Senioriderby 2014

Nyt on heti pakko päästä kirjoittamaan päivän tapahtumista, sillä ne ovat niin mukavasti vielä mielessä ja on hieman aikaakin kirjoitella aiheesta. Kuvia en ole vielä saanut, mutta lisään niitä kyllä tekstiin, kun niitä vaan saan. Hovikuvaajan kuvienkäsittelykone on vaan nyt hieman huonossa hapessa, joten kuvia voi joutua odottamaan. Siitä syystä en esim. ole vielä saanut aikaiseksi purkaa fiiliksiä viikontakaisesta reissusta Korpilahdelle.

Mutta nyt siis Ypäjän tunnelmiin. Ilmoittauduin Ypäjälle Senioriderbyyn vähän moninaisissa fiiliksissä. Olin keväällä Alhon tilan kilpailuharjoituksessa kerran ratsastanut Junioreiden joukkueohjelman läpi ja pidin siitä paljon ohjelmana. Siinä on paljon tekemistä ja Tokajin kaltaiselle hieman vaatimattomasti liikkuvalle, mutta teknisesti osaavalle hevoselle sellainen ohjelma on omiaan, sillä sen minkä menettää raviohjelmassa, voi ottaa takaisin takaosakäännöksissä, peruutuksessa ja vaikkapa vaihdoissa. Tiedostan kuitenkin, ettei Tokajin koottu ravi ole varsinaista koottua ravia, ainakaan vielä ja että tämä taso on meille ratsukkona vielä aika haastava. Olen kuitenkin monia vuosia tähänkin kilpailuun osallistumisesta haaveillut, joten päätin, että on aika osallistua, kun siihen kerran on mahdollisuus. Välttämättä ensi vuonna tähän aikaan ei ole käytössä hevosta, jolla voisi tällä tasolla kilpailla, koskaan kun ei tiedä. Eli syteen tai saveen, ilmoittauduin mukaan leikkiin. Ilmoittautumisessakin oli hieman ongelmaa, sillä kipa oli nurin juuri viimeisen ilmoittautumispäivän iltana ja vielä silloinkin pohdin, että yrittääkö joku korkeampi taho nyt viestittää mulle, et mun ei pitäisi osallistua. Onneksi naamakirjasta löytyi rohkaisua ilmoittautumiseen ja se onnistuikin kätevästi sähköpostilla!

En ollut ratsastanut Tokajilla viimeiseen kuukauteen mitenkään hirvittävän paljon, mutta kuitenkin kohtuunormaalisti ja Tokaj on tuntunut koko ajan ihan hyvältä omalta itseltään. Kisaviikolla ratsastin sillä hieman enemmän, jotta sain säädöt mukavasti kohdilleen. Käytiin mm. yhtenä iltana Riekkisen Paven puomitunnilla ja se oli kyllä todella hyödyllinen tunti, sillä siellä sain hyviä ajatuksia ravin tahtiin, laukasta raviin siirtymisiin ja lisäksi jouduin pyörittelemään paljon voltteja sekä ratsastamaan lisäyksiä niin ravissa kuin laukassakin. Pari kertaa ratsastin myös ihan itsekseni viikolla kokeillen taas kankihommia, sillä yleensähän en juuri Tokajilla kangilla ratsasta. Vaihdoin sille vielä lauantaina Sprengerin Bemelman-kangen sen aiemmin käytössä olleen mollukka-kangen tilalle, sillä välillä sen kielileikkeihin auttaa se, että muuttaa hieman suitsitusta. Kyllä se sen kerran tuntuikin hyvältä, mutta sunnuntaiksi olikin jo taas tilanne normalisoitunut. ;)

Hyvillä mielin sunnuntaina letittelin ja pakkasin Tokajin matkaan ja suuntasimme kohti Ypäjää. Tokaj on mukavan laidunlepposa, sillä se on jo varmaan melkein viimeisen kuukauden ajan asunut laitumella kavereiden kanssa. Ja kyllä se on ihan superonnellinen hevonen saadessaan tsillailla kaikki päivät joko vihreällä tai heinäpaalilla kavereiden kanssa. Tokaj oli siis ehkä hieman sillä mielialalla päästyään Ypäjälle, et mennään jo takas kotiin kavereiden kanssa syömään! :)

Tokajin kanssa verryttelyn ajoittaminen oikein on äärettömän tärkeää ja äärettömän tarkkaa. Sen pitää vertyä hyvin kropastaan, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti, mutta se ei saa juurikaan väsyä, jottei se rupea pelaamaan suun kanssa ja jää hitaaksi. Nyt nousin selkään puoli tuntia ennen rataa, kävelin hyvän tovin ja sitten verryttelin ensin laukassa vastalaukaten ja kokeillen sulut kumpaankin suuntaan. Sitten kevyessä ravissa avoja ja lisäyksiä, muutama sulku. Laukassa vaihdot kumpaankin suuntaan sekä pysähdykset laukasta. Myös peruutukset ja takarit piti kokeilla, jottei tule yllätyksiä radalla. Tokaj tuntui todella hyvältä varsinkin verkan puolenvälin kohtamilla. Takareissa se jotenkin suuttui ja rupesi pelailemaan taas kielen kanssa, mutta jatkoi sitten kohtuu-ok ajatuksella taas.

Sitten oli aika siirtyä radan vierustalle verryttelemään. Sielläkin vielä kaikki tuntui ihan hyvältä. Siinä hetken verran pyörittiin ja päästiinkin sitten jo radalle. Tässä vaiheessa hiukan taisi ruveta jännittämään, kansallinen kilpailu ja vaikein rata tähän mennessä urallani ja vielä Senioriderby kovassa seurassa. Noooh, soitellen sotaan.

Ratsastin kohtuuhyvin sisään, mutta tervehtiessäni Toksu päätti hieman liikahtaa. Siitä raviin ihan ok, eka voltti kohtuullinen, avo ok ja sulussa sössin heti ensimmäisen kerran. Korjasin Toksun asentoa ja Toksupa nosti laukan... Heti harmitti, ei auttanut kuin jatkaa.

Pysähdys tuntui selkään tasapainoiselta ja peruutuskin hyvältä. Siitä sitten raviin ja keskiraviin, joka tällä kertaa onnistui hyvin! Sain säilytettyä tahdin ja pystyin istumaan mukana ihan kohtuullisesti. Sitten käyntiin, keskikäynti tuntui ihan hyvältä ja lisätty käynti jopa todella hyvältä. Koottu käynti olikin sitten vähän haparoitua ja takarit pääsivät jotenkin taas yllättämään mut. Tokaj jäi pohkeen taakse ja mä en osannut ratsastaa niitä, ärsyttävää, taas harmitti.

Sitten raviin, voltti kohtuu ok, avo ihan jees, sulku meni taas ihan miten sattuu ja sen jälkeen yritin kokoilla itseäni ja hevosta myös ennen lisättyä. Lisätty ravi lähti ihan ok, mutta keskelle tuli pieni tahtirikko.

Laukannosto oli tasapainoinen, mutta sit mä olin taas ihan kuutamolla ja lähdin kääntämään radan poikki ihan liian myöhään ja Toksu melkein pysähtyi tiukassa kurvissa ja jouduin tönäsemään sen eteen ja justjajust sain sen vaihtamaan, mut vaihto tapahtui melkein paikaltaan. Kiltti hevonen! Siitä sit jälleen keräilin itseäni kasaan ja oltiinkin jo sulussa, joka meni ihan miten sattuu. Sain tsempattua lyhyille lävistäjille kera vaihtojen ja ne olivat jopa yllättävän sujuvat! Sitten radan poikki kauhusta kankeana edellisen suunnan epäonnistuttua, tämä kuitenkin meni ok, mutta sulku sen jälkeen oli taas ihan herran haltuun.

Loppuun vielä lisättyä laukkaa, yritin kovasti, muttei ehkä ihan paras lisäys sekään ollut, siirtymiseen yritin tulla mahdollisimman huolella, mutta senkin olisin voinut tehdä vielä paremmin. Keskihalkaisijalle ja tunsin jo kaukaa Toksun ennakoivan pysähdyksen eikä auttanut kuin antaa sen pysähtyä etupainoisena ja pitkänä pötkönä jalat sikin sokin, muuten olisin vaan saanut aikaan riidan eikä se siinä vaiheessa enää kannattanut. :)

Huoh, olin aivan maani myynyt ja masentunut tämän jälkeen. Mielessä oli vaan jäätävä mummoravi, laukkarikko sulussa ja laukassa melkein pysähtyminen ennen vaihtoa ja se kaoottinen tunne, että en vaan osaa ratsastaa vielä alkuunkaan tällä tasolla. Kun hevonen jähmettyy, en osaa tehdä mitään muuta kuin matkustella jnejnejne. Olin lähinnä valmis lopettamaan koko ratsastuksen, heittämään hanskat tiskiin ja toteamaan, että ei musta koskaan tuu mitään. Ravailin loppuravit kentällä ja kävelin parkkialueelle pakkailemaan Toksua kotimatkaa varten. Parkkialueelle pisteet kuuluivat vähän heikosti ja kun mun pisteet tuli, kuulin jotain, että 50,60%. En edes yhtään ihmetellyt vaan masennuksissani ajattelin, et just näin, ennen sain sentään 57%-58% ja nyt sit kun luulen, et hevonen on jo vähän parempi ja osaisin vähän jotain, saankin sit just ja just hyväksytyn tuloksen. Kitisin ja marisin ja vannoin lopettavani koko puuhan tähän paikkaan. Lähdin sit kuitenkin hakemaan papereitani, ajatuksissani et siellä lukee, et ei valmis tälle tasolle ja ei rehellisesti koottu ja ei pysty eikä kykene. Katselin jo lohdukkeeksi kumiankkariimuja omille hevosilleni, mut niissäkään ei ollut oikeeta kokoa tarjolla.

Kansliaan päästessäni häpesin jo silmät päästäni. Mitä mä oikein oon kelannut, ilmottaudun kansalliseen vaativaan ja sit meen ratsastamaan siitä 50%, tosinoloo. Kunnes sain sitten paperit käteeni ja paperin alalaitaa koristi 60,388%. Whaaaaaaaaaat!?!?!?!??! Olin ihan äimän käkenä. Olinkin kuullut pisteet väärin ja kaikesta huolimatta sen sijaan, et olisin ollut lähellä ei-hyväksytyn rajaa, tehtiinkin meiän tulosennätys tällä tasolla. Maaginen 60% raja ylittyi vaativassa ensimmäisen kerran (lukuun ottamatta viime joulukuun seurakisoja) ja vielä tällaisessa paikassa ja tällaisessa ohjelmassa! Tunnelma muuttui hyvin nopeasti maailmanlopun fiiliksistä jo aika hyväksi.

Kotimatkalle lähti sittenkin harrastustaan jatkava itseään jo hieman kunnioittava ratsastaja, joka oli erityisen tyytyväinen taitavaan ratsuunsa, joka jaksaa aina yllättää mut. Kotimatka sujui siis leppoisissa merkeissä ja olin jo aika onnellinen. Vielä kun jonain päivänä saadaan se rikkeetön rata suoritettua, niin ollaan jopa jo ehkä aika kivoilla prossilla. Tai ainakin siinä toivossa elelen... Tää sama ohjelma olis kiva päästä ratsastamaan uudelleenkin!

Kun nyt vielä olen lukenut huolella ja ajatuksella paperit läpi olen yhä tyytyväisempi päivän suoritukseen. Vaikka aluksi päällimäisenä mielessä oli ne epäonnistumiset, alkaa nyt olemaan mielessä enemmän ne onnistumiset. Vitoset ja viispuolikkaat alkavat vähitellen hävitä arvostelusta ja tilalle on tullut seiskojakin. Nyt kahden tuomarin papereissa oli jo yhteensä kahdeksan seiskaa, kun vuosi sitten oli ehkä hyvällä tsägällä yksi tai kaksi. Onnistumisia on tullut vaihdoissa, jopa yksi todella hyvä vaihto, muutkin kelvollisia, käynti saatiin vihdoin esitettyä seiskana, laukannosto on tuonut meille 2 seiskaa. Raviohjelma vasemmalle on onnistunut yllättävän hyvin, avo jopa seiska eli paljon hyvääkin oli tässä radassa. Kummatkin tuomarit ovat olleet loppukommenteissaan positiivisia, toinen sanonut, että rauhallisesti ratsastettu suoritus ja toinen maininnut suorituksen sisältävän paljon hyvää. Istunnasta ja apujen käytöstä 7 ja 6.5!!!

Tämähän oli siis meidän kolmas kansallinen vaativan startti eli tällä tasolla olemme vielä varsin kokemattomia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Vaikka paljon on parannettavaa, niin paljon on jo saatu parannettuakin. :)