Kuninkaallinen Vilppu

Yksi ehdottomia suosikkikilpailuitani on vuosittainen Suomenhevosten kuninkaalliset-tapahtuma. Ikävä kyllä viimeisinä vuosina olen harmikseni päässyt osallistumaan vain yhtenä tai kahtena päivänä ja joku vuosi meni jopa niin, etten osallistunut ollenkaan. Kilpailuiden tunnelma on mieletön ja siellä on aina paljon nähtävää.

Tänä vuonna pääsin osallistumaan suosikkipuuhaani eli nuorten suomenhevosten laatuarvosteluun. Olin kesäkuun Kummajaisissa saanut kvaalattua ikuisuusprojektini Vilpun eli Hessin Näyttelijän mukaan 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvosteluun hankkimalla sille tuloksen aluetasolta.

Kuten olen useasti aiemminkin maininnut, ei tie laatuarvosteluun tämän hevosen kanssa ole ollut mikään helppo kuljettava. Aloitin 1,5 vuotta sitten työskentelyn tämän luonteikkaan tamman kanssa. Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran kun istuin kyseisen hevosen selkään, Vilppu ei ole mikään pieni hevonen, mutta se oli 4-vuotiskeväällä lähes täysin ryhditön. Katsoessani edessäni olevaa kaulaa selästä käsin, se näytti lähtevän säästä suoraan alaspäin... Tai ainakin sellainen vaikutelma mulle siitä ensimmäisestä kerrasta syöpyi mieleeni!

Vilppu jo muutaman kuukauden reenin jälkeen!

Vilpun omituisuudet ei kuitenkaan jääneet tähän sen ryhdittömyyten, sen klohmon ulkomuodon alta paljastui totaalinen prinsessa, joka tasan tarkkaan tuntee pienenpienen herneenkin 100 patjan alta. Vilpulle ei esimerkiksi riitä, että satula sopii vaan sen pitää olla täydellinen, Vilpulle ei riitä, että hampaat on lähes hyvät, niiden pitää olla täysin priimat, Vilppu kertoo jos sitä vähänkin kolottaa tai jos karvat sojottaa väärään suuntaan tai tukka ei ole hyvin. Ja mitenkö Vilppu näistä meille lähipiirinsä jäsenille kertoo..? Ei ainakaan mitenkäään vihjailemalla (tai siis joo vihjailemallakin, mutta me ääliöt ei vaan silloin vielä ymmärretä asian vakavuutta :) ) joten Vilppua lähestyvän katastrofin partaalla pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön, joita voi olla vaikka jäätävä moshaaminen pitkällä ja järeällä kaulalla, aitaa päin juokseminen tai vaikkapa tiukat taaksepotkut takajalalla. Ei kuulosta kovin hurjalta, mutta kun kyseessä on erittäin tasapainoton ja jopa kömpelö, iso hevonen, joka pystyy kaatumaan suoralla tasamaallakin, tämä kaikki on aika kauhistuttavaa...

Viime talven aikana yritettiin rakentaa tätä nuorukaista omistajansa kanssa parhaan osaamisemme mukaan, mutta jaksaminen oli välillä koetuksella kun mistään ei meinannut tulla mitään. Eikä me kummatkaan kuitenkaan ihan ensi kertalaisia hevosten laittelussa olla. ;) Meillä oli loppujen lopuksi käytössä erilaisia itsemme motivointi-taktiikoita, joilla saimme itsemme kapuamaan Vilpun selkään ja jatkamaan työtä kohti Vilpun kesyttämistä mukavaksi tätiratsuksi.

Aina pienoiset valon hetket silloin tällöin saivat meidät kuitenkin uskomaan tähän projektiin muutoin lähes loputtoman epätoivon keskellä. Näihin mainittakoot vaikka, ettei ihan jokaisen valmentajan suusta kuulunutkaan, että kyseessä on liian kuuma ja hankala hevonen vaan totesipa eräskin siitä tammikuussa, että sillä on hyvä pää, kun oltiin vieraassa paikassa valmentautumassa. Sillä kommentilla jatkoi taas jo pitkään ja yritti itsekin uskoa, et kyllä Vilppu on parempi kuin mitä se usein antaa ymmärtää...

Keväällä lumien sulaessa tilanne alkoi näyttää valoisammalta ja pikku hiljaa Vilpusta alkoi kuoriutua ihan kelvollinen, vaikkakin hyvinhyvin raaka, ratsu. Kentän pohja suli ja ratsastus alkoi sujumaan niin, että pystyi ratsastamaan kaikissa kolmessa askellajissa toivottuun suuntaan toivotun aikaa. Tämä tuntui jo uskomattomalta saavutukselta. Uskomatonta oli myös ne 3 kertaa kun sen kanssa päästiin kilpa-areenalle ja sieltä vielä maalin kautta hengissä kotiin! :)

Mutta uskomattomin saavutus koettiin kuitenkin vasta viime viikonloppuna Ypäjällä, kun kaiken tämän taistelun jälkeen Vilppu starttasi kuin starttasikin 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelussa ja sai tuloksen sekä este- että askellajikokeesta. Vilpun erinäisten esteratsastajan löytymisongelmien vuoksi se ei ehtinyt juurikaan harjoitella koko hyppäämistä, mutta silti suoriutui annetuista tehtävistä erittäin rohkeasti.

Se sai estekokeesta seuraavanlaisen arvostelun: 

Hyppytekniikka 6 / Ponnistus voimaton ja saisi olla varovaisempi. Saisi käyttää hypyssä koko kehoaan paremmin. Ei vaikuta kovin varovaiselta.

Hyppykapasiteetti ja laukka 6,25 / Laukka saisi olla aktiivisempi. 

Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus 6,25 / Hevonen ei pyri riittävästi eteenpäin, teki kuitenkin tehtävät nöyrästi.

Samana iltana verryttelin sitä kevyesti Ypäjällä ja se tuntui varsin hyvältä. Luottavaisin mielin (vaikkakin varautuen pahimpaan) valmistauduin askellajikokeeseen. 

Lähtötunnelmia...

Sunnuntaiaamuna oli meidän yhteisen taipaleemme tärkein hetki, pelon ja kauhun sekaisin tuntein verryttelin hieman väsyneen oloisen Vilpun. Ei ollut tiedossa pysyisikö Vilppu hiekkalaatikossa, nostaisiko se ylipäätään laukkaa, osaisiko se lisätä lävistäjällä eikä hirveästi mitään muutakaan. Tsillailin rauhassa verryttelyssä, etten väsyttäisi ratsuani liikaa. Vähän kuitenkin laukkaa kumpaankin suuntaan, jotta Vilpun mieli pysyisi virkeänä, sillä laukasta se pitää. :) 

Syyskuun eka päivä ja 2 takkia kisatakin päällä!!!!!!

Ja sitten pikkuhiljaa radalle. Siellä se tuntui hieman lötköltä, joten hetkeksi heitettiin kouluratsastuskuviot hukkaan ja töröteltiin vaan sinne tänne hiekkalaatikossa. Kun pilliin vihellettiin, oli aika taas keskittyä. Ja kyllähän me Vilpun kanssa keskityttiinkin. :)

No sentään etujalat tasan...

Rata oli tähän astisista radoistamme ehdottomasti paras ja tasapainoisin. Vilpun helpompi laukka eli vasen jäi vähän vaisuksi, mutta tasapainoa säilyttämään Vilppu tsemppaili oikean laukkansa kanssa aivan hurjasti! Kaikki tehtävät tuli tehtyä ja osa vieläpä aika hyvin. Olin NIIN ylpeä Vilpusta. Olimme ylittäneet itsemme tärkeässä paikassa. 

Venyy, venyy!!

Vielä ylpeämpi olin saadessamme arvostelut, sillä ne olivat juurikin niin hyvät kuin mitä olisin koskaan voinut ajatella Vilpun saavan: 

Käynti 6,8 / Puhdasta, lyhyttä, saisi olla tarmokkaampaa ja irtonaisempaa, tuntumalla aktiivisempi. 

Vilppu poseeraa käynnin lomassa yleisölle ja kuvaajille...

Ravi 7 / Puhdasta, melko kevyttä, saisi olla jäntevämpää ja lennokkaampaa. 

Sievä Vilppu!

Venyttiin vielä toiseenkin suuntaan...

Laukka 6,6 / Puhdasta, kiireistä, vielä puutteellinen tasapaino, saisi kantaa paremmin takaa. 

Selvittiin koko pitkästä sivusta laukkaa!

Keskittyineinä

Pahapaha lävistäjä

Ja sit tää ihan tähti oikee laugga!

Ratsastettavuus 7 / Ahkera ja kiltti, tarvitsee lisää voimaa ja tasapainoa kantaakseen itseään paremmin.

Olipa kivaa!

Olin täysin samaa mieltä pisteiden kanssa esittämämme radan osilta ja verrattuna kanssakilpailijoihin ja heidän saaminsa pisteisiin. :) Mutta mikä parasta, aiemmin liian kuumaksi ja hankalaksikin tituleerattu hevonen olikin nyt kiltti, ahkera ja nöyrä! Kaikki työ ei ollut mennyt hukkaan vaan työn tulos näkyy hevosesta jopa ulospäin. Fiilis oli kerrassaan upea! 

Homma hanskassa, uskomatonta, mutta totta!

Tämä reissu antaa siis meille uskoa Vilpun tulevaisuuteen. Taas ei tiedä, mitä talvi tuo tullessaan, mutta näillä eväillä tavoitteenamme on jatkaa harjoittelua kohti ensi vuoden kasvattajakilpailua. Aika näyttäkööt, onko tavoite liian kunnianhimoinen tämän ison, persoonallisen ja hitaastikehittyvän tamman kohdilla vai puhkeeko se vielä kenties kukkaan... ;)

Tällaisissa tunnelmissa vietin oman kuninkaallisten reissuni tänä vuonna, jännä nähdä, mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan..! Jos jollain sattuu olemaan tai joku sattuu bongaamaan Vilpusta kuvia Ypäjältä, etenkin estekokeesta, niin ilmoittakaa niistä ihmeessä. Itse en ainakaan ole moisiin ikävä kyllä törmännyt...