Järvenpää 1.6.

Järvenpään aluekisat ovat ehdottomasti aina suosiossani, ne ovat lähellä ja ne ovat äärimäisen hyvin järjestetty. Siellä toimii pysäköinti, kuulutukset, verryttelyt ja toimihenkilöt jaksavat olla aina iloisia ja hyväntuulisia! Vaikka aluksi näytti siltä, että en näihin kisoihin pääsisikään mukaan, järjestelin loppujen lopuksi asiat niin, että valmentautumiset suoritettiin jo lauantaina ja kisailemaan päästiin kuin päästiinkin sunnuntaina. Ilmoittauduinkin sitten kilpailuihin peräti viidellä ratsulla!

Aamu alkoi He B-startilla Kerma-ponin kanssa. Tämä oli Kerman ensimmäinen aluetason koulustartti, muutama rataharjoitus meillä oli kyllä jo käytynä viimeisen vuoden aikana. Kerma oli heti paikalle tultuaan itse tyyneys ja selkäänkin päästyäni se oli edelleen rauhallisin ja levollisin mielin. Verryttelyssä yritin vaan pitää ponin kierrokset alhaalla ja hyvän mielen sekä itselläni että ponilla, tehtiin aina hetki hommia ja sitten hetki käveltiiin ja laskettiin kierrokset. Sitten taas hetki töitä ja taas hetki kävelyä. Tällainen verryttelytyyli tuntuu sopivan näille kuumille ikiliikkujaponeille, kuten Kerma ja Eemeli. Ne saavat rauhassa virittäytyä tunnelmaan eikä mistään tule sellaista olotilaa, että olisi kiire johonkin vaan että kaikkeen on kaikki aika maailmassa. :)

Kerman kanssa on aina hauska olla liikenteessä, sillä se herättää aina ihmisten huomion ja kerää hymyjä ja kehuja. On ihanaa nähdä hymyn nousevan katsojien huulille Kerman nähdessään.

Kun lopulta pääsimme radalle, mietin vaan, että pyrin säilyttämään mahdollisimman rauhallisen tahdin koko ajan ja näin onnistuin tekemäänkin! Tuntui, että rata kesti ikuisuuden, kun tahti oikeasti oli maltillinen ja ehdin katsella hyvin koko ajan, mihin oltiin menossa ja miten sinne päästään. Tiet olivat hyvät ja valmistelut pääosin huolelliset. Laukassa toki oli vähän kiireinen tahti ja siirtymisissä poni tuli hieman turhan syvälle, mutta muutoin varsin siisti ohjelma ja olin ihan fiilareissa radan jälkeen, sillä tiesin sen olleen hyvä veto Kermalta!

Vaikka tiesinkin radan olleen meiltä varsin hyvä veto, olin silti hieman yllättynyt kuullessani pisteet. Prosentteja saatiin peräti 64,091% ja lopullinen sijoitus oli 5/38. Vaikka tiesinkin, että hyvänä päivänä meillä on Kerman kanssa mahdollisuudet mihin vain, tämä sijoitus oli silti aikamoinen yllätys. Ihana Kerma! Olin odottanut innolla, että pääsen Kerman kanssa palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle töröttelemään, mutta harmillisesti olin juuri Murden kanssa radalla, kun oli palkintojenjaon aika... :( Pakko siis osallistua uudemmankin kerran, että päästään baanailemaan Kerman kanssa valkoiset pintelit jaloissa!

Seuraavana oli sitten vuorossa He A:2-urakoinnit, ensin Sami, sitten Murde ja viimeisenä Aku. Sami tuntui verryttelyssä ihan hyvältä, tuntui lähtevän kivasti pohkeesta eteen ja tuli pidätteisiin. Sen kanssa verryttely on enemmänkin nopea veto, missä kaikki hommat tehdään peräkkäin ja sit radalle ennen kuin vire häviää eli hyvin eri tyyppinen kuin Kerman kanssa. Muutama lisäys, väistöt, vastalaukat ja siinäpä se verryttely oikeastaan sen kanssa onkin. Siitä sitten hyvin mielin radalle.

 Radalla mulla oli jotenkin vaikeuksia löytää hyvä rytmi, tuntui, että juostiin vähän läpi koko ohjelman ja sit kuitenkin taas kaikkiin pidätteisiin Sami tuli huomattavasti normaalia paremmin, joka myöskin aina sai mut ihmetyksiin. Ekaan pohkariin Sami lähti harmittavasti vähän takaosa edellä, toka oli parempi. Lisäyksissä se pääsi vähän putoamaan alas edestä, etenkin ravissa. Laukkaohjelma oli pitkästä aikaa tällä kertaa ravia parempi. Huomaa, että poni alkaa taas voimistumaan!

Olin ihan maani myynyt radan jälkeen, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Lähdin ratsastamaan ihan superrataa ja fiilis oli sellainen, että näytettiin ehkä 75% siitä, mitä olisi voitu näyttää, mikä ei siinä vaiheessa juuri mieltä lämmittänyt. Iloista toki oli, että tehtiin ehjä ja rikkeetön suoritus, sillä aiemmissa vedoissa tällä kaudella on tullut ihan selkeitä rikkoja. Bändärit olivat kuitenkin sitä mieltä, että suoritus oli ollut ihan hyvä eikä näyttänyt yhtään niin kaoottiselta kuin mitä mun fiilikset oli. Kun sain sitten kuulla pisteet, meinasi leuka pudota paikoiltaan, 66,983% ja luokan johtoon. Se olikin mun ja Samin piste-ennätys. Ja olipahan C-tuomari antanut peräti reilut 69%. Aika uskomatonta! Paperista löytyi lisäksi 5 kappaletta kaseja, joita mulle ei oikein koskaan aiemmin ole mistään jaeltu. Ja juurikin tämä C-tuomari oli vielä loppukommentteihin kirjoittanut "Kiitos". Olihan se fiilis aika uskomaton, että pystyi esittämään jotain, mikä selkeästi teki edes yhteen tuomariin vaikutuksen. Lisää tätä!

Sami kävi radan jälkeen myös moikkailemassa Hippodomen eli sponsorinsa väkeä ja myös shoppailemassa teltalla!

Sitten oli vuorossa ihana oma Murdeni! Edellisen päivän valmennuksen jäljiltä en oikein osannut sanoa, mikä olisi hyvä verryttelyn määrä eikä mulle muutoinkaan ole ihan selvinnyt, että minkälainen verryttely Murdelle oikeastaan on paras. :) Siinä missä muut ratsut toimivat kisoissa aina aika lailla samalla tavalla, Murde ei ole vielä koskaan ollut kahta kertaa samanlainen. Nyt se oli ihan äärirento eikä katsellut yhtään mitään missään, pötki vaan menemään hyvällä fiiliksellä ja teki työtä käskettyä!

Luulin parkkialueella, että mulla on kiire verryttelyyn, mutta loppujen lopuksi olinkin verryttelyssä turhan aikaisin. Murde oli alusta asti ihan ok oloinen, ei mitenkään super, muttei myöskään kivettynyt alkuunkaan. Tehtiin pääosin laukkaa, mutta jonkun verran myös ravia. Väistöt ja lisäykset tuli kokeiltua, samoin vastalaukka. Murdeksi Murde tuntui oikeastaan jopa aika hyvältä. Kun vihdoin vuoroni tuli, lähdin hyvillä mielin kohti rataa.

Radalla pyöriessäni ennen aloittamista sain Murden ihan hyvään lentoon ja päätin, et nyt en kyl jätä ratsastamatta yhtään pistettä, mikä saatavissa on vaan laitan tän ponin liikkumaan!!!! Ja jeee, niin teinkin. Vaikka papereissa edelleenkin lukee, että meno oli hieman verkkaista ja saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä, niin tää oli kyllä Murdelle jo varsin hyvä saavutus, sillä nyt se esimerkiksi esitti lisäykset ja oli PALJON paremmin pohkeen edessä kuin Porvoossa. Musta ei edes tainnut (näin jälkeenpäin ajateltuna) tuntua kertaakaan siltä, et kohta tää ratsu vaan pysähtyy tähän mun alleni... :) Eli Murde siis teki ehdottomasti parhaan vetonsa tähän asti. Ja kyllä se saikin 62,155% ja oli toinen ei sijoittunut. Eli kyllä tämä Murdekin tästä vaan vielä tokenee ja siitä tulee vielä ihan superkilpuri!

Ennen rataa pientä virittelyä!

Ja sitten radalle, jiihaa!

Voisko joku kertoo Murdelle, mikä on tasajalkapysähdys..?

Kyllä se vähän pötkäs sit siellä radallakin...

Jopa laukassa...

Murde o ihana!

Ja taas lähetetään lentoon!

Kiitos!

Murden jälkeen oli vuorossa Aku, mulla oli ihan superfiilis, sillä kaikki kolme ratsua tähän mennessä olivat menneet hyvin ja toki toiveissa oli, että kaksi viimeistäkin olisivat yhtä hyviä suorituksia. Edellisellä kerralla Järvenpään kisoissa Aku oli ensimmäinen ei-sijoittunut, joten nytkin oli lupa odottaa, että se pysyy nahoissaan... Verryttelyaika jäi kohtuullisen lyhyeksi parin poisjäännin takia, hyvä niin, sillä Aku oli aivan väsynyt, jumissa ja alavireinen. Se oli viikolla liikkunut aika kivasti ja olin luottavaisin mielin lähdössä kilpailuun sen kanssa siitä syystä, mutta verryttely ei tuntunut alkuunkaan hyvältä. Laukanvaihdot käynnin kautta oli yhtä tuskaa ja Aku oli todella haluttoman oloinen.

Radalle kuitenkin lähdettiin. Meillähän on Akun kanssa ikävä kyllä viimeisimmistä kilpailuista erittäin huonot muistot ensin epäsopivan satulan aiheuttamien ongelmien takia ja sittemmin klippauksesta johtuneista ongelmista. Nyt olisin toivonut, että oltaisi saatu se hyvä fiilis takaisin radalla suorittamiseen, mutta näin ei käynyt. Aku ei jaksanut radalla liikkua mihinkään, se pysähtyi pariin otteeseen ja esimerkiksi laukanvaihtoon käynnin kautta jäi jo pitkältä sanomaan ei. Ihmettelin tätä suunnattomasti ja raivolla ratsastin radan loppuun. Olin aivan ihmeissäni ja vielä kun jäin viimeisen ratsukon ajaksi kävelemään kentän päätyyn, pohdin, että mikä hevosta voi vaivata jälleen kerran.

Tilanne kuitenkin selvisi, sillä siitä huolimatta, että olin toisin toivonut, oli tämä hevonen hypännyt perjantaina kaksi rataa kilpailuissa ja koska se oli vielä käynyt todella kuumana, oli ilmeisesti käyttänyt kroppaansa niin paljon, että oli vielä sunnuntainakin aivan naatti. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Kyllä itsellänikin tuntuu kropassa pari päivää, jos olen huhkinut urakalla normaalista poikkeavasti jotain... En kyllä yhdellekään omista ratsuistani toivoisi tällaista valmistelua kilpailuihin. Olin aivan raivona, kun tämä tilanne selvisi minulle, sillä oli väärin hevosta kohtaan sillä startata tuossa tilassa, etenkin kun nimenomaan ajatuksena oli, että nyt pitäisi saada se hyvä fiilis ja onnistuminen ja tehdä kaikki voitava sen eteen, että se onnistuu. Tilanne selvitettiin kyllä asianomaisten kanssa jälkikäteen ja toivomme, että seuraavalla kerralla vihdoin ja viimein päästäisi Akun kanssa vähän paremmista lähtökohdista starttaamaan! Tiedän, että meissä asuu ainakin HeA 65%-suorittaja sisällämme Akun kanssa, kunhan vaan saadaan taas palikat loksahtamaan kohdilleen. Viime syksynä oltiin jo kovasti menossa kohti sitä tasoa... :)

Akun tilanteen takia olin ihan suunnattoman vihainen ja keskittyminen viimeisenä olleseen vaativan starttiin Tokajin kanssa meni aivan mönkään. En ollut alkuunkaan enää läsnä näissä kilpailuissa vaan ihan jossain muualla ja muissa maailmoissa. Mua harmitti niin paljon Akun puolesta, sillä haluaisin aina toimia mahdollisimman reilusti hevosia kohtaan ja tässä tapauksessa koin epäonnistuneeni siinä. Vaikkei kysymyksessä ollutkaan varsinaisesti tilanne, jota olisin voinut muuttaa, sillä tieto tuli minulle liian myöhään, toivoin vain, että näin ei olisi käynyt. Vähitellen sain kuitenkin Junioreiden esiohjelman kulun palauteltua mieleeni ja kiipesin Tokajin selkään. Tokaj oli jo aiemmin käynyt omistajansa kanssa suorittamassa He B-radan erittäin hyvällä menestyksellä ja oli sitten jo verrytelty kertaalleen. Mulle jäi vain verryttelyn kertaaminen! :)

Verryttelyssä Tokaj tuntui varsin hyvältä, vaikka ehkä aavistuksen väsyneeltä. Sillä oli jo pitkä päivä kilpailupaikalla takana, joten sinänsä ei mikään ihme. Verryttelin läpi avot, sulut, laukkasulut ja vastalaukat. Tokajin heikompi takajalka tuntui vähän väsähtäneeltä, joten piti olla ihan supertarkkana, että sai sen aina kunnolla matkaan. Muutoin ei ollut ongelmia, paitsi että pilotti ei ollut ihan läsnä. Siinä missä yleensä suuntaan radalle hymyssä suin ja onnellisena, nyt olin täynnä vihaa ja yritin vaan sitä siinä vähän laannuttaa. Raviohjelma meni ihan siivoissa merkeissä, mutta laukkaohjelmassa Toksu kyllästyi mun kiukutteluun ja rupesi vähän kuittailemaan mulle. :) Se vähän laittoi omaa huumoria peliin ja nosti väärän laukan ja teki kaikkea sen sellaista jäynää, kun huomasi, ettei mun keskittyminen ollut ihan 100% siinä... Tokaj on sen verran ketku, et jossei sitä ihan ratsasta, niin ei sekään ihan tee! Superoppimestari siis.

Päästiin kuitenkin rata läpi muutamilla rikoilla ja lopuksi alkoi jo vähän hymyilyttääkin, kun huomasin kuinka Toksu otti ilon irti mun mielentilastani. Ei voi sitä kyllä syyttää, ihan oikein, kun kerran kuski selässä on ihan kuutamolla. Tuloksena 57 ja jotain %, jolla oltiin loppupeleissä ensimmäisiä ei-sijoittuneita. En olisi kyllä koskaan uskonut, että sillä radalla oltiin noin lähellä sijoja, varsinkin kun vielä varsin kovia nimiä oli vastassa... Pitäisi ehtiä vielä lukea paperit ihan ajatuksella läpi tästäkin radasta, että mitä siellä oikein tapahtui. Mä olin niin jossain omassa viha-tilassani, etten edes oikein muista radan kulusta muuta kuin ne rikkeet, jotka mua harmitti toki ihan tsiljoonittain. Tokajin paras ominaisuus kun on juuri sen tarkka tekninen suorittaminen. Eli jos sen sitten itse sössii, niin hohhoijaa.

Ehkä tästä oppineena ratsastan sitä tänään paremmin kilpa-areenalla!

Ja loppuun vielä tunnelmat Samin kanssa palkkareista!

Sami näyttää kieltä kaikille!

Hieno päivä, paljon hienoja fiiliksiä, jonkin verran ei niin hienoja fiiliksiä ja jälleen paljon oppia. Kiitokset kaikille päivässä mukana olleille! Paljon ihania ystäviä ja ihmisiä oli ympärillä pitkin päivää ja te kaikki todella teitte tästä päivästä ikimuistoisen! Tällaista tämä laji on parhaimmillaan, suurta tunteen paloa ja upeita fiiliksiä!