Ypäjä 31.10.

Suuntasimme kauden päätöskilpailuun Ypäjälle viime perjantaina. Yritin haalia useammankin ratsun mukaan, mutta kisat arkena verottavat aina hieman ratsumääriä, sillä kuljettajia on huomattavasti vähemmän vapaalla arkena... :) Matkaan siis lähtivät meiltä kotoa Murde ja Eemeli ja paikan päälle saapui myös iki-ihana Esmeralda.

Sekä Eemelille että Murdelle oli tarjolla aika haastavat radat, Eemeli starttasi He B:0 ja Murde He A:1. Esmeraldalle He A-radat ovat aika helppoja, joten sille tuo A:1 ei tuntunut hurjan vaikealta. Sillä sen sijaan kunto ei vielä ole ihan huipussaan, joten tarkkana piti olla aikataulujen kanssa, ettei poni pääsisi väsähtämään liialti. 

Ensimmäisenä vuorossa oli Eemeli. Suuntasimme Eemelin kanssa Opisto-halliin verryttelemään hyvissä ajoin. Olen huomannut kesän aikana useampaan kertaan, että Eemeli pitää aika pitkästä verryttelystä, jossa ei välttämättä tapahdu kovinkaan paljoa. Sen mielestä on kuitenkin kiva olla hyvissä ajoin paikalla käveleskelemässä ja tsekkailemassa maisemia. Aina välillä sitten ottaa jonkun pätkän hommia ja si taas antaa sen rentoutua ja kävellä hetken. Näin Eemelin mieli pysyy tyynenä ja kierrokset alhaalla. 

Verryttelystä lähdin hyvin mielin radalle, sillä Eemeli tuntui varsin rennolta ja letkeältä. Se kuitenkin hieman jännittyi radalle mentäessä, sillä takanurkka oli sen makuun hieman turhan jännittävä peileineen ja tuomareineen. Päästiin kuin päästiinkin kuienkin aloittamaan rata ja jopa jännittävään kulmaankin. Sieltä kulmasta lähtenyt ensimmäinen lisäys jäi kuitenkin vähän selättömäksi ja kiireiseksi kun jännitys iski päälle. Sen jälkeinen voltti oli ok ja toiseen lisäykseen Eemeli lähti ihan superhienosti, mutta sen verran jännittyneessä mielentilassa se vielä oli, että joku kolaus laidalta sai sen rykäisemään ja tahtihan siinä meni rikki. Tämän jälkeen saimme kuitenkin kohtuullisen ehjän radan aikaiseksi. Olin epäillyt, että radan monet kiemurat voisi tuottaa vähän ongelmia, mutta ei mitään, Eemeli mennä puksutteli juuri sinne minne sanottiin. On se vaan niin viisas poika!!! 

Rikosta huolimatta tulosprosentit oli reilu 63%, toinen tuomari oli antanut jopa 65%. Eemeli alkaa selkeästi saamaan kuntoa ja voimaa ja on oppinut ihan hurjasti kesän aikana, sillä tällaiset tehtävät tuntuu sille tällä hetkellä yllättävän helpoilta ja se tekee ne varsin korrektisti. Kertaakaan ei ollut papereissa mainintaa, että kulkisi liian lyhyenä tai syvällä, mitkä ovat olleet näitä tyypillisiä cobi-ongelmia. Toki vielä Eemelin pitää oppia venymään kropastaan enemmän ja elastisemmaksi. Tästä matka jatkunee He A-tasolle, jossa tälläkin kaudella pari kertaa jo vierailtiin nuorten hevosten luokissa. 

Eemeli pääsi kuin pääsikin siis ruseteille ja nappasi kuudennen sijan tässä varsin kovatasoisessa kilpailussa. Tällä kertaa päästiin myös palkintojenjakoon sekä kunniakierrokselle ja Eemeli oli tietenkin tohkeissaan. :) Koska kunniakierroksen osallistujat olivat lähinnä poneja sekä yksi suomenhevonen, mentiin myös aika haipakkaa... Jiihaaa! 

Sitten olikin vuorossa muutaman tunnin odottelu. Olin jättänyt Murden letittelynkin juuri siksi kotona tekemättä, jotta olisi edes jotain ajankulua odottelun ajaksi. Murde onneksi malttoi kivasti seisoskella ja katsella maisemia letityksen ajan. Ja onni oli myös se, että sää oli varsin mukava tähän puuhasteluun. :)

Menin Murden kanssa verryttelyyn myös hyvissä ajoin, sillä päätin kerrankin verrytellä sen todella hyvin ja sen kanssa se saattaa viedä paljonkin aikaa. Olin nyt pari kertaa kotona saanut siihen todella hyvvän fiiliksen ja ehkä ihan oikeasti läpi koko kropastaan, joten tiesin vähän mitä etsiä ja miten. 

Aluksi työskentelin paljon laukassa ja tein siitymisiä, jotta sain sitä kuulolle. Tein myös jonkin verran vastalaukkaa, jotta Murde notkistui kyljistään. Välillä myös pitkiä kävelytaukoja niin, ettei hevonen väsähtäisi, mutta pysyi kuitenkin kuulolla ja sai kroppaansa auki.

Yllättävää tällä kertaa oli, ettei Murde kovettunut kyljistään täysin vaan pysyi yllättävän hyvänä. Se ei siis ollut yhtään niin jännittynyt kuin yleensä vastaavissa tilanteissa. Mua kun oli ajantuksen tasolla hirvittänyt tuoda se kilpailemaan halliin, sillä muistissa on vielä ne hallikisat, mistä tuloksena oli 37,5%. Onhan siitä toki pitkä tie kuljettu eteenpäin, mutta Murdesta kun ei vaan koskaan voi tietää. 

Laukkailun jälkeen vuorossa oli verryttelyä ravissa, ravi-seis-siirtymisiä ja väistöjä. Kaikki tuntui toimivan ihan ok, mitä nyt sain pysähdyksistä herran hieman suuttumaan ja se yritti joitain kertoja peruuttaa kuuhun eikä oikein ollutkaan enää avuilla. :) Eipä siinä, radalle vaan toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. Murdessahan on se hankaluus, että kun kepukan jättää pois kädestä, se voi päättää vaikka että ainoa askellaji, mitä hän voi mennä, on käynti... He A:1-radalla tuo on tietenkin hieman haastava ominaisuus, kun tekemistä on vaikka muille jakaa. :) Siksi tämä rata tuntuikin todella vaikealta ajatuksissani Murdelle.

Radalle päästyäni ja nostettuani laukan alkutervehdystä varten, sain jäätävän krampin oikeaan jalkaani. Alkutervehdyksessä sitten sitä vähän taputtelin ja toppuuttelin ja onneksi meni hieman ohi siinä. Raviohjelma meni ihan kohtuullisissa tunnelmissa, osittain oli jopa ihan kivoja pätkiä, mutta kyllähän Murde alkoi valua pitkäksi ja etupainoiseksi koko ajan enemmän ja enemmän. Kaikki tehtävät kuitenkin suoritettiin ilman mitään pysähtelyä tai kotkotuksia. Takaosakäännöksistä ensimmäinen ei sujunut alkuunkaan, Murde ei jotenkin yhtään tajunnut, että joku käännöskin pitää radalla esittää. :) Toinen sujui hieman paremmin, mutta jäi sekin vielä laajaksi. Laukassa sitten meno hidastui entisestään, mutta sielläkin kaikki tehtävät saatiin kuitenkin suoritettua. Jälleen kerran olisi kiva, jos olisi päässyt ratsastamaan radan tiet edes kerran tai kaksi läpi ennen kisaa, mutta niin ei nytkään käynyt, joten niillä oli mentävä, mitä on annettu ja sen joissain kohdissa kyllä todella huomasi... :)

Vaikka tuloksena oli vain 56,9%, olin todella tyytyväinen Murdeen. Se alkaa vihdoin vähän olemaan kisoissa kuulolla ja siihen pystyy vaikuttamaan. Verryttely oli jo lähes kuin jollain normihevosella ja sain paljon asioita verryttelyssä aikaiseksi, joista aiemmin en olisi voinut kuvitella haaveilevinanikaan. Radalle toki hieman vielä hyydyttiin, mutta siltikin kaikki tehtävät saatiin tehtyä ja asiat tapahtuivat silloin kun niiden oli tarkoituskin. Jiihaaaa!

Murden radan jälkeen Eemeli, Murde ja hovikuvaaja suuntasivat kohti kotia. Mä sen sijaan jäin odottelemaan illan viimeistä starttiani kera Pin Rock's Esmeraldan.

Vihdoin ja viimein illan jo pimettyä päästiin Esmeraldan kanssa verryttelemään. Esmeraldalla oli jo yksi rata alla, joten sen kanssa ei kovin pitkää verryttelyä voinut tehdä. Vähän vastalaukkaa ja väistöt kuosiin ja sitten menoksi.

Radan raviohjelma sujui ihan mukavasti, lisäykset eivät olleet ihan niin hyviä kuin olisi voineet olla, mutta väistöt tulivat aika kivasti. Takaosakäännökset ovat mun ja Esmeraldan bravuuri ja nytkin ne onnistuivat ja niistä saatiin ihan kivat pojot. Laukkaohjelmassa Esmeralda alkoi väsymään pahan kerran, mutta saatiin kuin saatiinkin kuitenkin suoritettua kaikki tehtävät loppuun asti. Radalta poistuessamme poni tuntui siltä kuin se olisi toivonut sen kannettavan ulos sieltä... :) Esmeraldan kunto ei vielä ole ihan huipussaan, mutta ensi kaudeksi toivottavasti on...

Pisteitä saatiin aika kivasti, 62.596%. Siinä sitten ilta muuttui entistäkin pidemmäksi kun jäimme odottelemaan mahdollista sijoitusta ja palkintojenjakoa... Mut siinä vaiheessa se ei enää niin haitannut... :) Loppujen lopuksi Esmeraldakin sai siis rusetin ja oli yhtä lailla luokassaan kuudes! Sääli että hovikuvaaja ei ollut kameroineen enää paikalla tässä vaiheessa.

Hyvä päivä kaiken kaikkiaan ja näihin tunnelmiin oli ihana lopettaa tämä kisakausi. Nyt on hyvä harjoitella läpi pitkän synkän talven ja jatkaa tästä saadulla uudella innolla kohti ensi vuoden kisakauden asettamia haasteita. 

Normipäivä

Aamulla klo 7.15 ylös, omat ponit ulos ja ruokaa niiden nokkien eteen. Ja sitten menoksi. Suuntana ensimmäiseksi Tuomarinkylä. (parempi puoliskoni on asettanut autoni kellon 16 minuuttia edelle, jotta olisin muka ajoissa useammin)

Tuomarinkylässä ensin Tokajin selkään vähän vetristelemään sitä. Työskenneltiin vastalaukkaa ja vaihtoja, raviavoja ja -väistöjä sekä fiilisteltiin pitkästä aikaa pitkässä hallissa! Sitten Viivu selkään ja vielä jatkettiin hommia. Hyviä fiiliksiä ratsastajalle ja pari ahaa-elämystäkin. Päivä lähti hyvin käyntiin siis.

Siitä suunta Vihtiin. Kaksi tuntia ja 100 kilometriä myöhemmin olin Esmeraldan, Korpun, Formulan ja Ällin pihassa.

Työskentelyssä oli ensin Esmeralda, jonka myös ensin vetristelin ja letkistelin ja sitten omistajansa sai nautiskella ratsastuksen ihanuudesta. Korpun ratsastin Esmeraldan jälkeen ja viimeisenä vuorossa oli Älli, jonka kanssa työskentelimme kummatkin minä sekä omistajansa. Hyvä sessio ja paljon hyviä pätkiä ratsastusta...

Vihdistä suunta kotinurkille. Vuorossa Sami ja Kerma. Reilu kuusi tuntia jo kulunut kotoa lähtemisesä...

Samin kanssa työskenneltiin paljon laukanvaihtoja ja pohkeenväistöjä. Suoristeltiin ja vetristeltiin. Sami oli varsin myötämielinen ja teki muutamia todella vaivattomia vaihtoja. Eivät ne vaihdot vieläkään ihan 100% varmoja ole, mutta koko ajan saadaan enemmän puhtaita vaihtoja ja jopa puhtaita sarjoja ajoittain! Kerman kanssa työskenneltiin paljon laukkaa, paljon pohkeenväistöjä ja lopuksi jopa kokeiltiin vähän sulkutaivutusta ravissa! Kyllä se Kermakin vaan kehittyy jatkuvasti todella paljon... Hyvä fiilis jäi näistä ratsastuksista.

Samin ja Kerman jälkeen oli vuorossa suuntaaminen Mäntsälään, jossa Suvihurma majailee. Suvihurman kanssa pääsimme Taina Rajalan silmien alle ja tässä vaiheessa pukkasi päivän ensimmäinen kiire, joten kuvamateriaalit unohtui hetkeksi. Tainalta saatiin paljon hyviä vinkkejä ratsastukseen. Vaikka ihan perusratsastuksesta olikin kysymys, oli hyvä saada ulkopuolinen näkemys siihen, mitä tämän nuorukaisen kanssa tarvitsee tehdä ja ollaanko oikealla mallilla. Ja kehuja kyllä saatiinkin, Suvi oli todella myötämielinen ja nöyrä tekemään hommia. Tainakin totesi sen olevan todella laadukas suomiratsun alku. :) Hoitelin ja rapsuttelin vielä Suvia tunnin jälkeen. Se on kyllä varsinainen pieni lemmikki, vähän kuin koira konsanaan!

Suvin luota Mäntsälän Citymarketin kautta Hyvinkäälle tunnin pitoon. Kenttä oli loskaroskan jäljiltä eksoottinen, mutta saatiin kuitenkin ahkeran oppilaan kanssa hyvä työskentelysessio suoritettua. Sitten vielä tallinkäytäväturinointia ja suunta kohti kotia. Matkalla nautittu lounaana Citymarketista koottu salaattiannos, nam.

Kotona onneksi hevoset olivat päässeet maastoon päivällä ja ruokittukin muiden toimesta. Myös karsinat oli ihanasti siivottuna, joten kotona odotti vain heinien, ruokien ja vesien laitto hevosille ja hevoset sisään. Ohessa iso annos läsiterapiaa! Työpäivälle tuli pituutta 14 tuntia ja kilometrejä tuli ajettua 275 päivän aikana... Onneksi ihan kaikki päivät ei ole näin pitkiä.

Kymmenen aikaan vihdoin sisään, sohvalle, koira kainaloon, läppäri nokan eteen ja siideri kouraan. Nyt kun tämä tekstikin on jo melkein finaalissa, voi harkita siirtyvänsä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas puurtaa...

Oppilas Suvihurma

Ratsutukseen saapui marraskuun alusta ihana 4-vuotias suomenpienhevostamma Suvihurma. Suvilla on aiemmin jo ratsastettu jonkin verran, mutta varsinaisessa säännöllisessä työskentelyssä se ei viime aikoina ole ollut. Suvi on varsin pienikokoinen, joten sopivien pilottien löytäminen on ollut ilmeisen hankalaa. Siksi siis Suvi minulle päätyi työskenneltäväksi. :)

Tänään työskenneltiin Suvin kanssa ensimmäisen kerran. Juoksautin sitä hetken liinassa, jonka jälkeen totesin sen turvallisen oloiseksi. Ensin kierros talutuksessa, sitten hetki liinassa työskentelyä ja lopuksi hölkkäilyä ihan ilman varmistajaa, kun tamma tuntui viisaalta ja luottavaiselta. Onpa kivan oloinen pikkutamma!

Tämän kanssa nyt sitten jatketaan hommia ja katsotaan, miten tilanne kehittyy! :)

Valmennuksia

William Matthew elokuussa

Elokuussa pääsimme vain yhtenä päivänä Williamin silmien alle. Mukana oli sekä Murde että Eemeli. Kummankin kanssa tehtiin niin, että William ratsasti ensin ja minä sitten. Tällä kerralla saatiin hyvää fiilistä Eemelin avoihin ja Murden yksittäisiin vaihtoihin. Tällainen yhden päivän valmennus on vähän nihkeä, sillä se on ennemminkin tarkastus, että kaikki on kohdillaan kuin osaamisen kartuttamiskokemus.

Hyödyllisintä tällä kertaa oli, että William kokeili Eemeliä ensimmäisen kerran. Helpottaa aina valmentajaa, jos on kokeillut hevosta, sillä silloin huomaa kaikki ratsun kummallisuudet, jotka ei välttämättä maahan asti näy. William piti Eemelistä ja etenkin kehui sen laukkaa "Awesome canter, awesome". Eemelikin piti Williamista, mikä oli varsin mukava huomata. Tosin mikäs noin taitavan ratsastajan kanssa työskennellessä...

William Matthew syyskuussa

Ensimmäisen päivän olimme Virkkalassa ja William ratsasti taas Murden. Harjoittelussa oli jälleen avot, sulut ja vaihdot ja tietenkin yleistoimivuus. Jalasta eteen ja avuille. Vaikka tässä vaiheessa meillä oli ollut melkein kuukauden tauko treeneissä, koska mä olin ollut kipeenä, oli kommenttina, että hevonen tuntuu paremmalta. Joskus siis tauko voi tehdä hyvää. Tai yleensä aina tauko tekee hyvää. ;) Tosin tuntuu, että Murden kohdalla koko kesä oli yhtä taukoa erinäisten asioiden takia... Onneksi nyt kuitenkin alkaa itse olemaan paremmasssa kunnossa ja on päässyt taas treenin makuun kunnolla.

Eemelin kanssa ensimmäisenä päivänä työskentelimme paljon siirtymisiä, jotka ovat meille vielä ajoittain haastavia, etenkin pysähdykset ja peruutukset. Nyt saimme niihin kuitenkin hyvää fiilistä ja onnistumisia. Työskentelimme myös siirtymisiä esimerkiksi ravin sisällä niin, että mentiin hieman hitaampaa ravia matalalla pitkällä kaulalla ja sieltä tultiin vähän reippaampaan työskentelyraviin ja ratamuotoon. Tämä harjoitus tuntui itseltä todella hyvältä ja sieltä löytyi hyviä fiiliksiä. Laukassa tehtiin myös paljon säätelyä, koottuun laukkaan, normilaukkaan, kevyttä laukkaa volteilla ja välillä venyttiin myös lisättyyn laukkaan. Vaihteita alkaa löytymään! Lopuksi William työskenteli vielä Eemelin kanssa maasta käsin hetken, totutti sitä kepukkaan ja sai sitä vähän polkemaankin. Hieno poni!

Toisena päivänä suunnattiin Karjalohjalle. Ensin oli vuorossa Eemeli. Työskentelimme Eemelin kanssa jälleen siirtymisten kanssa sekä myös pysähdysten ja peruutusten. Tällä kertaa ne alkoivat jo ajoittain sujumaankin.

Laukkatyöskentelyssä tehtiin ensimmäistä kertaa laukkalisäyksiä ja niistä ihan kunnollisia kokoamisia. Vastalaukkoja kokeiltiin myös muutama, ne alkavat olla jo aika rutiininomaisia ja sujuvat kivasti.

Loppuun työskenneltiin vielä raviin ilmaa ja muotoa korkeammaksi. William avusti ensin maasta ja sen jälkeen työskenneltiin myös ilman apuja maastakäsin. Tässä muutama kuva tuosta lopun työskentelystä, jossa ravi ja muoto alkoivat löytymään todella mukavasti. Fiilis oli aika hurmiollinen tässä vaiheessa ja olin varmaan viikon ihan taivaassa tuon fiiliksen johdosta!!!

Sitten oli Murden vuoro. Valmennuspäivä Karjalohjalla oli yksi ensimmäisiä oikeasti kylmempiä päiviä ja myös todella tuulinen päivä. Murde oli tästä syystä hieman ärsyttävän ja arvaamattoman oloinen. Ei pahasti, mutta kun ei juuri ollut vahvaa rutiinia sen ratsastamiseen, tuntui tämä omassa pääkopassa ikävältä. Murde oli periaatteessa ihan kivan tuntuinen edellisen päivän Williamin ratsastuksen jäljiltä, mutta silti oma fiilis oli aivan liian epävarma. Työstettiin paljon sulkuja sekä ravissa että laukassa ja lisäksi sarjavaihtoja. Välillä sujui ja välillä ei. Kun sitten ei ihan sujunut koko ajan niin kuin olisin toivonut, William tahtoi helpottaa työskentelyä auttamalla maasta käsin. Teimme siis piruettilaukkatyöskentelyä ympyrällä ja Will oli pitkän kepukan kanssa keskellä avustamassa. Jäin kuitenkin tässäkin käyttämään liikaa jalkaa enkä uskaltanut luottaa siihen, että hevonen toimii Willin avuilla. Ihan ok pätkiä kuitenkin saatiin aikaiseksi ja tämän työskentelyn jälkeen tehtiin hienot sarjat upeassa laukassa hyvällä kaulalla ja parit ravilisäyksetkin vielä loppuun. Kaikesta huolimatta erittäin hyvä valmennus taas, mutta itse en vaan ollut riittävän hyvässä vireessä flunssani jäljiltä. Suurin anti valmennuksessa oli ahaa-elämys sulkutaivutuksissa, millaisessa roolissa ulko-ohja onkaan. Eli ulko-ohjasta aina todella napakat huolelliset pidätteet kun on lähdössä sulkuun ja homma toimii ihan toisella tavalla kuin ilman niitä... :) Tämän sain kyllä kokea moneen kertaan sekä valmennuksen aikana että kotona valmennusten jälkeen.

Nipsun valmennus lokakuussa

Eemeli pääsi Nipsun valmennuksiin lokakuussa. Nipsun sanoin Eemeli näytti toimivan erittäin korrektisti hyvässä muodossa ja laadukkaissa askellajeissa. Nyt vaan pitäisi työskennellä niitä askellajeja yhä laadukkaimmiksi.

Valmennukset pääosin koostuivatkin tällä kertaa pohkeenväistöharkoituksista, jotta saatiin Eemeli oikein elastiseksi kropastaan, takajalat polkemaan ja lavat auki. Työskentely oli erittäin tehokasta ja saimmekin kahden päivän aikana pohkarit varsin hyvälle mallille ja hevonen vetristyi todella notkeaksi. Työskenneltiin myös siirtymisiä ja vähän laukkaa, mutta homma painottui kuitenkin nimenomaan raviin ja etuosan elastisuuteen. Kotiläksyksi saatiin myös juurikin väistöjä sekä myös niitä puomeja, mitä keväällä ohjelmassa olikin useasti. Nyt ne pitää ehdottomasti ottaa enemmän taas mukaan kuvioihin...