Piet 15.-16.11.

On siinä ihan kiva raami, kun vaan oppisi sitä ratsastamaan... 

Pitkästä aikaa pääsin taas Pietin valmennukseen. Piethän on opettanut minua ja Murdea Murden 5-vuotissyksystä lähtien ja auttanut meitä huimasti matkallamme eteenpäin. Pietillä on rauhallinen ja tyyni mutta silti hyvin vaativa lähestymistapa valmentamiseen ja se jostain syystä sopii meille Purden kanssa aivan täydellisesti.

Alkuhölkkää

Lauantai alkoi nahkeasti ja jouduimme neuvottelemaan hurjasti siitä, että Murde liikkuu omin jalkoine eteenpäin ja pystyy silti taipumaan ja olemaan lyhyempänä kropastaan. Oikeastaan koko tunti meni tähän ajatukseen ja sen ajatuksen tolkuttamiseen myös Murdelle. Teimme paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja Murden toimesta myös peruutuksia. Murdea ei huvittanut juuri pysähtyä vaan lähti aina liikkeelle joko eteen- tai taaksepäin ihan omine lupine. Pienien tai oikeastaan aika suurien neuvotteluiden kautta pääsimme asiassa eteenpäin ja ajoittain saimme jopa ihan asiallisia peruutuksia aikaiseksi.

Laukkatyöskentelyssä keskityimme yhtä lailla reaktiivisuuteen, kokosimme ja lisäsimme ja kun homma oli hallussa, teimme muutamia yksittäisiä vaihtoja ja sulkuja. Kunhan vain hevonen oli nopeana avuilla, onnistui temput helposti, jos hevonen jäi hitaaksi, ei temputkaan yllättäen onnistuneet. Vaihdoista huomasi hyvin, että niitä on Williamin kanssa treenattu ja ne alkavat olemaan aika ajoin jopa aika laadukkaita.

Kokoon...

... ja eteen!

Ravissa teimme avoja ja myös muutamia sulkuja, joissa pääosassa oli tietenkin eteenpäinpyrkimys. Tehtävät itsessään eivät ole vaikeita, mutta se hyvän perustempon ylläpitäminen tuntui välillä aivan tolkuttoman hankalalta. Puhumattakaan, että siellä hyvässä perustempoisessa ravissa olisi vielä pystynyt istumaan...

Keskittynyttä istumista harkkarissa.

Lopuksi vielä takaosakäännöksiä, jotka nekin tuntuivat jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeilta.
Muutama kohtuullinen sellainenkin saatiin kuitenkin aikaiseksi kun oikein superisti yritettiin. Sitten vielä muutama ravilisäys ja loppuhölkkää eteen-alas.

Olo oli kuin rekan alle jäänyt tämän valmennuksen jäljiltä ja tiesi taas kyllä tehneensä. Yhtäaikaisesti oli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai kunnolla ratsastettua ja ihan jäätävä väsymys, kun kroppa oli niin finaalissa hyvän työskentelyn jäljiltä.

Purden ilme kertoo kaiken treenin rankkuudesta! :)

Yritin illalla kotona ehdotella seuraavalle päivälle vaihtaa ratsuani Eemeliin, jotta pääsisin hieman helpommalla, mutta sepä ei tietenkään tullut kysymykseenkään ja jatkettava oli Murdella. Ja hyvä niin, sillä seuraavana päivänä oli allani aivan eri hevonen. Piet totesi jo heti alkuverryttelyssä, et mulla on eri hevonen mukana kuin edellisenä päivänä... :)

Aloiteltiin taas perusravi- ja laukkatyöskentelyllä, mutta koska hevonen oli huomattavasti myötämielisempi tällä kertaa, päästiin työskentelemään myös vähän sarjavaihtoja, enemmän sulkuja ja lisäyksiäkin.

Sarjavaihdoissa jouduttiin vähän neuvottelemaan, mutta lopuksi saatiin hyvät nelosen sarjat aikaiseksi. Mutta vielä on huomattavissa juuri se, mistä Williamin kanssa puhuttiin, ettei Purde vielä ime tarpeeksi vaihtoon vaan jää vaihdon jälkeen liikaa ookailemaan eikä jatka tarmokkaana. Kun tuota vaan pääsee edelleen kehittämään, ei sarjoissa ole mitään ongelmaa.

Lopuksi Piet halusi saada vielä Murden takajalkoja aktivoitua hieman enemmän ja auttoi maasta käsin pitkän kepukan kanssa. Siirtymisiä siis käynnistä miniraviin ja tapaillen piaffimaisia askeleita. Välillä saatiin todella kivojakin askeleita ja kyllähän ne takajalat sieltä alkoivat löytymään! Tämän jälkeen saatiin muutamia todella kivoja lisäyksiä myöskin, vaikka Murde alkoikin jo olemaan todella väsynyt!

Sitten loppuhölkkää ja kohti kotia. Ihan mielettömän hyvä valmennus ja sainpa taas paljon uskoa tekemiseeni Murden kanssa. Murde ei missään nimessä ole mikään helppo ratsu eikä anna kyllä mitään ilmaiseksi, mutta kun sen hetkittäin saa toimimaan, on fiilis ihan mieletön! Nyt pitää vaan jaksaa reenata, reenata ja reenata, jotta saadaan tuo korkeampi muoto vakiinnutettua ja takajalat pelittämään kunnolla kropan alle.. Kylläpä valmentautuminen on vaan niin superihanaaaaaa....!