sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Bloggaamisesta.

Bloggaamisen maailma tuntuu olevan ihmeellinen. Ihmiset erilaisista syistä rupeavat bloggaamaan ja toivovat lukijoita ja kommentteja ja keskustelua ja kun saavuttavat tämän kaiken, he lopettavatkin yhtäkkiä kirjoittamisen tai piilottavat bloginsa.

On jotenkin jännittävää, että ens alkuun ollaan valmiita jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä julkisesti ja sitten yhtäkkiä ei enää ollakaan. Ymmärrän toki, että monet henkilöt ovat yllättyneet blogejensa suosiosta ja siksi joutuneet ehkä rajaamaan lukijakuntaansa tai piilottamaan bloginsa uteliailta, mutta pääasiallisesti jokaiselle bloggaamisen aloittajalle luulisi olevan selvää, että tekstit on näkyvillä kaikelle yleisölle.

Itse aloittelin aikanaan bloggaamisen ihan vaan treenipäiväkirjamaisessa mielessä ja sellaisena se on erittäin hyvin toiminutkin. On superhauskaa välillä palata taaksepäin ajassa blogitekstien avulla ja huomata, kuinka jotkut asiat ovat vuosien varrella kehittyneet ja toiset taas oikeastaan pysyneet aika samana. Pidän myös siitä, että ratsastamieni hevosten omistajat sun muut hevosten ympärillä toimijat voivat lueskella pohdintojani ja heillekin blogi toimii päiväkirjana, mitä heidän hevostensa kanssa tapahtuu. Joskus itsekseen pohtiessa tulee paljon sellaista mieleen, mikä unohtuu heille mainita muutoin. Samoin kaikki kisatulokset ja raportit löytyvät yhdestä paikasta, jotta voi katsella kehityskulkua ja mikä on sujunut missä ja milloin.

Hovikuvaajani on myös luonut blogilleni uudenlaisen hengen kuviensa kautta. Nuo upeat otokset ovat itsellekin mukavaa ihailtavaa, kuten esimerkiksi vappua edeltänyt Moniponin tuusailu-kuvasarja. Kun niin hienoja kuvia on otettu, on ihana saada jakaa ne ja ihastella niitä itsekin yhdestä paikasta. Eli blogi on minulle myös vähän niin kuin kuva-albumi, johon on kiva välillä palata katselemaan kuvia. Kuvat myös täydentävät tekstiä huimasti ja niiden katsomisesta ja analysoimisesta oppii hurjan paljon.

Siinä, missä haluan, että blogini miellyttää itseäni, toivon, että se on antoisa myös lukijoilleni. Bloggamisen iloihin kuuluu nimittäin yhtä tärkeänä kuin sen tehokkaana treenipäiväkirjana toimiminen myös lukijoiden kommentit ja into lukea blogiani. Blogini ei ole koskaan mitään suurta suosiota vielä saanut, mutta tuntuu siltä, että blogilla on mukavasti ahkeria seuraajia, joista joillekin blogillani on ehkä jotain annettavaakin. Jos joskus päättäisin luopua blogini kirjoittamisesta tai piilottaisin sen suurelta maailmalta, haluaisin ehdottomasti informoida siitä ensin lukijoitani ja antaa mahdollisuuden siihenkin asti seuranneille seurata blogia jatkossakin.

Tällainen ajattelutapa tuntuu usealla bloggaajalla olevan hukassa. Itse olen ahkera blogien lukija, sillä minusta on äärimmäisen mukavaa lueskella työ-öideni ratoksi hyvin kirjoitettuja blogeja ja seurailla erilaisten hevosihmisten elämää blogien kautta. Joistain bloggaajista on tullut jopa kisoissa törmättäviä tuttuja, vaikka ennen bloggailua ovat olleet täysin vieraita ihmisiä. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut valitettavan usein törmäämään siihen, että lukemiini blogeihin ei olekaan enää pääsyä vaan ne ovat joko vain kirjoittajansa tai kutsuttujen lukijoiden käytössä. Ainakin kymmenkunta ihan suosikkiblogeistani ovat tuottaneet minulle tällaisen pettymyksen. Ainoastaan yksi bloggaaja on sen sijaan ilmoittanut, että aikoo sulkea bloginsa julkiselta luvulta ja antanut halukkaille lukijoille kuitenkin mahdollisuuden jatkaa lukijana.

Itse koen lukijoideni olevan osa bloggaamiskokemustani ja siksi minusta on reilua antaa heidänkin tietää, missä mennään. Näin olisin toivonut tapahtuvan myös monen itse ahkerasti seuraamani blogin tiimoilta, mutta toisin kävi.

Ja niin, tämä blogi ainakin toistaiseksi jatkaa aivan entisellään eikä tule suljetuksi lähiaikoina, ainakaan jos kommentointi säilyy yhtä rakentavana kuin tähänkin asti.

Kiitokset siis kaikille teille ihanille lukijoilleni, että olette pitäneet kommentoinnin asiallisena ja hyväntuulisena ja kiitokset, että jaksatte touhujani seurata! On hauskaa, että teitä nämä löpinäni kiinnostavat. :)

11 kommenttia:

  1. Olen miettinyt että olisko niin että kun on kirjoitettu blogia "omaan käyttöön" ja se saakin paljon lukijoita ja kommentteja niin joitakin voi alkaa mietityttää ketkä kaikki tekstejä lukevatkaan ja kuinka paljon omasta elämästä on tullut kerrottua. Ja sitten paniikissa suljetaan blogi. On kyllä harmi kun moni hyvä blogi on sulkeutunut. Mua myös vaivaa kun ei varoiteta mitenkään etukäteen, mietin aina että ei kai hevoselle ole sattunut mitään ikävää tms.

    Itse pyrin kirjoittamaan sillä tavalla ja sellaisia asioita ettei ole väliä lukeeko blogiani tallikaveri, blogituttu, valmentaja, naapuri, työnantaja, äiti tai kuka vaan. Olen tyytyväinen siihen että blogilla on aktiivisia kommentoivia lukijoita, ja toistaiseksi olen välttynyt negatiivisilta kommenteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Se on kummallista, ettei tämä tule kaikille mieleen jo kun rupeaa alun alkaen tekstejään suoltamaan internetin ihmeelliseen maailmaan. :)

      Poista
  2. Joo, hauskoja ilmiöitä kyllä kun niitä rupeaa enemmälti miettimään. :) Mutta harmillista on se, että ei pääse monia hyviä blogeja enää lueskelemaan... :(

    VastaaPoista
  3. toivottavasti sinä et lopeta ainakaan heti bloggaamista, koska tämä on ensimmäinen blogi missä saa todella hyviä vinkkejä omaan treenaamiseen nuoren ponin kanssa ja olet niin hyvin selittänyt kaiken että minäkin jopa ymmärrän asiat :D

    vaikka aloinkin alunperin lukemaan tätä zorro ponin vuoksi niin nyt olen innostunut lukemaan muidenki treenaamisesta :)
    ja isona plussana on vielä noi muut treenattavat ponit.

    tuli vielä mieleen että otatko ollenkaa uusia poneja treenattavaksi ja minkä matkan päähän suostuisit niitä tulla ratsastelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kokenut aina bloggaamisen erittäin hyödylliseksi ja positiiviseksi kokemukseksi, joten tuskin ihan äkkiä tulen lopettamaan näin hauskaa puuhastelua. Välillä toki tulee taukoja, kun on paljon kaikenlaista muuta, mutta en ole siitäkään koskaan jaksanut ottaa minkään sortin stressiä sillä tää on nimenomaan hauska harrastus eikä mikään puinen velvollisuus... :)

      Poneja on ja tulee aina löytymäänkin näiltä sivuilta ja kiva, että Zorro-poni kiinnostaa erityisesti. Se on kyllä niin siisti tapaus, ettei mitään rajaa. Vaikka on noi kaikki mun ratsastamani ponit jokainen omalla tavallaan tosi makeita pelejä!

      Aina välillä tulee otettua uusia poneja treenattavaksi hyvin erilaisilla diileillä, mutta tällä hetkellä olen kohtuullisen kiireinen. Jos sopivalla suunnalla joku kiva poni on, niin saattaa mahtua mukaan kuvioon. :) Riippuen ratsastuksen säännöllisyydestä ja tavoitteista, käyn aika pitkälläkin. (Siuntio - Sipoo - akselilla tällä hetkellä)

      Poista
  4. Nimenomaan näin!
    Itse toivoisin enemmän avoimuutta blogimaailmaan, silläkin riskillä että aiheuttaa keskustelua. Omat suosikkiblogini ovat niitä, joissa kaikki ei aina mene putkeen ja joissa kerrotaan myös pieleenmenemisestä rehellisesti ja kaunistelematta, myönnetään virheet ja jatketaan.

    Luen ei-lukijana myös sellaisia blogeja, joissa kaikki on aina ihanasti. Keskustelu ja kommentointi siirtyy silloin jotenkin vinoon - kommentteihin tulee kärkäs sävy ja ikään kuin kaivamalla kaivetaan bloggaajasta jotain heikkoutta. Ei se tietenkään asiallista käytöstä ole, mutta olen pohtinut, käykö näin juuri siitä syystä että lukijatkin hieman hermostuvat säröttömyyteen ja siihen että mikään ei ikinä mene pieleen? Jos taas joku blogissaan avoimesti myöntää että nyt meni valmennus/kisat/muuten vaan jokin ihan pieleen, laittaa siitä jopa kuvia tai videon, niin en ole huomannut että siihen joku vielä kävisi nokkimaan, että niinpä muuten meni huonosti ja oletpa onneton tyyppi.

    Minäkin olen tänne päätynyt welshien vuoksi, itselläni on myös ikuisuusprojektina WPB-ruuna ja on kiva lukea samantyyppisistä poneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista!

      Juuri tällaisen samanlaisen päätelmän olen itsekin bloggaamisesta usein tehnyt. Mutta ehkä joillain ihmisillä vaan ei koskaan mene mikään pieleen..? ;) Ja kateelliset käyvät sit siellä huutelemassa. Tai jotain. ;)

      Sulla on sikaihana ikuisuusprojektiponi. Muistan sen ht.netin keskusteluista jo ihan varsasta asti.. Tsemppiä treeneihin sen kanssa!

      Poista
    2. Voi ei, onko Penaa ruodittu ht.netissäkin :D Se on tuommoinen tuhma lapsi josta sitten kuitenkin tuli ja tulee ihan kunnon poni. Ei samalla kaavalla kuin monesta muusta mutta mutkan kautta! Minä olen Penan kanssa puuhannut nyt reilut kaksi vuotta, sitä vanhemmista tapahtumista olen jokseenkin kuulopuheiden varassa vaikka siis tutuilla ihmisillä Pena on silloinkin kiertänyt, minä en vain ole vielä ollut mukana kuvioissa. Jos sulla on jotain mehevää kerrottavaa Penan menneestä niin ilolla luen vaikka s.postitse, sanna.eeva@gmail.com :)

      Poista
    3. Ai niin, oon unohtanut vastata sulle kokonaan. Täytynee laittaa sähköpostia kun vaan muistaa joskus. :) Lähinnä sen kasvattaja siis kävi kirjoittelemassa emätammasta joskus, jonka muistan. Ei sen kummemmin mitään ponin ruodintaa.... :)

      Poista
  5. Mua kyllä suoraan sanottuna välillä hämmentää tämä blogimaailma. Ehkä se on niin, että täällä on niin paljon nuoria, minkä takia myös nuoret "teinit" bloggaajat ovat niin suosittuja. Mä en kestä lukea juuri ollenkaan itsesäälissä kieriskeleviä saatikka sitten kaikkitietävien pikkulikkojen juttuja, en sitten yhtään :D nojoo, menipä ohi aiheen. Mutta asialliset hyvillä kuvilla varustetut blogit jäävät usein johonkin pimentoon...

    Mikäli lopettaa bloggaamisen kokonaan, siitä ei mielestäni tarvitse ilmoittaa - ei sellaista "uhkailua" ja kommenttien keräystä, että kertokaa etten saa lopettaa kestä kukaan :D puolestaan, jos laittaa suljetuksi, olisi kiva antaa halukkaille mahdollisuus jatkaa lukemista, ihan niinkuin itsekin kirjoitit! Niin varmasti itsekin tekisin, vaikka tuskin koskaan blogiani sulkisin.

    Jep, tässä kommentissa ei ollut päätä eikä häntää, kunhan heittelin ajatuksia ilmaan :D (ja upeat nuo Akun kuvat, kuola valuu! ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo, vähän samanlaisissa fiiliksissä. Hämmentävää koko homma! :) Lähinnä ton bloggamisen lopettamisen ilmoittaminen oli mulla mielessä kun moni on juuri "piilottanut" bloginsa, vaikka oikeasti on lopettanut kokonaan, jolloin lukijalle tulee asiasta vähän harhainen kuva. Mutta siis kukin tavallaan, tässäkin asiassa. :)

      Kiitokset, on se Aku aika iso ja komea!

      Poista