Tohinaa kerrakseen.

Viime viikko oli täynnä hevosaiheisia kiireitä, mikä tekikin viikosta varsin onnistuneen. Maanantaina toivuin edellisen viikonlopun Horse Show-tohinoista, mutta jo tiistaina palasin hevostäyteiseen arkeeni. Ratsuina oli silloin sekä Aku että Tokaj. Akun kanssa reenailtiin perjantain Ypäjän startti mielessä ja Tokajin kanssa fiilisteltiin omistajan lomaillessa ulkomailla. Tiistaina oli vielä sen verran kylmää, että Akun kenttä oli iltasella aika kova, mutta jonkin verran reeniä saatiin kuitenkin aikaiseksi. Tuli paljon hyviä pätkiä sekä alkuun ja loppuun, mutta siinä välissä ehdittiin hetki olla asioista eri mieltäkin. Aku on nyt pitkään ollut todella hyvä ratsastaa, mutta tällä kertaa oli vähän vanhoja ongelmia havaittavissa. Onneksi kuitenkin päästiin niistä kohtuuhelposti ja sovinnolla yli... Saattoi olla, että Aku oli hieman väsyneempi kuin osasin tulkita koppuraisella kentällä varovasti ratsastellessani, sillä väsyneenä se usein saattaa olla hieman hankalampi kuin normaalisti. Lopuksi kuitenkin saatiin taas ihan positiivista työskentelyä siis aikaiseksi ja pääsin lopettamaan hyvillä mielin.

Tokajin kanssa olin fiilistellyt jo edellisellä viikollakin pari kertaa ja nyt tiistaina vielä kerran ennen omistajan paluuta lomilta. Tokaj on ollut viime aikoina varsin hyvässä vireessä ja edellisellä viikolla innostuin taas pitkästä aikaa tekemään sen kanssa vähän vaikeampia juttuja. Tehtiin sarjavaihtoja joka kolmannella ja joka neljännellä, mutta myös muutamia kertoja joka toisella askeleella. Joka kolmannella ja neljännellä pystyn jo ratsastamaan kohtuuhyvin ja varmasti, mutta joka toisella on mulle ihan hurjan haastavaa. En millään meinaa olla riittävän nopea ja terävä avuissani. Ei auta kuin harjoitella! Lisäksi olen pyöritellyt vähän piruetin poikasia ja ratsastanut laukkasulkuja ja Toksu on toiminut niissä varsin mukavasti. Yhtenä päivänä ratsastin myös paljon ravia, avoja ja sulkuja. Siinä sitä työtä riittäisi, mutta kun on vaan niin paljon kivempaa tehdä noita laukkahommia! :) Tiistaina otettiin kuitenkin vaan ihan superkevyesti, sillä Toksulla oli ohjelmassa keskiviikkona ja torstaina Nipsun tunnit.

Nipsun tunnit oli ohjelmassa myös minulla. Olin ajatellut ottaa Pondeponin ratsukseni valmennuksiin, mutta keskiviikkona kävikin niin, että Pondeponi valmennukseen päästyämme ontui. Paikallistettiin ontuma vasempaan takajalkaan ja mahdollisesti siihen kavioon, sillä missään muualla koko jalan alueella ei mitään vauriota, lämpöä tai turvotustakaan näkynyt. Torstaina luottokengittäjämme tuli tsekkailemaan, näkyykö kaviossa mitään, sillä epäilin itse paisetta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mutta poni jätettiin kengittä ja sain ohjeeksi kengittäjältä tarkastella tilannetta muutaman päivän ajan ja palata sitten asiaan. Hänen epäilyksensä oli joku pieni kolhu tai "nyrjäytys", joka paranee muutaman päivän levolla. Nyt tilanne näyttääkin paremmalta, sillä Ponde seisoo jo koko ajan kaikilla jaloillaan kun silloin viime viikon keskiviikkona selkeästi lepuutti vasenta takajalkaansa jatkuvasti... Toivotaan siis parasta. Kunhan kengittäjä tulee lyömään kengän takaisin ja katsotaan silloin vielä tilanne, teen päätöksen sen suhteen, lähdetäänkö jalkaa näyttämään klinikalle vai uskotaanko siihen, että se on ollut vain joku kolhu... Viime viikon alussahan oli niitä pakkasia ja kovaa ja koppuraista ja ehkä liukastakin, joten hyvin mahdollistahan sellainenkin on. Pääasia nyt kuitenkin, että on selkeästi parempaan päin jo nyt.

Keskiviikkona ratsastin kevyesti kotona Eemelin, sillä Nipsu tilasi Eemelin seuraavan päivän tunnille. Eemeli oli varsin ok ratsastaa kotona, vaikka se onkin laatuponikilpailun jälkeen ollut hieman kevyemmällä. Kevyesti ratsastin kaikki askellajit läpi, jotta poni olisi edes jonkun verran kuulolla ja valmis seuraavan päivän koitoksiin. Myös Purde joutui hommiin parin päivän lomailun jälkeen, sillä se oli otettava hommiin ja palauteltava maan pinnalle, sillä torstaina sillä oli taas vuorossa alkeistunti. Purde joutuikin hommiin ihan tosissaan, tehtiin paljon duunia ja ihan todella ajatuksella. Olen nyt päässyt mukavasti käsiksi sen vinouteen ja ymmärtänyt vihdoin, mistä siinä on kysymys. Sen oikea lapa putoaa helposti oikealle ja samalla takapää valahtaa vasemmalle. Kunhan saan oikeasta lavasta kiinni, saan koko hevosen suoristumaan ja sitä kautta tietenkin työskentelemään paremmin läpi kropan. Kuulostaa niin äärimmäisen helpolta, eikä varsinaisesti vaikeaa olekaan, mutta miten ihmeessä mulla on mennyt tän ongelman paikallistamiseen niin pirun pitkään?!?! Normisti kun menen uuden hevosen selkään, huomaan moisen ongelman lähes välittömästi ja pystyn siihen myös heti puuttumaan. Miksei näin ole omieni kanssa?!?!!?

Torstaina oli tarkoitus mennä aamulla viimeistelemään Aku ennen perjantain kisoja, mutta Aku olikin pudottanut kengän jalastaan, joten todettiin, että viimeistelytreenit jää tekemättä ja Ypäjällä laitatetaan kenkä kiinni ennen starttia. Aku oli ollut tarkoitus kengittää ympäri ennen Ypäjää, mutta se jäi kengittäjän sairastumisen vuoksi, joten hieman pitkässä kengässä jouduttiin lähtemään liikenteeseen tällä kertaa... Sainkin sitten ihanan vapaa-aamun ja mukavat päiväunet ennen Nipsun tunnille suuntaamista. Torstaina koppiin pakattiin siis Eemeli ja päästiin sen kanssa vihdoin uudestaan reeniin. Tällä kertaa päästiin ihan töihin asti. Eemelin ongelmana on myöskin vinous, mutta täysin päin vastoin kuin Murdella. Eemelillä nimenomaan haluttaisi kroppaa sinne oikealle ja taipumaan vasemmalle. Sille on varmasti jäänyt vähän vasemmalle taipumis-angstia päälle siltä jäljin, kun sillä oli hampaissa vasemmalla aika paljon piikkejä. Kunhan vaan pikkuhiljaa asento löytyi, suoristui poni silmissä ja pääsi liikkumaankin aivan eri tavalla. Lopuksi allani oli jo aika kivasti liikkuva ja suora ratsun alku! Tästä oli nähtävillä se pieni videonpätkäkin... Työtä riittää, muttei hommat ole alkuunkaan huonolla mallilla, kunhan muutama pikku homma saadaan taas työstettyä paremmaksi... Illalla vielä työstämään Kerma-ponia, jonka kanssa tähtäin oli sunnuntain harjoituskilpailuissa Järvenpäässä. Poni esitti harvinaisen maltillista ravia ja laukkaa, mutta meni myös kyllä ihan miljoonaa. :) Purde suoritti illalla vielä alkeistuntinsa tuttuun tapaan oikein viisaasti. :)

Perjantaina oli sitten jännittävä päivä. Akun kanssa en ollut päässyt kilpailuihin kesäkuun lopun jälkeen erinäisistä syistä, mikä onkin harmittanut aivan valtavasti, sillä tällä kaudella oli sen kanssa kuitenkin tarkoitus kilpailla hieman enemmältikin. Nyt kuitenkin kun tähdet olivat olleet jonkin aikaa kohdillaan, Aku oli liikkunut kivasti ja mulla oli sen kanssa todella hyvä fiilis, olin päättänyt, että voidaan lähteä Ypäjälle aluekisoihin ottamaan revanssi viime vuodesta, jolloin Akua vaivasi kyseisissä kilpailuissa  lihasvaurio estekisoissa kaatumisen jäljiltä.

Verryttelyssä Aku oli alusta asti ihan hyvän tuntuinen, ei ihan super, mutta varsin ok. Sitä hieman jännitti, mutta se silti liikkui hyvällä moottorilla ja omin jalkoinensa eteenpäin. Radalle päästyämme jouduimme taas neuvottelemaan, jatkuuko matka vaiko eikö, mutta onneksi kuitenkin Aku tokeni kohtuullisen pikaisesti ja pääsimme aloittamaan radan. Tällä kertaa oli tuomaripäädyn lisäksi myös sivutuomari, jonka pöytä oli Akun mielestä aivan yhtä paha kuin itse varsinainen tuomaripäätykin ja jouduin siten ratsastamaan hieman varovaisemmin tällä toisella pitkällä sivulla kuin olisin toivonut pääseväni ratsastamaan. Ratana oli siis He A:2, joka on ohjelmana varsin kiltti ja mukava ja sopii vielä hyvin Akulle. Aloitimme siis hieman varovaisella lisäyksellä sekä väistöllä kohti tuomaripöytää, jonka lopussa oli hieman pientä neuvottelua. Toinen lisäys lähti sitten paremmin ja väistö oikeastaan ihan superisti. Laukassa Aku olisi saanut olla paljon rennompi, mutta siinä oli paljon hyvääkin. Pääsin ratsastamaan lisäykset kohtuullisen mukavasti ja ensimmäisessä suunnassa sain jopa tehtyä aika kivan siirtymisen lisäyksestä takaisin harjoituslaukkaan. Täyskaarroissa Aku jäi vähän jumiin kaarteisiin, mutta jatkoi niistä kuitenkin ihan mallikkaasti vastalaukkoihin. Käynnin kautta laukanvaihto oli vähän herran haltuun, mutta tuomareista se oli kuitenkin ilmeisen hyvä. Käyntikin oli Akulle varsin kohtuullista. Ei huono rata siis, vaikka vielä olikin paljon jännittyneisyyttä, pinkeyttä ja poistumisalttiutta ilmassa. Pisteitä saatiiin tiukassa arvioinnissa 60.60% ja tehtiin tällä meidän yhteinen tulosennätys. :) Sijoituskaan ei ollut ihan hirvittävän kaukana, olimme lopputuloksissa 13/32. Olin ihan supertyytyväinen Akuun, sillä Ypäjän halli ei ole sille todellakaan mikään helppo kisapaikka ja silti suoriuduimme näinkin hyvin. Jiiiihaa! Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti ensi kausi on hieman onnellisempi ajatellen yhteistyötämme..!

Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa Pietin valmennukset Murden kanssa, mutta niistä teen oman postauksensa, jottei tämä veny aivan loputtoman pitkäksi... :)

Sunnuntaina oli myös pitkästä aikaa vuorossa startti Kerma-ponin kanssa. Suuntasimme Järvenpään harjoituskilpailuihin luokkaan He C:1. Kerma on jo suoristunut hurjasti ja osaa vähän jo temppujakin. Sen ongelmana on kuitenkin suunnaton touhukkuus ja siitä seurautuva kaulan rullaaminen pidätteisiin vastaamisen sijasta. :) Kotona ongelmaa ei ole ihan niin paljon kuin vieraissa paikoissa ja siksi ponin kanssa pitäisikin päästä käymään vimmana pikkukisoissa sun muissa, jotta sen tohottamista saataisi vähän kuriin...

Verryttelyssä Kerma oli ajoittain varsin hyvä ja ajoittain taas hurjan kiireinen ja jopa vahva.

Radalle mentäessä Kerma oli cooli oma itsensä, ei tuijotellut eikä ihmetellyt maailmanmenoa, tohisi vaan menemään. :) Loppuradasta tohina alkoi jo ottamaan hieman kunnon päälle eikä Kerma jaksanut juurikaan itseään enää kantaa, mutta alkuradalla oli jopa varsin kelvollisia pätkiä. Ensimmäinen laukkakin sujui varsin mallikkaasti vielä. Toinen laukka ja sen jälkeinen raviosuus olivatkin sitten jo aika väsynyttä menoa... Tuomarilta tuli kuitenkin hyvääkin palautetta sen rinnalle, että poni kulki liian lyhyenä. Loppukaneettina oli mieltä lämmittävä "Kaikesta huolimatta kuitenkin varsin tasokas esitys". Prosentteja saatiin reilut 63 ja sijoitus oli toinen. Näin Kermakin sai ensimmäisen kouluratsastusrusettinsa!