Laatuponikilpailu 2013

Hehei, kun jo internet on valloillaan tekstejä mun mielipiteistäni ja ajatuksistani, niin ajattelin nyt vihdoin sitten valottaa niitä ajatuksiani lisää.. On ollut niin hurjan kiva lueskella, miten pettynyt mä olen ollut mun ponieni sijoituksiin ja miten huono poni mun Eemelini onkaan. :) Ja lisäksi olen kuullut muita teitä pitkin, kuinka järjestäjän edustaja on kommentoinut mun "räyhänneen" paikan päällä, vaikka todellisuudessa itkin harmitustani siitä, mitä yksi tuomariston edustaja tuli minulle jutustelemaan ja yritin hänen kanssaan avoimesti asiasta keskustella, vaikka tunteiden kuohuntaa minun osaltani olikin ilmassa. Mutta näin nää joskus menee... Pienet ponit voi aiheuttaa suuria tunteita! Ja sitähän me haluammekin!

Aamulla pääsimme koko tiimi paikan päälle hyvissä ajoin. Olin etukäteen fiiliksissä siitä, että kilpailu järjestetään nimenomaan Ruovedellä, sillä minulla oli muistissa hyväpohjainen iso kenttä ja valoisa maneesi. Tällaisille tapahtumille sitä aina toivoo mahdollisimman hyviä puitteita. Oli myös tiedossa pitkä päivä, joten arvostin sitä, että kaikille poneille löytyi päiväkarsinamahdollisuus. Meitä oli matkassa mukana itseni lisäksi Pondeponia esittämässä Heidi, Camia esittämässä Anni ja Leena, kuskina ja kuvaajana tietenkin herra hovikuvaaja sekä lisäksi Camin omistajat sekä Camin ja Eemun kasvattajat! Eli kunnon poppoolla olitiin liikenteessä. Poneista siis mukana oli omani ori Zorro SA ja ruuna S.W. Red Charm sekä minulla työstettävänä ollut tamma S.W. Dreams Come True.

Rakennearvosteluissa sekä Moniponi että Eemeli olivat varsin edustavia. Moniponi ei ehkä mikään rakenteen kukkanen ole, mutta Heidi esitti sen hienosti ja se mm. ravasi todella hyvin rakennearvostelussa. Eemu sen sijaan oli rakennearvostelussa sanoinkuvaamaattoman komea! On se vaan niin upea näky ja sen rakennepisteet oli toki myös sen mukaiset... :) Cami oli koko päivän hieman ADHD ja töttöröö, mikä näkyi erityisesti tässä rakennearvostelussa, jonka se laittoi aivan ranttaliksi. Nooh, nuorten ponien kanssa sattuu ja tapahtuu! Rakennearvosteluihin olin ihan supertyytyväinen, kaikki ponit esiintyivät hyvin (lukuun ottamatta ehkä ajoittain Camia) ja saivat esiintymisensä perusteella hyvät arviot. Nämä oli hyvät pisteet pohjalle ennen varsinaisia suorituksia. Pondeponi ja Cami tosin rakenteensa perusteella olivat luokkiensa loppupäässä, Eemu sen sijaan piikkipaikalla.

Estekokeet olivat vuorossa rakenteen jälkeen. Pondeponin estekoe oli ensinnä. Ponde hyppäsi helposti ja vaivattomasti, mutta sen tekniikka on selkeästi kärsinyt hyppytauosta verrattaen sen keväiseen suorittamiseen. Lisäksi Heidillä oli aavistuksen liian meno päällä Ponden kanssa ja suorittaminen näytti kiireiseltä ja jopa hieman hätäiseltä. Esteet eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa ja tauosta huolimatta poni teki tehtävät kiltisti ja sujuvasti. Olin tyytyväinen poniin sekä sen ratsastajaan. Tuomarit eivät olleet pisteiden perusteella kovinkaan vakuuttuneita, mutta sen sijaan sanallinen kommentointi oli positiivista ja rohkaisevaa. Ponde oli loppupeleissä kuudes olisikohan ollut kahdeksasta. Tällä harjoittelumäärällä tulos on ok, mutta toki itse tiedetään, että ponissa on laatua parempaankin... :) Ensi vuonna ei ehkä lähetetä Pondeponia kahdeksi kuukaudeksi maailmalle juuri ennen laatuponikilpailua..! Mutta ilo oli nähdä innokas poni esteradalla.

Cami suoritti myöskin estekokeen. Camilla pilottina oli Anni. Myös heihin kumpaankin olen erittäin tyytyväinen. Anni on hypännyt Camilla oikeastaan 3 kertaa ja ratsastanut ehkä lisäksi toiset 3 kertaa ja Cami itsessään on vielä varsin raaka poni, mutta silti he suorittivat tehtävät helposti ja melko vaivattomasti. Lopuksi Cami alkoi selkeästi väsymään, mutta silti suoritti esteet kuuliaisesti. Yksi puomi putosi, jonka Cami korjasi hyvin ja lisäksi Anni ratsasti yhden ympyrän väliin, sillä ei saanu laukkaa ajoissa vaihdettua ja ratsasti sen jälkeen itselleen tilaa ennen estettä. Annin ratkaisu ratsastaa ympyrä oli erittäin hyvä, sillä se antoi nuorelle ponille mahdollisuuden tulla paljon paremmassa tasapainossa esteelle, joka vielä oli sarja. Näistä virheistä silti näytettiin rokottavan todella paljon, sillä Cami sai erittäin huonot arviot estehevosena jääden luokkansa viimeiseksi... Ja treeneissä koutsi on hehkutellut, että tämä poni on paljon parempi kuin tuo mun Zorro ja että tästä ponista tulee poni-gp-poni... Mutta näin ne näkemykset eroaa. :) Ja ehkä poni ei vaan esittänyt samaa tällä kertaa, mä en meinannut sieltä maneesin pölystä erottaa koko ponia. ;)

Sitten oli enää mun vuoroni jäljellä esittää nämä kaikki kolme ihanaa ponia. Verryttelyssä Ponde oli ihan mielettömän hyvä, Eemun kanssa oli hieman ongelmia ja Cami oli kaiken hörhöilyn jälkeen todella väsyneen oloinen.

Ensimmäisenä mentiin radalle Pondeponin kanssa. Se oli jo verryttelyssä tuntunut olevan ok ottaen huomioon lähtökohdat kilpailulle. Se myös suoritti radan ihan superhyvin ja olin siihen todella tyytyväinen. Poni suoritti millin tarkasti, mitä pyysin ja varmasti antoi 100% siitä, mihin se juuri sillä hetkellä pystyi. Vaikkei se ole millään asteella mikään liitokavio, sen ratsastaminen on todellista nautintoa, sillä selkään tuntee koko ajan sen tsemppailun, mitä se ratsastajan eteen tekee askeleesta toiseen. Teki mieli ruveta itkemään ilosta tämän ponin kanssa suorittaessa, sillä oli niin kivaa olla sen selässä taas! Sen ravi on tällä hetkellä kiireistä, sillä siinä ei ole riittävästi voimaa "jäädä askeleeseen", mutta se pystyy silti kivasti venymään. Pondeponi myös käveli todella hyvin, mikä oli varsin iloista, sillä se ei aina malta välttämättä kävellä. :) Laukka on tämän ponin paras askellaji ja vaikkei se nyt tauon jäljiltä ole parhaimmillaan, sekin sujui ja laukan säätely oli helppoa.

Eemu oli vuorossa poneista toisena. Meillä oli sen kanssa hieman neuvottelua oikean laukan nostamisesta, jonka takia sen verryttely venyi hieman toivottua pidemmäksi. Eemelihän on edelleen varsin tekemätön ja kokematon poni, jonka kunto ei ole vielä mitenkään huima. Se kantaa itseään mielellään, mutta väsyy helposti. Nytkin selkeästi paras terä jäi kentälle. Tilanteeseen varmasti vaikutti myös se, että Eemeli oli vasta toista kertaa elämässään ratsastettuna maneesissa, jolloin se hieman käpristyi itseensä jännittäessään. Eemeli teki kuitenkin omaan osaamiseensa nähden erittäin hienon radan. Ensimmäinen keskiravi rikkoutui laukalle, mutta sain sen helposti ja nopeasti korjattua. Oikean laukan sijasta nousi myös ensin vasen, mutta sekin korjaantui nopeasti ja vaivattomasti. Eemu liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla, mutta tuli väsymyksen ja hienoisen jännityksen myötä etupainoiseksi. Olin omaan ratsastukseeni pettynyt ja minua harmitti radan jälkeen, sillä koin, ettemme esittäneet alkuunkaan parastamme, vaikka kisatilanteeseen erittäin kelpo suoritus olikin ollut kyseessä. Tiimiläisten mukaan kuitenkin rata näytti oikein hyvältä ja Eemu oli liikkunut hyvin. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei kyseessä ollut kilpailun voitto suoritus, mutta uskoin kuitenkin Eemun liikkeiden ja olemuksen vakuuttaneen.

Viimeisenä vuorossa oli Cami. Olin juuri ottamassa Camin verryttelyyn, kun minun pitikin olla 4-vuotiaiden palkintojenjaossa Eemun kanssa. Cami lähti sitten turhaan jo silloin kävelemään ja hörhöili koko 17 ponin palkintojenjaon ajan ja väsytti itsensä ihan totaalisesti. Sen kanssa verryttelin vain muutaman kierroksen ja sitten radalle, koska olimme sieltäkin mahdollisesti myöhässä juurikin palkintojenjaon takia. Maneesiin päästessä Cami oli ihan loppu, se oli ollut reissussa lähemmäs 12 tuntia ja vielä suorittanut jo aika paljon. Sain siis kannatella sitä läpi radan, mutta väsymystilaan nähden poni oli todella urhea. Se ei enää jaksanut juurikaan kantaa itseään, muttei silti sortunut kipittelyyn vaan ravasi hyvin. Laukassa en oikeastaan voinut enää juurikaan pitää tuntumaa vaan oli vain annettava sen laukata, mitä siitä vielä irtosi. Oikean laukan lisäyksessä se vaihtoi laukan, otin nopeasti raviin ja nostin uuden laukan paikasta, joka oli melkeinpä vastalaukan nosto. Ihmettelin itsekin, kuinka ytheistyöhaluisesti Cami suoriutui tästäkin. Olin tähänkin poniin supertyytyväinen ja jopa omaan ratsastukseenikin, sillä sain luotsattua rättiväsyneen ponin ohjelmasta kunnialla läpi. :)

Iloisin mielin suoriuduin päivän viimeiseen palkintojenjakoon. Cami ei sijoitusta saanut vaan oli ryhmänsä toiseksi viimeinen. Eipä ryhmässä kovin montaa ponia ollutkaan... Silti olin poniin tyytyväinen, se oli muuttunut 2 kuukaudessa todella kivaksi kilpaponiksi meillä asuessaan ja selviytyi kilpailusta, vaikka meille tullessaan se ei meinannut selvitä edes 20min kävelylenkistä maastossa. :) Kunniakierroksellakin hanateltiin ihan täysiä Camin kanssa, olihan kyseessä mahdollisesti viimeinen yhteinen hetkemme! Ja siis tälle kunniakierrokselle ei edes ollut muita tulijoita vaan yksin siellä laukkailtiin... *hihi*

Kun olin ojentanut ponin eteenpäin omistajilleen, alkoi sitten tämä minun "räyhäämiseni". :) Kilpailun toinen askellajituomari tuli puheilleni kehumaan minulle ponejani, "etenkin sitä ruskeaa". Mutta hän halusi myös huomauttaa, että nämä ponit liikkuivat turhan matalina. Yritin sitten valottaa hänelle, että kyseessä ovat nuoret todella vähän ratsastetut ponit, joille tilaisuus on yksi ensimmäisistä kilpailuista. Lisäksi kerroin, että ponit olivat lähteneet klo 5 aamulla kotoa, joten tässä vaiheessa päivää saattaisi olla hieman väsymystä ilmoilla. Tuomari kuitenkin vielä palasi ruskean ponini laatuun ja kehui etenkin sen laukkaa. Kun hän siinä poneja sitten kehui, kysyin, miksi vaikkapa se ruskea poni oli sitten saanut niin huonot pisteet. En ollut itse papereita nähnyt, mutta tiesin, että pistekeskiarvo oli selkeästi Pondeponia huonompi Eemelillä. Toki käynnin heikko laatu askellajikokeessa oli verottanut pisteitä, mutta ei se kaikkea selittänyt. Vastaukseksi kysymykseeni sain vain "Ai saiko?". Siinä missä olin lähdössä hyvillä mielin kotiin, ponien hyvien esitysten jälkeen, tunsin saavani iskun vasten kasvojani. Palasin vielä papereiden kanssa tuomarin luokse keskustelemaan, mistä niissä mahtaa olla kysymys, mutta vastauksesi en saanut mitään muuta kuin "en tiedä" ja "saattaa olla, ettei ne olleet ihan kohdillaan". Nooh, ei siinä mitään. Pääasia tuli selville, ponit on hienoja ja ruskean ponin laukka on aivan upea. Kun yritin verrata Pondeponin ja Eemun papereita keskenään ja sitä kautta avata niitä itselleni tuomarin kanssa, ei näin voitu tehdä, sillä tuomari ei muistanut Pondeponia alkuunkaan. Onhan se hieman omituista ainakin minun mielestäni, että se poni, joka jää mieleen todella hienona, millä on upea laukka saa todella paljon huonommat pisteet kuin se, mikä ei kiinnittänyt huomiota sen vertaa, että tunti-pari myöhemmin tuomari pystyisi sen vielä muistamaan. ;) Ja siis nimenomaan tässä arvosteltiin mm. tulevaisuuden näkymiä askellajihevosena! Tämä oli sitten se, mistä nyt on puhetta ympäriinsä, kuinka olen ollut pettynyt ponieni sijoituksiin ja siksi haukkunut kaiken jne jne jne...

Haluan nyt kuitenkin vielä kerran korostaa, että ponini tekivät todella hyvät suoritukset tämän hetkiseen tasoonsa nähden ja olin niiden sijoituksiin ERITTÄIN tyytyväinen. En olisi uskonut Pondeponin edes saavan askellajisijoitusta, mutta sehän olikin sitten se meidän paras askellajiponi tällä kertaa! :) Tuomareiden kanssa minulla oli eriäviä mielipiteitä enkä kokenut tullut kohdelluksi aina oikein. Mutta tässäkään tapauksessa en tehnyt vertausta mihinkään muihin osallistujiin vain AINOASTAAN omien ponieni arvosanojen välillä, sillä niiden kummankin selässä istuin ja tunnen ne ja niiden laadun erittäin hyvin. :) Edes Camin arvosanoja en ottanut juurikaan puheeksi, sillä se oli eri luokassa ja 5-vuotiaana ehkä hieman rankemman arvostelun kohteena. Estetuomarointia kritisoin taas sen tiimoilta, että Pondeponi sanallinen arvio ja pisteet eivät korreloineet toinen toisiaan. Itse koulutuomarikurssin käyneenä tiedän arvostelusta sen verran, ettei voi sanoa hyvä ja antaa arvosanaksi 6, vaan jos sanoo hyvä, pitää antaa  8. Nämä olivat siis hyvin hämmentäviä. Lisäksi arviointi Camin kohdalla erosi todella paljon siitä, miten sitä on aiemmin kommentoitu. Mutta voihan olla, että tuona päivänä se vaan yksinkertaisesti antoi itsestään juuri niin laaduttoman kuvan, mitä sen pisteet ja kommentit antaa ymmärtää.

Haluan kiittää Welsh-yhdistystä tämän kilpailun järjestämisestä. Yhdistys on todella pieni ja silti he jaksavat järjestää tällaisen tapahtuman vuosittain, mikä on varsin ihailtavaa. Vaikka järjestelyt tänä vuonna ontuivatkin, saavat he paljon minun silmissäni anteeksi juuri sillä, että tiedän, ettei järjestävää porukkaa ole mitenkään pilvin pimein. Olen kuitenkin ollut heihin yhteydessä ja koska minulla on asian tiimoilta paljon sekä kritiikkiä että parannusehdotuksia, tarjouduin avuksi mukaan laatuponikilpailun työryhmään. Laatuponikilpailu on monella tapaa minulle vuoden päätapahtuma, sillä nautin laadukkaiden nuorten ponien ratsastamisesta ja esittämisestä ja laatuponikilpailu on näiden nuorten vuoden huipentuma. Siksi olisin mielelläni mukana kehittämässä tapahtumasta yhä toimivampaa ja laadukkaampaa tapahtumaa.

Kiitän myös ihanaa tiimiäni, jotka tekivät tästä upeasta päivästä mahdollisen. Heidi ja Anni esittivät esteponit todella hienosti ja sain ihailla heidän kylmähermoista suorittamistaan. Koko päivän tiimi puhalsi yhteen hiileen ja ponit esitettiin hienossa kunnossa puunattuina ja puleerattuina. Päivä oli pitkä ja itsekin painin varsinaisessa tunteiden kirjossa, mutta silti palasimme kotiin hyvillä mielin ja valmiina jatkamaan nöyränä harjoituksia!

Kiitän myös kaikkien ponieni kasvattajia, sillä he ovat nämä upeat ponit loihtineet tähän maailmaan ja ilman näitä poneja en olisi mitään. S.W.-ponien kasvattaja Silja Vihavainen ansaitsee myös suuret kiitokset siitä, että on luottanut upean kasvattinsa Eemelin minun käsiini ja suositellut minua myös muiden kasvattiensa esittäjäksi. Paineet oli kovat esittää näitä upeita poneja, sillä ne eivät ansaitse kuin parhaat mahdollisuudet esittää laatuaan!

Retki oli antoisa ja opettavainen. Ensi vuonna palaamme asiaan samoissa merkeissä ja toivomme, että oppia on tullut lisää ja voimme esittää vielä parempaa osaamista!