Pietin valmennukset

Pitkästä aikaa päästiin taas Murden kanssa Pietin valmennukseen Dressage Centeriin. Olimmekin kyllä totisesti sen tarpeessa. :) Edellisen kerran keväällä Pietin ollessa Suomessa, mullahan oli ratsunani siellä Toksu, joten Murden edellisestä kerrasta on ihan oikeasti tosipitkä aika.

Niille, jotka ehkä ovat myöhemmässä vaiheessa aloittaneet blogin seuraamisen, voidaan valottaa, että Murden ollessa tuhma 5-vuotias, Piet oli se henkilö, joka "pelasti" meidät. Erään tuttuni painostuksesta päädyin Pietin tunteja kokeilemaan ja saan vielä tänä päivänäkin olla kiitollinen tälle kyseiselle henkilölle, sillä nämä Pietin valmennukset ovat olleet erittäin suuressa roolissa mun ja Murden yhteisessä kehityksessä. Eli kiitokset hänelle jälleen tätäkin kautta, sillä hän ainakin joskus on blogini lukijaksi tunnustautunut... ;)

Nyt lähdettiin Pietin tunnille ihan hyvillä mielin, sillä hevonen on ollut ihan kivassa vireessä koko kesän, vaikkei nyt missään himotreenissä. Verryttelyssä Murde tuntui ihan kivalta, oli kohtuullisen kivasti hereillä ja menossa eteenpäinkin. Kuvista katsellen näin jälkeenpäin se oli myös kilometrin pituinen ja etupainoinen, mutta ainakin liikkui pyynnöstä eteen.

Lauantain reeneissä kerroin Pietille kuulumiset ja että kilpailuihinkin on vihdoin viimein päästy ja jo jonkin sortin ohjelmista välillä suoriuduttukin kohtuukunnialla. Tai ainakin päästy maaliin, kerran jopa voittajana... Tuttuun tapaan Piet katseli ensin vähän ravityöskentelyä ja sitten aloiteltiin reenit. Heti aluksi ravissa sain käskyn ratsastaa hevosen lyhyempään ja korkeampaan muotoon, paremmin takajaloilleen. Siinä sitä työtä sitten riittikin... :) Aloiteltiin työt ympyrällä siirtymisillä käyntiin ja takaisin raviin, sitten uralle ja siirtymisiä pysähdykseen. Joitain hyviä tulikin ja tärkeää oli saada hyvä pysähdys ja lähteä rivakasti eteenpäin ilman mutinoita.

Mä tein kuolemaa jo heti kättelyssä, sillä jouduin tietenkin menemään näitä harjoitusravissa, joka on ihan superrankkaa, mutta pikkuhiljaa poni alkoi lyhenemään ja kantamaan itseään paremmin. Siirtymisissä mun piti olla erityisen huolellinen ryhdin ja muodon säilyttämisessä, etten päästänyt Murdea joka kerta pitkäksi ja nokalleen vaan että se säilytti ryhdin ja kantoi läpi kropan.

Sitten vihdoin saatiin jatkaa laukassa, aloitettiin taas laukan sisällä siirtymisillä, nopeasti kokoon ja nopeasti eteen säilyttäen hevonen lyhyenä koko ajan! Aina välillä muistin vaan istua ja olla ja olla tekemättä liikaa ja välillä tein liikaa ja välillä taas en saanut riittävää reaktiota. Jälleen kerran kuitenkin vähemmän oli enemmän eli kun annoin hevosen tehdä ja ajattelin itse, että kaikki on helppoa, homma sujui. Yritin myös muistaa katsella maisemia sen sijaan, että olisin tuijottanut Murden niskaa läpi kaikkien tehtävien. Toki tarkastelin niskaremmiäkin tietysti tavoilleni uskollisesti tarkkaavaisena... ;)

Kun laukkaa oli työskennelty toimivaksi ja tehty muutama vaihto lyhyillä lävistäjillä, tultiin 4-kaarinen kiemuraura vaihdoin ylittäessä keskihalkaisijaa. Pohdin taas mielessäni, et jopas taas tehtävän lykkäsi, mutta mitäs siinä, ei auta kuin tehdä vaan. Suureksi yllätyksekseni nämä sujui jopa aika helposti varsinkin kun sain teistä kiinni ja pysyin itse rauhallisena ja tehtävän tasalla.

Tämän ollessa helppoa kuin heinän teko, siirryttiin laukkasulkuihin ja vaihto ennen kulmaa. Nämä eivät heti onnistuneet ihan niin kuin toiveissa oli ja jouduttiin hakemaan vauhtia keskilaukoista, joissa Murde tosin vaihteli laukkoja, koska se olisi ollut paljon helpompaa kuin venyttää laukkaa kroppa ryhdissä. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin aikaan jotain sulkutaivutusta muistuttavaa laukassa ja vaihdotkin vielä kaupan päällisiksi kohdilleen.

Laukan jälkeen sain hetken huilia ja tehtiin vähän takaosakäännöksiä. Niiden kanssa oli hieman ongelmaa, mutta osittain ne tuli ihan hyvinkin. Mun pitäis aina yrittää muistaa kääntää nopeasti, mut sit ei saisi kuitenkaan kiirehtiä. :) Huooooh, aivan liian vaikeaa.

Ja kun mä kuvittelin, että vihdoin alkaisi homma olemaan pulkassa, ni ei muuta kuin lisää harjoitusravia, pysähdyksiä hetki ja sit avotaivutuksia sekä lopuksi muutama sulkutaivutus höystettynä keskiraveilla. Tässä vaiheessa mä oikeesti olin jo tekemässä ihan totaalikuolemaa niin kuin alla olevista kuvistakin saattaa huomata. Puuskutin ja olin punainen kuin tomaatti ja odotin vaan sanoja "and then rising trot and let him stretch his neck"...

Ja kyllähän ne sanat sieltä loppu viimeksi tulivatkin Pietin suusta ja saatiin vihdoin huilia. Oli kyllä semmonen rääkki, että oksat pois. Ei päästänyt helpolla mua kumpikaan, ei hevonen eikä valmentaja. Mutta tyytyväisiä oltiin kaikki tunnin jäljiltä... Homma eteni ja mä sain taas paljon uutta (tai ei välttämättä edes niin kovin uutta) mietittävää.

Poni vielä kävelyn kautta koppiin ja kotiin tsillailemaan kavereiden kanssa, jotta seuraavana päivänä jaksettais taas...

Sunnuntaina tunti olikin jo puolilta päivin ja lähdettiin liikkeelle aamuruokien jälkeen. Murde oli innoissaan, kun oli jälleen sen vuoro lähteä retkelle. Se oli nimittäin mököttänyt aiempina viikonloppuina kun cobit retkeilivät ilman sitä ja se joutui vaan hengaamaan kotosalla... :)

Verryttelyssä jo Murde oli huomattavasti ryhdikkäämpi kuin sunnuntaina, mutta selkeästi kroppa oli hieman maitohapoilla edellisen päivän höykytyksen jäljiltä. Verkkasin lähinnä käynnissä ja vähän laukassa, jotten olisi väsyttänyt Murdea yhtään enempää kuin oli tarpeen. Mutta kuten alla olevista kuvistakin näkee, oli meno jo verryttelyssä aivan eri näköistä kuin tätä edeltäneenä päivänä.

Aloitettiin työskentely ravissa ja olin ihan ihmeissäni kun allani oli hyvin, hyvässä ryhdissä ravaava hevonen. Tällaista ei tapahdu ihan joka päivä ollessani Murden kyydissä... :) Alla vähän kuviakin tästä ihmeellisestä ilmiöstä todistamaan minulle, että se ihan oikeasti tapahtui...

Iloa ei kuitenkaan heti jatkunut kovinkaan pitkään, sillä avojen jälkeen lähdettiin työstämään taas sulkuja ja Murdella meni samoin tein kuppi nurin, se olisi halunnut vaan laukata paikallaan eikä ymmärtää ollenkaan, mistä oli kysymys. Piet fiksusti sitten vaihtoi tehtävää ja totesi, että palataan sulkuihin vielä myöhemmin. Jatkoimme laukkatehtävillä, ensin taas siirtymisiä laukan sisällä ja nyt haettiin jo todella koottua laukkaa ja siitä keskilaukkaan ja takaisin ihan koottuun. Kun laukka oli taas kivasti hallussa näiden siirtymisten kautta, tultiin jälleen 4-kaarinen kiemuraura vaihdoilla pariin otteeseen.

Sen jälkeen meinasin pökertyä, kun Piet totesi, että lävistäjälle ja 3 vaihtoa joka neljännellä askeleella. Ei auttanut kuin lähteä yrittämään ja ensimmäiselle lävistäjälle saatiin kaksi vaihtoa joka neljännellä ja kolmas takaisin askeleessa. ;) Ei huono, muttei suinkaan sitä mitä haluttiin. Nooh, uudelleen lävistäjälle ja sieltähän se tuli, puhdas kolmen sarja vaihtoja joka neljännellä askeleella, WAU. Olin totaalisen äimistynyt ja samalla totaalisen ylpeä pienestä hevosestani! Jotain sekin sentään osaa... :) Tämä on siis se tehtävä, mikä aiemmin postatulla videollakin oli... Tämän jälkeen jatkettiin sitten keskilaukoilla ja sulkutaivutuksilla sekä yksittäisillä vaihdoilla. Jotain epämääräisesti sulun tapaista saatiin jälleen laukassa aikaiseksi, vaikkei vielä ihan niin kuin toiveissa olisi.

Tämän jälkeen kun sitten tultiin takaisin ravityöskentelyyn, keskiraveihin, avoihin ja sulkuihin, ne olivat aivan erilaiset kuin alkutunnista. Hevonen taipui kummankin pohkeen ympärille ihan mielettömällä tavalla, tehtiin kumpaankin suuntaan parhaat sulkutaivutuksemme ikinä ja siihen oli hyvä lopettaa. Tämän tunnin jälkeen en ollut aivan niin väsynyt kuin edellisen, mutta kyllä aika poikki ja janoinen oli nytkin. Hikisyydestä puhumattakaan... :)

Piet on kyllä ovela taikuri, sillä joka kerta se saa meistä enemmän ja enemmän irti.. Tunnit ovat vielä siitä niin omituisia, ettei tavallaan ohjeita ratsastukseen tule juurikaan vaan tehtävien kautta Piet työstää hevosen pehmeäksi ja notkeaksi. Ihme setä!