sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Hui, haaste!




Mikä rakkaassa eläimessä on parasta? Onko suosikkisi oma ponisi, tallin kiltein tuntihevonen vai kenties koirasi? Kerro postauksessasi miksi juuri hän on viennyt sydämesi.

Ei varmasti ole kenellekään epäselvää, mikä hevonen on minulle se yksi ylitse muiden..?
 Se on tietenkin ensimmäinen oma hevoseni, haaveideni täyttymys ja suuri rakkauteni Muru Murde eli Gallops Jamiro. 


Olin toki aina haaveillut omasta hevosesta siitä lähtien kun olin ratsastusharrastukseni aloittanut, mutta minulla ei todellakaan ollut moiseen luksukseen varaa, joten tyydyin vuokraamaan hevosia ja tekemään erilaisia diilejä hevosten ratsastamisesta, miten vain milloinkin pystyin. Jossain vaiheessa kuitenkin erinäisten vuokrailujen ja diilailujen jälkeen totesin, että jos koskaan haluan kehittyä enemmän ilman sitä riskiä, että hevonen ei yhtäkkiä olekaan enää käytössäni, on oma hevonen hankittava. Tein silloin jo myös jonkin verran töitä hevosalalla, joten uskoin saavani jonkunlaisen diilin tehtyä, jotta hevosen ylläpito olisikin mahdollista. Olinhan silloin töitä osa-aikaisesti tekevä köyhä opiskelija... 

Nooooh, olin ajatellut ostavani kivan ratsun, jota voisin vähän lisäkouluttaa ja myydä sitten eteenpäin ja ostaa taas seuraavan jne. Mutta kuinkas kävikään. Eräänä kohtalokkaana päivänä noin 7 vuotta sitten, fb-statuksessani oli teksti "harkitsee hevosen ostamista". Eipä aikaakaan kun sain viestiä, että en todellakaan saa ostaa hevosta ennen kuin käyn katsomassa valikoimaa Murden kasvattajalla. Totesin siihen, että heillä ei ole kuin yksi, jota voisin harkita ja se tuskin on myytävänä. Mutta kuten tiedämme, kaikkihan on myytävänä, jos hinnasta sovitaan ja ostaja on sopiva... 

Eipä aikaakaan, kun olin matkalla katsomaan Muru Murdea Lahaan ja kuinka ollakaan, Murden nätti läsi ja liihotteleva ravi veivät minut mennessään. Alle kuukauden sisään olin hevosen omistaja ensimmäistä kertaa elämässäni. Sain tehtyä ihan superdiilin kasvattajien kanssa, joka mahdollisti tämän ostokseni. Kiitos jälleen kerran heille siitä! 


Mun ei todellakaan pitänyt ostaa varsaa eikä ainakaan orivarsaa, mutta toisin siis kävi. Sain opetella varsojen kanssa toimimista ja nuoren hevosen laittelua. Murden kanssa koko alkutaival olikin aika helppoa ja opin todella paljon. Oli ohjasajotreenejä ja selkäytymisharjoituksia ja nopeastihan aika kului ja päästiin ratsastamaankin. 


Vaikeudet Murden kanssa alkoi vasta kun muutettiin täyshoitotallille, joissa tarhattiin yksin minimaalisen pienissä tarhoissa. Murde, joka oli hieman haasteellinen ratsastettava, muuttui äkkiseltään muutoinkin hieman haastavaksi. Tuolloin vielä eräs ystäväni vakuutteli minulle, että hevoseni on täysin hullu eikä ollenkaan ratsastettavissa. Vaikka sitä kokeilleet ammattilaiset olivat sitä mieltä, että se on ihan tavallinen nuori hevonen, uskoin mielummin ystävääni ja olin äkkiä kauhusta kankeena. Silloin opin pelkäämään omaa hevostani, jouduin motivoimaan itseäni menemään sillä ratsastamaan, vaikka sen kanssa normityöskentely olikin yleensä kohtuullisen mukavaa. Tallivuokran noustessa huimiin lukemiin ja muidenkin epäkohtien vallitessa, päädyin muuttamaan Murden "maalle" ja lisäksi sille hankittiin kaveriksi Pondeponi. 


Hevonen muuttui silmissä rauhallisemmaksi ja viisaammaksi, kun se pääsi isoon tarhaan ja sai kaverin riesakseen. Murden kanssa pystyi maastoilemaan jopa yksin ja pelko alkoi hellittämään. Murden kanssa oli mukava puuhastella ja sitä oli kiva ratsastaa. Sinä kesänä suhteemme hevosen kanssa syventyi huomattavasti, sillä kävin tallilla joka päivä ja teimme paljon kaikenlaista yhdessä. Ei vieläkään aina ollut helppoa, mutta huomattavasti helpompaa.  


Syksyn tullen oli muutto jälleen edessä ja päädyimme pienelle tallille, jossa ei ollut muuttaessamme vielä kenttää. Ongelmat alkoivat uudelleen, pelko nosti päätään ja olimme ihmeissämme. Pikkuhiljaa kuitenkin aloimme tekemään duunia enemmän ja enemmän ja löysimme sopivia valmentajia. Kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Pietin valmennuksessa, jossa minulle kerrottiin, että minulla täysin normaali nuori hevonen eikä ollenkaan mikään superhankala ja vaikea yksilö, missä uskossa edelleen silloin olin. Hyvä näin. Olin kauhusta kankeana läpi näiden valmennusten, mutta jäin henkiin ja oli kivaakin. Etenkin jälkeenpäin kun olin jo selvinnyt hengissä. Talven aikana tuli mukaan myös Laineen Sepon valmennukset, joissa ymmärsin pieniä juttuja, minkä kautta välitin koko ajan hevoselleni, että jotain on vialla ja pitää olla varuillaan. Kun näistä alettiin päästä, alkoi homma sujumaan. Tämä talvi oli erittäin tärkeä kasvamisemme kannalta, minun ratsastajana ja Murden ratsuna. Työskentelimme vaikeuksiemme parissa ja pikku hiljaa löysimme luottamuksen toisiimme. 


Keväällä vaihdoimme jälleen tallia, sillä tallinpitäjät ottivat toisen tallin pitääkseen ja muutimme heidän perässään. Tämä paikka olikin ihana, sillä lähellä oli hyvä kenttä, maneesi ja vielä mukava ravilenkki peltojen keskellä. Jatkoimme valmentautumista mahdollisimman ahkerasti ja lisäksi suuntasimme myös ensimmäistä kertaa kisoihinkin! Kävimme lähiseudun kisoissa mahdollisimman paljon ja usein, jotta Murde tottuisi käymään vieraissa paikoissa ja se kyllä tosiaan auttoikin. Koska Murden eteenpäinpyrkimys oli edelleen hukassa, treenasimme pääosin ravilenkillä, jossa oli hyvä kasvattaa kuntoa ja harjoitella harjoitusravissa istumissa. Hieman pelottavaahan se oli, mutta pääosin sujui kuitenkin mukavasti. 


Syksyllä ostimme vihdoin oman tilan ja hevoset pääsivät muuttamaan kotiin. Tämä on ollut ehdottomasti yksi tärkeimpiä tapahtumia Murden ja mun välisessä suhteessa. Se, että hoidan sen itse päivästä toiseen ja ympärillä ei ole paljon vaihtuvia ihmisiä, sopii selkeästi Murden sielunelämälle. Kotona omien ihmisten kanssa se on pääosin aina aika kiltti ja viisas ja nauttii elämästään. Sillä on selkeät omat kuviot ja se saa vahtia omaa pihaa jatkuvasti. Vaikka treenaaminen kotona onkin hankalaa, on yhteistyömme silti parantunut tämän jälkeen huimasti. Murden läsin katselu on parasta terapiaa ja sillä ratsastaminenkin on nykyään jo useimmiten aika mukavaa. Olemme kulkeneet niin pitkän tien yhdessä, käyneet läpi niin paljon suuria tunteita ja kokeneet sekä onnistumisia että epäonnistumisia, että tuskin tällaista toista suhdetta hevoseen vaan koskaan on tarjolla. Tuntuu, että tämän tien kulkeneena, on muiden hevosten kanssa aina aika helppoa ja letkeää. :) 


Murden läsi ja maaninen katse saa mut aina hyvälle tuulelle. Sen kanssa on myös aina hauskaa lähteä retkelle, sillä se rakastaa sitä. Sen mielestä reissaaminen on ihanaa ja se on aina ihan superonnellinen monta päivää retkeilyn jälkeenkin. :) Murde on lisäksi äärimmäisen sielukas hevonen. Se osaa lukea ihmistä kuin avointa kirjaa ja pystyn tiedostamaan oman fiilikseni lähes helpommin Murden kautta kuin itsestäni. 


Murde voi toivottavasti elää pihassamme elämänsä loppuun saakka, sillä se on hevonen, jota ei voi myydä. Sen voi kuvitella tulevan takaisin parin viikon päästä bumerangina, kun se ei ollutkaan sitä mitä sen piti olla... Se on juuri niin omituinen yksilö. Ja kun se on vähän tommonen hölmökin, niin kukapa sitä edes ostaisi... ;) Murde on lisäksi opettanut mulle jo tähän päivään mennessä enemmän hevosista kuin moni muu hevonen yhteensä ja uskon, että sillä on mulle vielä paljon opetettavaa niin ratsuna kuin hevosenakin. 

6 kommenttia:

  1. Tykkäsin kovasti! Tuntui että kirjoitat sielusta asti ja tekstistä välittyi kiintymys jota tunnet hevostasi kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentistasi! Murde on kyllä niin supertärkeä eläin elämässäni, kiva, että se näkyi myös tekstissä... :)

      Poista
  2. Oi,olipa ihanasti kirjoitettu :')

    VastaaPoista