Poniratsastaja ja shirehevonen

Nykyisen työni ehdoton ilo on päästä näkemään ja kokeilemaan paljon hyvinkin erilaisia hevosia ja poneja. Mieli avartuu huimasti kun kokeilee mitä erilaisimpia ratsuja ja jokaisesta ratsusta aina oppii jotakin.

Reilu viikko sitten sain mahdollisuuden kokeilla shirehevosta. Eräällä asiakkaallani on valikoima kaikenlaisia ihania sukkajalkoja pihassaan ja tällä kertaa hän halusi minun kokeilevan paria niistä. Toinen oli juurikin tämä aivan ihastuttava shirehevonen Vili. En ollut koskaan aiemmin ollut shirehevosen selässä, joten olin aivan intopiukeana tästä mahdollisuudesta.

Vili on 9-vuotias Ruotsissa syntynyt shirehevonen. Se on lähemmäs 190cm korkea komistus ja kyllähän se varsin jyhkeä ilmestys on kun sen vieressä vaikkapa seisoo. Varsinkin tällaiselle poniratsastajalle tuo koko kyllä herättää kunnioitusta. Vili kuitenkin vaikutti olevan varsin lempeä jättiläinen. Ja onhan tämä rotu jalostettu työkäyttöön, joten aika viisaitahan niiden tulisi käyttöään ajatellen ollakin.

Työskentelin Vilin kanssa kaikissa askellajeissa ja sen askeleet olivat aivan ihanan pehmeät. Noin isoksi hevoseksi, sen selässä oli yllättävän helppoa olla. Vilihän työskeen on osaamattomampienkin ratsastajien ratsuna, joten tämä on siihen kyllä varsin mukava ominaisuus. Viliä ymmärtääkseni käytetään myös sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa, jossa uskon sen olevan aivan tähti sen ominaisuuksiensa ansiosta. Se, mikä oli äärimmäisen mukavaa huomata tässä jykevärakenteisessa ratsussa, oli sen herkkyys. Vaikka voisi kuvitella tuon kokoisen ja rakenteisen hevonen olevan hidas ja ehkä vähän jähmeä, ei tällaista todellakaan ollut havaittavissa vaan sen sijaan sellainen positiivinen herkkyys, joka on ratsulle kuin ratsulle varsin toivottava ominaisuus.

Vilin kanssa laukkaillessa tuli kyllä esiin sen koon tuoma voima, jolla se liikkuu eteenpäin ja voi hyvin kuvitella sen vetävän sillä voimalla raskastakin taakkaa. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että jos tuon kokoinen hevonen päättäisi ottaa ja poistua, ei ratsastajalla selässä olisi kyllä juurikaan mitään sanomista asiaan.. Sen verran kärpänen sitä on siellä kyydissä. Tämän kokoisen hevosen kanssa siis kyllä korostuu, että sen pitää olla ehdottoman toimiva ja halukas toimimaan ihmisen kanssa, sillä muutoin voi kyllä tulla eteen roppakaupalla ongelmia. Noin ison hevosen kanssa ei ole siis leikkimistä...

Vilin kokeileminen oli kyllä hieno mahdollisuus ja upea kokemus. Hieman kyllä aluksi huimasi kun tuosta korkeudesta katseli alaspäin. ;) Vili oli kuitenkin kivan kompakti peli kun sitten päästiin töihin ja etenemään, ei tuntunut alkuunkaan niin isolta kuin mitä se oikeasti on. Ehkä se johtuu siitä, että Vili oli vähän kuin iso poni ratsuna. ;)

Vilin ja sen omistajan kanssa juteltuani pääsin myös hieman enemmän sisään shirehevosten maailmaan. Kuten voi kuvitella, shiret eivät ole ihan joka harrastajan juttu, sillä niiden ylläpitämisessä on paljon haasteita. Niiden koko on esimerkiksi varusteiden kannalta haastavaa, sillä ihan kaikki varusteet eivät sovi shirelle, etenkään näille isommille yksilöille, vaan välillä niitä varusteita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Shiren ruokinta on myös ihan oma juttunsa, sillä tässäkin hevosen koko tulee esiin ja koska hevosen kroppa on valtaisa, pitäisi se saada myös kestämään mahdollisimman hyvin. Ja myös käsittelyssä täytyy olla riittävän taitava, jotta hevonen pysyy mukavasti hallussa. Kuten jo aiemmin mainitsin, näin iso hevonen ei ole mukava, jossei se kunnioita ihmsitä.. Ei siis ehkä ihan aloittelijoiden rotu, vaikka kilttejä jättiläisiä olisivatkin.

Kiitokset Vilin omistajalle tästä kokeilumahdollisuudesta. Vili on kyllä aivan mahdottoman ihana!