Normitreenejä

Viime viikkoina on ratsastusmasennus taas jotenkin nostanut päätään. On ollut vaikeaa motivoitua ratsastuksiin ja siitä syystä jotenkin omat hevoset ovat ainakin olleet hieman heitteillä. Onneksi sekä Pietin valmennus että kuninkaallisten reissu saivat taas valettua vähän uskoa siihen, että kyllä kai mä vielä jotain osaan.. Mulle ei selkeästi sovi se, ettei ole kilpailuita koko ajan tyrkyllä hyvällä sykkeellä. Kun suoriudun kilpailuista toiseen, mulla pysyy semmonen hyvä fiilis päällä ja tiedän koko ajan, mitä olen tekemässä ja mitä mun tulisi tehdä paremmin ja mitä ehkäpä jo vähän osaan. Kun jään vaan ajelehtimaan ilman päämääriä, en tunnu saavan mitään aikaiseksi.

Tällä viikolla olen kuitenkin yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa ratsujani ajatuksella. Murden olen ratsastanut itse pari kertaa niin, että olen yleisen haahuilun sijaan ihan oikeasti miettinyt, mitä mun pitäisi tehdä ja sitten tehnyt niin. Tiistaina ratsastin Murden lähes pimeässä, sillä olin unohtanut laittaa valot päälle "kentälle", kun hämärän laskeutuessa kapusin kyytiin. Silloin tehtiin pääosin laukkaa. Harjoiteltiin vaihtoja niin, että ratsastan ne vaihdot enkä vaan ajelehdi niihin. Ja päästiin jopa siihen, että sain tehtyä "pituushalkaisijalla" kaksi hyvää vaihtoa avusta muutaman askeleen välillä. Jee, olin tyytyväinen, vaikka tiesinkin, että olin taas päästänyt sekä itseni että hevoseni hieman turhan helpolla. Torstaina sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastin Murden lähes kokonaan harjoitusravissa, joka meille on aina se kaikkein vaikein homma. Tehtiin volttikahdeksikkoa ja suoristeltiin Murdea oikein kunnolla. Aluksi oli ihan hurjan vaikeaa etenkin Murden heikompaan suuntaan eli vasemmalle, mutta kun vaan tarpeeksi väänsi rautalangasta, mitä hevoseltaan odottaa, se pikkuhiljaa alkoi jopa toimimaan ja lopulta sain kohtuullisen notkeaa ravia taipuen kumpaankin suuntaan. Pitäisi olla maailman helpoin asia, mutta ei vaan ole. Olin kuitenkin loppupeleissä ylpeä meistä kummastakin, sillä teimme kovan duunin. Hyvä näin. Tämän jälkeen Murde onkin ollut muiden ratsuna taas ja saanut huilia mun vaatimuksistani. Lähipäivinä on kyllä ravirevanssin paikka. Saa nähdä päästäänkö jo hieman helpommalla vai vieläkö Murde laittaa hanttiin yhtä lailla.

Eemelin ratsastin myös itse tiistaina ja sen kanssa kaikki sujui niin kuin pitikin. Se teki hyvää duunia, vaikka on vielä hieman vino ja heikko oikealle, mutta hommat kuitenkin sujuu. Perjantaina Eemu sai käydä maastokävelyllä ja tänään sitä kokeili eräs oppilaani. Ensi viikolla sitten hieman tehotreeniä Eemullekin ajatellen kohta häämöttävää laatuponikilpailua... Periaatteessa sillä on kyllä kaikki vaadittavat hommat kohtuullisen hyvin hallussa, mutta kaikkea voi parantaa todella paljonkin. Tosin täytyy muistaa, että Eemeli on vasta 4 ja todella tekemätön, joten erittäin rauhassa sen kanssa täytyy kuitenkin edetä.

Camin kanssa on ollut tehotreeniviikko, pari kertaa on käyty maastossa, toisen kerran mentiin miljoonaa ja toisella kerralla oltiin vain kävelyllä sekä pari kertaa on tehty kunnon sileän treeni. Cami on yös harjoitellut suoruutta ja sitä kautta säädyllisiä siirtymisiä. Cami helposti nostaa pään ja kiihdyttää, kun pitäisi tehdä siisti ja siivo siirtyminen. Tästä on nyt yritetty oppia pois ja tilalle etsiä siirtymisen tekemistä suorana ja niin, että takaosa kantaa läpi siirtymisen eikä vaan tule miljoonaa perässä. Suoruutta on haettu myös pohkeenväistöjen kautta, jotta kummatkin lavat sekä kyljet on saatu haltuun. Cami on superyritteliäs ja haluaa aina kyllä tehdä parhaansa, mutta välillä ei vaan ymmärrä, että mitä siltä oikein tahdotaan. ;) Cami on ollut meillä nyt kuukauden ja on kyllä edistynyt varsin kivasti. Sen kunto on noussut kivasti ja se alkaa löytää jo vähän oikeampaa tapaa liikkua ja käyttää itseään! Tykkään kyllä Camista ja sen asenteesta ihan hurjan paljon.

Pondeponin pääsin ratsastamaan kerran viime viikolla, kun majoituimme Loimihaassa kuninkaallisten aikaan. Oli varsinainen haahuiluratsastus kyseessä, mutta kyllä vähän jotain ehkä saatiin aikaiseksikin. Ainakin opeteltiin Vilpun rata, sillä Vilpun kanssa ei pitkän radan kokoiselle alueelle oltu päästy harjoittelemaan... ;) Moniponi oli ihana oma itsensä ja sen kanssa oli hauska harrastaa, vaikka vaan päämäärätöntä menoa suoriteltiinkin. Tällä viikolla sen ajotreenit ovat sujuneet jälleen hienosti ja toiveissa olisi ensi viikolla päästä taas sitä moikkaamaan! Reilu viikko sitten torstaina Heidi kävi sillä myös tekemässä hyvän estetreenin ja näytti melkein siltä kuin taukoa ei koskaan olisikaan ollut. Poni oli superitsevarma ja lensi yli esteiden! Toki se oli välillä jopa hieman liian innokas, mutta parempi niin kuin toisinpäin...

Sami on palannut pikkuhiljaa töiden pariin, se on todella lomautunut eikä sitä juuri huvittaisi tehdä mitään, mitä pyydetään. ;) Nooh, kyllä se onneksi alkaa vähitellen muistamaan jotain elämästään kouluratsuna ja sitä tullaan nyt muistuttelemaan aika lailla, sillä parin viikon päästä olisi tarjolla aluejoukkuemestaruuskilpailut. Eli kouluratsureeniä pukkaa Samillekin pitkästä aikaa tsillailun ja filmitähteilyn sijaan... Josko vaikka saatais esitettyä kelpo koulurata siellä Lohjalla parin viikon päästä. Vielä en ole liian luottavainen asiaan, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää!

Kerman kanssa on reenailtu jonkin verran myöskin ja se alkaa ajoittain olemaan jo varsin tolkullinen pieni ratsu. Sille on tsekkailtuna parit kilpailut lähiviikoille, jos vaan sen kiireisiin aikatauluihin saadaan moiset mahtumaan. :) Tänä viikonloppuna Kerma-poni onkin Loimihaassa starttaamassa ensimmäisen vaativan valjakkokilpailunsa! 

Siinä ne pääasialliset kuulumiset kai olivatkin. Ensi viikolle on luvassa ensin ratsastuksen täyteisiä päiviä arkena ja viikonlopun olenkin sitten töissä ratahenkilökuntana Hevoset Stadikalla-tapahtumassa!

Ja niin, ne lukijat, jotka eivät vielä ole muistaneet esittäytyä, niin tänne vaan esittäytymään! Ja kiitos kaikille jo esittäytyneille. On ollut kiva kuulla, ketä siellä ruudun toisella puolella hengailee. Ja mukavaa palautettakin tullut niin, että jaksaa taas tsemppailla näiden tekstien suhteen!

Kouluratsastuksen saloja

Kouluratsastuksessa on paljon kaikenlaista sanastoa, jota käytetään, mutta jonka sisältö ei ole aina aivan selkeä, ainakaan välttämättä kaikille... Eräs lukija kyseli minulta näiden eri käsitteiden sisältöä, joten ajattelin nyt sitten avata tätä kouluratsastuksen salatiedettä ihan yleisesti omana postauksenaan.

Ja sanottakoot heti, että nämä eivät ole mitään oikeita totuuksia vaan lähinnä ihan minun henkilökohtaisia pohdintojani höystettynä sopivilla kuvilla omista ratsuistani.

"Kuolaimen alla tai takana"

Kuolaimen alla kulkevan hevosen tunnistaa siitä, että sen turpa osoittaa ryntäisiin sen sijaan, että se olisi niin kutsutusti "luotiviivalla" eli että sen otsasta turpaan linja olisi pystysuora. Parissa seuraavassa kuvassa ratsuni on kuin onkin kuolaimen alla ja nokka kohti ryntäitä.

Itse syyllistyn ratsastamaan ratsujani liikaa kuolaimen alle eli taakse silloin kun oloni selässä on turvaton. Eli jos arvelluttaa, milloin hevonen lähtee lentoon tai tekee jotain ei-toivottua, tuppaan pyytämään ne hieman liian syvälle edestä, jotta ne olisivat mukamas varmasti kuulolla. Näissä kummassakin kuvassa on menossa ensimmäiset kierrokset vieraassa paikassa, jolloin mulla on selkeesti ollut tarve kontrolloida hevosta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt.

Hevosen kulkiessa kuolaimen alla, se ei välttämättä näe kunnolla eteensä eikä pääse liikkumaan vapautuneesti etuosastaan vaan se on helposti liian sidottu etuosastaan. Tällöin saadaan aikaiseksi myös "alamäkeen"-efekti, jolloin hevosen takajalat eivät kanna, vaan hevonen "kaatuu" etupainoiseksi. Heinäkuussa Andreas Hessen valmennuksessa puhuttiin tästä paljon ja hän painotti minulle ratsastaessani Murdella, että voin hetkellisesti käyttää syvempää muotoa työkaluna kertoessani hevoselle, että se voi mennä esimerkiksi jonkun pelottavan asian ohi ja ottaa tällä tavoin enemmän kontrollia ratsuuni, mutta sen jälkeen täytyy välittömästi muistaa tarjota taas hevoselle vapaus liikkua.

"Oikeinpäin"

Oikeinpäin liikkuessa hevonen kulkee pyöreänä läpi selän kantaen takaosallaan. Hevonen myötää niskastaan tukeutuen kuolaimeen ja kulkee nyt sillä "luotiviivalla". Alla olevissa kuvissa tilanne on aika lähellä sitä oikeinpäin kulkemista. Tämä ei aina ole ihan maailman helpoin tila saavuttaa. :)

"Kuolaimen edessä, avonaisessa muodossa, auki"

Muodon ollessa hieman auki, nenä nousee "luotiviivan" yläpuolelle eikä hevonen ole myödännyt niskastaan ratsastajan tarjoamalle tuntumalle eikä kulje pyöreänä selän läpi. Välillä tämä on kuitenkin ihan toivottavakin tila. On tärkeää pystyä säätelemään hevosen muotoa ja pystyä työskentelemään sitä erilaisissa asennoissa. Kun hevonen on auki edestä, se pääsee liikkumaan vapaasti eteen ilman että ratsastaja sitoo sitä liialti edestä. Usein liika sitominen saa hevoset kireiksi muunmuassa lavoistaan ja kun muotoa päästetään auki, hevonen pääsee taas liikkumaan irtonaisemmin. Usein on helpompi päästä tästä kuolaimen edessä-tilanteesta kohti oikeinpäin kulkemista kuin kuolaimen takana-tilanteesta. ( Toki täysin riippuen tapauksesta... ) Itse ratsastan hieman hitaita ja tahmaisia hevosia mieluusti aluksi vähän avoimemmassa muodossa, jotta ne saavat vapauden kulkea eteenpäin ja vertyä ja vasta niiden herättyä pyydän niitä myötäämään enemmän tuntumalle.

"Patentissa"

Patentissa kulkemisen koen itse olevan asento, johon hevonen asettuu eikä sitä pysty juurikaan säätelemään. Esimerkiksi ratsuistani Tokaj oli alun perin taipuvainen kulkemaan "patentissa". Hevosella oli vain yksi muoto, johon se hakeutui eikä sen muotoa ollut helppo muuttaa ja vaikka venyttää. Usein patenttiin kuuluu myös kulkeminen hieman kuolaimen takana ja "tyhjänä". Tämän huomaa esimerkiksi käynnissä siten, että hevonen jää tiettyyn muotoon, vaikka sille antaa pidempää ohjaa ja mahdollisuuden venyttää. Se ei seuraa liikkeellään ratsastajan kättä ja tuntumaa vaan jää siihen "patenttiinsa". Tähän en oikein löytänyt sopivaa havainnollistavaa kuvaa, vaikka sellainen varmasti olisikin olemassa.

"Ylämäkeen"

Kun hevonen kantaa itsensä oikein takaosansa päällä, se kulkee  "ylämäkeen". Seuraavissa kuvissa ratsut ovat koottuja ja siten vielä korostetusti ylämäkeen. Hevosen kulkiessa "ylämäkeen", hevonen kantaa painonsa liikkeessä takaosallaan ja etuosa siten "nousee" ja kevenee.

"Alamäkeen"

Alamäkeen-kulkemista sivuttiin jo kuolaimen alla-osastossa, mutta laitetaanpa siitäkin nyt vielä oma havainnollistuksensa. Hevosen kulkiessa alamäkeen se ei kanna itseään takaosallaan ja painopiste siirtyy liialti etujaloille. Usein hevonen on myös "painava edestä" ja roikkuu ohjilla, sillä kun sen paino ei ole takajaloilla on helppoa siirtää paino ratsastajan käsille kannettavaksi. ;) Alamäkeen kulkeminen ei aina liity kuolaimen alla kulkemiseen vaan myös avoimena kulkeva hevonen voi hyvinkin kulkea alamäkeen. Hevoset ovat luonnostaan rakentuneita joko enemmän ylä- tai alamäkeen. Oma Murdeni on hyvä esimerkki hieman takakorkeasta luonnostaan alamäkeen olevasta hevosesta kun taas esimerkiksi Eemeli on juuri päinvastainen ja jo valmiiksi rakenteeltaan ylämäkeen rakentunut. Luonnostaan ylämäkeen rakentunut ja liikkuva hevonen on usein huomattavasti helpompi rakentaa vaativan tason kouluratsuksi kuin alamäkeen rakentunut yksilö. Toki on olemassa myös superratsastettavuuden omaavia enemmän alamäkeen olevia hevosia, joiden hyvä ratsastettavuus korvaa niiden rakenteelliset puutteet.. Eli ei nämä asiat todellakaan ole mitään yksioikoisia hommia! :)

Tässä tällainen pieni pintaraapaisu näihin käsitteisiin, mitä käytetään ja mitkä ilmeisesti kaipaavat hieman avaamista aina ajoittain. Tämä oli sen verran rankkaa tekstiä kirjoitettavaksi, etten ehkä ihan kaikkia toivottuja termejä nyt vielä tällä kertaa saanut avattua, mutta ehkä joku toinen kerta. Ja jos joku jotain tiettyä sanontaa tai termiä kaipaa avattavan, niin kommentoikaa ihmeessä...

Kuninkaallinen Vilppu

Yksi ehdottomia suosikkikilpailuitani on vuosittainen Suomenhevosten kuninkaalliset-tapahtuma. Ikävä kyllä viimeisinä vuosina olen harmikseni päässyt osallistumaan vain yhtenä tai kahtena päivänä ja joku vuosi meni jopa niin, etten osallistunut ollenkaan. Kilpailuiden tunnelma on mieletön ja siellä on aina paljon nähtävää.

Tänä vuonna pääsin osallistumaan suosikkipuuhaani eli nuorten suomenhevosten laatuarvosteluun. Olin kesäkuun Kummajaisissa saanut kvaalattua ikuisuusprojektini Vilpun eli Hessin Näyttelijän mukaan 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvosteluun hankkimalla sille tuloksen aluetasolta.

Kuten olen useasti aiemminkin maininnut, ei tie laatuarvosteluun tämän hevosen kanssa ole ollut mikään helppo kuljettava. Aloitin 1,5 vuotta sitten työskentelyn tämän luonteikkaan tamman kanssa. Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran kun istuin kyseisen hevosen selkään, Vilppu ei ole mikään pieni hevonen, mutta se oli 4-vuotiskeväällä lähes täysin ryhditön. Katsoessani edessäni olevaa kaulaa selästä käsin, se näytti lähtevän säästä suoraan alaspäin... Tai ainakin sellainen vaikutelma mulle siitä ensimmäisestä kerrasta syöpyi mieleeni!

Vilppu jo muutaman kuukauden reenin jälkeen!

Vilpun omituisuudet ei kuitenkaan jääneet tähän sen ryhdittömyyten, sen klohmon ulkomuodon alta paljastui totaalinen prinsessa, joka tasan tarkkaan tuntee pienenpienen herneenkin 100 patjan alta. Vilpulle ei esimerkiksi riitä, että satula sopii vaan sen pitää olla täydellinen, Vilpulle ei riitä, että hampaat on lähes hyvät, niiden pitää olla täysin priimat, Vilppu kertoo jos sitä vähänkin kolottaa tai jos karvat sojottaa väärään suuntaan tai tukka ei ole hyvin. Ja mitenkö Vilppu näistä meille lähipiirinsä jäsenille kertoo..? Ei ainakaan mitenkäään vihjailemalla (tai siis joo vihjailemallakin, mutta me ääliöt ei vaan silloin vielä ymmärretä asian vakavuutta :) ) joten Vilppua lähestyvän katastrofin partaalla pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön, joita voi olla vaikka jäätävä moshaaminen pitkällä ja järeällä kaulalla, aitaa päin juokseminen tai vaikkapa tiukat taaksepotkut takajalalla. Ei kuulosta kovin hurjalta, mutta kun kyseessä on erittäin tasapainoton ja jopa kömpelö, iso hevonen, joka pystyy kaatumaan suoralla tasamaallakin, tämä kaikki on aika kauhistuttavaa...

Viime talven aikana yritettiin rakentaa tätä nuorukaista omistajansa kanssa parhaan osaamisemme mukaan, mutta jaksaminen oli välillä koetuksella kun mistään ei meinannut tulla mitään. Eikä me kummatkaan kuitenkaan ihan ensi kertalaisia hevosten laittelussa olla. ;) Meillä oli loppujen lopuksi käytössä erilaisia itsemme motivointi-taktiikoita, joilla saimme itsemme kapuamaan Vilpun selkään ja jatkamaan työtä kohti Vilpun kesyttämistä mukavaksi tätiratsuksi.

Aina pienoiset valon hetket silloin tällöin saivat meidät kuitenkin uskomaan tähän projektiin muutoin lähes loputtoman epätoivon keskellä. Näihin mainittakoot vaikka, ettei ihan jokaisen valmentajan suusta kuulunutkaan, että kyseessä on liian kuuma ja hankala hevonen vaan totesipa eräskin siitä tammikuussa, että sillä on hyvä pää, kun oltiin vieraassa paikassa valmentautumassa. Sillä kommentilla jatkoi taas jo pitkään ja yritti itsekin uskoa, et kyllä Vilppu on parempi kuin mitä se usein antaa ymmärtää...

Keväällä lumien sulaessa tilanne alkoi näyttää valoisammalta ja pikku hiljaa Vilpusta alkoi kuoriutua ihan kelvollinen, vaikkakin hyvinhyvin raaka, ratsu. Kentän pohja suli ja ratsastus alkoi sujumaan niin, että pystyi ratsastamaan kaikissa kolmessa askellajissa toivottuun suuntaan toivotun aikaa. Tämä tuntui jo uskomattomalta saavutukselta. Uskomatonta oli myös ne 3 kertaa kun sen kanssa päästiin kilpa-areenalle ja sieltä vielä maalin kautta hengissä kotiin! :)

Mutta uskomattomin saavutus koettiin kuitenkin vasta viime viikonloppuna Ypäjällä, kun kaiken tämän taistelun jälkeen Vilppu starttasi kuin starttasikin 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelussa ja sai tuloksen sekä este- että askellajikokeesta. Vilpun erinäisten esteratsastajan löytymisongelmien vuoksi se ei ehtinyt juurikaan harjoitella koko hyppäämistä, mutta silti suoriutui annetuista tehtävistä erittäin rohkeasti.

Se sai estekokeesta seuraavanlaisen arvostelun: 

Hyppytekniikka 6 / Ponnistus voimaton ja saisi olla varovaisempi. Saisi käyttää hypyssä koko kehoaan paremmin. Ei vaikuta kovin varovaiselta.

Hyppykapasiteetti ja laukka 6,25 / Laukka saisi olla aktiivisempi. 

Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus 6,25 / Hevonen ei pyri riittävästi eteenpäin, teki kuitenkin tehtävät nöyrästi.

Samana iltana verryttelin sitä kevyesti Ypäjällä ja se tuntui varsin hyvältä. Luottavaisin mielin (vaikkakin varautuen pahimpaan) valmistauduin askellajikokeeseen. 

Lähtötunnelmia...

Sunnuntaiaamuna oli meidän yhteisen taipaleemme tärkein hetki, pelon ja kauhun sekaisin tuntein verryttelin hieman väsyneen oloisen Vilpun. Ei ollut tiedossa pysyisikö Vilppu hiekkalaatikossa, nostaisiko se ylipäätään laukkaa, osaisiko se lisätä lävistäjällä eikä hirveästi mitään muutakaan. Tsillailin rauhassa verryttelyssä, etten väsyttäisi ratsuani liikaa. Vähän kuitenkin laukkaa kumpaankin suuntaan, jotta Vilpun mieli pysyisi virkeänä, sillä laukasta se pitää. :) 

Syyskuun eka päivä ja 2 takkia kisatakin päällä!!!!!!

Ja sitten pikkuhiljaa radalle. Siellä se tuntui hieman lötköltä, joten hetkeksi heitettiin kouluratsastuskuviot hukkaan ja töröteltiin vaan sinne tänne hiekkalaatikossa. Kun pilliin vihellettiin, oli aika taas keskittyä. Ja kyllähän me Vilpun kanssa keskityttiinkin. :)

No sentään etujalat tasan...

Rata oli tähän astisista radoistamme ehdottomasti paras ja tasapainoisin. Vilpun helpompi laukka eli vasen jäi vähän vaisuksi, mutta tasapainoa säilyttämään Vilppu tsemppaili oikean laukkansa kanssa aivan hurjasti! Kaikki tehtävät tuli tehtyä ja osa vieläpä aika hyvin. Olin NIIN ylpeä Vilpusta. Olimme ylittäneet itsemme tärkeässä paikassa. 

Venyy, venyy!!

Vielä ylpeämpi olin saadessamme arvostelut, sillä ne olivat juurikin niin hyvät kuin mitä olisin koskaan voinut ajatella Vilpun saavan: 

Käynti 6,8 / Puhdasta, lyhyttä, saisi olla tarmokkaampaa ja irtonaisempaa, tuntumalla aktiivisempi. 

Vilppu poseeraa käynnin lomassa yleisölle ja kuvaajille...

Ravi 7 / Puhdasta, melko kevyttä, saisi olla jäntevämpää ja lennokkaampaa. 

Sievä Vilppu!

Venyttiin vielä toiseenkin suuntaan...

Laukka 6,6 / Puhdasta, kiireistä, vielä puutteellinen tasapaino, saisi kantaa paremmin takaa. 

Selvittiin koko pitkästä sivusta laukkaa!

Keskittyineinä

Pahapaha lävistäjä

Ja sit tää ihan tähti oikee laugga!

Ratsastettavuus 7 / Ahkera ja kiltti, tarvitsee lisää voimaa ja tasapainoa kantaakseen itseään paremmin.

Olipa kivaa!

Olin täysin samaa mieltä pisteiden kanssa esittämämme radan osilta ja verrattuna kanssakilpailijoihin ja heidän saaminsa pisteisiin. :) Mutta mikä parasta, aiemmin liian kuumaksi ja hankalaksikin tituleerattu hevonen olikin nyt kiltti, ahkera ja nöyrä! Kaikki työ ei ollut mennyt hukkaan vaan työn tulos näkyy hevosesta jopa ulospäin. Fiilis oli kerrassaan upea! 

Homma hanskassa, uskomatonta, mutta totta!

Tämä reissu antaa siis meille uskoa Vilpun tulevaisuuteen. Taas ei tiedä, mitä talvi tuo tullessaan, mutta näillä eväillä tavoitteenamme on jatkaa harjoittelua kohti ensi vuoden kasvattajakilpailua. Aika näyttäkööt, onko tavoite liian kunnianhimoinen tämän ison, persoonallisen ja hitaastikehittyvän tamman kohdilla vai puhkeeko se vielä kenties kukkaan... ;)

Tällaisissa tunnelmissa vietin oman kuninkaallisten reissuni tänä vuonna, jännä nähdä, mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan..! Jos jollain sattuu olemaan tai joku sattuu bongaamaan Vilpusta kuvia Ypäjältä, etenkin estekokeesta, niin ilmoittakaa niistä ihmeessä. Itse en ainakaan ole moisiin ikävä kyllä törmännyt... 

Pietin valmennukset

Pitkästä aikaa päästiin taas Murden kanssa Pietin valmennukseen Dressage Centeriin. Olimmekin kyllä totisesti sen tarpeessa. :) Edellisen kerran keväällä Pietin ollessa Suomessa, mullahan oli ratsunani siellä Toksu, joten Murden edellisestä kerrasta on ihan oikeasti tosipitkä aika.

Niille, jotka ehkä ovat myöhemmässä vaiheessa aloittaneet blogin seuraamisen, voidaan valottaa, että Murden ollessa tuhma 5-vuotias, Piet oli se henkilö, joka "pelasti" meidät. Erään tuttuni painostuksesta päädyin Pietin tunteja kokeilemaan ja saan vielä tänä päivänäkin olla kiitollinen tälle kyseiselle henkilölle, sillä nämä Pietin valmennukset ovat olleet erittäin suuressa roolissa mun ja Murden yhteisessä kehityksessä. Eli kiitokset hänelle jälleen tätäkin kautta, sillä hän ainakin joskus on blogini lukijaksi tunnustautunut... ;)

Nyt lähdettiin Pietin tunnille ihan hyvillä mielin, sillä hevonen on ollut ihan kivassa vireessä koko kesän, vaikkei nyt missään himotreenissä. Verryttelyssä Murde tuntui ihan kivalta, oli kohtuullisen kivasti hereillä ja menossa eteenpäinkin. Kuvista katsellen näin jälkeenpäin se oli myös kilometrin pituinen ja etupainoinen, mutta ainakin liikkui pyynnöstä eteen.

Lauantain reeneissä kerroin Pietille kuulumiset ja että kilpailuihinkin on vihdoin viimein päästy ja jo jonkin sortin ohjelmista välillä suoriuduttukin kohtuukunnialla. Tai ainakin päästy maaliin, kerran jopa voittajana... Tuttuun tapaan Piet katseli ensin vähän ravityöskentelyä ja sitten aloiteltiin reenit. Heti aluksi ravissa sain käskyn ratsastaa hevosen lyhyempään ja korkeampaan muotoon, paremmin takajaloilleen. Siinä sitä työtä sitten riittikin... :) Aloiteltiin työt ympyrällä siirtymisillä käyntiin ja takaisin raviin, sitten uralle ja siirtymisiä pysähdykseen. Joitain hyviä tulikin ja tärkeää oli saada hyvä pysähdys ja lähteä rivakasti eteenpäin ilman mutinoita.

Mä tein kuolemaa jo heti kättelyssä, sillä jouduin tietenkin menemään näitä harjoitusravissa, joka on ihan superrankkaa, mutta pikkuhiljaa poni alkoi lyhenemään ja kantamaan itseään paremmin. Siirtymisissä mun piti olla erityisen huolellinen ryhdin ja muodon säilyttämisessä, etten päästänyt Murdea joka kerta pitkäksi ja nokalleen vaan että se säilytti ryhdin ja kantoi läpi kropan.

Sitten vihdoin saatiin jatkaa laukassa, aloitettiin taas laukan sisällä siirtymisillä, nopeasti kokoon ja nopeasti eteen säilyttäen hevonen lyhyenä koko ajan! Aina välillä muistin vaan istua ja olla ja olla tekemättä liikaa ja välillä tein liikaa ja välillä taas en saanut riittävää reaktiota. Jälleen kerran kuitenkin vähemmän oli enemmän eli kun annoin hevosen tehdä ja ajattelin itse, että kaikki on helppoa, homma sujui. Yritin myös muistaa katsella maisemia sen sijaan, että olisin tuijottanut Murden niskaa läpi kaikkien tehtävien. Toki tarkastelin niskaremmiäkin tietysti tavoilleni uskollisesti tarkkaavaisena... ;)

Kun laukkaa oli työskennelty toimivaksi ja tehty muutama vaihto lyhyillä lävistäjillä, tultiin 4-kaarinen kiemuraura vaihdoin ylittäessä keskihalkaisijaa. Pohdin taas mielessäni, et jopas taas tehtävän lykkäsi, mutta mitäs siinä, ei auta kuin tehdä vaan. Suureksi yllätyksekseni nämä sujui jopa aika helposti varsinkin kun sain teistä kiinni ja pysyin itse rauhallisena ja tehtävän tasalla.

Tämän ollessa helppoa kuin heinän teko, siirryttiin laukkasulkuihin ja vaihto ennen kulmaa. Nämä eivät heti onnistuneet ihan niin kuin toiveissa oli ja jouduttiin hakemaan vauhtia keskilaukoista, joissa Murde tosin vaihteli laukkoja, koska se olisi ollut paljon helpompaa kuin venyttää laukkaa kroppa ryhdissä. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin aikaan jotain sulkutaivutusta muistuttavaa laukassa ja vaihdotkin vielä kaupan päällisiksi kohdilleen.

Laukan jälkeen sain hetken huilia ja tehtiin vähän takaosakäännöksiä. Niiden kanssa oli hieman ongelmaa, mutta osittain ne tuli ihan hyvinkin. Mun pitäis aina yrittää muistaa kääntää nopeasti, mut sit ei saisi kuitenkaan kiirehtiä. :) Huooooh, aivan liian vaikeaa.

Ja kun mä kuvittelin, että vihdoin alkaisi homma olemaan pulkassa, ni ei muuta kuin lisää harjoitusravia, pysähdyksiä hetki ja sit avotaivutuksia sekä lopuksi muutama sulkutaivutus höystettynä keskiraveilla. Tässä vaiheessa mä oikeesti olin jo tekemässä ihan totaalikuolemaa niin kuin alla olevista kuvistakin saattaa huomata. Puuskutin ja olin punainen kuin tomaatti ja odotin vaan sanoja "and then rising trot and let him stretch his neck"...

Ja kyllähän ne sanat sieltä loppu viimeksi tulivatkin Pietin suusta ja saatiin vihdoin huilia. Oli kyllä semmonen rääkki, että oksat pois. Ei päästänyt helpolla mua kumpikaan, ei hevonen eikä valmentaja. Mutta tyytyväisiä oltiin kaikki tunnin jäljiltä... Homma eteni ja mä sain taas paljon uutta (tai ei välttämättä edes niin kovin uutta) mietittävää.

Poni vielä kävelyn kautta koppiin ja kotiin tsillailemaan kavereiden kanssa, jotta seuraavana päivänä jaksettais taas...

Sunnuntaina tunti olikin jo puolilta päivin ja lähdettiin liikkeelle aamuruokien jälkeen. Murde oli innoissaan, kun oli jälleen sen vuoro lähteä retkelle. Se oli nimittäin mököttänyt aiempina viikonloppuina kun cobit retkeilivät ilman sitä ja se joutui vaan hengaamaan kotosalla... :)

Verryttelyssä jo Murde oli huomattavasti ryhdikkäämpi kuin sunnuntaina, mutta selkeästi kroppa oli hieman maitohapoilla edellisen päivän höykytyksen jäljiltä. Verkkasin lähinnä käynnissä ja vähän laukassa, jotten olisi väsyttänyt Murdea yhtään enempää kuin oli tarpeen. Mutta kuten alla olevista kuvistakin näkee, oli meno jo verryttelyssä aivan eri näköistä kuin tätä edeltäneenä päivänä.

Aloitettiin työskentely ravissa ja olin ihan ihmeissäni kun allani oli hyvin, hyvässä ryhdissä ravaava hevonen. Tällaista ei tapahdu ihan joka päivä ollessani Murden kyydissä... :) Alla vähän kuviakin tästä ihmeellisestä ilmiöstä todistamaan minulle, että se ihan oikeasti tapahtui...

Iloa ei kuitenkaan heti jatkunut kovinkaan pitkään, sillä avojen jälkeen lähdettiin työstämään taas sulkuja ja Murdella meni samoin tein kuppi nurin, se olisi halunnut vaan laukata paikallaan eikä ymmärtää ollenkaan, mistä oli kysymys. Piet fiksusti sitten vaihtoi tehtävää ja totesi, että palataan sulkuihin vielä myöhemmin. Jatkoimme laukkatehtävillä, ensin taas siirtymisiä laukan sisällä ja nyt haettiin jo todella koottua laukkaa ja siitä keskilaukkaan ja takaisin ihan koottuun. Kun laukka oli taas kivasti hallussa näiden siirtymisten kautta, tultiin jälleen 4-kaarinen kiemuraura vaihdoilla pariin otteeseen.

Sen jälkeen meinasin pökertyä, kun Piet totesi, että lävistäjälle ja 3 vaihtoa joka neljännellä askeleella. Ei auttanut kuin lähteä yrittämään ja ensimmäiselle lävistäjälle saatiin kaksi vaihtoa joka neljännellä ja kolmas takaisin askeleessa. ;) Ei huono, muttei suinkaan sitä mitä haluttiin. Nooh, uudelleen lävistäjälle ja sieltähän se tuli, puhdas kolmen sarja vaihtoja joka neljännellä askeleella, WAU. Olin totaalisen äimistynyt ja samalla totaalisen ylpeä pienestä hevosestani! Jotain sekin sentään osaa... :) Tämä on siis se tehtävä, mikä aiemmin postatulla videollakin oli... Tämän jälkeen jatkettiin sitten keskilaukoilla ja sulkutaivutuksilla sekä yksittäisillä vaihdoilla. Jotain epämääräisesti sulun tapaista saatiin jälleen laukassa aikaiseksi, vaikkei vielä ihan niin kuin toiveissa olisi.

Tämän jälkeen kun sitten tultiin takaisin ravityöskentelyyn, keskiraveihin, avoihin ja sulkuihin, ne olivat aivan erilaiset kuin alkutunnista. Hevonen taipui kummankin pohkeen ympärille ihan mielettömällä tavalla, tehtiin kumpaankin suuntaan parhaat sulkutaivutuksemme ikinä ja siihen oli hyvä lopettaa. Tämän tunnin jälkeen en ollut aivan niin väsynyt kuin edellisen, mutta kyllä aika poikki ja janoinen oli nytkin. Hikisyydestä puhumattakaan... :)

Piet on kyllä ovela taikuri, sillä joka kerta se saa meistä enemmän ja enemmän irti.. Tunnit ovat vielä siitä niin omituisia, ettei tavallaan ohjeita ratsastukseen tule juurikaan vaan tehtävien kautta Piet työstää hevosen pehmeäksi ja notkeaksi. Ihme setä!

Koira

Kaiken hevosvoiman keskelle saapui tänään pienenpieni koiruli...