Ypäjä 31.10.

Suuntasimme kauden päätöskilpailuun Ypäjälle viime perjantaina. Yritin haalia useammankin ratsun mukaan, mutta kisat arkena verottavat aina hieman ratsumääriä, sillä kuljettajia on huomattavasti vähemmän vapaalla arkena... :) Matkaan siis lähtivät meiltä kotoa Murde ja Eemeli ja paikan päälle saapui myös iki-ihana Esmeralda.

Sekä Eemelille että Murdelle oli tarjolla aika haastavat radat, Eemeli starttasi He B:0 ja Murde He A:1. Esmeraldalle He A-radat ovat aika helppoja, joten sille tuo A:1 ei tuntunut hurjan vaikealta. Sillä sen sijaan kunto ei vielä ole ihan huipussaan, joten tarkkana piti olla aikataulujen kanssa, ettei poni pääsisi väsähtämään liialti. 

Ensimmäisenä vuorossa oli Eemeli. Suuntasimme Eemelin kanssa Opisto-halliin verryttelemään hyvissä ajoin. Olen huomannut kesän aikana useampaan kertaan, että Eemeli pitää aika pitkästä verryttelystä, jossa ei välttämättä tapahdu kovinkaan paljoa. Sen mielestä on kuitenkin kiva olla hyvissä ajoin paikalla käveleskelemässä ja tsekkailemassa maisemia. Aina välillä sitten ottaa jonkun pätkän hommia ja si taas antaa sen rentoutua ja kävellä hetken. Näin Eemelin mieli pysyy tyynenä ja kierrokset alhaalla. 

Verryttelystä lähdin hyvin mielin radalle, sillä Eemeli tuntui varsin rennolta ja letkeältä. Se kuitenkin hieman jännittyi radalle mentäessä, sillä takanurkka oli sen makuun hieman turhan jännittävä peileineen ja tuomareineen. Päästiin kuin päästiinkin kuienkin aloittamaan rata ja jopa jännittävään kulmaankin. Sieltä kulmasta lähtenyt ensimmäinen lisäys jäi kuitenkin vähän selättömäksi ja kiireiseksi kun jännitys iski päälle. Sen jälkeinen voltti oli ok ja toiseen lisäykseen Eemeli lähti ihan superhienosti, mutta sen verran jännittyneessä mielentilassa se vielä oli, että joku kolaus laidalta sai sen rykäisemään ja tahtihan siinä meni rikki. Tämän jälkeen saimme kuitenkin kohtuullisen ehjän radan aikaiseksi. Olin epäillyt, että radan monet kiemurat voisi tuottaa vähän ongelmia, mutta ei mitään, Eemeli mennä puksutteli juuri sinne minne sanottiin. On se vaan niin viisas poika!!! 

Rikosta huolimatta tulosprosentit oli reilu 63%, toinen tuomari oli antanut jopa 65%. Eemeli alkaa selkeästi saamaan kuntoa ja voimaa ja on oppinut ihan hurjasti kesän aikana, sillä tällaiset tehtävät tuntuu sille tällä hetkellä yllättävän helpoilta ja se tekee ne varsin korrektisti. Kertaakaan ei ollut papereissa mainintaa, että kulkisi liian lyhyenä tai syvällä, mitkä ovat olleet näitä tyypillisiä cobi-ongelmia. Toki vielä Eemelin pitää oppia venymään kropastaan enemmän ja elastisemmaksi. Tästä matka jatkunee He A-tasolle, jossa tälläkin kaudella pari kertaa jo vierailtiin nuorten hevosten luokissa. 

Eemeli pääsi kuin pääsikin siis ruseteille ja nappasi kuudennen sijan tässä varsin kovatasoisessa kilpailussa. Tällä kertaa päästiin myös palkintojenjakoon sekä kunniakierrokselle ja Eemeli oli tietenkin tohkeissaan. :) Koska kunniakierroksen osallistujat olivat lähinnä poneja sekä yksi suomenhevonen, mentiin myös aika haipakkaa... Jiihaaa! 

Sitten olikin vuorossa muutaman tunnin odottelu. Olin jättänyt Murden letittelynkin juuri siksi kotona tekemättä, jotta olisi edes jotain ajankulua odottelun ajaksi. Murde onneksi malttoi kivasti seisoskella ja katsella maisemia letityksen ajan. Ja onni oli myös se, että sää oli varsin mukava tähän puuhasteluun. :)

Menin Murden kanssa verryttelyyn myös hyvissä ajoin, sillä päätin kerrankin verrytellä sen todella hyvin ja sen kanssa se saattaa viedä paljonkin aikaa. Olin nyt pari kertaa kotona saanut siihen todella hyvvän fiiliksen ja ehkä ihan oikeasti läpi koko kropastaan, joten tiesin vähän mitä etsiä ja miten. 

Aluksi työskentelin paljon laukassa ja tein siitymisiä, jotta sain sitä kuulolle. Tein myös jonkin verran vastalaukkaa, jotta Murde notkistui kyljistään. Välillä myös pitkiä kävelytaukoja niin, ettei hevonen väsähtäisi, mutta pysyi kuitenkin kuulolla ja sai kroppaansa auki.

Yllättävää tällä kertaa oli, ettei Murde kovettunut kyljistään täysin vaan pysyi yllättävän hyvänä. Se ei siis ollut yhtään niin jännittynyt kuin yleensä vastaavissa tilanteissa. Mua kun oli ajantuksen tasolla hirvittänyt tuoda se kilpailemaan halliin, sillä muistissa on vielä ne hallikisat, mistä tuloksena oli 37,5%. Onhan siitä toki pitkä tie kuljettu eteenpäin, mutta Murdesta kun ei vaan koskaan voi tietää. 

Laukkailun jälkeen vuorossa oli verryttelyä ravissa, ravi-seis-siirtymisiä ja väistöjä. Kaikki tuntui toimivan ihan ok, mitä nyt sain pysähdyksistä herran hieman suuttumaan ja se yritti joitain kertoja peruuttaa kuuhun eikä oikein ollutkaan enää avuilla. :) Eipä siinä, radalle vaan toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. Murdessahan on se hankaluus, että kun kepukan jättää pois kädestä, se voi päättää vaikka että ainoa askellaji, mitä hän voi mennä, on käynti... He A:1-radalla tuo on tietenkin hieman haastava ominaisuus, kun tekemistä on vaikka muille jakaa. :) Siksi tämä rata tuntuikin todella vaikealta ajatuksissani Murdelle.

Radalle päästyäni ja nostettuani laukan alkutervehdystä varten, sain jäätävän krampin oikeaan jalkaani. Alkutervehdyksessä sitten sitä vähän taputtelin ja toppuuttelin ja onneksi meni hieman ohi siinä. Raviohjelma meni ihan kohtuullisissa tunnelmissa, osittain oli jopa ihan kivoja pätkiä, mutta kyllähän Murde alkoi valua pitkäksi ja etupainoiseksi koko ajan enemmän ja enemmän. Kaikki tehtävät kuitenkin suoritettiin ilman mitään pysähtelyä tai kotkotuksia. Takaosakäännöksistä ensimmäinen ei sujunut alkuunkaan, Murde ei jotenkin yhtään tajunnut, että joku käännöskin pitää radalla esittää. :) Toinen sujui hieman paremmin, mutta jäi sekin vielä laajaksi. Laukassa sitten meno hidastui entisestään, mutta sielläkin kaikki tehtävät saatiin kuitenkin suoritettua. Jälleen kerran olisi kiva, jos olisi päässyt ratsastamaan radan tiet edes kerran tai kaksi läpi ennen kisaa, mutta niin ei nytkään käynyt, joten niillä oli mentävä, mitä on annettu ja sen joissain kohdissa kyllä todella huomasi... :)

Vaikka tuloksena oli vain 56,9%, olin todella tyytyväinen Murdeen. Se alkaa vihdoin vähän olemaan kisoissa kuulolla ja siihen pystyy vaikuttamaan. Verryttely oli jo lähes kuin jollain normihevosella ja sain paljon asioita verryttelyssä aikaiseksi, joista aiemmin en olisi voinut kuvitella haaveilevinanikaan. Radalle toki hieman vielä hyydyttiin, mutta siltikin kaikki tehtävät saatiin tehtyä ja asiat tapahtuivat silloin kun niiden oli tarkoituskin. Jiihaaaa!

Murden radan jälkeen Eemeli, Murde ja hovikuvaaja suuntasivat kohti kotia. Mä sen sijaan jäin odottelemaan illan viimeistä starttiani kera Pin Rock's Esmeraldan.

Vihdoin ja viimein illan jo pimettyä päästiin Esmeraldan kanssa verryttelemään. Esmeraldalla oli jo yksi rata alla, joten sen kanssa ei kovin pitkää verryttelyä voinut tehdä. Vähän vastalaukkaa ja väistöt kuosiin ja sitten menoksi.

Radan raviohjelma sujui ihan mukavasti, lisäykset eivät olleet ihan niin hyviä kuin olisi voineet olla, mutta väistöt tulivat aika kivasti. Takaosakäännökset ovat mun ja Esmeraldan bravuuri ja nytkin ne onnistuivat ja niistä saatiin ihan kivat pojot. Laukkaohjelmassa Esmeralda alkoi väsymään pahan kerran, mutta saatiin kuin saatiinkin kuitenkin suoritettua kaikki tehtävät loppuun asti. Radalta poistuessamme poni tuntui siltä kuin se olisi toivonut sen kannettavan ulos sieltä... :) Esmeraldan kunto ei vielä ole ihan huipussaan, mutta ensi kaudeksi toivottavasti on...

Pisteitä saatiin aika kivasti, 62.596%. Siinä sitten ilta muuttui entistäkin pidemmäksi kun jäimme odottelemaan mahdollista sijoitusta ja palkintojenjakoa... Mut siinä vaiheessa se ei enää niin haitannut... :) Loppujen lopuksi Esmeraldakin sai siis rusetin ja oli yhtä lailla luokassaan kuudes! Sääli että hovikuvaaja ei ollut kameroineen enää paikalla tässä vaiheessa.

Hyvä päivä kaiken kaikkiaan ja näihin tunnelmiin oli ihana lopettaa tämä kisakausi. Nyt on hyvä harjoitella läpi pitkän synkän talven ja jatkaa tästä saadulla uudella innolla kohti ensi vuoden kisakauden asettamia haasteita.