Piet, day 2

Ensimmäisen päivän jälkeen mentiin hyvillä mielin toisen päivän treeneihin. Jälleen ensimmäisenä oli vuorossa Murde.

Murde oli toisena päivänä alusta asti pehmeän tuntuinen ja piti suunsa myös kiinni. Ensimmäisenä päivänä se oli siis hieman jäykkä ja kireä ja aukoi huomattavan paljon suutaan aluksi. Mitään muutoksia en kuolaimiin kuitenkaan päätynyt tekemään, sillä kuolainyhdistelmä oli juuri se, minkä kanssa hevonen on tähän mennessä kuitenkin ollut tyytyväisin.

Toisena päivänä jatkettiin työskentelyä enimmäkseen laukassa, paljon siirtymisiä laukan sisällä, jotta takajalat saatiin aktivoitua ja hevosen kropan alle. Murde kun helposti jättää takajalat hieman taakse mielummin kuin työntää ne kunnolla alle, jos ratsastaja ei ole aivan hereillä ja vaadi siltä riittävästi. Nämä laukan sisällä siirtymiset tuntuvat olevan Murdelle se juttu, jolla takajalat saa kivasti mukaan työskentelyyn ja koko hevonen herää unestaan.

Työskentelimme hetken myös jälleen nelikaarisella kiemurauralla niin, että keskelle tuli aina vaihto. Kuten edellisenäkin päivänä, kääntäminen oli vaikeampaa kuin vaihtaminen, mutta saimme kuin saimmekin tämän kuvion myös toimimaan varsin mallikkaasti.

Laukassa työskenneltiin myös sulkujen ja piruettilaukan kanssa. Koottiin laukkaa ympyrällä ja työskenneltiin se siinä sulun asentoon ja vähitellen mietittiin myös kääntämistä yhä pienemmälle ja pienemmälle voltille ja jopa piruettia kohden. Tässä saatiin aikaiseksi yllättävän hyviä askeleita ja välillä vähän jopa käännettiin piruettimaisesti. Tämän jälkeen työskenneltiin laukassa sulut myös kokonaisilla diagonaaleilla ja välillä jopa onnistuttiin ihan kivasti. Mä alan vihdoin pääsemään kiinni noihin sulkuihin ja osaan jopa välillä ratsastaa ne ihan asiallisesti. Vaatii kyllä aina keskittymistä ihan tosissaan!! Nyt on kuitenkin kiva kun Murde alkaa jaksaa niin hyvin läpi niiden sulkujen, ettei sitä tarvitse puskea vaan askellaji suurin piirtein säilyy ilman mitään äärimmäisiä ponnisteluja. :)

Kun laukkahommat oli tehtynä, siirryttiin vielä hetkeksi raviin ja työskenneltiin ravissa avot, sulut ja lisäykset läpi. Ja kuinka ollakaan, homma toimi ja kaikki oli helppoa. :) Murde alkoi toki olemaan jo aika väsynyt, mutta pääosin kuitenkin jaksoi aika kivasti loppuun asti. Avot tuntuivat jopa helpoilta, sulut menivät kohtuukivasti ja lisäyksissä sain ensimmäistä kertaa tehtyä muutaman lisäyksen ilman, että Murde painui alas tai pitkäksi. Oi sitä fiilistä!!! Ehkä mä vielä jonain päivänä opin Murdea ratsastamaan ihan oikeasti. Pitkä tie on jo kuljettuna, mutta varmasti vähintään yhtä pitkä tie vielä edessäpäin. Mutta on tää vaan niin superpalkitsevaa silloin kun hommat onnistuu ja valmentautuminen ylipäätään ihan supermotivoivaa!

Toisena vuorossa oli Eeemeli. Eemelikin tuntui heti alusta asti paljon paremmalta kuin edellisenä päivänä. Se oli tyytyväinen oma itsensä eikä enää kireä kuten edellisenä päivänä alkuun. Piet halusi sen ensin rennoksi ja pitkäksi edestä ja liikkumaan hyvin eteenpäin. Eemeli oli heti mukana pyynnöissä ja lähtikin toimimaan kivasti ja tunsi kuinka sen selkä pehmeni lähes välittömästi.

Pikkuhiljaa taas lähdettiin siirtymisten kautta hakemaan Eemeliä paremmin avuille ja tärkeää oli säilyttää pehmeä tuntuma ja muoto läpi kaikkien siirtymisten. Ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja myös muutama laukan sisällä siirtyminen.

Siirryttiin uralle ja lähdettiin työskentelemään avoja ja sulkuja. Avo pitkällä sivulla, puolivoltti ja sulussa takaisin uralle. Eemeli ei vielä kovin montaa kertaa ole sulkujen kanssa työskennellyt, mutta nyt selkeästi se oli saanut jutun juuresta kiinni ja teki varsin hienot sulut kumpaankin suuntaan. Vasemmalle jouduttiin hieman hiomaan, sillä en meinannut saada siinä kiinni omista avuistani, mutta oikealle sujui alusta asti varsin vaivattomasti. :) Huvittavaa on, että Murden kanssa mulla on juurikin se oikea vaikeampi itselleni ja Eemelin kanssa sit tuo vasemmalle.

Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiin takaisin laukkaan, tehtiin kokoamisia, voltteja ja käyntiin siirtymisiä ja sen jälkeen yritettiin löytää taas muutama vaihto. Vasemmalta oikealle sain parikin hyvää vaihtoa jo heti alkuunsa, mutta oikealta vasemmalle jouduttiin vähän työstämään, että saatiin se puhdas vaihto ponista irti (ja tietenkin musta) irti. Vasemmassa laukassa annoin Eeemelin jotenkin turhaan levähtää ennen vaihtoa eikä vaihto sitten koskaan tullut. Kun sain pidettyä sen napakammin koossa ja terävänä loppun asti, saatiin kuin saatiinkin hyvä puhdas vaihto aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopetella hommia.

Vielä pari lisäystä loppuun ja sitten kevyttä ravia hölkäten. Kylläpä oli jälleen taitava poni, vaikka satulan kanssa nyt ollaankin ihmeisään. Se ei vaan pysy enää paikoillaan vaan valuu eteen ja sepäs ponia vasta ärsyttääkin. Nyt sain asettelemalla geelipehmusteen satulan eteen sen jotenkin pysymään hieman paremmin kohdillaan, muttei se vieläkään ihan optimaalinen ole. Jotain tällekin asialle pitää taas pystyä tekemään, sillä tuolla ei kyllä nyt liian usein viitsi ratsastaa, ettei ponia vaan pääse se ahdistamaan...

Loppuun vielä kuva aiemmin esitellystä loimesta, joka on kyllä ollut varsin toimiva. Takana näkyy myös uusi ihana perheenjäsenemme eli uusi vetoauto, jolla on taas turvallisempaa kuljetella hevosia pitkin ja poikin. :)