Kivoja muistoja vuodelta 2017

Vuosi 2017 jää blogin historiassa muistiin vuotena, jolloin en oikeastaan blogannut ollenkaan. Toivottavasti tämä nyt sitten korjaantuu tulevina vuosina ja ehtisin taas enemmän tunnelmoimaan kirjallisestikin. Koska viime vuoden aikana en juurikaan kirjoitellut, ajattelin käydä läpi muutamia mukavia muistoja vuoden varrelta. 

Kuvan komistus on tietenkin S.W. Flying Jack eli Jake. Jake oli meillä jälleen kesähevosena treenissä kesäkuun alusta syyskuuhun asti. Jake oli talven ajan ollut aika vähällä käytöllä ja siten kunto ei ollut kovinkaan ihmeellinen hänen saapuessa taas treeniin, mutta pikku hiljaa se kuntokin kesän mittaan kasvoi. Kävimme kesän aikana muutamissa kilpailuissa keräilemässä kokemusta ja pääosin Jaken kanssa olikin aina varsin hauskaa kilvanajoissa. 

Tämä viime kesänä 6-vuotias ruuna on äärimmäisen fiksu ja toimiva tapaus ja se on joka paikassa kuin kotonaan. Otettiin Jake mukaan Lappeenrantaankin kisareissulle, sillä muuten se olisi jäänyt yksin kotiin. Startattiin siellä mm. 4-tason HeA ja selvittiin siitäkin hengissä, vaikka Jakella olikin muutamia omia mielipiteitä matkan varrella. Kulkeminen ja kisapaikalla asustelu sujuivat Jakelta kuin vanhalta tekijältä. On se vaan varsin hieno peli! 

Dacapo de l'Aube oli viime kauden tähti. Vain yhdessä kuudesta startista jäi sijoitus saamatta. Startattiin tämän ponin kanssa 2- ja 3-tason HeA-luokissa. "Kaapo" on siis erään poniratsastajan poni, jolle kerättiin kokemusta ja ratarutiinia HeA-tasolta. Kaudella 2018 tavoitteena ponilla on startata samaisella tasolla omistajansa kanssa. Ehkä mäkin saan vielä välillä vähän lainata ponia..? ;) 

Viime kaudella 4-vuotias Friisin Menuetti kävi keväällä kerran kilpailuissa kanssani ja muutoin kävin vuoden aikana aina silloin tällöin sillä ratsastamassa omistajan toiveiden mukaan. Tämä nuori suomenhevonen on ratsastettavuudeltaan ihan mieletön, juuri sellainen, mitä suomenhevonen parhaimmillaan on; yritteliäs, kevyt ja irtonainen. Välillä sitä tuntee vaan olevansa hyvin etuoikeutettu kun saa työskennellä näiden upeiden eläinten kanssa. 

"Alpakka" eli Fiffiluras Sugar Cruch oli alunperin ensimmäisen kerran jo 3-vuotiaana meillä sisäänratsastuksessa ja palasi viime syksynä kuukaudeksi ennen Laatuponikilpailua. Vähän jäi tiukaksi tuo valmisteluaika, mutta saatiin kuin saatiinkin esitettyä vaadittu rata kilpailussa ja siitä radasta vielä varsin positiivista palautetta tuomaristolta. 

Alpakka on aivan ihana kullanmurunen, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Tässä ponissa on juuri se welshin ihana herkkyys, josta mä niin pidän... :) Tästä ponista varmasti kuullaan tulevaisuudessa. 

Vuoden 2017 yksi ehdottomasti ikimuistoisimmista tapahtumista oli suomenhevosruuna Loituman esittäminen Kasvattajakilpailussa. Loituma on ollut pitkäaikainen projektini, jonka kanssa työskentely on aloitettu jo 3-vuotissyksyllä ja yhteistyö jatkuu edelleen. Kausi 2017 ei alkanut kovinkaan lupaavasti, sillä talvella ja kevään korvella saikuteltiin loukkaantumisen johdosta ja sieltä olikin sitten melkopitkä tie takaisin kisakentille ja kuntoon Kasvattajakilpailua kohden. Töitä kuitenkin tehtiin läpi kesän ja kunto kasvoi vähitellen. Ihan huippuunsa emme ehtineet ratsua samaan, mutta varsin mukavaan vireeseen kuitenkin. Ypäjällä Kasvattajakilpailun ensimmäinen päivä sujui varsin mukavasti, mutta toisen päivän radalla väsymys ehkä jo vähän painoi ja vastalaukkakiemuroissa huomasi, ettei voimaa ollut vielä ihan riittävästi, jonka takia tuli rikkoja. Olimme kuitenkin hurjan tyytyväisiä Loituman suoritukseen kaikista matkan varrella koetuista takapakeista huolimatta. Tällaiset pitkäkestoiset projektit kohti jotain tiettyjä tavoitteita ovat kyllä ehdottomia suosikkejani. Täytyy toivoa, että taas jossain vaiheessa osuisi kohdalle tällainen kohti Kasvattajakilpailua-projekti. :)

Siitä asti kun aloitimme yhteistyön William Matthewn kanssa, olen haaveillut treeneistä hänen oppi-isänsä Andrew McLeanin kanssa ja viime syksynä se vihdoin toteutui. Harjun Oppimiskeskuksessa järjestettiin Andrew McLeanin klinikka, johon pääsimme Eemelin kanssa demoratsukoksi. Kokemus oli ihan mielettömän upea. Oli hienoa huomata, kuinka yksinkertaista kaikki ratsastuksessa oikeastaan onkaan. Kun annat hevosellesi selkeät merkit, se toimii niiden selkeiden merkkien mukaisesti. Jos et ole selkeä, ei hevosesikaan voi toimia toivotusti. Nämä kaksi päivää demoratsukkona opettivat kyllä todella paljon ja saivat taas pään täyteen uusia ajatuksia ja paljon kokeiltavaa kotitreeneihin. 

Vuoden mittaan valmentauduttiin niin paljon kuin vaan kyettiin. Valmentajina toimivat edelleen William Matthew, Piet Tijssen, Andreas Hesse sekä Rodrigo Matos. Valmennukset ovat ehdottomasti harjoittelun suola. Ilman näitä treenejä, en varmasti jaksaisi omien hevosten kanssa treenata. Mutta kunhan käy valmentautumassa säännöllisesti, pysyy mieli virkeänä ja motivaatio kohdillaan myös omien hevosten kanssa. Kun treeneissä kokee onnistumisia ja oivalluksia, uskaltaa kotonakin kokeilla kaikenlaista hauskaa. ;) Lisäksi viime vuonna myös kotikoutsini, Herra Hovikuvaaja, otti hieman valmennusvastuuta. Mulla on ollut etenkin käyntityöskentelyssä ja takareissa ongelmia oikeastaan kummankin hevoseni kanssa, mutta kotikoutsin treenien avulla päästiin jopa 7:n takareihin radalla ja käyntikin parani kummallakin hevosella. On se vaan ihmeellistä, mitä silmät maan kamaralla tekevätkään... 

Eemelin kisakausi 2017 ei ollut mikään huippu, sillä siirtyminen uudelle tasolle oli varsin jännittävää. HeA-radoilta saimme joitain sijoituksia, mutta VaB-tasolla parhaat tuloksemme taisivat olla niitä ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Oli kuitenkin mukava huomata, että suurimmaksi osaksi ajasta VaB-radatkin tuntuivat kohtuullisen helpoilta ilman mitään sen suurempia ongelmia. Enimmäkseen ongelmia aiheuttivat ennakoimiset, joita Eemeli rupesi tekemään, kun luuli tietävänsä mua paremmin, että mihin ollaan radalla menossa ja mitä ollaan tekemässä. Nooooh, eipä siinä, hyvä, että on kartalla, mutta loppukaudesta harjoiteltiin enemmänkin malttia ja kuulolla olemista radalla... ;) 

Toks Tookkajin kanssa ylitettiin keväällä itsemme ja startattiin rataharjoituksissa elämämme ensimmäinen VaA-rata. Kylläpä muuten jännitti ja olin kauhusta kankea läpi koko radan... Mutta tehtiin melkein kaikki tehtävät ja ihan hyväksytysti päästiin maaliin. Valitettavasti hetki tän jälkeen Toksu loukkaantui ja oli melkein puoli vuotta pois pelistä, joten tämä jäi ainakin tällä erää meidän ainoaksi kokeiluksi tällä tasolla. Tällä hetkellä Toksu on lainassa eräällä mun oppilaallani Ypäjällä ja heillä vaikuttaisi menevän siellä varsin mukavasti. Toksu on kyllä ihan mieletön opetusmestari.

Muru Murden kilpailukausi 2017 oli varsin vaihtelevanlaatuinen. Oli onnistumisia ja oli vähän vähemmän onnistumisia. Murdella oli jossain vaiheessa kautta vähän ongelmaa kroppansa kanssa, mutta loppukaudesta se alkoi sitten kulkemaan ihan kivastikin. Horsy Teamin elokuun kilpailuissa se ylsi jopa HeA-luokan voittoon... Murden kanssa kuitenkin koettiin suurimmat onnistumiset treeneissä, joissa välillä kulki ihan uskomattoman hyvin. Syksyllä valmentajistamme Piet ratsasti Murden pari kertaa kun olin itse flunssassa. Hän oli edellisen kerran Murden selässä Murden ollessa 5. Saimme uskomattoman hyvää palautetta ja Piet oli tyytyväinen työhön, jota olimme tehneet hevosen kanssa. Vaikkei Murde olekaan se suunnaton liitokavio tai näytä edes juurikaan dressagehevoselta, on se uskomattoman upea opettaja. Sen kanssa on todella joutunut opettelemaan, mitä ratsastaminen on ja miten hevosta koulutetaan johdonmukaisesti (välillä siinä onnistuen ja välillä ei)... 

cee Sallis Lindqvist

Dressagerussi eli Nelmo-poni kävi keväällä jalostusarvostelussa. Valmistelimme sitä kevään mittaan omistajansa kanssa koitokseen ja toukokuussa oli sitten h-hetki. Nelmo oli kevään aikana kehittynyt jälleen kivasti ja treenit sujuivat mukavissa merkeissä. Jalostusarvostelutilaisuudessa poni käyttäytyi tapojensa mukaisesti kuin kinkerikonkari konsanaan. Missään ei ollut mitään ongelmaa ja poni esiintyi edukseen sekä rakenteessa että ratsastuskokeessa. Poni palkittiinkin I palkinnolla ja hienoilla pisteillä! Tällaiset hetket ovat kyllä niitä upeimpia tässä työssä. Silloin kokee todella tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. :) 

cee Sallis Lindqvist

Ja niin, lukuisille Sami-faneille kerrottakoot, että olihan Sami-ponillakin tärkeä rooli suoritettavanaan viime vuonna. MM-kilpailuista viikkoa aiemmin palaillut poni ajelutti meitä uskollisesti hääpäivänämme! Ikimuistoista tämäkin ja siitä kiitos kuuluu Samin tiimille, joka mahdollisti upean kokemuksen.

Jo joskus Samin ollessa 4-5-vuotias ja mun aloitellessa sen kanssa töitä, tuli ilmoituksena, että jos joskus mennään naimisiin, niin Sami hoitaa hääkuljetuksen. Ja muutama vuosi myöhemmin niin sitten tapahtuikin...

Varmasti vuoteen mahtui monia muitakin upeita hetkiä ja kokemuksia, mutta tässä ne päällimmäiset muistikuvat vuoden tapahtumista!