Vieläkään ei juuri tästä tytöstä lähde ääntä, mutta tänäänkin kuitenkin tuli suoritettua Ypäjällä varsin mkiinmenevästi. :)
Nyt on siis Suomenhevosten kasvattajakilpailu minun ja Vilpun kohdalta takanapäin ja fiilikset ovat kaikesta huolimatta todella hyvät. Kaksi ja puoli vuotta sitten lähdin mukaan tähän projektiin nimeltä Hessin Näyttelijä ja nyt se on alussa asetetuilta tavoitteiltaan sitten suoritettu. Hämmentävä fiilis, sillä harvemmin on päässyt mukaan näin pitkäaikaiseen (ja haastavaan) projektiin. Oikeastaan Vilpun lisäksi vain Sami on ollut tällainen jonkun muun omistuksessa oleva pitkäaikainen projekti, jonka kanssa on käyty läpi asiaankuuluvat ikäluokkakilpailut. Toivottavasti näitä kuitenkin osuu kohdalle vielä jatkossakin! Ja toivottavasti myös yhteistyö Vilpun kanssa jatkuu, sillä uskon siinä hevosessa olevan vielä paljon enemmän laatua kuin miltä tällä hetkellä ehkä näyttää.
Tänään siis aamulla lähdettiin luokan alussa oltuamme eilen ihan viimeisiä. Tämä oli ihan jees, sillä ainakin oli tiedossa, mihin aikaan startti oli ja sai sen suoritettua alta pois heti aamusta.
Verryttelyssä Vilppu ei ollut yhtään niin mukavan tuntuinen kuin eilen. Eilen se oli taipuisa ja myötämielinen, mutta tänään kankea ja hieman happamamman oloinen. Ajauduttiin pari kertaa jopa hieman riitatilanteeseen, mutta onneksi aika pienimuotoisiin. :) Lisäksi näissä pienimuotoisissa riitatilanteissa oli tällä kertaa mukava huomata, että Vilppu reagoi kivasti jalkaan ja ymmärsi, että mä kuitenkin ehkä olen se, joka määrää. ;)
Laukat nousivat verryttelyssä yllättävän mukavasti ja väistötkin saatiin hetkellisen harkinnan jälkeen jo melkein onnistumaan. Peruutukset ja pysähdykset olivat tänään jo paljon paremmalla mallilla! Ravi tuntui hieman ponnettomalta, mutta mielummin rauhallinen ja hieman ponneton ravi kuin kiireinen juoksu.
Siitä sitten hieman ristiriitaisissa fiiliksissä radalle, tavallaan oli ihan ok fiilis, mutta tavallaan homma oli aika levällään koko verkan ajan. Ei auttanut kuin tehdä parhaansa.
Raviohjelma lähti ihan kivasti käyntiin. Pysähdys ei taaskaan ollut erikoinen, mutta pysähtyi nyt kuitenkin. :) Ensimmäinen keskiravi oli ok, mutta eilisen rikon jälkeen olin hieman turhan varovainen. Väistö lähti vähän omituisella tiellä, mutta saatiinpahan kuitenkin väistö aikaiseksi. Voltti sujui mukavasti, ne sentään on kohtuullisen helppoja! Toinen lisäys oli parempi, tosin tahti pääsi hieman kiihtymään. Toinen väistökin oli parempi, vaikka jätinkin suoristuksen oikeastaan tekemättä. Voltti oli jälleen pop. Myös peruutus oli tällä kertaa varsin säädyllinen! Käynti sujui ihan ok ja laukkakin nousi hetken harkinnan jälkeen. Voltista ja vastalaukkakaaresta selvittiin hengissä ja niin myös lisäyksestä! Raviin siirtyminen oli jäätävä, mutta uusi nosto kohtuullinen. Ja itse tehtävissä jatkui sama hengissäselviämisfiilis, etenkin kun kyseessä oli oikea ei se Vilpun heikompi laukka. Mutta siis tehtävistä suoriuduttiin. Vasen laukkakin nousi vielä loppusuoralla ja pysähdyttiinkin ennen päätuomarin autoa! Wooooooohooooo.
Olin Vilppuun ihan supertyytyväinen. Se teki kaiken niin hyvin kuin se vaan tällä hetkellä pystyy. Se on iso ja hitaasti kehittyvä hevonen, joka ei varmasti ole vielä kropaltaan ihan valmis eli treeneissä on se otettava huomioon. Treenit kuitenkin jatkuu ja toivottavasti Vilpusta tulee vielä ihan oikeasti tämän He A-tason suorittaja. :)
Tuomarit olivat löytäneet Vilpusta tällä kertaa positiivistakin sanottavaa sen lisäksi, ettei se vielä varsinaisesti tasapainoltaan ja voimatasoltaan ole vielä tällä tasolla. Sitä kehuttiin sympaattiseksi sh:ksi, mukavaksi tammaksi sekä sen liikkeitä arvioitiin kivoiksi ja keveiksi. Ihan mukavaa, että jotain positiivistakin sanomista löytyi!
Tänään jäi jopa muutama hevonen meidän taaksekin, joten tavoite olla toisiksiviimeinen täyttyi myös yhtälailla kuin se prosenttitavoite 51%.
Projekti on siis finaalissa tältä erää ja fiilis on hieno. Onhan tämä ollut varsinainen Mission Impossible, mutta nyt kuitenkin päästiin osallistumaan ja vielä maaliinkin asti. Olo on tämän kaiken jäljiltä hieman tyhjä ja haikea. Mutta elämä jatkuu, kuten myös treenit! Vimma ratsastamaan on jo kova, mutta olo vielä sen verran heikohko, että en kyllä "ylimääräisiä" uskalla ratsastaa... Toivottavasti ensi viikolla pääsisi jo normitreeniin takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti