Vilpun kanssa kauden päätavoite eli 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelu Ypäjällä Suomenhevosten kuninkaallisissa lähenee pikavauhtia. Valmisteluita on jatkettu parhaan osaamisen mukaan ja Vilpulle on löytynyt myös estepilotti sen estepuolta luotsaamaan. Vilpun kanssa on treenattu suoruutta, siirtymisiä ja kääntämistä, ihan pelkkää peruskauraa. Vilppu on edelleenkin ihan yhtä haastava projekti kuin aina ennenkin, mutta alkaa muistuttaa ihan normaalia ratsua päivä päivältä enemmän. Toki se sitten välillä muistuttaa omista omituisuuksistaan, mutta koko ajan harvemmin. Vilpun tähdet ovat siis viime aikoina olleet kohdillaan. Ei se nyt vieläkään ihan niin tehtävien tasalla ole kuin toivoisin, mutta kaikkea ei voi saada ja Vilpun kanssa suurin tavoite on ollut, että päästäisi osallistumaan laatuarvosteluun ja se näyttäisi nyt todella olevan tapahtumassa. :)
Aku
Akun ratsastin viime viikolla kaksi kertaa. Edellisen viikon katastrofaalisen ratsastuskerran jälkeen en ollut kovinkaan toiveikas kavutessani kyytiin keskiviikkona, mutta tällä kertaa jouduin yllättymään positiivisesti. Allani oli pienen suoristustuokion jälkeen eteenpäinpyrkivä hevonen, joka esitti ehkä parasta vasenta laukkaa koskaan. Olin ymmälläni enkä voinut oikeastaan kuin lopettaa, kun hevonen vastasi kaikkiin pyyntöihini superasenteella. Torstaina kuulin hierojan löytäneen jonkun joku aika sitten tulleen lihasvaurion, mutta perjantainkaan ratsastuksella ei ollut tietoakaan moisen vaikuttavan hevosen liikehdintään enää. Ohjeena oli hölkkäillä kevyesti ja niin tehtiinkin, mutta tämä kevyt hölkkä oli laadukkaimmasta päästä lajissaan, mitä ollaan yhdessä Akun kanssa suoritettu. Kun esimerkiksi ravissa käänsi lävistäjälle, askel venyi ja hevonen halusi liikkua isommin. Edellisviikon kauheuden jälkeen uskoin taas asiaani ja olin tyytyväinen Akuun! Ehkäpä lihasvauriot olivat jo paranemaan päin, sillä tuskin tämä hevonen muutoin olisi näin liikehtinyt... Aina kun olen täysin masentunut ja tuntuu siltä, että mikään ei etene tämän hevosen kanssa, se yllättää ja laittaakin parastaan!
Sami
Samin kanssa tehtiin perjantaina ihan mukava reeni ja työstettiin siirtymisiä. Sami vielä tsillailee kovien kisojen jäljiltä, mutta välillä käydään tekemässä hauskaa puuhastelua sen kanssa. Nyt työskenneltiin siirtymisiä, jotka ovat ehkä jääneet liian vähälle huomiolle kaikkia temppuja työstäessä. Ihan hyvä reeni saatiin kuitenkin aikaiseksi ja mieleen palautui hyvin se, kuinka tärkeää tällainen perustreeni on. Jatketaan niiden temppujen kanssa sit taas kun saadaan nää perusjutut ensin takaisin haltuun.
Kerma
Kerman kanssa tehtiin myöskin vain yksi reeni tälle viikolle. Sen kanssa päätin, että koska se on lastenponi, sen pitää osata kantaa ratsastajansa myös ilman satulaa. Niinpä kapusin sen kyytiin ilman satulaa ja hetken hämmentymisen jälkeen se kantoi minua ilman satulaa ihan siinä missä satulan kanssakin. Jalkoja ei tosin uskaltanut hirveästi tökkiä kylkiin, sillä hieman herkkänä se oli takapäästään... :) Tehtiin kuitenkin hyvä reeni kaikissa askellajeissa ja varsinkin pohkeenväistöt tuntuivat melkein helpommilta ilman satulaa suoritettuina kuin satulan kanssa. Oli helpompi vahtia omaa painoa ja asentoa ilman satulaa. Oli kyllä hauskaa, vaikka jonkun kerran ehkä matkan aikana hieman hirvittikin!
Dave
Heidin Daven kanssa kävin hölkkäilemässä pari kertaa Heidin ollessa lomailemassa. Dave oli varsin mukava ja meillä oli kivat hölkät niin kuin yleensäkin. Ihan perusduunia, vähän ravia ja laukkaa sinne tänne ja vähän siirtymisiä tehtiin, Dave oli kivasti kuulolla ja teki mitä pyydettiin. On se vaan kiva ratsastella erilaisilla hevosilla, aina saa jotain uutta ajateltavaa ja opeteltavaa!
Torsten
Perjantaina oli vuorossa minulle aiemmin tuntematon ratsu eli Jillan Torsten. Jilla otti minuun tämän blogini perusteella yhteyttä ja sovimme Torstenin kokeilusta. Tämä kokeilu oli varsin antoisa, sillä Torsten osoittautui erittäin miellyttäväksi ratsuksi, jolla oli kiva körötellä menemään. Se oli varsin osaavakin ja pääsi yllättämään minut kyllä taidoillaan. ;) Tehtiin kaikenlaista hauskaa, väistöjä, lisäyksiä ja vastalaukkaa. Oli todella kivaa ja kaikille osapuolille taisi jäädä hyvä mieli. Varastin vielä kuvankin Jillan blogista näytille:
Kiitos kuvasta kuvaajalle! On aina ihanaa saada kuvamateriaalia näistä puuhasteluista, sillä siitä vaan on aina apua, että näkee, mitä siellä selässä oikein tapahtuu tai ei tapahdu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti