Lukijat!

Hei kaikki lukijat, rekisteröityneet ja rekisteröitymättömät! Blogissani ei mitään isoja lukijavirtauksia juurikaan käy, mutta ilmeisesti jonkin verran säännöllistä asiakaskuntaa kuitenkin. ;)

Olisi kiva tietää teistä sivuja vilkuilevista henkilöistä jotain.. Eli jos vaikkapa kävisitte kommenttiosastoon kertomassa, että miten olette blogiini eksyneet, mistä pidätte/ette pidä blogissa ja mitä toivoisitte saavanne lukea jatkossa? Toki olisi kiva kuulla teistäkin, teidän hevoskuvioistanne ja tavoitteistannekin, mutta pärjään vähemmälläkin, jos ahdistaa kertoa itsestään enempää...

Osa lukijoista onkin jollain tavalla "tuttuja" ja heidän lukemisensa on tiedostettu, mutta toki voitte silti myös ilmiantaa itsenne. :)

Haluan myös kiittää kaikkia blogiini eksyneitä lukijoita siitä, että kommentointi on aina ollut asiallista, pidän sitä suuressa arvossa ja siksi pidän tämän heppapäiväkirjani avoimena lukijoille jatkossakin!

Vapaaviikko, part III, Pondeponi

Pondeponi on siis edelleen Loimaalla ajo-opetuksessa. Se on viihtynyt siellä varsin mukavasti, vaikka jonkun verran onkin kukkoillut ja huudellutkin kesken työnteon. Se on jo ollut kärryjen edessä useita kertoja eikä tunnu siitä juuri olevan moksiskaan.

Tiistaina ajelin paikan päälle kera Annin ja Siljan ja tarkoituksenamme oli päästä katsastamaan ponia itse teossa. Kun pääsimme paikalla, oli poni juuri alkuverryttelynä juoksutuksessa, jotta oppisi keskittymään hommiin heti alusta alkaen eikä huutelisi kun suoriudutaan valjastamisesta ja kärryajelusta. Ponilla oli juoksutuksessa valjakkovaljaat päällä harjoituksen vuoksi, vaikka vielä ajelut suoritetaankin ihan ravivaljailla ja koppakärryillä.

Sitten vermeiden vaihto ja kärryt kiinni ja menoksi. Aluksi ilman painoa ja sitten mentiin kyytiinkin. Pääsin siis itse kärryille istumaan ja olipahan hetken ohjatkin kätösissä. :) Raviakin mentiin, siinä tosin Leena otti ohjat omiin käsiinsä, ettei mua rupeaisi liikaa hirvittämään... Hauska ajelu kerrassaan ja sitten poni talliin ja varusteet pois! Kyllä se Moniponi on tässäkin hommassa vaan juuri niin viisas kuin osasi kuvitellakin.

Ainoa miinuspuoli hommassa on se, että juuri vaivalla kerrytetyt lisäkilot ovat kaikonneet ponin kyljistä, sillä se ei ole hetkeäkään paikallaan vaan tsekkailee tilannetta jatkuvasti ja huutelee ja ruokakin maistuu vain ajoittain. Ehkä se alkaa saamaan hieman lihaa luittensa päälle kun tottuu tähän vähän hektisempään elämään ja kun duunit alkavat olemaan rankempia. Pondeponihan on siitä hassu, että se lopettaa syömisen, jossei sillä ole riittävän haastavaa ja mielenkiintoista puuhasteltavaa. Sitten kun on kunnolla hiki ja paljon duunia, nii ruokakin maistuu ihan eri lailla.

Torstaina vuorossa oli jälleen ajo Loimaalle. Tällä kertaa ohjelmassa oli Lassi Lehmuston valmennustunti. Ajelin satulat kyydissä Loimaalle ja päädyin satulavaihtoehtona taikasatulaan, joka on Pondeponille aivan yhtä epäsopiva kuin sen kaikki muutkin satulat.. :) Sitten vaan siis poni kuntoon ja tunnille.

Tunnin teemana oli piiska peukaloiden alle, kädet hiljaa ja siirtymisten ratsastus. Tehtiin ensin siirtymisiä ravin sisällä niin, että pieneen raviin piti tulla ilman jalkaa ja niin loppuun, että tuntee, ettei poni voi enää hidastaa ja siitä ratsastaa eteen ja sitten taas takaisin. Koko ajan piti pitää huolta, että paino on takajaloilla ja takajalat kannattelevat koko ponin liikettä. Ponde alkoikin liikkumaan aika kivasti tämän tehtävän kautta. Koko homma tehtiin harjoitusravissa ja aiemmin ei kyllä olla Ponden kanssa näin paljoa harjoitusravia menty... (varmaan edes yhteensä)

Kun sitten ravia oltiin työstetty riittävästi, tehtiin siirtymisiä pieni ravi - iso ravi - pieni ravi -laukka - pieni ravi - iso ravi - pieni ravi - laukka jne. Nostot olivat tärkeässä roolissa ja loppupeleissä saatiin kuin saatiinkin jopa ne nostot toimimaan ihan kivasti. Laten ajatuksena laukassa oli, että sisäpohje nostaa laukan ja ulkopohje kuljettaa laukkaa. Ihan toimiva ajatus... Piiska säilyi koko ajan peukaloiden alla ja katsella piti taivaalle!

Välillä on kyllä kiva päästä valmentajan silmien alle, joka ei ole nähnyt minua koskaan aiemmin, silloin kaikki virheet tulee valmentajalle "tuoreina" ja valmentaja pystyy kiinnittämään niihin tehokkaasti huomiota. Tämän tunnin haasteena oli myös se, että tunnilla meidän kanssamme oli kiimainen tamma. :) Kaikenlaisia tilanteita on hyvä harjoitella jo nuoresta pitäen... Olin tunnin jälkeen erittäin tyytyväinen poniini ja niin oli Latekin, joka kyseli, että " Onko toi ihan oikeesti vasta 4? "... Ja mä vaan jouduin toteamaan, että kyllä se ihan oikeasti on vasta neljävuotias ponin alku!

Nyt vaan pitää toivoa, että poni saisi lihaa luittensa päälle ja jatkaisi hyvää edistymistään ajohommissa. Kyllä siitä ainakin hyvää huolta pidetään, siitä olen varma!

Vapaaviikko, part II, vieraat hevoset

Vilppu

Vilpun kanssa kauden päätavoite eli 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelu Ypäjällä Suomenhevosten kuninkaallisissa lähenee pikavauhtia. Valmisteluita on jatkettu parhaan osaamisen mukaan ja Vilpulle on löytynyt myös estepilotti sen estepuolta luotsaamaan. Vilpun kanssa on treenattu suoruutta, siirtymisiä ja kääntämistä, ihan pelkkää peruskauraa. Vilppu on edelleenkin ihan yhtä haastava projekti kuin aina ennenkin, mutta alkaa muistuttaa ihan normaalia ratsua päivä päivältä enemmän. Toki se sitten välillä muistuttaa omista omituisuuksistaan, mutta koko ajan harvemmin. Vilpun tähdet ovat siis viime aikoina olleet kohdillaan. Ei se nyt vieläkään ihan niin tehtävien tasalla ole kuin toivoisin, mutta kaikkea ei voi saada ja Vilpun kanssa suurin tavoite on ollut, että päästäisi osallistumaan laatuarvosteluun ja se näyttäisi nyt todella olevan tapahtumassa. :)

Aku

Akun ratsastin viime viikolla kaksi kertaa. Edellisen viikon katastrofaalisen ratsastuskerran jälkeen en ollut kovinkaan toiveikas kavutessani kyytiin keskiviikkona, mutta tällä kertaa jouduin yllättymään positiivisesti. Allani oli pienen suoristustuokion jälkeen eteenpäinpyrkivä hevonen, joka esitti ehkä parasta vasenta laukkaa koskaan. Olin ymmälläni enkä voinut oikeastaan kuin lopettaa, kun hevonen vastasi kaikkiin pyyntöihini superasenteella. Torstaina kuulin hierojan löytäneen jonkun joku aika sitten tulleen lihasvaurion, mutta perjantainkaan ratsastuksella ei ollut tietoakaan moisen vaikuttavan hevosen liikehdintään enää. Ohjeena oli hölkkäillä kevyesti ja niin tehtiinkin, mutta tämä kevyt hölkkä oli laadukkaimmasta päästä lajissaan, mitä ollaan yhdessä Akun kanssa suoritettu. Kun esimerkiksi ravissa käänsi lävistäjälle, askel venyi ja hevonen halusi liikkua isommin. Edellisviikon kauheuden jälkeen uskoin taas asiaani ja olin tyytyväinen Akuun! Ehkäpä lihasvauriot olivat jo paranemaan päin, sillä tuskin tämä hevonen muutoin olisi näin liikehtinyt... Aina kun olen täysin masentunut ja tuntuu siltä, että mikään ei etene tämän hevosen kanssa, se yllättää ja laittaakin parastaan!

Sami

Samin kanssa tehtiin perjantaina ihan mukava reeni ja työstettiin siirtymisiä. Sami vielä tsillailee kovien kisojen jäljiltä, mutta välillä käydään tekemässä hauskaa puuhastelua sen kanssa. Nyt työskenneltiin siirtymisiä, jotka ovat ehkä jääneet liian vähälle huomiolle kaikkia temppuja työstäessä. Ihan hyvä reeni saatiin kuitenkin aikaiseksi ja mieleen palautui hyvin se, kuinka tärkeää tällainen perustreeni on. Jatketaan niiden temppujen kanssa sit taas kun saadaan nää perusjutut ensin takaisin haltuun.

Kerma

Kerman kanssa tehtiin myöskin vain yksi reeni tälle viikolle. Sen kanssa päätin, että koska se on lastenponi, sen pitää osata kantaa ratsastajansa myös ilman satulaa. Niinpä kapusin sen kyytiin ilman satulaa ja hetken hämmentymisen jälkeen se kantoi minua ilman satulaa ihan siinä missä satulan kanssakin. Jalkoja ei tosin uskaltanut hirveästi tökkiä kylkiin, sillä hieman herkkänä se oli takapäästään... :) Tehtiin kuitenkin hyvä reeni kaikissa askellajeissa ja varsinkin pohkeenväistöt tuntuivat melkein helpommilta ilman satulaa suoritettuina kuin satulan kanssa. Oli helpompi vahtia omaa painoa ja asentoa ilman satulaa. Oli kyllä hauskaa, vaikka jonkun kerran ehkä matkan aikana hieman hirvittikin!

Dave

Heidin Daven kanssa kävin hölkkäilemässä pari kertaa Heidin ollessa lomailemassa. Dave oli varsin mukava ja meillä oli kivat hölkät niin kuin yleensäkin. Ihan perusduunia, vähän ravia ja laukkaa sinne tänne ja vähän siirtymisiä tehtiin, Dave oli kivasti kuulolla ja teki mitä pyydettiin. On se vaan kiva ratsastella erilaisilla hevosilla, aina saa jotain uutta ajateltavaa ja opeteltavaa!

Torsten 

Perjantaina oli vuorossa minulle aiemmin tuntematon ratsu eli Jillan Torsten. Jilla otti minuun tämän blogini perusteella yhteyttä ja sovimme Torstenin kokeilusta. Tämä kokeilu oli varsin antoisa, sillä Torsten osoittautui erittäin miellyttäväksi ratsuksi, jolla oli kiva körötellä menemään. Se oli varsin osaavakin ja pääsi yllättämään minut kyllä taidoillaan. ;) Tehtiin kaikenlaista hauskaa, väistöjä, lisäyksiä ja vastalaukkaa. Oli todella kivaa ja kaikille osapuolille taisi jäädä hyvä mieli. Varastin vielä kuvankin Jillan blogista näytille:

Kiitos kuvasta kuvaajalle! On aina ihanaa saada kuvamateriaalia näistä puuhasteluista, sillä siitä vaan on aina apua, että näkee, mitä siellä selässä oikein tapahtuu tai ei tapahdu! :)

Vapaaviikko, part I, juoksutusta ja esteilyä

Tulin illalla töihin täynnä energiaa ja pää täynnä ajatuksia blogia varten. Mulla oli kivoja ideoita ja paljon asiaa. Valitettavasti johtuen töistä, on nyt kuitenkin muutama tunti myöhemmin takki tyhjä ja päässä jäljellä vain huono fiilis kaikesta. Näin se elämä heittelee yhdenkin päivän sisällä. Ei kai auta kuin yrittää kerätä niitä kivoja ajatuksia takaisin kokoon ja kirjoittaa ne sanoiksi. Jospa se auttaisi parantamaan omaa mieltäkin.

Vapaaviikko on siis jälleen takanapäin ja paljon kaikkia hauskoja tapahtumia raportoitavana tännekin. En vain oikein tiedä, pitäisikö taas vaan sylkeä kaikki ulos tähän samaiseen postaukseen vai eritellä tapahtumia omiin postauksiinsa.

Maanantaina juoksutettiin kaikki omat ponit. Murden juoksuttaminen vaatii 2 henkilöä, sillä se osaa kaikki ketkuilut juoksutuksessa. :) Sen bravuuri yksin juoksuttaessa on, että se ei liiku aluksi mihinkään ja kun sitten saa kunnon otteen juoksutuspiiskasta ja kertoo, että pitäisi vähän juostakin, se poistuu miljoonaa takavasemmalle... Että näin. Toimivaksi juoksutustavaksi on kuitenkin huomattu se, että toinen (isompi) pitää narusta ja toisella on keppi käsissään. Näin juoksuttaessa Murde on joutunut hommiin ja juoksutuksesta saa irti muutakin kuin pahan mielen. Eemu ja Cami ovat onneksi mukavia juoksutettavia, joiden kanssa ei juuri tarvitse kuin ajatella sitä mitä haluaa niiden tekevän ja ne tekevät sitä jo. Juoksutuksessa on mukavaa nähdä, kuinka hevoset liikkuvat ja työskentelevät. Liian harvoin kuitenkin näitä omia työstettäviään näkee itse liikkumassa.

Tiistaina jatkui omien näkeminen työskenneltynä itse työskentelemisen sijaan. Oli nimittäin vuorossa esteloikkapäivä. Murde ja Cami pakattiin traileriin ja suunnattiin melkein naapuriin eli Kalliorinteeseen. Annilla ja ratsuilla oli Antin estetunti. Ensimmäisenä vuorossa oli Cami, jonka selässä Anni oli toista kertaa. Hyppelöt aloitettiin pienillä simppeleillä tehtävillä ja pikkuhiljaa koottiin useampi este peräkkäin. Cami oli ihan fiiliksissä koko tunnin ajan, se hyppäsi hienolla teknikalla ja suurella innolla. Vaikka väsymys alkoi jossain vaiheessa painamaan, se suoritti lopun radatkin ihan super-asenteella eikä mikään näyttänyt sille vaikealta. Antti oli jopa sitä mieltä, että Camissa olisi ainesta poni-gp-poniksi.. ;)

Sitten Annilla oli vuorossa Murde, jonka kanssa hyppelöt ovat viime aikoina rajoittuneet omassa tarhassa hyppäämiseen. Lisäksi muistissa ovat myös sen aiemmat hölmöilyt esteillä, joista se tuntuu tosin suureksi osaksi päässeen jo yli... Murden kanssa aloitus oli myöskin simppeleillä perustehtävillä ja pikkuhiljaa työskenneltiin kohti kohtuullisen pitkää ratatehtävää. Annin ratsastaessa hyvin myös Murde toimi hyvin, sillä oli kiva into päällä ja se näytti nauttivan hyppäämisestä. Antin tehtävät oli sille ja Annille juuri sopivia ja tällaisesta hyvästä treenistä tuli varmasti heille ratsukkona lisää itsevarmuutta. Musta oli vaan kiva katsella Murdea reeneissään ja itsekin sain kyllä ihan hyviä ajatuksia tunnin antimista. Antilla on usein opetuksessaan sellaisia elementtejä, joista hyötyy ihan koulutuupparikin, etenkin jos niitä osaa vähän jatkojalostaa omiin tarpeisiinsa sopiviksi... :) Kunhan Pondeponi kotiutuu maailmalta, niin voi olla, että uskaltaudun sen kanssa joskus itsekin Antin tunnille, sen verran leppoisalta puuhalta se vaikuttaa!

Murdesta on niin harvoin esteratsastuskuvia tarjolla, että nyt spämmään ison kasan niitä kaikkien kauhuksi:

Kotiin päästyämme odotti vielä Eemun liikutus. Eemun on pidemmän aikaa ollut tarkoitus päästä hyppäämään vähän ratsastajan kanssa, mutta erinäisistä syistä se on aina jäänyt. Nyt sitten oli oiva tilaisuus, joten valjastettiin Eemu Annille ja Anni otti sillä sen elämän ensimmäiset loikat ratsastajan kanssa. Eemu oli varsin viisas, vaikkakin ehkä aavistuksen dramaattinen tässä estepuuhassa. :) On näiden lahjakkaiden ratsujen kanssa kiva puuhastella, kun kaikki tekeminen on helppoa...

Tämän session jälkeen oli tyytyväinen poni, ratsastaja ja omistajat. :) Saa nähdä, koska Eemu pääsee ihan oikeeseen estevalmennukseenkin. Ehkä se ansaitsisi mahdollisuuden näyttää kykyjään tässäkin lajissa... *hihi*

Josko tässä kohtaa olisi hyvä hetki vetää henkeä ja miettiä, mikä on seuraava vapaaviikon raportoitava tapahtumasarja.

Sneak a Peek

Tässä pikkupala mun ja Murden valmennuksesta viikonlopulta: