Kouluratsastuksen saloja

Kouluratsastuksessa on paljon kaikenlaista sanastoa, jota käytetään, mutta jonka sisältö ei ole aina aivan selkeä, ainakaan välttämättä kaikille... Eräs lukija kyseli minulta näiden eri käsitteiden sisältöä, joten ajattelin nyt sitten avata tätä kouluratsastuksen salatiedettä ihan yleisesti omana postauksenaan.

Ja sanottakoot heti, että nämä eivät ole mitään oikeita totuuksia vaan lähinnä ihan minun henkilökohtaisia pohdintojani höystettynä sopivilla kuvilla omista ratsuistani.

"Kuolaimen alla tai takana"

Kuolaimen alla kulkevan hevosen tunnistaa siitä, että sen turpa osoittaa ryntäisiin sen sijaan, että se olisi niin kutsutusti "luotiviivalla" eli että sen otsasta turpaan linja olisi pystysuora. Parissa seuraavassa kuvassa ratsuni on kuin onkin kuolaimen alla ja nokka kohti ryntäitä.

Itse syyllistyn ratsastamaan ratsujani liikaa kuolaimen alle eli taakse silloin kun oloni selässä on turvaton. Eli jos arvelluttaa, milloin hevonen lähtee lentoon tai tekee jotain ei-toivottua, tuppaan pyytämään ne hieman liian syvälle edestä, jotta ne olisivat mukamas varmasti kuulolla. Näissä kummassakin kuvassa on menossa ensimmäiset kierrokset vieraassa paikassa, jolloin mulla on selkeesti ollut tarve kontrolloida hevosta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt.

Hevosen kulkiessa kuolaimen alla, se ei välttämättä näe kunnolla eteensä eikä pääse liikkumaan vapautuneesti etuosastaan vaan se on helposti liian sidottu etuosastaan. Tällöin saadaan aikaiseksi myös "alamäkeen"-efekti, jolloin hevosen takajalat eivät kanna, vaan hevonen "kaatuu" etupainoiseksi. Heinäkuussa Andreas Hessen valmennuksessa puhuttiin tästä paljon ja hän painotti minulle ratsastaessani Murdella, että voin hetkellisesti käyttää syvempää muotoa työkaluna kertoessani hevoselle, että se voi mennä esimerkiksi jonkun pelottavan asian ohi ja ottaa tällä tavoin enemmän kontrollia ratsuuni, mutta sen jälkeen täytyy välittömästi muistaa tarjota taas hevoselle vapaus liikkua.

"Oikeinpäin"

Oikeinpäin liikkuessa hevonen kulkee pyöreänä läpi selän kantaen takaosallaan. Hevonen myötää niskastaan tukeutuen kuolaimeen ja kulkee nyt sillä "luotiviivalla". Alla olevissa kuvissa tilanne on aika lähellä sitä oikeinpäin kulkemista. Tämä ei aina ole ihan maailman helpoin tila saavuttaa. :)

"Kuolaimen edessä, avonaisessa muodossa, auki"

Muodon ollessa hieman auki, nenä nousee "luotiviivan" yläpuolelle eikä hevonen ole myödännyt niskastaan ratsastajan tarjoamalle tuntumalle eikä kulje pyöreänä selän läpi. Välillä tämä on kuitenkin ihan toivottavakin tila. On tärkeää pystyä säätelemään hevosen muotoa ja pystyä työskentelemään sitä erilaisissa asennoissa. Kun hevonen on auki edestä, se pääsee liikkumaan vapaasti eteen ilman että ratsastaja sitoo sitä liialti edestä. Usein liika sitominen saa hevoset kireiksi muunmuassa lavoistaan ja kun muotoa päästetään auki, hevonen pääsee taas liikkumaan irtonaisemmin. Usein on helpompi päästä tästä kuolaimen edessä-tilanteesta kohti oikeinpäin kulkemista kuin kuolaimen takana-tilanteesta. ( Toki täysin riippuen tapauksesta... ) Itse ratsastan hieman hitaita ja tahmaisia hevosia mieluusti aluksi vähän avoimemmassa muodossa, jotta ne saavat vapauden kulkea eteenpäin ja vertyä ja vasta niiden herättyä pyydän niitä myötäämään enemmän tuntumalle.

"Patentissa"

Patentissa kulkemisen koen itse olevan asento, johon hevonen asettuu eikä sitä pysty juurikaan säätelemään. Esimerkiksi ratsuistani Tokaj oli alun perin taipuvainen kulkemaan "patentissa". Hevosella oli vain yksi muoto, johon se hakeutui eikä sen muotoa ollut helppo muuttaa ja vaikka venyttää. Usein patenttiin kuuluu myös kulkeminen hieman kuolaimen takana ja "tyhjänä". Tämän huomaa esimerkiksi käynnissä siten, että hevonen jää tiettyyn muotoon, vaikka sille antaa pidempää ohjaa ja mahdollisuuden venyttää. Se ei seuraa liikkeellään ratsastajan kättä ja tuntumaa vaan jää siihen "patenttiinsa". Tähän en oikein löytänyt sopivaa havainnollistavaa kuvaa, vaikka sellainen varmasti olisikin olemassa.

"Ylämäkeen"

Kun hevonen kantaa itsensä oikein takaosansa päällä, se kulkee  "ylämäkeen". Seuraavissa kuvissa ratsut ovat koottuja ja siten vielä korostetusti ylämäkeen. Hevosen kulkiessa "ylämäkeen", hevonen kantaa painonsa liikkeessä takaosallaan ja etuosa siten "nousee" ja kevenee.

"Alamäkeen"

Alamäkeen-kulkemista sivuttiin jo kuolaimen alla-osastossa, mutta laitetaanpa siitäkin nyt vielä oma havainnollistuksensa. Hevosen kulkiessa alamäkeen se ei kanna itseään takaosallaan ja painopiste siirtyy liialti etujaloille. Usein hevonen on myös "painava edestä" ja roikkuu ohjilla, sillä kun sen paino ei ole takajaloilla on helppoa siirtää paino ratsastajan käsille kannettavaksi. ;) Alamäkeen kulkeminen ei aina liity kuolaimen alla kulkemiseen vaan myös avoimena kulkeva hevonen voi hyvinkin kulkea alamäkeen. Hevoset ovat luonnostaan rakentuneita joko enemmän ylä- tai alamäkeen. Oma Murdeni on hyvä esimerkki hieman takakorkeasta luonnostaan alamäkeen olevasta hevosesta kun taas esimerkiksi Eemeli on juuri päinvastainen ja jo valmiiksi rakenteeltaan ylämäkeen rakentunut. Luonnostaan ylämäkeen rakentunut ja liikkuva hevonen on usein huomattavasti helpompi rakentaa vaativan tason kouluratsuksi kuin alamäkeen rakentunut yksilö. Toki on olemassa myös superratsastettavuuden omaavia enemmän alamäkeen olevia hevosia, joiden hyvä ratsastettavuus korvaa niiden rakenteelliset puutteet.. Eli ei nämä asiat todellakaan ole mitään yksioikoisia hommia! :)

Tässä tällainen pieni pintaraapaisu näihin käsitteisiin, mitä käytetään ja mitkä ilmeisesti kaipaavat hieman avaamista aina ajoittain. Tämä oli sen verran rankkaa tekstiä kirjoitettavaksi, etten ehkä ihan kaikkia toivottuja termejä nyt vielä tällä kertaa saanut avattua, mutta ehkä joku toinen kerta. Ja jos joku jotain tiettyä sanontaa tai termiä kaipaa avattavan, niin kommentoikaa ihmeessä...