keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24. luukku: Haaveile (ja tee haaveistasi totta)!

Noel Nuudelman toteutti haaveeni omasta suomenhevosesta, sen kanssa päästiin laatuarvostelujen sijoituksille ja napattiinpa parhaan estehevosen tittelikin, suuria hienoja hetkiä, joissa haaveista tuli totta! 
Samin kanssa olen päässyt pikku hiljaa lähemmäs tavoitettani tulla isona poniratsuttajaksi! 
Esmeralda oli myös ensimmäisiä poniprojektejani ja vei minua eteenpäin matkalla kohti "musta tulee isona poniratsuttaja"-haavetta. 
A.T. Jesperin kanssa pääsin toteuttamaan haaveitani kilpailemisesta ja valmentautumisesta. 
Murde, ensimmäinen oma hevoseni. Eräs suurimmista haaveistani toteutui kun hankin ensimmäisen oman hevoseni!
Ensimmäinen kansallinen koulustartti itse alusta kouluttamallani ratsulla!
Katsellessani Suvi-Hermiinaa Henna Arpalon ratsastamana, haaveilin, että saisin itse joskus samanlaisen mahdollisuuden. Kyllähän sekin sitten tapahtui, mutta opin myös, että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Suvi-Hermiinan kanssa oli valitettavan paljon epäonnea. 
Ponden hankin itselleni, jotta se voisi olla työnäytteeni ponin rakentamisesta. Haaveena ponia hankkiessa oli esittää se oripäivillä ja ikäluokkakilpailuissa. Osa tapahtui, osa ei.  
Ponden ensimmäisen poninäyttelyn rusetit ja pokaalit. Jälleen lähempänä haaveita! 
Ensimmäinen kansallinen He A-startti itse alusta asti tekemälläni ratsulla. Tuona päivänä olin jo tehnyt monesta haaveestani totta.
Salaisena haaveena Samin omistajan kanssa oli Samin menestys laatuponikilpailuissa. Sami kuittasi Askellaji Champion-tittelin ja olimme onnemme kukkuloilla haaveemme toteuduttua!
Ensimmäinen aluekilpailun voitto!
Ensimmäinen ulkomaanelävän valmennus Suomessa, Piet Tijssen ja Murde 5vee. 
Murden ja mun ihkaensimmäinen startti, olin toteuttamassa haavettani kilpailla omalla hevosellani.
Verkkaamassa mun ensimmäisen kansalliseen vaativan (ja vaativan ylipäätään) starttiin. Jälleen yksi haave oli toteutumaisillaan!
Ensimmäinen kansallinen voitto, yksi upeimpia päiviä elämässäni tähän mennessä! 
Ensimmäisiä ratsastuksia Pondella, Ponde vaikutti juuri niin lupaavalta kuin olin haaveillutkin!
Oma hevostila, eräs suurimmista haaveista oman hevosen hankkimisen lisäksi toteutui 
Osallistuminen aluemestaruuteen senioreissa on ollut aina haaveenani, nyt pitäisi enää toteuttaa menestyminen siellä...
Ponde valmisteltiin oripäiville ja se oli osallistumassa hienossa kunnossa, mutta valitettavasti loukkaantumisen johdosta joutui keskeyttämään oripäivät ennen kuin pääsi aloittamaankaan.
Haavesta tuli jälleen totta, maalissa itse kouluttamallani ratsulla VaB-tasoisella radalla!
Ensimmäinen aluesijoitus Murden kanssa, todellinen "haaveista tuli totta"-päivä.  
Viikkoa myöhemmin, ensimmäinen aluevoitto Murden kanssa, jälleen suuri haave toteutui...
Ensimmäinen minulle kotiin tullut ratsutettava poni, pikkuhiljaa siis poniratsuttajaksi... :)
Tämä poni oli ollut haaveeni siitä asti kun sen olemassaolosta olin tiennyt, eräänä kauniina päivänä se asui pihassani ja oli tulevaisuuden tähtiratsuni. Mieletöntä!
Haaveenani on ollut päästä esiintymään suuremmalle yleisölle, Horse Fairissa se tapahtui!
Ensimmäinen kansallinen startti itse omistamalla hevosella tai ponilla, erittäin pitkäaikaisen haaveen toteutuminen sekin!
Veljekset samaan aikaan samoissa kisoissa ja kummallakin rusetti! 
Ensimmäinen starttini Laakson kentällä ja vielä omalla ponilla! Siellä olen haaveillut ratsastavani jonain päivänä jo kauan sitten!
Ensimmäinen kansallinen startti Eemelin kanssa, a dream come true!
Vilpun kanssa kasvattajakilpailussa, haave, jonka en aika ajoin uskonut toteutuvan!
Eikö me kaikki haaveilla siitä, että oma poni esiintyisi Horse Showssa?!?!?!?
Ja että oma poni sijoittuu Ypäjän kisoissa... 
Haaveilu on kehityksen taustalla, sillä kun on haaveita, on halu kehittyä ja kun on halu kehittyä, jaksaa kehittymisen eteen tehdä töitä. Haaveilkaa siis ja suunnatkaa kohti haaveitanne. Mikään ei ole mahdotonta, kun siihen riittävästi uskoo ja sitä riittävästi tahtoo. Jos jotain, niin sen olen tässä matkan varrella huomannut! 

Mun tämänhetkiset päällimmäiset haaveeni ovat päästä kilpailemaan PSG-tasolla jollain näistä mun ratsuistani ja oppia Murden kanssa tekemään vähän vaikeampiakin juttuja! 

Tämä on ehkä vinkeistäni se, jonka koen tärkeimmäksi ja hyödyllisimmäksi ja siksi jätin sen ihan viimeiseksi. :) 

Toivottavasti olette viihtyneet kalenterini parissa ja jotain on ehkä jäänyt mieleenkin näitä mun turinoistanikin. Mä oon ainakin saanut itse hyvää kertausta moniin asioihin ja olenpahan saanut kirjoiteltua hieman aktiivisemmin tänne blogiinikin! :) Joinain iltoina on kyllä ollut hieman haastavaa motivoitua kirjoittamiseen, mutta onneksi aina on saanut jotain aikaiseksi eikä tämäkään homma jäänyt vain haaveilun tasolle... ;) 

RAUHAISAA JOULUA!


Milja ratsuineen toivottaa lukijoilleen rauhaisaa sekä lämminhenkistä joulua! 


tiistai 23. joulukuuta 2014

23. luukku: Harjoittele!

Jo vanha sanontakin sanoo, että harjoitus tekee mestarin. Toinen taas, että kertaus on opintojen äiti. Totuus on siis se, että vaikka omaan kehitykseen voi vaikuttaa monin eri tavoin, suurin osa kehittymisestä kuitenkin tapahtuu harjoittelun kautta. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla!


Satoi tai paistoi, oli kylmä tai kuuma, on oltava valmis harjoittelemaan, jos tilaisuus siihen tarjoutuu. Säästä huolimatta treeni on tärkeää silloin kun se vaan sääolosuhteiden puitteissa on mahdollista ja järkevää.


Jos vaan mahdollista, on rikkautta harjoitella mahdollisimman monenlaisilla ratsuilla ja monenlaisissa tilanteissa. On kehittävää tehdä töitä sileällä, hypätä esteitä tai vaikkapa käydä maastossa. Kunhan istut hevosen selässä, on sinulla mahdollisuus kehittyä.


Välillä harjoitusten on hyvä olla kepeitä, letkeitä ja helppoja, joskus taas on huomattavasti vielä hyödyllisempää haastaa itsensä vaikeampiin harjoituksiin ja pyrkiä mukavuusalueen ulkopuolelle.


Monipuolisuus harjoituksissa kehittää meitä ratsastajina, mutta kehittää myös yhtä lailla hevosia sekä antaa myös niille uutta motivaatiota kun ei aina tarvitse junnata samoja juttuja viikosta toiseen.


Yksin harjoitteleminen on toki tehokasta sekin, mutta valmentajan kanssa harjoitteleminen on vielä todella paljon hyödyllisempää, sillä päästään hei virheisiin ja korjauksiin käsiksi, kun joku näkee maastakäsin missä mennään.


Jos treenejä voi suorittaa vaihtelevassa ympäristössä, suosittelen kokeilemaan. Meillä ainakin hevoset pysyvät mieleltään virkeinä kun niitä välillä treenataan maastossa, välillä pellolla ja välillä "kentällä". Harjoittelu ei tunnu niillekään niin puurtamiselta kun välillä voi vaihtaa maisemia...


Reeniä, reeniä siis vaan. Niin tässä on itsekin tullut tehtyä vuodesta toiseen. Istuttua satoja tunteja eri hevosten selässä ja opeteltua ratsastuksen saloja. Fiilis on upea, kun pikku hiljaa huomaa itse oppineensa ja ratsastavansa koko ajan hitusen paremmin...

maanantai 22. joulukuuta 2014

22. luukku: Maltti on valttia!

Me kaikki tiedämme, että ratsastamaan oppiminen on hurjan pitkä ja kivinen tie. Siitä huolimatta, älkää yrittäkö oikaista, sillä se yleensä tekee vain lisämutkia matkaan. Malttakaa siis edetä rauhassa!


Vaikka niin tekisikin mieli olla jo gp-tason ratsastaja, on kuitenkin hyvä tunnistaa oma tasonsa ja harrastaa tai suorittaa sillä omalla tasollaan pikku hiljaa kehittyen. Vaikka tuntuisikin siltä, että on todella taitava ja osaa jo melkein kaiken, ei ehkä osaakaan vielä juuri mitään... ;) Minä ainakin olen huomannut, että mitä enemmän tästä lajista opin, sitä vähemmän tiedän osaavani. Se on harvinaisen masentavaa ajoittain, mutta samalla niin kovin kiehtovaa. Ratsastuskoulussa ratsastaessani 15 vuotta sitten, koin olevani He A-tasoinen ratsastaja, sillä osasin He A-tasolla vaadittavat asiat. Nykyään en ole enää ihan varma, olenko edes He A-tasoinen ratsastaja, sillä en senkään tasoisista radoista tunnu aina selviäväni... :)


Olen usein pohtinut, milloin on oikea aika siirtyä jonkun ratsun kanssa tasolta seuraavalle. Toki siihen vaaditaan, että olemme ratsukkona valmiita seuraavan tason haasteisiin, mutta olen myös pyrkinyt siihen, että edelliseltä tasolta olisi tasaisesti ainakin yli 60% suorituksia, mielummin lähellä 65%. Turha siis rynnätä kiireellä seuraavalle tasolle heti kun vaan kynnelle kykenee vaan mielummin tavoittelee niitä hyviä suorituksia ensin sillä edellisellä tasolla! Ainakaan omaa elämän laatuani ei paranna se, että olen suorittanut korkeammalla tasolla 50% arvoisesti. Arvostan enemmän hyvää suoritusta hieman vaatimattomammalla tasolla.


Sama koskee hevosen kehitystä. Jokainen hevonen on yksilö ja kehittyy omaan tahtiin, mutta mielummin kuitenkin itse teen rauhassa ja maltilla kuin yritän kiirehtiä. Oma hevoseni Murde on minulle opettanut, että joka hevosen kanssa ei voi edetä sitä tahtia kuin paine olisi, vaan joillekin on annettava enemmän aikaa. Kun tekee alusta asti huolella ja maltilla, on todennäköisempää onnistua kuin pitämällä hirvittävää kiirettä. Turhan usein näkee, että hevosia yritetään esimerkiksi valmistella ikäluokkakilpailuihin melkein väkisin, jopa niiden hyvinvoinnin kustannuksella. Itse olen enemmälti sen kannalla, että jätetään se suorittaminen myöhemmille vuosille, sillä siellä ne oikeat tavoitteet ovat! :) Mutta toki jos ratsut ovat toivotussa vireessa ikäluokkansa mukana, ovat ikäluokkakilpailut yleensä mukavia kokemuksia. Ja ovathan nuo nuoret myös varsin ailahtelevaisia välillä, että se mitä kilpailuissa näkee, ei ole välttämättä se, miten kotona ovat harjoitukset sujuneet. :)


Malttakaa siis kehittyä omassa tahdissanne, omassa rauhassa älkääkä yrittäkö kiirehtiä tiellänne eteenpäin. Kaikelle on aikansa ja kun malttaa opetella perusasiat hyvin, on jossain vaiheessa helppoa edetä nopeastikin. Sen taidon peruspohjan luominen vaan vie oman aikansa, mutta se kannattaa todella tehdä hyvin, sillä sen jälkeen on kiva harrastaa ja oppia temppuja ja ties vaikka mitä. Kiirehän ei ole mihinkään tässä valmiissa maailmassa. Pysähtykää hetkeen, nauttikaa nykyisestä osaamisestanne ja rakentakaa tietä tähtiin maltilla!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21. luukku: Pidä huolta hevosestasi!

Eiliseen tekstiin liittyen on tänään kysymyksessä hevosen hyvinvointi. Toki suurin osa hevosen omistajista varmasti ymmärtää, että hevosen sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi on ehdoton edellytys kehittymiselle, mutta haluan tällä tekstillä jälleen kerran korostaa hevosten hyvinvoinnin tärkeyttä hevosen kehittymiselle.


Olemme siitä onnekkaassa asemassa, että hevoset asuvat meillä kotona ja hoidamme ne itse. Näemme jatkuvasti, kuinka ne esimerkiksi syövät, juovat ja miltä niiden jätökset näyttävät. Heinän määrää pystyy säätelemään kivasti, kun se on kokonaan omissa käsissä, tosin hevoset eivät aina sitä määräänsä enempää suostu syömään, vaikka niille kuinka sitä yrittäisi syöttää. Vaikka pääosin onkin raivostuttavaa kantaa vettä hevosille, arvostan kuitenkin sitä, että näen aina minkä verran hevoset ovat juoneet tai jättäneet juomatta.


Hevosen terveyteen liittyvissä asioissa kannattaa olla aina tarkkana. Niiden ruokinta täytyy olla selkeää ja juuri kyseiselle yksilölle sopivaa. Hevoset ovat nykyään niin yksilöitä, että se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Vaikka itse pyrin hyvin yksinkertaiseen ruokintaan, on silti jokaisella meidän kolmesta hevosesta omat ruokintakuvionsa. Toki kaikki kolme ovat myös hyvin eri tyyppisiä rehunkäyttäjiäkin.


Kengitys on minun makuuni äärettömän tärkeä asia, josta en vaan tingi. Hevosiani kengittää luottokengittäjä, joka on kengittänyt kaikki kolme aina niiden ollessa omistuksessani eli aina kun niillä on ollut kengät. Ponden on pari kertaa olosuhteiden pakosta kengännyt joku muu, mutta Eemeliä ja Purdea ei koskaan. Ponde ja Purde ovat vielä kavioistaan erityisen herkkiä, joten kengityksen kanssa saakin olla tarkkana. Juuri tämän takia pidän äärimmäisen tärkeänä, että hevosiani kengittävä seppä tuntee hevoset ja tietää niiden kotkotukset. Jos kengittäjää lähtee vaihtelemaan kovin useasti, eivät kengittäjät koskaan ehdi edes nähdä oman työnsä jälkeä eikä pääse oppimaan hevosen kavioista ja jaloista ja niiden käytöstä koskaan sen enempää. Kengitys on myös erittäin tärkeää hevosen liikkumisen kannalta, joten hyvä kengitys edesauttaa hevosta liikkumaan hyvin, mikä on varsinkin kilparatsulle erittäin oleellinen asia.


Hierotutan hevosiani myös säännöllisesti, kuten myös itseäni, sillä koen, että hieronnalla voidaan ennalta ehkäistä pahempia vammoja ja tarkistaa hevosen lihaksiston kuntoa. Hieronnalla ei välttämättä voi mitään sen suurempia vammoja korjata, mutta kun käyttää samaa hierojaa säännöllisesti, pystyy hieroja tunnustelemaan, löytyykö hevosen kropasta jotain normaalista poikkeavaa sekä myös lukemaan, onko jossain kireyttä, toimiiko lihaskalvot normaalisti ja ahdistaako hevosta jostain. Hieronnasta saadun informaation myötä pystyy muuttamaan hevosten treenejä, varusteita tai vaikkapa ruokintaa. Myös jos hevoseni eivät tunnu takapuoleni alla aivan normaaleilta, mutta mitään varsinaista vikaa ei näy missään, on hieroja se, jonka kutsun paikalle kuulostelemaan tilannetta. Hierojan palautteen avulla voin sitten tehdä arvion jatkotutkimusten aiheellisuudesta tai omasta vainoharhaisuudestani.

Tärkeää on myös pitää huolta madotuksista, rokotuksista ja hammashuollosta. Näissäkin luotan luottoeläinlääkäriin, jotta näissäkin hommissa on selkeä jatkumo, vaikkei nyt ehkä madotuksissa ja rokotuksissa moista välttämättä tarvitsisikaan olla.

Arkista huoltoa ja huolenpitoa meillä suoritetaan paljon. Hevosia rapsutellaan ja kupsutellaan ja niiden kanssa tsillaillaan. Ne pitävät ihmisten kanssa puuhastelusta hurjasti ja kertovat kyllä, jossei niille ole ollut riittävästi aikaa. :) Onneksi ne tosin ovat yhdessä ulkoilemassa, sillä ne myös pitävät toistensa seurasta...


Hevosten hyvinvoinnista on tärkeää huolehtia, sillä vain hyvinvoiva hevonen oppii saati suorittaa ja nähdä sekä tuntea, milloin hevosella ei ole kaikki hyvin, sillä meidän vastuumme on pitää hevosistamme huolta, ne eivät siihen itse pysty. Onkin ihanaa nähdä hevosia, joista pidetään hyvää huolta ja jotka haluavat myös miellyttää sitä, joka heistä huolen pitää, oli ne sitten eläkeläishevosia, kilpahevosia tai harrasteratsuja!