lailla tähän tarinaani ovat vaikuttaneet lukuisat muut henkilöt, ystävät, jotka olette minulle kaikki tärkeitä. Kiitos teille kaikille!

On joskus niin kovin hassua pysähtyä miettimään jotain tällaista. En koskaan aiemmin ollut pohtinut asiaa tältä kantilta. Ei ehkä ole koskaan aiemmin ollut oikea aika tälle pohdinnalle, mutta yhtäkkiä kun tulee mieleen, mistä on lähtenyt ja mikä on tilanne nyt, muuttuu elämä hetkessä, kun huomaa elävänsä unelmaansa, tekevänsä sitä, mistä on pitkään haaveillut. Tällä ajatuksella mennään taas monta hetkeä eteenpäin. Ihan mieletöntä.

Pitkät pitkät turinat

Vapaaviikko meni taas heppahommissa. Tosin lumien sulaessa myös tilahommat ovat lisäntyneet eksponentiaalisesti, joten niitä tehdessä on myös kulunut vimmana aikaa... Mutta on se vaan ihana puuhastella omalla tilalla ja tehdä siitä koko ajan kivempi ympäristö harrastella laadukkaasti. :) Ja on ihanaa kun on kevät!

Akun kanssa työskenneltiin pariin otteeseen menneellä viikolla. Edellisellä viikolla se oli ollut aivan supermukava ratsastettava, mutta tiistaina se ei ollut enää ihan niin mukava. Alkuunsa Aku oli hieman jähmeä, mutta parani kuitenkin koko ajan. Työstettiin pehmeitä siirtymisiä pitkällä rennolla kaulalla, taivutuksia kaikissa askellajeissa sekä vähän myöskin väistöjä. Laukat sujui hetken vetristelyn jälkeen aika mukavasti ja kumpikin laukka lähti rullailemaan mukavasti eteen hetken taivutteluiden jälkeen. Akun kanssa on tärkeintä pysyä pystyssä ja rentona sekä muistaa koko ajan tarkkailla, että hevonen on kuulolla vasemmalle pohkeelle. Akulla on usein taipumus työntää vasen lapa ulos oikeassa kierroksessa ja sisään vasemmassa, joten sen kanssa saa olla tarkkana. Tällä kertaa sain napattua riittävän ajoissa aina ongelmasta kiinni, joten se ei päässyt äitymään. Pienennettiin ja suurennettiin laukassa ympyröitä vaihdellen taivutusten määrää ja suuntaa. Oikeassa laukassa saatiin tehtyä jo aika kivaa laukkaa pienellä voltilla hyvällä kaulalla. Vasen laukka oli edelleen hieman heikompaa, muttei sekään huonoa ollut. Harjoituksen aikana jouduttiin muutaman kerran työstämään laukan laatu takaisin siirtymisen kautta, mutta sitten saatiinkin joitain oikein hyviä askeleita pienemmällä voltillakin! Perjantaina alkuunsa Aku oli hieman jopa vaikea, mutta kun sain lähtemään liikkeelle, toimi todella hyvin. Alkuunsa taas taisi olla ratsu todella jäykkänä niin kuin tällaiset isot hevoset helposti ovat, mutta lähti nopeasti vertymään. Aloitettiin ravin sisällä temponvaihteluilla ja siirryttiin pikku hiljaa samaan hommaan laukassa. Aku tuli koko ajan paremmaksi ja paremmaksi ja kun työskentelin laukan jälkeen laukka-ravi-siirtymisillä, tuli ravi yhtäkkiä etenkin oikeaan kierrokseen todella eteenpäinpyrkiväksi ja jopa kumipallomaiseksi. Työskenneltiin vielä hetki siinä kumipallomaisessa ravissa väistöjen parissa, jonka jälkeen oli vaan taputettava ja lopetettava, sillä hevonen tuntui ihan superhyvältä!

Murde oli viikonloppuna tsillaillut Annin kanssa ja maanantain olikin vapaalla. Tiistaina oli sitten vuorossa Sepon tunti pitkästäpitkästä aikaa. Mua vähän hirvitti etukäteen ja olisin mieluusti ottanut ponin Murden sijasta, mutta onneksi komento oli kova ja Murdeen oli tyydyttävä. :)

Alkuun verryteltiin hetki ravissa ja pikkuhiljaa lähdettiin tekemään ensin pohkeenväistöjä ja sitten avotaivutuksia ravissa. Käännettiin 3/4-linjalle ja väistö uralle ja myöhemmin samalle linjalle ensin voltti ja sitten läpi linjan avotaivutus. Aloitettiin pohkeenväistöllä oikealle ja avolla vasemmalle. Pohkarit lähti sujumaan yllättävän mukavasti, melkein piti ajatella enemmän eteen ja suoraan kuin sivulle, kun Murde mieluusti väisti jopa liian jyrkästi, vaikka selkään tuntui, ettei mene sivulle alkuunkaan... Avon kanssa oli hakemista, ravin tahti hiipui helposti ja istuminenkin tuntui välillä ihan mahdottomalta eikä ne alun voltitkaan aina helppoja olleet. Tekemistä ja pohdittavaa siis riitti, vaikka tehtävä itsessään olikin aika simppeli.

Kun vasen pohje alkoi olla kivasti läpi ja kuulolla, vaihdettiin ensin pohkeenväistöön vasemmalle ja sitten avoon oikealle. Pohkari sujui alusta asti kivasti tähän suuntaan, kun muistin Nipsun ohjeen, että mun täytyy ratsastaa oikeastaan vain etuosaa, jalka melkein kainalossa. Se takaosa kyllä tulee siellä perässä, mutta etuosa kaipaa Murden tapauksessa enemmän sitä apua... Seppokin oli varsin tyytyväinen pohkeenväistöihin tähän suuntaan. Avojen ja volttien kanssa oli edelleen vähän ongelmia, mutta saatiin kuitenkin hyviäkin pätkiä. Ravin kanssa on kyllä työtä ja paljon. Tahti ja eteenpäinpyrkimys pitää saada säilymään koko ajan samanlaisena kääntämisestä ja taivuttamisesta huolimatta, tämä siis on selkeästi otettava työn alle!

Hetken huilaus ja sitten siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Samat linjat jatkui ajatuksella avotaivutuksesta ja myös voltteja tehtiin. Laukka oli koko ajan hyvää ja isoa ja muoto säilyi hyvänä. Kerran Purtsi intoutui ottamaan ihan lähdötkin, mutta tuntui silti, että pysyi senkin ajan kivasti hallussa, mikä oli aivan uutta... :)

Vasemmassa kierroksessa alkoi jo vähän väsymys painamaan, mutta vielä jaksettiin tsempata loppuun asti. Edelleen avomainen ajatus suorilla linjoilla irti seinästä ja voltteja matkassa. Laukan piti olla koko ajan isoa ja pyörivää ja kuonon pysyä edessä. Mikä oli iloista, oli että laukassa saimme oikeastaan koko ajan vain positiivista palautetta ja kehuja. Uskalsin itse ratsastaa laukkaa hyvin eteen ja annoin myös riittävästi tilaa hevoselle sekä liikkua että venyttää kaulaa pitkäksi.

Seppo oli sitä mieltä, että Murde on kehittynyt hurjasti tämän reilun vuoden aikana, mitä hän on sitä nähnyt. Saatiin kehuja, että oikeeseen suuntaan ollaan menossa ja että laukka on jo sen näköistä, että voisi mennä vaikka koulukilpailuihin! Ravi ei kuitenkaan vielä ihan sellaista ole, mutta se on nyt ihan tosissaan otettava työn alle, jotta sekin saadaan kuosiin. Se on vaan niin tokuttoman vaikeeta istua... Heppa sai paljon kehuja ja olin siihen ihan supertyytyväinen!!! Tunnin jälkeen oli ihan mielettömän hyvä fiilis ja taas sai vähän uskoa tähän mun ja Murden yhteiseloon, joka aina ajoittain kyllä tuntuu hieman toivottamalta... :)

Keskiviikkona oli vuorossa ponipäivä. Heidin kanssa ajeltiin Lopelle ihastelemaan cobi-varsoja ja ratsastamaan Eemeli. Varsat olivat just niin ihania kuin mitä ne on ja niitä ihastellessa vierähti tovi jos toinenkin. Sitten vielä Eemelin kanssa tielle hommiin. Kenttää kun ei ole sielläkään, pitää olla aina vähän mielikuvitusta ratsastuksen tiimoilta... Tällä kertaa työskenneltiin tiellä kaikissa askellajeissa ja oli varsin mukavaa. Eemeli oli varsin rento ja saatiin mentyä mukavasti kaikki askellajit läpi. Oli ihan superkiva reissu ja taas sai olla ylpeä Eemelin viisaasta käytöksestä. Vaikkei Eme aiemmin ollut tiellä mennytkään, niin toimi kuin vanha tekijä! On ne ponit vaan viisaita!

Torstaina juoksutin Murden pessoalla. Se on ollut meillä lainassa koekäytössä ja tuntuu toimivan Murdella ihan superhyvin. Murde on kaikilla muilla vermeillä juoksuttaessa kohtuu mahdoton yksin juoksutettava, mutta tällä pessoalla se tuntu työskentelevän hyvin ja mielellään. Kaikki askellajit sujuu kumpaankin suuntaan helposti ja vaivattomasti ja sitä pystyy säätelemään ihan kuinka paljon tahansa. Täytynee harkita itsellekin kyseistä systeemiä, sen verran kiva sillä on ollut juoksutella.

Viikonloppu menikin sitten pääasiassa kotona tarhojen siivouksen parissa ja siinä ohessa toki myös tuli kaikki ponit liikuteltua... Lauantaina Heidi ja Anni lähtivät maastoon Murden ja Ponponin kanssa, kun mä jäin paskatalkoisiin, mutta ehdin vähän verkata ponia ennen maastoa kumpparit ja tuulihousut jalassa Heidiä odotellessa. Sattui vaan nimittäin kameramiehellä olevan kamera kädessä, joten oli pakko mennä muutama kiekka, jotta näkis miltä homma tällä hetkellä näyttää... Ja tältähän se näytti:

 Murde tsekkaili vieressä Ponponin menoa:

Maastosta palauduttuaan otti Anni vielä Tokajinkin hommiin ja Tokaj pääsi vähän maistelemaan maalaisesteiden ylittämistä:

Tokajilla oli hauskaa. :) Tää oli vaan niin ex tempore, että oli koulusatulakin vaan matkassa, mut onneks esteetkään eivät olleet isoja... 

Sunnuntaina käytiin taas cobi-retkellä ennen tarhatalkoiden jatkumista. Jälleen tuijoteltiin varsoja tuntitolkulla ja sen jälkeen käytiin vielä Eemelin kanssa ekaa kertaa ihan metsämaastossa. :)

Metsämaastossa oli vähän jännää, sillä siellä piti ylittää puun runkoja ja mennä ison veden läpi ja kaikkea sen semmosta! Onneks meillä oli matkassa superopaspari Sonja ja Siina.

Metsästä palattua suunnattiin vielä samalle tien pätkälle kuin keskiviikkonakin ja vielä ratsastin siinä kaikki askellajit läpi. Eemeli oli vähän täpinöissään alkuunsa, mutta rentoutui kivasti loppua kohden... On se vaan niin viisas pieni poni!

Ja ei muuta kuin paluu kotiin ja paskatalkoisiin. Siivotun ja lähes puhtaan "kentän" johdosta päätettiin myös suorittaa kummallakin ponilla vähän estetreenejä. Kaivettiin tikut esiin ja rakenneltiin hauskoja esteitä ja ponit sai hypellä pitkästä aikaa ihan kotioloissa. Moniponillahan on viimeksi hypätty ennen oripäiviä ja sen oli näköinenkin kun ei meinannut pysyä pöksyissään. Murde taas oli hieman hämmentynyt, että mitäs tää tämmönen tikkuhomma olikaan... :) Koska hovikuvaaja oli innoissaan keväästä ja hyvästä säästä, saimme myös aimo annoksen kuvamateriaalia tästäkin hauskan pidosta.. Kaikilla osallistuneilla oli kyllä hurjan hauskaa ja ponitkin saivat vaihtelua normielämäänsä.

Tänään sitten pääsin itse fiilistelemään siivottua ratsastusareenaa ja ratsastin Murden. Kerrankin ratsastin Murden oikein huolella ja ajatuksella alusta loppuun. Aloitin voltti-suoristus-työskentelyllä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä sujui todella mukavasti ja ravissakin ihan yllättävän hyvin, kun Murde alkoi siinä vertymään, se reagoi superisti jalasta eteen ja korjasi monta asiaa yllättävän kivasti. Kuten jo aiemmin mainitsin, tämän kaltainen työskentely ravissa on äärimmäisen vaikeaa meille, mutta kun siihen riittävästi keskittyy niin ei se ihan mahdottomalta kuitenkaan tuntunut. Tärkeää Murden kanssa on, että se pysyy koko ajan kivasti luona eikä jää yksin, sillä silloin se saa ihan liikaa omia ajatuksia ja tekee ihan mitä sattuu.

Tätä jonkun aikaa työstettyämme siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Ensin hyvin eteen ja taivutukset kulmiin ja suoristukset urille ja sitten vielä enemmän eteen pitkillä sivuilla. Tehtiin hieman laukanvaihtoharjoittelua, sillä niitä ei olla päästy tekemään pitkiin aikoihin kun pohja on ollut huono. Viimeksi talvella kun lumipohja oli hyvä ja pitävä. Nyt päästiin sitten taas asiassa tositoimiin. Tehtiin lävistäjällä vaihtoja ja huomasin, että jo kaarteessa hevonen jäi jumittamaan ja lisäksi vaihdon jälkeen meinasi sammua ihan totaalisesti. Päädyttiin siis kaahaamaan kohti vaihtoa ja vaihdon jälkeen eteen niin paljon kuin vaan kohti kulmaa uskalsin. :) Näin kun mentiin hetken aikaa, alkoi homma onnistumaan jo huomattavasti paremmin ja jätin asian siihen kun sain radan poikki-linjallakin vaihdot kumpaankin suuntaan edes jollain määrin asiallisesti tehtyä. Näitä jatkettakoot kun pohja kerran on hyvä.

Laukan jälkeen palasin käyntiin ja lähdin ratsastamaan volttia ensin oikealle ja sitten vasemmalle niin, että sain koko hevosen taipumaan voltin pyöreydelle ja säilymään samassa taivutuksessa. Kun sain saman taivutuksen säilymään, lähdin suurentamaan ympyrää ja sitten taas pienentämään ympyrää. Oikeassa kierroksessa piti vahtia, että etuosa pysyy ulkona ja takaosa sisällä ja vasemmassa kierroksessa taas juuri niin, ettei etuosa putoa ulos ja takajalat liian sisään vaan, että koko kroppa pysyy hallussa ja raiteillaan. Kun sujui käynnissä, tein saman homman kohtuurauhallisessa ravissa, jotta sain koko kropan taipumaan ja hevosen kantamaan läpi volttien. Ihan superharjoitus Murdelle ja fiilis oli todella hieno, kun sain hevosen kummassakin suunnassa raiteilleen ja kantamaan siinä asennossa läpi voltin säilyttäen saman ravin tahdin. Fiilis oli ihan mieletön, kun homma pelitti! Jiiiihaaaaa! Nyt on semmonen fiilis, ettei millään malta odottaa, että pääsis jo taas kokeilemaan, et osaanko vielä toisenkin kerran ratsastaa mun hepalla!

Tässä taas pureskeltavaa kaikille ja toivottavasti jaksoitte lukea koko maraton-tekstini!!! :)