Pondeponi on siis edelleen Loimaalla ajo-opetuksessa. Se on viihtynyt siellä varsin mukavasti, vaikka jonkun verran onkin kukkoillut ja huudellutkin kesken työnteon. Se on jo ollut kärryjen edessä useita kertoja eikä tunnu siitä juuri olevan moksiskaan.
Tiistaina ajelin paikan päälle kera Annin ja Siljan ja tarkoituksenamme oli päästä katsastamaan ponia itse teossa. Kun pääsimme paikalla, oli poni juuri alkuverryttelynä juoksutuksessa, jotta oppisi keskittymään hommiin heti alusta alkaen eikä huutelisi kun suoriudutaan valjastamisesta ja kärryajelusta. Ponilla oli juoksutuksessa valjakkovaljaat päällä harjoituksen vuoksi, vaikka vielä ajelut suoritetaankin ihan ravivaljailla ja koppakärryillä.
Sitten vermeiden vaihto ja kärryt kiinni ja menoksi. Aluksi ilman painoa ja sitten mentiin kyytiinkin. Pääsin siis itse kärryille istumaan ja olipahan hetken ohjatkin kätösissä. :) Raviakin mentiin, siinä tosin Leena otti ohjat omiin käsiinsä, ettei mua rupeaisi liikaa hirvittämään... Hauska ajelu kerrassaan ja sitten poni talliin ja varusteet pois! Kyllä se Moniponi on tässäkin hommassa vaan juuri niin viisas kuin osasi kuvitellakin.
Ainoa miinuspuoli hommassa on se, että juuri vaivalla kerrytetyt lisäkilot ovat kaikonneet ponin kyljistä, sillä se ei ole hetkeäkään paikallaan vaan tsekkailee tilannetta jatkuvasti ja huutelee ja ruokakin maistuu vain ajoittain. Ehkä se alkaa saamaan hieman lihaa luittensa päälle kun tottuu tähän vähän hektisempään elämään ja kun duunit alkavat olemaan rankempia. Pondeponihan on siitä hassu, että se lopettaa syömisen, jossei sillä ole riittävän haastavaa ja mielenkiintoista puuhasteltavaa. Sitten kun on kunnolla hiki ja paljon duunia, nii ruokakin maistuu ihan eri lailla.
Torstaina vuorossa oli jälleen ajo Loimaalle. Tällä kertaa ohjelmassa oli Lassi Lehmuston valmennustunti. Ajelin satulat kyydissä Loimaalle ja päädyin satulavaihtoehtona taikasatulaan, joka on Pondeponille aivan yhtä epäsopiva kuin sen kaikki muutkin satulat.. :) Sitten vaan siis poni kuntoon ja tunnille.
Tunnin teemana oli piiska peukaloiden alle, kädet hiljaa ja siirtymisten ratsastus. Tehtiin ensin siirtymisiä ravin sisällä niin, että pieneen raviin piti tulla ilman jalkaa ja niin loppuun, että tuntee, ettei poni voi enää hidastaa ja siitä ratsastaa eteen ja sitten taas takaisin. Koko ajan piti pitää huolta, että paino on takajaloilla ja takajalat kannattelevat koko ponin liikettä. Ponde alkoikin liikkumaan aika kivasti tämän tehtävän kautta. Koko homma tehtiin harjoitusravissa ja aiemmin ei kyllä olla Ponden kanssa näin paljoa harjoitusravia menty... (varmaan edes yhteensä)
Kun sitten ravia oltiin työstetty riittävästi, tehtiin siirtymisiä pieni ravi - iso ravi - pieni ravi -laukka - pieni ravi - iso ravi - pieni ravi - laukka jne. Nostot olivat tärkeässä roolissa ja loppupeleissä saatiin kuin saatiinkin jopa ne nostot toimimaan ihan kivasti. Laten ajatuksena laukassa oli, että sisäpohje nostaa laukan ja ulkopohje kuljettaa laukkaa. Ihan toimiva ajatus... Piiska säilyi koko ajan peukaloiden alla ja katsella piti taivaalle!
Välillä on kyllä kiva päästä valmentajan silmien alle, joka ei ole nähnyt minua koskaan aiemmin, silloin kaikki virheet tulee valmentajalle "tuoreina" ja valmentaja pystyy kiinnittämään niihin tehokkaasti huomiota. Tämän tunnin haasteena oli myös se, että tunnilla meidän kanssamme oli kiimainen tamma. :) Kaikenlaisia tilanteita on hyvä harjoitella jo nuoresta pitäen... Olin tunnin jälkeen erittäin tyytyväinen poniini ja niin oli Latekin, joka kyseli, että " Onko toi ihan oikeesti vasta 4? "... Ja mä vaan jouduin toteamaan, että kyllä se ihan oikeasti on vasta neljävuotias ponin alku!
Nyt vaan pitää toivoa, että poni saisi lihaa luittensa päälle ja jatkaisi hyvää edistymistään ajohommissa. Kyllä siitä ainakin hyvää huolta pidetään, siitä olen varma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti