maanantai 2. huhtikuuta 2018

Uusi alku(ko?)

Viimeiset pari vuotta ovat menneet siivillä. Yrittäjän arki on ollut kiireistä ja antoisaa. Olen silti useasti ikävöinyt bloggaamista, omien fiilisteni peilailua ja oppimista itseanalyysin kautta. Kun tekee vaan eikä ehdi pysähtyä miettimään, mitä tekee ja miksi, ei välttämättä kehity samalla tavalla kuin silloin kun on mahdollista syventyä omaan oppimiseen ja pohtia esimerkiksi valmennusten sisältöä tai kilpailusuorituksia ihan ajan kanssa.

Tällä hetkellä vietän enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni. Meille syntyi uusi kaksijalkainen perheenjäsen 2 viikkoa sitten ja kuten moni äiti varmasti tietää, pieni ihminen on varsin riippuvainen vanhemmistaan ja siksi kotona vietetyt tunnit ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti. Jälkikasvun nukkuessa onkin aikaa sitten puuhastella muita juttuja ja siten minäkin päädyin palaamaan blogin pariin. Saa nähdä riittääkö tässä äitiyden lomassa kirjoiteltavaa, kun varsinaisesti hevospuuhat ovat vielä jonkin verran tauolla, mutta yritetään. 

Katselin aiempia päivityksiäni, joista viimeisimmissä esiintyi ihana Hönö-Petteri. Herra Hönden tie päättyi jo ennen kuin se ehti juuri alkaakaan, sillä hän katkaisi jalkansa viime kesänä laitumella. Hönö-Petteri oli silloin hienossa kunnossa ja valmistelut kohti ratsun elämää oli aloitettu, kenkiä oli laiteltu jalkaan ja työn tekoon tutustuttu. Varsinaisesti ratsastamaan asti ei koskaan päästy. 

Suru oli suuri ja on edelleen. Tuo ihana, hyväntahtoinen eläin oli haaveideni täyttymys ja tulevaisuuden toivoni, mutta niin vaan elämä muuttuu sekunnin sadasosissa. Mutta nyt Herra Hönde laukkaa siis vihreämmillä laitumilla onnellisena. 

Taivaslaitumien Nätti Läsi

Viime keväänä laumamme oli kuitenkin kasvanut yhdellä ponilla, sillä ihana "Pondeponi" eli Zorro vaihtui ruuna Hoyard's Orioniin eli "Raneen". Ponde oli ollut syksystä 2016 asti ylläpidossa eräässä perheessä ja koska he tuntuivat siitä pitävän hurjasti, päädyimme vaihtokauppaan ja Rane muutti meille Ponden sijaan. Rane on welsh-isästä (Hoyard's Tyson, laatuponikilpailu- ja ponibreedersvoittaja) ja puoliveriemästä (KWPN-tamma Olita, KTK II) eli welshpartbred-poni. Ranesta on tarkoitus tulla tulevaisuuden kilpaponi, toivottavasti jollekin poniratsastajalle, sillä mun alleni Rane on pidemmän päälle hieman turhan pieni. Tulevalla kaudella toivottavasti kuitenkin päästään vähän kilpa-areenoille tutustumaan kilpaponin elämään. :) 


Rane on ollut juuri superhoidossa Tuomarinkylässä 2 kuukautta tutustumassa kaupunkilaiselämään. Emma, joka Pondenkin kanssa puuhasteli, on pitänyt hyvää huolta Rane Ranskulista. Tässä pari kuvaakin heidän menostaan. Rane on siis nyt 4-vuotias ja vaikuttaisi olevan ihan hyvällä mallilla ikäisekseen. Odotan innolla, että pääsen ponia kokeilemaan, sillä en ole sen selässä viime kesän jälkeen itse käynyt... 

cee Katja Hautamäki
cee Katja Hautamäki

Tutut ja turvalliset omat ratsuni, Murde ja Eemeli, ovat myöskin olleet aikalailla heitteillä viimeiset 3 kuukautta. Muutama ihana stuntti on käynyt kaksikkoa liikuttelemassa, jotta mieli pysyisi virkeänä, mutta aika kevyellähän nuo ovat olleet. Liikuntaa 1-3 kertaa viikossa pääosin. Nyt sitten on tarkoitus aloittaa kunnon kohotus takasisn työskentelymoodiin, jotta vielä ehdittäisi kisakentillekin tämän kauden aikana. Viime viikolla juoksuttelin kummatkin pariin kertaan, kerran kumpikin tuli ratsastetuksi stuntin toimesta ja kerran kävin fiilistelemässä hiemna jo itsekin Murden selässä. Oi sitä onnea kun ensimmäisen kerran 3 kuukauteen istuin oman hevoseni selkään. Se oli jokseenkin sanoinkuvaamatonta. Pääosin kyllä pitäydyin käyntityöskentelyssä, taivutuksissa, väistöissä ja peruutuksissa, mutta vähän mentiin myös kevyttä laukkaa. Oli kiva huomata, että ratsastuskunto oli säilynyt kohtuullisena, sillä tämä hömpsöttely ei ainakaan tuntunut kropassa missään. :)

Viime kaudella sekä Murde että Eemeli olivat aika kivassa vireessä ja kilpailivat pääosin VaB-tasolla. Myös joitain HeA-ratoja otettiin aina välillä mukaan kuvioihin, jotta itseluottamus säilyi ja jottei tehtäviä aina ennakoida liialti. ;) Loppuvuodesta kokeiltiin jopa VaB10, jossa tehdään jo vähän sarjojakin, joten ihan hyvällä mallilla oltiin. Nyt sitten jää nähtäväksi, onko mikään enää mielessä ja kunto aivan liian kehno edes VaB-radoille. Toisaalta hieman harmittaa, että tuli tämä tauko tähän, mutta toisaalta taas se on voinut tehdä ihan hyvääkin noille hevosille. Harmittaa vaan tämän talven ihanat hanget, jotka meni multa lähes kokonaan ohi suun. Hangilla olisi ollut ihanaa kohotella kuntoa ja harjoitella sarjavaihtoja ja kaikkea muuta hauskaa. Täytyy siis toivoa, että ensi talvenakin saataisi taas kunnon hanget kehiin... ;)

Eemeli elokuussa
Murde lokakuussa

Tässäpä siis meidän lauman peruskuulumiset tällä hetkellä. Mitään ihmeitä ei tapahdu juuri nyt, mutta kevään mittaan toivottavasti pääsemme taas valmennusten makuun ja kesän tullessa kilpailuihinkin... Varmasti arki hevostenkin kanssa on erilaista kuin ennen, joten paha mennä sanomaan, että miten nämä kaikki lähtevät sujumaan ja millä aikataululla. Toukokuun alkuun varasin kuitenkin ainakin pari paikkaa herra Andreas Hessen valmennukseen ja sitä varmasti silloin tarvitsen!!!!

Jos jollakin on jotain ajatuksia, mistä haluaisi minun kirjoittelevan, voi hyvin ehdotella, sillä kirjoittelen tällä hetkellä varsin mielelläni, kun kerran täällä kotona vietän aikaa. :)

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti