Piet, day 2

Ensimmäisen päivän jälkeen mentiin hyvillä mielin toisen päivän treeneihin. Jälleen ensimmäisenä oli vuorossa Murde.

Murde oli toisena päivänä alusta asti pehmeän tuntuinen ja piti suunsa myös kiinni. Ensimmäisenä päivänä se oli siis hieman jäykkä ja kireä ja aukoi huomattavan paljon suutaan aluksi. Mitään muutoksia en kuolaimiin kuitenkaan päätynyt tekemään, sillä kuolainyhdistelmä oli juuri se, minkä kanssa hevonen on tähän mennessä kuitenkin ollut tyytyväisin.

Toisena päivänä jatkettiin työskentelyä enimmäkseen laukassa, paljon siirtymisiä laukan sisällä, jotta takajalat saatiin aktivoitua ja hevosen kropan alle. Murde kun helposti jättää takajalat hieman taakse mielummin kuin työntää ne kunnolla alle, jos ratsastaja ei ole aivan hereillä ja vaadi siltä riittävästi. Nämä laukan sisällä siirtymiset tuntuvat olevan Murdelle se juttu, jolla takajalat saa kivasti mukaan työskentelyyn ja koko hevonen herää unestaan.

Työskentelimme hetken myös jälleen nelikaarisella kiemurauralla niin, että keskelle tuli aina vaihto. Kuten edellisenäkin päivänä, kääntäminen oli vaikeampaa kuin vaihtaminen, mutta saimme kuin saimmekin tämän kuvion myös toimimaan varsin mallikkaasti.

Laukassa työskenneltiin myös sulkujen ja piruettilaukan kanssa. Koottiin laukkaa ympyrällä ja työskenneltiin se siinä sulun asentoon ja vähitellen mietittiin myös kääntämistä yhä pienemmälle ja pienemmälle voltille ja jopa piruettia kohden. Tässä saatiin aikaiseksi yllättävän hyviä askeleita ja välillä vähän jopa käännettiin piruettimaisesti. Tämän jälkeen työskenneltiin laukassa sulut myös kokonaisilla diagonaaleilla ja välillä jopa onnistuttiin ihan kivasti. Mä alan vihdoin pääsemään kiinni noihin sulkuihin ja osaan jopa välillä ratsastaa ne ihan asiallisesti. Vaatii kyllä aina keskittymistä ihan tosissaan!! Nyt on kuitenkin kiva kun Murde alkaa jaksaa niin hyvin läpi niiden sulkujen, ettei sitä tarvitse puskea vaan askellaji suurin piirtein säilyy ilman mitään äärimmäisiä ponnisteluja. :)

Kun laukkahommat oli tehtynä, siirryttiin vielä hetkeksi raviin ja työskenneltiin ravissa avot, sulut ja lisäykset läpi. Ja kuinka ollakaan, homma toimi ja kaikki oli helppoa. :) Murde alkoi toki olemaan jo aika väsynyt, mutta pääosin kuitenkin jaksoi aika kivasti loppuun asti. Avot tuntuivat jopa helpoilta, sulut menivät kohtuukivasti ja lisäyksissä sain ensimmäistä kertaa tehtyä muutaman lisäyksen ilman, että Murde painui alas tai pitkäksi. Oi sitä fiilistä!!! Ehkä mä vielä jonain päivänä opin Murdea ratsastamaan ihan oikeasti. Pitkä tie on jo kuljettuna, mutta varmasti vähintään yhtä pitkä tie vielä edessäpäin. Mutta on tää vaan niin superpalkitsevaa silloin kun hommat onnistuu ja valmentautuminen ylipäätään ihan supermotivoivaa!

Toisena vuorossa oli Eeemeli. Eemelikin tuntui heti alusta asti paljon paremmalta kuin edellisenä päivänä. Se oli tyytyväinen oma itsensä eikä enää kireä kuten edellisenä päivänä alkuun. Piet halusi sen ensin rennoksi ja pitkäksi edestä ja liikkumaan hyvin eteenpäin. Eemeli oli heti mukana pyynnöissä ja lähtikin toimimaan kivasti ja tunsi kuinka sen selkä pehmeni lähes välittömästi.

Pikkuhiljaa taas lähdettiin siirtymisten kautta hakemaan Eemeliä paremmin avuille ja tärkeää oli säilyttää pehmeä tuntuma ja muoto läpi kaikkien siirtymisten. Ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja myös muutama laukan sisällä siirtyminen.

Siirryttiin uralle ja lähdettiin työskentelemään avoja ja sulkuja. Avo pitkällä sivulla, puolivoltti ja sulussa takaisin uralle. Eemeli ei vielä kovin montaa kertaa ole sulkujen kanssa työskennellyt, mutta nyt selkeästi se oli saanut jutun juuresta kiinni ja teki varsin hienot sulut kumpaankin suuntaan. Vasemmalle jouduttiin hieman hiomaan, sillä en meinannut saada siinä kiinni omista avuistani, mutta oikealle sujui alusta asti varsin vaivattomasti. :) Huvittavaa on, että Murden kanssa mulla on juurikin se oikea vaikeampi itselleni ja Eemelin kanssa sit tuo vasemmalle.

Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiin takaisin laukkaan, tehtiin kokoamisia, voltteja ja käyntiin siirtymisiä ja sen jälkeen yritettiin löytää taas muutama vaihto. Vasemmalta oikealle sain parikin hyvää vaihtoa jo heti alkuunsa, mutta oikealta vasemmalle jouduttiin vähän työstämään, että saatiin se puhdas vaihto ponista irti (ja tietenkin musta) irti. Vasemmassa laukassa annoin Eeemelin jotenkin turhaan levähtää ennen vaihtoa eikä vaihto sitten koskaan tullut. Kun sain pidettyä sen napakammin koossa ja terävänä loppun asti, saatiin kuin saatiinkin hyvä puhdas vaihto aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopetella hommia.

Vielä pari lisäystä loppuun ja sitten kevyttä ravia hölkäten. Kylläpä oli jälleen taitava poni, vaikka satulan kanssa nyt ollaankin ihmeisään. Se ei vaan pysy enää paikoillaan vaan valuu eteen ja sepäs ponia vasta ärsyttääkin. Nyt sain asettelemalla geelipehmusteen satulan eteen sen jotenkin pysymään hieman paremmin kohdillaan, muttei se vieläkään ihan optimaalinen ole. Jotain tällekin asialle pitää taas pystyä tekemään, sillä tuolla ei kyllä nyt liian usein viitsi ratsastaa, ettei ponia vaan pääse se ahdistamaan...

Loppuun vielä kuva aiemmin esitellystä loimesta, joka on kyllä ollut varsin toimiva. Takana näkyy myös uusi ihana perheenjäsenemme eli uusi vetoauto, jolla on taas turvallisempaa kuljetella hevosia pitkin ja poikin. :)

Piet, day 1

Pietin viimeisimmän valmennuksen ensimmäisestä päivästä mä kirjoitinkin jo hehkutuspostauksen. Nyt sitten vielä ne kuvat todistusaineistoksi. :)

Rodrigon valmennuksessa, osa II

Käyn läpi näitä menneitä valmennuksia, jotta tärkeät asiat jäävät itselleni muistiin ja jotta käyn valmennuksessa opittuja ja oivallettuja asioita itsekin läpi omassa mielessäni uudelleen. Optimaalista olisi toki ollut tehdä tämä paljon nopeammin valmennuksen jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Rodrigon kanssa myös toisena päivänä aloitettiin käynnissä, harjoiteltiin avojen ja sulkujen asentoa käynnissä sekä tehtiin takaosakäännöksiä, ratsuna siis edelleen Murde. Takaosakäännöksissä Rodrigo halusi nimenomaan liikkeen säilyvän koko ajan, vaikka käännös olisi ollut isokin, ei haitannut, kunhan takajalat polki koko ajan.

Kun käynnissä hommat oli hallussa, jatkettiin ravissa. Ensin pätkä pohkeenväistöä kohti seinää, seinällä loivaa avotaivutusta, sitten lävistäjälle lisäten ja lisäyksestä sulkutaivutukseen kuten edellisenäkin päivänä. Tätä tehtiin juurikin siksi, kun olin sanonut, että ongelmana suluissa on se, että Murde hyytyy kesken tehtävän. Kun tultiin linjalle lisäyksessä, ei hevonen hyytynyt, vaikka asento muuttui sulkutaivutukseen matkalla.

Näiden harjotusten jälkeen jatkettiin sik-sak-suluilla. Tässä Murdesta alkoi huomata hyvin, että väsymys alkoi painaa edellisen päivän tiukkojen harjoitusten jäljiltä ja laukka oli herkässä. Kun homma ei heti sujunut, palattiin sulkuihin uralla, lisäyksiin ja yksittäisiin sulkuihin. Kun saatiin nämä haltuun, tehtiin sik-sak onnistuneesti ilman laukkaa parikin kertaa. :)

Tämän jälkeen työskenneltiin ravissa Rodrigon auttaessa maastakäsin. Haettiin askeleita kohti piaffia ja joitain aina välillä saatiinkin. Kun Murden takajalat alkoivat polkea kivasti kropan alle, mikä on sille siis ajoittain hyvinkin haastavaa, sai Murde breikin ja pitkät ohjat.

Pienen breikin jälkeen jatkettiin laukassa. Avo-voltti-sulku uralla, ajatuksena, että voltti alkaa muistuttamaan piruettia. :) Sen jälkeen sulku keskilinjalta uralle. Tämä kumpaankin suuntaan. Sitten vielä piruettityöskentely kumpaankin suuntaan, vastalaukasta lyhyelle lävistäjälle ja siellä puolipiruetti. Oikealle oli hieman haastavampaa, joten työskenneltiin vielä työskentelypiruetilla hetki ja kun piruettiaskeleet alkoivat löytymään, lopetettiin hyvillä mielin.

Toista päivää varjosti jo hevosen väsymys, mutta Murde kuitenkin yritti parhaansa eikä heittänyt hanskoja tiskiin tai mitään muutakaan sen sellaista. Kiltti ja taitava heppa! Rodrigolta saatiin paljon kehuja ja motivaatiota harjoitteluun. Kotiläksyksi saatiin piaffi- ja passageharjoittelua, mutta niiden toteuttaminen saattaa ollakin sitten hieman haastavampaa.. ;) Piruetit pitää kuulemma myös ottaa ahkeraan harjoitteluun ja se nyt meidän olosuhteissa saattaa jopa joskus onnistuakin...

Hovikuvaaja ei valitettavasti tätä kertaa ollut ikuistamassa, mutta onneksi treeni kuitenkin videoitui kuljettajana toimineen Viivun toimesta. Suurkiitokset Viivulle tämän valmennuksen mahdollistamisesta! :)

Poniratsastaja ja shirehevonen

Nykyisen työni ehdoton ilo on päästä näkemään ja kokeilemaan paljon hyvinkin erilaisia hevosia ja poneja. Mieli avartuu huimasti kun kokeilee mitä erilaisimpia ratsuja ja jokaisesta ratsusta aina oppii jotakin.

Reilu viikko sitten sain mahdollisuuden kokeilla shirehevosta. Eräällä asiakkaallani on valikoima kaikenlaisia ihania sukkajalkoja pihassaan ja tällä kertaa hän halusi minun kokeilevan paria niistä. Toinen oli juurikin tämä aivan ihastuttava shirehevonen Vili. En ollut koskaan aiemmin ollut shirehevosen selässä, joten olin aivan intopiukeana tästä mahdollisuudesta.

Vili on 9-vuotias Ruotsissa syntynyt shirehevonen. Se on lähemmäs 190cm korkea komistus ja kyllähän se varsin jyhkeä ilmestys on kun sen vieressä vaikkapa seisoo. Varsinkin tällaiselle poniratsastajalle tuo koko kyllä herättää kunnioitusta. Vili kuitenkin vaikutti olevan varsin lempeä jättiläinen. Ja onhan tämä rotu jalostettu työkäyttöön, joten aika viisaitahan niiden tulisi käyttöään ajatellen ollakin.

Työskentelin Vilin kanssa kaikissa askellajeissa ja sen askeleet olivat aivan ihanan pehmeät. Noin isoksi hevoseksi, sen selässä oli yllättävän helppoa olla. Vilihän työskeen on osaamattomampienkin ratsastajien ratsuna, joten tämä on siihen kyllä varsin mukava ominaisuus. Viliä ymmärtääkseni käytetään myös sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa, jossa uskon sen olevan aivan tähti sen ominaisuuksiensa ansiosta. Se, mikä oli äärimmäisen mukavaa huomata tässä jykevärakenteisessa ratsussa, oli sen herkkyys. Vaikka voisi kuvitella tuon kokoisen ja rakenteisen hevonen olevan hidas ja ehkä vähän jähmeä, ei tällaista todellakaan ollut havaittavissa vaan sen sijaan sellainen positiivinen herkkyys, joka on ratsulle kuin ratsulle varsin toivottava ominaisuus.

Vilin kanssa laukkaillessa tuli kyllä esiin sen koon tuoma voima, jolla se liikkuu eteenpäin ja voi hyvin kuvitella sen vetävän sillä voimalla raskastakin taakkaa. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että jos tuon kokoinen hevonen päättäisi ottaa ja poistua, ei ratsastajalla selässä olisi kyllä juurikaan mitään sanomista asiaan.. Sen verran kärpänen sitä on siellä kyydissä. Tämän kokoisen hevosen kanssa siis kyllä korostuu, että sen pitää olla ehdottoman toimiva ja halukas toimimaan ihmisen kanssa, sillä muutoin voi kyllä tulla eteen roppakaupalla ongelmia. Noin ison hevosen kanssa ei ole siis leikkimistä...

Vilin kokeileminen oli kyllä hieno mahdollisuus ja upea kokemus. Hieman kyllä aluksi huimasi kun tuosta korkeudesta katseli alaspäin. ;) Vili oli kuitenkin kivan kompakti peli kun sitten päästiin töihin ja etenemään, ei tuntunut alkuunkaan niin isolta kuin mitä se oikeasti on. Ehkä se johtuu siitä, että Vili oli vähän kuin iso poni ratsuna. ;)

Vilin ja sen omistajan kanssa juteltuani pääsin myös hieman enemmän sisään shirehevosten maailmaan. Kuten voi kuvitella, shiret eivät ole ihan joka harrastajan juttu, sillä niiden ylläpitämisessä on paljon haasteita. Niiden koko on esimerkiksi varusteiden kannalta haastavaa, sillä ihan kaikki varusteet eivät sovi shirelle, etenkään näille isommille yksilöille, vaan välillä niitä varusteita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Shiren ruokinta on myös ihan oma juttunsa, sillä tässäkin hevosen koko tulee esiin ja koska hevosen kroppa on valtaisa, pitäisi se saada myös kestämään mahdollisimman hyvin. Ja myös käsittelyssä täytyy olla riittävän taitava, jotta hevonen pysyy mukavasti hallussa. Kuten jo aiemmin mainitsin, näin iso hevonen ei ole mukava, jossei se kunnioita ihmsitä.. Ei siis ehkä ihan aloittelijoiden rotu, vaikka kilttejä jättiläisiä olisivatkin.

Kiitokset Vilin omistajalle tästä kokeilumahdollisuudesta. Vili on kyllä aivan mahdottoman ihana!

Varoitus, hehkutusta ilmassa.

Siis nyt on kyllä tällainen hevosenomistajan harvinaislaatuinen päivä, jolloin on vaan niin iloinen ja onnellinen omista hevosistaan ja siis nimenomaan niiden osaamisesta. :) Ainahan niiden olemassaolosta on iloinen ja onnellinen, sillä ne ovat varsin ihania otuksia, mutta tänään tunsin jopa hetkellistä ylpeyttä katsellessani niiden videoita ja kuvia aamun treeneistä.

Olimme siis aamulla Pietin valmennuksessa. Piet on kyllä sellainen ihmemies, ettei mitään rajaa. Mitään sen suurempia ihmeitä tekemättä hevoset vaan lähtevät aina kulkemaan ihan superisti tämän miehen silmien alaisuudessa. Meillä on kotona ollut viimeiset kaksi viikkoa todellista jäätikköä koko piha eikä ole kyetty juurikaan treenailemaan. Olin hieman huolissani, miten valmennuskaan tulee sujumaan kun takana on vain maastotsillailua ja kevätauringosta nautiskelua.

Aamulla valmennukseen lähtöä tehdessäni mulla oli myöskin erittäin huono olo, kurkkua kutitti ja tuntui, että jälleen on flunssa iskemässä. Lähtökohdat ei siis olleet mitenkään mairittelevat...

Ensimmäisenä vuorossa oli Purde. Hölkkäilin sitä verryttelyssä jonkin aikaa ja se tuntui muutoin varsin hyvältä, mutta jostain syystä sillä oli koko ajan suu huomattavasti enemmän auki kuin normaalisti. Ei auttanut kuin toivoa, että suu oksahtaa kiinni hevosen vertyessä, sillä kuolaimet näytti olevan ihan normaalisti ja remmit ja ketjut normiasetuksissa. Turparemmi oli ehkä hieman vielä normaaliakin löysemmällä, tiedä sitten oliko se vaikuttava tekijä vaiko eikö.

Aloitettiin ravissa ja hetken ravin jälkeen jatkettiin laukassa. Laukkaa työstettiin kokoon ja eteen ja Purde tuntui todella hyvältä, vastasi hyvin apuihin ja laukkasi pyörivästi, muotokin parani koko ajan. Kun laukan sisällä siirtymiset oli hallussa, tehtiin laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Näistä on vuosien saatossa tullut kyllä jokseenkin kivan helppoja. Laukka nousee helposti ja pidätteet menevät läpi, hevonen tulee kokoon ja siirtyy hyvin käyntiin. Lisäksi nykyään laukka säilyy helposti hyvänä ilman minkäänlaisia ponnisteluita. Muistan elävästi ajan, kun jokainen askel piti ratsastaa ulos hevosesta eikä yksikään askel ollut helppo. Nyt siis voi vaan istua ja nauttia kyydistä.

Työskentelimme joitain kertoja myös laukassa nelikaarisella, jossa tehtiin aina vaihdot keskellä. Tämäkin onnistui yllättävän kivuttomasti. Kaarteet vaativat vähän tsemppailua, mutta jos kaarre ja suoristus onnistui, vaihto tuli kuin apteekin hyllyltä. Aika jees. Sitten laukkasulut, jotka sujuivat nekin yllättävän ok:sti. Murdellehan nämä sulut ei ole niinkään vaikeita, mutta jostain syystä sulku etenkin oikealle on mulle hyvin haastavaa. En saa riittävästi hevosta oikean pohkeen ympärille, jään vetämään oikeasta ohjasta enkä saa vasemmalta pidätteitä ja suoristusta läpi. Mutta tänään tämäkin jopa oli edes vähän helpompaa kuin yleensä. Ehkä mä vielä opin, kun vihdoin olen oppinut jo ymmärtämään ongelmani ja pystyn vähitellen sitä hieman korjaamaankin. Jiihaa!

Sitten vielä ravityöskentelyä, jossa ihan yhtäkkiseltään kaikki loksahti kohdilleen. Hevonen polki takaa eteen ja taipui ja venyi. Wau. En ole ehkä koskaaan saanut avotaivutuksia onnistumaan niin hyvin kuin tänään. Hevonen oli ihan uudenlaisessa ryhdissä ja ravasi ihan uudella tavalla itse eteenpäin. Ravisulutkin olivat vaivattomia, eivät vielä ehkä superhienoja, mutta ei myöskään sellaista jäätävää tahkoamista kuin aikaisemmin. Muutama lisäys vielä loppuun, jossa yritettiin saada hevonen pysymään ylhäällä ja siinä se sitten olikin. Vaikka alkufiilis oli aika jäätävä, loppufiilis oli ihan mieletön ja vielä kun katselin kameralta kuvia ja videoita, olin vielä aika yllättynyt, miten hyvältä kaikki näyttikin. Suukin meni kiinni, kun hevonen alkoi työskentelemään läpi kroppansa. Täytyy kuitenkin ehkä vähän tuunata suitsitusta huomiselle, josko vaihtelu kuolaimissa auttaisi taas hevosen suuta toimimaan paremmin.

Toisena oli vuorossa Eemeli. Nyt kun William on pitkään poissa pelistä, päätin, että Pietin valmennuksiin voidaan mennä kahden hevosen voimin, sillä muuten saadaan aivan liian vähän valmennusta keväälle. Eemeli on siis ollut viime aikoina hieman omituinen ja nyt sitten satulaa oli asennettu uuteen uskoon ja yritin itsekin tsemppailla mahdollisimman hyvin oman asennon kanssa. Aluksi Eemeli oli edelleen hieman omituisen oloinen, jännittynyt ja kireä. Sen takia en hirveästi verrytellyt itse vaan odotin, että päästään Pietin syyniin,  jossa yleensä kaikki toimii ja on helpompaa.

Aloitettiin perusravityöskentelyllä, jossa haettiin vaan hyvää tuntumaa ja taivutusta. Eemeli alkoi tässä koko ajan ravaamaan paremmin ja liikkumaan myös paremmin kohti tuntumaa. Hetken ravailtuamme, siirryimme laukkaan ja kuinka ollakaan, mitään ongelmia ei ollut. Jonkun aikaa laukka oli hieman kireää ja helposti pomppivaa, mutta kun poni pääsi vertymään ja sai kroppaansa auki, laukka parani paranemistaan koko ajan. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että hevonen yhtäkkiä tuntui taas ihan mielettömän hyvältä omalta itseltään ja kaikki oli helppoa. Laukassa ja jopa ravissakin oikealle saan olla tarkkana, ettei poni ole hieman vinossa vaan liikkuu suorana. Vasemmassa kierroksessa ei niinkään ole tätä ongelmaa, vaikka taas itse olen kokenut juuri vasemmassa sen viime aikoina vinoutuvan. :) Mutta oikeakin korjaantui helposti kun siihen vaan kiinnitti huomiota. Purdellahan tämä on myös ongelma nimenomaan vasemmassa kierroksessa, sillä oma vasen jalkani on heikompi ja sen takia en muista ratsastaa riittävästi vasenta takajalkaa mukaan liikkeisiin. Tähän suoruuteen on helppo kiinnittää huomiota silloin kun on hyvät peilit, joita kohden ratsastaa, mutta ilman peilejä se on huomattavasti vaikeampaa...

Laukassa työskentelimme Eemelin kanssa myös volteilla ja laukka-käynti-laukka-siirtymisillä. Kokosimme myös laukkaa ja teimme laukan sisällä siirtymisiä. Kokeilimme myös muutaman vaihdon, joissa aluksi saimme pari puhdasta pukin kautta ja sen jälkeen emme enää puhtaita ollenkaan. Ei haittaa, niitä ehtii harjoitella. Poni oli tässä vaiheessa jo ehkä hieman väsynyt alun jännittämisistä enkä saanut pidettyä sitä tarpeeksi koossa vaihtoihin vaan se pääsi levähtämään pitkäksi.

Sitten vielä ravityöskentelyä, avoja ja muutama sulkukin. Poni oli ihan super ja pilottikin ok. Vasemmalle sulut jopa onnistuivat, oikealle mulla oli taas mun omat ongelmani, mutta tuli sinnekin ihan ok askeleita yllättäen. :)

Olin niin onnellinen kun poni tuntui taas omalta itseltään ja toimi niin kuin ennenkin. Mä aina huolestunut niin totaalisesti, jos Eemeli on omituinen, sillä silloin tietää, että jossain on jotain vialla. Nyt kuitenkin ehkä viat on taas hetkellisesti selätetty ja poni toimii!

Eemelikin näytti hyvältä videolta ja kuvissa. Toivottavasti saan niitä tännekin laitettua esille taas mahdollisimman pian. Nyt piti vaan saada nämä fiilikset kirjoiteltua heti muistiin, sillä kevään mittaan on jäänyt monta valmennusta läpikäymättä mielessä kirjoituksen merkeissä ja se on aina vähän hölmöä, sillä osa valmennuksesta menee silloin vähän hukkaan. Tämä fiilisten läpikäynti on ehdottoman tärkeää, jotta valmennuksesta saa eniten irti!

Olo on jäätävän kammottava, kuumeinen ja kurkkuunkin sattuu, mutta huomenna silti valmennukset jatkuu ja toivottavasti olisi yhtä hyvä päivä tiedossa huomennakin!!!